Kuka sinä oikein olet
Miksi kiusaat minua,
kerta toisensa jälkeen
Pukeudut valepukuun
piirrät ystävälliset silmät
ja lämpimän hymyn
Soitat kauneinta musiikkia
maalaat upeimmat maisemat
ja saat minut vielä uskomaan
Kun olen koukussa
peräännyt selkä edellä
pyyhit jalat mattoon
ulos mennessäsi
Et välitä kyyneleistäni
poistut voittajana
taas yksi - nolla
Etkö voisi
seuraavalla kerralla
kulkea oveni ohitse
vaikka naapuriin
Kun sinulla kerran ei ole
aikomustakaan
asettua luokseni asumaan
Jätä minut rauhaan
anna olla
älä kiusaa
Et ole enää tervetullut
elämääni
Miksi kiusaat minua,
kerta toisensa jälkeen
Pukeudut valepukuun
piirrät ystävälliset silmät
ja lämpimän hymyn
Soitat kauneinta musiikkia
maalaat upeimmat maisemat
ja saat minut vielä uskomaan
Kun olen koukussa
peräännyt selkä edellä
pyyhit jalat mattoon
ulos mennessäsi
Et välitä kyyneleistäni
poistut voittajana
taas yksi - nolla
Etkö voisi
seuraavalla kerralla
kulkea oveni ohitse
vaikka naapuriin
Kun sinulla kerran ei ole
aikomustakaan
asettua luokseni asumaan
Jätä minut rauhaan
anna olla
älä kiusaa
Et ole enää tervetullut
elämääni
Vastaukset 4
Vanhimmat
hieno runo, pidän tästä.
Vähän sellainen luovuttamisen meininki tästä kuvastuu...? Tekisi kyllä mieleni sanoa, että luulet vaan, tervetulleeksi toivotat, kun ovelle kolkuttaa... Mutta vaikenen fiksusti, jospa vaikka oletkin tosissasi ;-)
Elämä on sellaista, tilanteet ja fiilikset vaihtelee... Tarpeeksi jos lyö päätään seinään, pitää antaa sen pään - ja seinän - välillä huilata! ;) Ei se, että ottaa aikalisän, ole välttämättä luovuttamista...
Hei Sister, runosi täynnänsä hienoja oivalluksia, etenee luontevasti, kuljettaa mukanaan. Mulle tulee tästä jännä olo, vähän pelokaskin, kun tässä seikkailee jokin tuntematon ja häilyvä naamiais- tai karnevaalihahmo, oikea riiviö. En ihmettele, vaikka laittaisit oven takalukkoon ja varmuusketjun päälle. Huuh, kun oletkin taitava! Kukunor
Taitavuudesta en tiedä, yritän aina välillä vain pukea sanoiksi / runon muotoon sisälläni olevia ajtuksia, tunteita ja ahdistuksia. Se helpottaa kummasti... Ja jos jollekulle jotain teksteillään pystyy antamaan, se tekee nöyrän kiitolliseksi.
Tunteiden (esim. rakkaus) aineellistaminen joksikin hahmoksi, vaikka sitten karnevaalihirviöksi, on oiva kirjallinen tehokeino ja laajentaa asian käsittelyä. :) Siitä varmuusketjusta olisi ollut kyllä paljon hyötyä, jo monta kertaa aikaisemmin! ;)