Kannattaako akryylityöt vernissata? Olen ymmärtänyt, että se ei olisi niin välttämätöntä kuin öljyväritöiden vernissaaminen.
En ole ennen vernissannut mitään. Mitä pitäisi ottaa huomioon? Mikä voi mennä pieleen? Minulla on yksi pieni pieleen mennyt akryylityö, jolla voin harjoitella vernissausta.
Miten vaikuttaa, jos olen/en ole käyttänyt mediumia työssä? Kiiltävä medium varmaan vaatii kiiltävän vernissan? Voinko kiskaista kiiltävän vernissan himmeän mediumin päälle?
Akryylityön vernissaaminen?
Kannattaako?
39
16439
Vastaukset
- vinsent
Tämä on kopioitu Temperan sivulta
Akryylivärimaalausten vernissaaminen
Akryyliväritöitä ei välttämättä tarvitse vernissata, koska ilman epäpuhtaudet eivät vaikuta värifilmiin, siinä ei ilmene vanhenemisoireita, eikä se tarvitse suojaavaa vernissakerrosta (päinvastoin kuin öljyvärimaalaus). Joskus työ kuitenkin halutaan vernissata esimerkiksi epätasaisesti kiiltävien kohtien poistamiseksi ja värien syvyyden lisäämiseksi. Vernissattu työ voidaan tarvittaessa puhdistaa kangaslapulla, joka on kostutettu vedessä, jossa on hieman tiskausainetta. Vernissakerros voidaan poistaa varovasti tärpätillä
Lisää täältä
http://www.tempera.com/shop/index1.html
valitse vasemmasta valikosta ohjekirjasto - il pittore
kokenut akryylitöiden pinnan naarmuuntumisen ja käytän nykyään kaikkiin niin öljy- kuin akryylimaalauksiin "vernissausta". Kun kumpiinkin saa sekä kiiiltävää että mattaa pintalakkaa, voi alkuperäisen kiillon asteen säilyttää.
- Aloittaja
Kiitos asiallisista vastauksista. Tuon Temperan suosituksen olin itse aikaisemmin lukenut mutta halusin kuitenkin tarkistaa asian. Täytynee ottaa se pilalle mennyt työ ja ryhtyä harjoittelemaan vernissaamista.
- artsari
vernissata. Jopa akvarellit. Sehän suojaa työtä ja tukee kestävyyttä vuodesta toiseen.
- Wacom
Itse olen huomannut.. tai ainakin ollut huomaavinani että vernissa antaa jopa syvyyttä niihin väreihin.
Sehän myös suojaa niitä maalipintoja.
Eikä ole myöskään väliä vaikka laittaisit siihen mediumin päälle vaikka mattaakin vernissaa. Se kyllä siihen tarrautuu ihan yhtä hyvin.
Kunhan käytät vernissaa joka on tarkoitettu akryylille eikä öljyväreille. Tosin sellaistakin vernissaa on olemassa jota voi käyttää molempiin. - Sama tumpelo aloittaja taas
No, nyt otin sen pilalle menneen työn, vernissapullon ja Prismasta ostetun Sokevan 50-millisen pensselin. Lorautin mediumia pestyyn voirasiaan ja kastoin pensselin siihen.
Tässä vaiheessa tajusin, että pensseliä ei voikaan puhdistaa vedellä. Vernissapullossa oli kuva kuolleesta kalasta ja ymmärsin, että jos tökötti kuivuu maalaukseen niin se kuivuu myös pensseliin.
Vetelin vernissaa työn pintaan. Tökötti on vähän hyytelömäistä ja tuntuu kuivuvan aika sukkelasti.
- Pitäisikö työn olla pysty- vai vaaka-asennossa vernissaa levitettäessä?
Hyvä valo on selkeästi tarpeen, muuten voi jäädä joitain kohtia käsittelemättä. Ymmärsin sentään tehdä yhdensuuntaisia vetoja.
