Olen lukion toisella ja olen täysin tympiintynyt koulunkäyntiin. Turhauttaa, koska tiedän, että pystyisin parempiin tuloksiin, mutta suoraan sanottuna menen nykyään sieltä yli missä aita on matalin. Olen kuullut juttuja, että kakkosille olis ihan "tyypillistä" tämmönen, mutta kun ei paljon auta..nyt pitäis vaan tsempata, mutta MITEN?? Menossa on vasta lokakuu!!! :O
Motivaatio hukassa
epämotivoitunut
8749
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä olen vasta alottanu tänä vuonna. Ja nyt on jo vähän liian usein hälläväliä-asenne. Lyhyen matikan ykköskurssista en tajua paljoakaan ja fysiikan kurssista vielä vähemmän. Katotaan, jos ees menee läpi. Ekal jaksol kyl tuli hyvii numeroita, mut oli myös helpot kurssit. No. Ei musta kummiskaa tuu matikan tai fyssan proffaa tai opettaja. Oikeastaan, mikäli mahdollista, jätän noi aineet mahdollisimman vähälle! En tiiä, miten ihmees jaksan kahlata lukion läpi. No, kai se on sen arvosta?..
Minäkin olen vasta alottanut lukion ja nyt jo tuntuu siltä, että se ei tod. ole minua varten. Tässä jaksossa on matikkaa, fyssaa ja kemiaa. Kaikki samana päivänä! Olen muutenkin saanut kuulla että minulla ei ole "loogista ajattelukykyä" eli kovasti uskon taitoihini fyssan ja matikan(josta sain hylätyn 1.kurssista) suhteen :/ Noh kaipa tämä tästä..
Olin kotona jo yhdeltä. Ajattelin että ehtii hyvin tehdä huomisen läksyt ja kaikkia muita koulujuttuja. Kello oli neljä ja olisi pitänyt aloittaa. Ei pystynyt. Halusin saada aikaan jotain, mutta en pystynyt. Mietin mitä muuta tekisin ja tajusin ettei mulla ole mitään muuta tekemistä. Yhtäkkiä aloin itkeä. Menin nukkumaan kuudelta.
olen lukion toisella ja motivaationa on tulevaisuuden työpaikka.. olen maksimimäärät kursseilta pois (en oikein viihdy) enkä tee läksyjä koskaan. Saan kuitenkin kohtuu "hyviä" numeroita kokeista (seiskaa tai kasia). "Hyviä" numeroita saan koska luen kokeisiin. Aloita pari päivää ennen koetta lukemaan kirjaa. Välillä tulee tunteita, että ei vaan jaksa..Silloin mietin, että haluanko renttu-duunariksi vai en.
Eli en.
Silloin kun ei tee mieli lukea läksyjä, silloin ei lue. Hyvät numerot tulevat niin, että lukee kokeeseen (ja on edes hiukan aktiivinen tunneilla). Silloin ei ainakaan tarvitse kyttäillä open naamaa opiskellessaan, ja näin olet paljon pitkäjänteisempi. Tällöin voit myös itse määrätä tahdin.
Miettikää miksi menitte lukioon. Asettakaa tavotteita ja toteuttakaa unelmanne.
Poissaoloista sen verran, että käyttäkää ne hyväksenne. Rentoutukaa, ottakaa iisisti, lukekaa. Sehän on LUKIO!
Olen lukion toisella myös, ja minulta katosi motivaatio jo ykkösellä. Saan hyviä numeroita pänttäämättä kovinkaan paljon.. jne. Suututtaa jokainen kirjanosto ruljanssi jakson vaihtuessa uuteen ja jokainen tunti on kuin yksi pieni kuolema sisälläni.
"Ihan kun en olisi jo tiennyt sitä", on yleinen ajatus ja hokema mitä mielessäni pyörii. En todellakaan halua suorittaa kursseja itsenäisesti, koska joutuisin tekemään enemmän kuin mitä tunnilla teen.
Välillä tuntuu, että mitä minä opin elämästä käymällä tätä laitosta? Keinotekoisia totuuksia ja teorioita, jotka kumotaan tulevaisuudessa.
Olen poissa maksimäärät, "Kiintiö täyteen" on minun heittoni.
Nyt voin sanoa, että perusopetus on petrannut huomattavasti ja se antaa jo tarvittavat edellytykset ja riittävän sivistyksen, jos sen on älynnyt ottaa vastaan. Miksi meillä ei ole Ruotsin mallin mukaisia ammattilukioita? Tämä tavallinen lukio systeemi heittää opiskelijan kuin nallin kalliolle kun se loppuu.. kaikkine mahdollisuuksineen ja lukemattomine avoimien opinahjojen sekamelskaan. Entäs jos se motivaatio ei palaudu? Vaikka muut asiat olisi kunnossa? Pitäisi kai mennä töihin!!!
