Itselläni on ollut koira siitä lähtien, kun oli
viisi vuotias(nyt olen lähemmäs parikymppinen).
Voin vakuuttaa, että koira todellakin on ihmisen
paras ystävä!!! Kunnolla koulutettu koira ei käy
ihmisen kimppuun edes silloin, kun se tuntee
olonsa uhatuksi. Ennemmin se ottaa jalat
alleen!!! Ensimmäinen koirani pelasti minut
hengen vaarasta, sanan kaikissa merkityksissä
vaikka sillä oli korkeutta vain 30cm ja painoa
viitisen kiloa (tapaukseen ei liittynyt muita
henkilöitä, vain minä ja koirani). Tämän hetkinen
koirani on n.60cm korkea ja painaa 30kg, mutta se
ei ole niin rohkea, kuin "esikoiseni". Voin
vakuuttaa, että en olisi hengissä ilman pikku-
koiraani, joka itse siirtyi autuaammille
metsästys maille vai vuosi pelastamiseni
jälkeen... Nykyinen koirani tietää
paikkansa "laumassa", eikä se ole uhka sen
enempää minulle kuin muillekkaan. Joten kaikki
koiran vihaajat, lopettakaa se koirien
haukkuminen ja tutustukaa johonkin "Mustiin",
niin tiedätte mitä menetätte, kun ette ole
tekemisessä koirien kanssa. Itse en voisi
kuvitellakkaan, että menisin naimisiin miehen
kanssa, joka vihaa koiria, sillä koirat ovat
minulle HYVIN rakkaita... rakkaampia ja
uskollisempia, kuin kukaan!!! Tulevan mieheni
täytyy rakastaa koiria tasan yhtä paljon, kuin
minäkin!!!
viisi vuotias(nyt olen lähemmäs parikymppinen).
Voin vakuuttaa, että koira todellakin on ihmisen
paras ystävä!!! Kunnolla koulutettu koira ei käy
ihmisen kimppuun edes silloin, kun se tuntee
olonsa uhatuksi. Ennemmin se ottaa jalat
alleen!!! Ensimmäinen koirani pelasti minut
hengen vaarasta, sanan kaikissa merkityksissä
vaikka sillä oli korkeutta vain 30cm ja painoa
viitisen kiloa (tapaukseen ei liittynyt muita
henkilöitä, vain minä ja koirani). Tämän hetkinen
koirani on n.60cm korkea ja painaa 30kg, mutta se
ei ole niin rohkea, kuin "esikoiseni". Voin
vakuuttaa, että en olisi hengissä ilman pikku-
koiraani, joka itse siirtyi autuaammille
metsästys maille vai vuosi pelastamiseni
jälkeen... Nykyinen koirani tietää
paikkansa "laumassa", eikä se ole uhka sen
enempää minulle kuin muillekkaan. Joten kaikki
koiran vihaajat, lopettakaa se koirien
haukkuminen ja tutustukaa johonkin "Mustiin",
niin tiedätte mitä menetätte, kun ette ole
tekemisessä koirien kanssa. Itse en voisi
kuvitellakkaan, että menisin naimisiin miehen
kanssa, joka vihaa koiria, sillä koirat ovat
minulle HYVIN rakkaita... rakkaampia ja
uskollisempia, kuin kukaan!!! Tulevan mieheni
täytyy rakastaa koiria tasan yhtä paljon, kuin
minäkin!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koirat ovat ihania lemmikkejä. Itselläni on 8-
vuotias lapinkoira Durante Lagoste
kutsumanimeltään Nalle. Nalle on ensimmäinen
omistamani koira ja olen avomieheni Kalen kanssa
kiintyneet Nalleen suunnattomasti.
Nalle on kaikissa harrastuksissamme mukana,
paitsi töihin kultaamme emme voi ottaa mukaan.
Nalle suree kanssamme, jos on surua ja myös
iloitsee kanssamme.
Välillä Nalle riehaantuu leikkimään kuin olisi
vielä koiranpentu. Se on kyllä vain hauskaa.
Kun itse tulemme väsyneenä ja nälkäisenä töistä,
kyllä mieleala kohenee kun Nalle on aina yhtä
ilahtunut meidät nähdessään. Lapinkoirathan ovat
sukuaan paimenkoiria ja kyllä Nallessakin ne
piirteet näkyvät monissa asioissa. Iltaisin
Nallekaan ei mene nukkumaan ennenkuin kumpikin
olemme vuoteessa. Sen jälkeen Nallekin hyppää
sänkyyn keskelle halittavaksi ja rapsutettavaksi
ja sitten kömpii omalle nukkumapaikalleen.
Aamuisin on ihana herätä silkinpehmeän kielen
sipaisuun poskella. Nallemme on musta, ainoat
väriläiskät siinä ovat vaaleat valesilmät ja
kuonossa on myös hieman vaaleaa sekä vaaleat
saappaat tassuissa. Hännän alapuolella on taas
aivan lumivalkoista karvaa. Olen itse vakaasti
sitä mieltä, että koira tosiaan on ihmisen paras
ystävä. Hyvää kesää kaikille koirille ja
koiraihmisille!
Minullakin oli koira (ensimmäinen oma - muutin
pois lapsuudenkodistani ja sain Dixien luokseni
lahjana eräältä ystävältä - manguttuani pari
kuukautta tuota pikkuista, niin erikoista pentua).
Nimen keksin tietysti itse - huomatakseni pari
vuotta myöhemmin, että nimi oli jo "koirien
almanakassa".
Dixie syntyi syksyllä -77 ja kuoli syksyllä - 94
17 -vuotiaana.
Poikani - nyt 19 -vuotias rakasti "isoasiskoaan",
joka oli hänen ainoa sisaruksensa.
Dixie oli mustavalkoinen, kuten niin monet meistä
ihmisistäkin?
Toinen silmänsä oli ruskea ja toinen harmaa
(näkökyky ok.)
Korvat olivat pystyt ja häntänsä kippuralla -
valkoinen hännänpää.
Säkä oli n.40cm ja turkki ohuehko, puolipitkä ja
kiiltävä.
Nyt minulla on kolme kissaa, jotka ovat
auttaneet ikävässäni niin paljon, että nyt
suunnittelen Malamutin hankkimista.
Kiitos kaikille, jotka ymmärtävät, ettei kukaan
korvaa ketään ja jaksoivat lukea tämän tarinan
loppuun!