Haju on ihan hirveä, onneksi kodinhoitohuoneessa on tuuletus. Autotallista löytyi tärpättiä pensselin puhditukseen ja mies poltti roskat.
Ensivaikutelma kun vernissa ei ole vielä kuivunut on, että kiiltävä vernissa tosiaan kiiltää. Kiiltoa on huomattavasti enemmän kuin kiiltävää akryylimediumia käyttäessä. Värimaalia on ohuehko kerros, ei kokkareita. Kankaan tekstuuri erottuu nyt selvästi kun minikokoiset laaksot ja kukkulat heijastavat valoa.
- Mitenkähän mahtaisi käydä, jos vetäisin töiden päälle vernissan sijaan mediumia? Oletan, että vernissa on kovempaa ja suojaa enemmän. Onko näin?
Voisiko joku kokeneempi vähän valottaa näitä käytännön toimintatapoja. Paljon kiitosta jo etukäteen.- Vähän viisastunut tumpelo
Yön yli nukuttuani tajusin, että mediumilla ei voi korvata vernissaa. Mediumhan on laimean maidon väristä ja vernissa täysin läpinäkyvää. Medium-kerroksen pitäisi olla todella ohut, että se ei himmentäisi työn värejä.
- merisuti
itse olen käyttänyt AKU DE LUXE vesiohenteista
parkettilakkaa.Sitä on eri kiiltoasteissa.omani
on puolikiiltävää.tuo kivasti värit esiin ja sitä voi myös sävyttää jos haluaa kuultavia pintoja.
helppo käyttää koska vesiohenteinen.tulee samalla uv suoja ja maalausta voi pyyhkiä vaikka kostealla siivotessa.Litran purkki riittää kauan.
Itse teen sävytyskalvo värejä pilttipurkkin josta sitten käytän tarpeen mukaan.kaiken tämän päälle voi vetää Picture Varnish Glossy ja levittää vaikka vaahtomuovin kappaleella.Anna kuivua ainakin yli yön ja aamulla on värit upeasti esillä.katso googlessa merisuti.com näissä on kaikissa lakka käsittely.- Wacom
Itse olin kuullut toistaiseksi huhuna että jotkut käyttäisi jopa vesiohenteista parkettilakkaa uv suojana ja kuulemma myös kontrastin lisääjänä maalattuihin töihin, eli näin huhu sai vahvistuksen.
Eli se toimisi juuri niinkuin ne parhaat vernissat joita minäkin olen tottunut käyttämään. Ne maksavatkin ihan tuhottomasti ja olen tuskaillut niiden hintaa jo pidemmän aikaa.
Tämä oli tervetullut vinkki ja ansaitset papukaijamerkin tästä hyvästä!
Aion saamari vieköön seuraavaksi kokeilla tuota seuraavan työn viimeistelyyn.
- Koulutettu
En oikein käsitä miksi haluatte vernissata työnne.
Vanhassa taiteessa näkyy selkeästi mihin se johtaa = kellastumiseen. Vernissat ovat kyllä parantuneet (poltettu vernissa). Kuullotuksia tehtäessä on aine =dammarhartsi joka nostaa värien intensiteettiä ja lisää täten kiiltoa, jaka on monesti huono asia työlle koska se muuttaa sen luonnetta. Itse pyrin määrätietoisesti eroon kaikista kiilloista työssäni koska haluan, että siinä säilyy alkuperäinen taiteilijan tarkoittama vaikutelma ja tunnelma. Vernissattu on kuin sokerilla kuorrutettu kakku, siis "ylimakea".- Aloittaja
Ainostaan vernissan pökerryttävä haju on pidätellyt minua vernissauspuuhista. Täyisi järjestää tilanne, että poistumme kotoa vuorokaudeksi vernissaamisen jälkeen. Meinaan suorittaa sutimisen kodinhoitohuoneessa, jossa on koneellinen ilmanvaihto mutta epäilen sen riittävyyttä.