" Nyt voin sanoa, että perusopetus on petrannut huomattavasti ja se antaa jo tarvittavat edellytykset ja riittävän sivistyksen, jos sen on älynnyt ottaa vastaan. Miksi meillä ei ole Ruotsin mallin mukaisia ammattilukioita? Tämä tavallinen lukio systeemi heittää opiskelijan kuin nallin kalliolle kun se loppuu.. kaikkine mahdollisuuksineen ja lukemattomine avoimien opinahjojen sekamelskaan. Entäs jos se motivaatio ei palaudu? Vaikka muut asiat olisi kunnossa? Pitäisi kai mennä töihin!!! "
Nyt puhuit kyllä asiaa.. Ite oon neljättä vuotta lukiossa ja syksyllä pitäis valmistua. Koko syksynä ei oo ollut motivaatiota opiskella ollenkaan. Huomisiin hissan kokeisiinkaan en oo jaksanu satsata. Sama vaikka nelonen tulisi.
Joo.. ja lukion jälkeen sitä ei todellakaan ole vielä oikein mitään.... paitsi ylitärkeä ylioppilas. Pelkkä ajatus et helmikuussa pitäis sit tietää mihin aion hakea, ahdistaa. Ja oon nyt niin kauan ottanut vaan rennosti ja laiskotellu, etten enää edes tiedä pysyykö kirja kädessä ollenkaan. Mites sitten käy mun myöhempien opiskelujen, mikäli tää sama meno jatkuu? Meen töihin kaupankassalle, ja pysyn siellä koko pienen loppuelämäni? Toisaalta myös tää tekemättömyys ja kotona nyhrääminen on alkanut pidemmän päälle ahdistaa. Olisikin se ammatti, niin voisi mennä edes johonkin kunnon työhön.
Koulussakaan en kyllä pahemmin viihtynyt. Tässäkin jaksossa suoritin kolme kurssia itsenäisesti, tosin se työmäärä oli aivan hirveä!! En suosittele kenellekään. Parempi käydä edes silloin tällöin tunneilla, ku nyhrätä monta tuntia päivässä tietokoneella tekemässä tenttityötä aiheesta mikä ei vois vähempää kiinnostaa. Pelkkää ajantuhlausta!
Tää nykynen järjestelmä on kyllä ihan syvältä, ei ammattia, ei työkokemusta ei mitään. Pää enemmän tai vähemmän täynnä ulkoa opittua tietoa.
Suoraan sanottuna vituttaa..
Nykyisin ammattikoulu on varteenotettava vaihtoehto, tosin hommauduin lukion vain ja ainoastaan sen takia, koska tiesin "rupusakin" hommautuvan ammattikouluun.
Rupusakilla tarkoitan kaikenmaailman partajeesuksia, jotka luulevat olevansa jotain ja sen takia saavat pompotella muita miten haluavat.
Onhan ammattikoulussa kunnon porukkaa, ei pidä yleistää. Mutta opetuksen tasosta ei voi etukäteen tietää. Monet ovat valitelleet teoriapuolen ontumista, mutta sama ongelma on lukiolaisilla, nimittäin ne käytännön taidot ovat heikommat monessa asiassa. Mikä sitten on itsekullekin tärkeää on jokaisen oma asia.
Ammattkoulu antaa kuitenkin hyvät jatko-opiskelu mahdollisuudet. Lukio antaa samat, ja vielä enemmän. Kuitenkaan en ymmärrä, miksi yo-tutkinto on itseisarvo niin moneen työhön missä ei esim. lukiotaitoja tarvitse. (= ja ne "taidot" ovat mahdollisesti jo unohtuneet)
Ammattikoululaiset ovat useammin tyytyväisempiä valintaansa kuin lukiolaiset, lukiotahan mainostetaan että se antaa aikaa miettiä miksi haluat. Sen se tekee, se tekee myös sen että sitoudut henkisesti kyseiseen laitokseen ja sinusta tuntuu että et voi lopettaa vaikka koet sen turhana. Jokin jäisi suorittamatta ja tuntuu ettei ole elämää ilman sitä.
Elämä on laiffii, ja elämä on sitä mitä siitä itse teet. Koulu ei ole elämä, koulu on laitos, koulu on ponnahduslauta elämään. Valitettavasti lukio jättää ponnahduslaudalle ja se hyppy pitää tehdä sitten 3 vuotta myöhemmin, lukion jälkeen.
Tulevaa tautia ei kannata sairastaa nyt, elä hyvillä mielin..