Nyt kun luen näitä kommentteja niin alan epäillä, kannattaako sittenkään vernissata. Ostin kiiltävää ja puolikiiltävää akryylivernissaa. Liikkeessä meinasivat, että niitä voi sekoittaa keskenään.
Tässä on nyt ilmeisesti tehtävä valinta töiden mahdollisen naarmuuntumisen ja kellastumisen välillä. Seinällä riippuessaan työt eivät periaatteessa naarmuunnu mutta lapsiperheessä mikään ei ole varmaa. - että makuja.....
..on yhtä paljon kuin taiteilijoitakin ja et todella voi tehdä tyhjäksi vernissan ylivoimaista vaikutusta taiteessa.
Vai oletko ehkä ollut poissa aihetta käsitteleviltä tunneilta 'koulussasi' jossa käsiteltiin myös näden aineiden historiaa? - Koulutettu
että makuja..... kirjoitti:
..on yhtä paljon kuin taiteilijoitakin ja et todella voi tehdä tyhjäksi vernissan ylivoimaista vaikutusta taiteessa.
Vai oletko ehkä ollut poissa aihetta käsitteleviltä tunneilta 'koulussasi' jossa käsiteltiin myös näden aineiden historiaa?Makuja on todella monen moisia ja töitä vielä enemmän. Jos tekee valokuvamaisia suurennoksia yksiväri pinnoilla ja kerroksia aina vernissaamisen jälkeen päälekkäin varsinkin temperatöitä kuten historiasta näemme. Mielestäni se aika jo ohitettiin 1600 luvun jälkeen. Vanhoissa öljyväritöissä on aika usein paksut vernissat päälä ja kellastuneina näyttäen yleivaikutelmana ruskeilta kuten italialainen Savoldo 1515-48 luvuilla ja samanlaisia ´Rembrant 1606 – 1669. En usko, että sellaiseen kannattaa palata enään nykyään. Siinä välissä keksittiin valokuvaus, joka teki tyhjäksi valokuvanomaisen maalauksen.
Nythän on jo parisataa vuotta maalattu "segmenttejä" eikä silopintoja. On totta, että kaikenlaista yritetään sekoitellaan vanhaa ja uutta. Kannattaisi kuitenkin katsoa Taidehistorian kirjasta tyylisuunnat se selventää ehkä tämänhetkistä tilannetta maalaustaiteen "trendejä".
Lopuksi vielä kun aluksi oli kyseessä akryylityön vernissaaminen. Akryyli ja vernissa on kaksi ihan erilaista ainetta en suosittele käytettäväksi samassa työssä vaikka jossain kirjassa niin sanotaankin. Akryylin omat aineet ja ohenteet niillä voi yrittää saada hakutun lopputuloksen. - il pittore
Koulutettu kirjoitti:
Makuja on todella monen moisia ja töitä vielä enemmän. Jos tekee valokuvamaisia suurennoksia yksiväri pinnoilla ja kerroksia aina vernissaamisen jälkeen päälekkäin varsinkin temperatöitä kuten historiasta näemme. Mielestäni se aika jo ohitettiin 1600 luvun jälkeen. Vanhoissa öljyväritöissä on aika usein paksut vernissat päälä ja kellastuneina näyttäen yleivaikutelmana ruskeilta kuten italialainen Savoldo 1515-48 luvuilla ja samanlaisia ´Rembrant 1606 – 1669. En usko, että sellaiseen kannattaa palata enään nykyään. Siinä välissä keksittiin valokuvaus, joka teki tyhjäksi valokuvanomaisen maalauksen.
Nythän on jo parisataa vuotta maalattu "segmenttejä" eikä silopintoja. On totta, että kaikenlaista yritetään sekoitellaan vanhaa ja uutta. Kannattaisi kuitenkin katsoa Taidehistorian kirjasta tyylisuunnat se selventää ehkä tämänhetkistä tilannetta maalaustaiteen "trendejä".
Lopuksi vielä kun aluksi oli kyseessä akryylityön vernissaaminen. Akryyli ja vernissa on kaksi ihan erilaista ainetta en suosittele käytettäväksi samassa työssä vaikka jossain kirjassa niin sanotaankin. Akryylin omat aineet ja ohenteet niillä voi yrittää saada hakutun lopputuloksen.on nykykielessä yleistermi, jolla tarkoitetaan maalausten, kollaasien ym. pinnan käsittelyä sitä varten tarkoitetuilla aineilla. Yhtä hyvin voi puhua lakkaamisesta kuin vernissaamisesta, kummallakin on sekä yleismerkitys että erityismerkitys. Akryyli- ja öljymaalauksilla on kummallakin omat aineensa.
Kannattaako käsittely vai ei, lienee täysin subjektiivista. Homma sekä suojaa pintaa että muuttaa värien valon taittoa. Vuosikymmententen tai -satojen mittaan varsinkin öljymaalausten vernissa hiukan tummuu, kellastuu, mutta kellastuneen pinnan voi poistaa, jolloin värit palaavat alkuperäiseen tilaansa. - Koulutettu
il pittore kirjoitti:
on nykykielessä yleistermi, jolla tarkoitetaan maalausten, kollaasien ym. pinnan käsittelyä sitä varten tarkoitetuilla aineilla. Yhtä hyvin voi puhua lakkaamisesta kuin vernissaamisesta, kummallakin on sekä yleismerkitys että erityismerkitys. Akryyli- ja öljymaalauksilla on kummallakin omat aineensa.
Kannattaako käsittely vai ei, lienee täysin subjektiivista. Homma sekä suojaa pintaa että muuttaa värien valon taittoa. Vuosikymmententen tai -satojen mittaan varsinkin öljymaalausten vernissa hiukan tummuu, kellastuu, mutta kellastuneen pinnan voi poistaa, jolloin värit palaavat alkuperäiseen tilaansa.Hyvä että selvensit tätä yleistermiä se jo kiusasikin minua, mutta en saanut sitä sanotuksi.
Aikaisemmin jo ajattelin, että sillä tarkoitetaan "dammaroimista" Katselin tässä Savoldon painotuotetta ja löysin sieltä nimimerkkisi aikalaisista "il pittore".
Lainaus kirjasta: "I´angelo musico che nel 1521 il Savoldo collaca ai piedi del trono nella pala di San Niccolò di Treviso rivela che il pittore sta meditando su Tiziano, e gli effetti di rivela che il pittore sta meditanto su Tiziano. - sen sanoit.
il pittore kirjoitti:
on nykykielessä yleistermi, jolla tarkoitetaan maalausten, kollaasien ym. pinnan käsittelyä sitä varten tarkoitetuilla aineilla. Yhtä hyvin voi puhua lakkaamisesta kuin vernissaamisesta, kummallakin on sekä yleismerkitys että erityismerkitys. Akryyli- ja öljymaalauksilla on kummallakin omat aineensa.
Kannattaako käsittely vai ei, lienee täysin subjektiivista. Homma sekä suojaa pintaa että muuttaa värien valon taittoa. Vuosikymmententen tai -satojen mittaan varsinkin öljymaalausten vernissa hiukan tummuu, kellastuu, mutta kellastuneen pinnan voi poistaa, jolloin värit palaavat alkuperäiseen tilaansa." mutta kellastuneen pinnan voi poistaa, jolloin värit palaavat alkuperäiseen tilaansa."
Teen työkseni myös vanhojen taulujen restaurointia ja voin vahvistaa että sen keltaisuuden saa hyvinkin helposti pois. Kun siihen sitten sen jälkeen laittaa muutaman kerroksen kyseiseen maaliyhdistelmään takoitettua "nykyvernissaa" niin yleensä tulos on ällistyttävän kontrastimainen.
Ei kannata väheksyä näiden laboratorioiden kehittelykykyä varsinkaan nykyisin kun keinot on vallan muut kuin joskus 1600 luvulla. Kehitystä noissa yhdistelmissä todella tapahtuu ja se myös luonnollisesti näkyy noissa aineissa.
Mikäänhän ei estä ketään esimerkiksi nimim. "Koulutetun" kehoituksesta käyttämästä akryylin ohenteita yms. teosten viimeistelyyn. Sehän tietää mahdollisesti vain meille restauroijille mukavaa lisätienestiä kun me teemme homman viimeistelyn muutaman vuoden viiveellä.
Neuvoni on että luottakaa ihmeessä niihin "liemiin" mihin ne ovat vuosikymmenien tuotekehittelyn tuloksena tarkoitettu niin ette koe pettymyksiä.
Yleensä ne harrastelijoitten kokemustensa pohjalta toisilleen antamat "niksit" näkyvät muutaman vuoden päästä Meikäläisten hyllyillä odottavien töiden osastolla. - Koulutettu
sen sanoit. kirjoitti:
" mutta kellastuneen pinnan voi poistaa, jolloin värit palaavat alkuperäiseen tilaansa."
Teen työkseni myös vanhojen taulujen restaurointia ja voin vahvistaa että sen keltaisuuden saa hyvinkin helposti pois. Kun siihen sitten sen jälkeen laittaa muutaman kerroksen kyseiseen maaliyhdistelmään takoitettua "nykyvernissaa" niin yleensä tulos on ällistyttävän kontrastimainen.
Ei kannata väheksyä näiden laboratorioiden kehittelykykyä varsinkaan nykyisin kun keinot on vallan muut kuin joskus 1600 luvulla. Kehitystä noissa yhdistelmissä todella tapahtuu ja se myös luonnollisesti näkyy noissa aineissa.
Mikäänhän ei estä ketään esimerkiksi nimim. "Koulutetun" kehoituksesta käyttämästä akryylin ohenteita yms. teosten viimeistelyyn. Sehän tietää mahdollisesti vain meille restauroijille mukavaa lisätienestiä kun me teemme homman viimeistelyn muutaman vuoden viiveellä.
Neuvoni on että luottakaa ihmeessä niihin "liemiin" mihin ne ovat vuosikymmenien tuotekehittelyn tuloksena tarkoitettu niin ette koe pettymyksiä.
Yleensä ne harrastelijoitten kokemustensa pohjalta toisilleen antamat "niksit" näkyvät muutaman vuoden päästä Meikäläisten hyllyillä odottavien töiden osastolla.En tiedä ymmärrettiinkö minut väärin, mutta tarkoitin juuri sitä, että aineet jotka kuuluvat toistensa yhteyteen niin juuri. Kemistithän sen tietävät parhaiten? En vain alunperinkään ymmärtänyt miksi maalauksia pitäisi "sokeroida" jos ne on oikeille pohjusteille ja kunnon maaleilla maalattu niin kyllä ne kestävät ajan "hammasta".
- il pittore
Koulutettu kirjoitti:
Hyvä että selvensit tätä yleistermiä se jo kiusasikin minua, mutta en saanut sitä sanotuksi.
Aikaisemmin jo ajattelin, että sillä tarkoitetaan "dammaroimista" Katselin tässä Savoldon painotuotetta ja löysin sieltä nimimerkkisi aikalaisista "il pittore".
Lainaus kirjasta: "I´angelo musico che nel 1521 il Savoldo collaca ai piedi del trono nella pala di San Niccolò di Treviso rivela che il pittore sta meditando su Tiziano, e gli effetti di rivela che il pittore sta meditanto su Tiziano.esittämisen tarkoitus ei minulle täysin valjennut. Siinä kerrotaan muusikosta, joka paljasti maalari Savoldon pohtineen Tizianoa, mikä sen ajan maalarille lienee luonnollista, mutta miten se liittyy nimimerkkiini?
- ..tehdä vaikutuksen..
il pittore kirjoitti:
esittämisen tarkoitus ei minulle täysin valjennut. Siinä kerrotaan muusikosta, joka paljasti maalari Savoldon pohtineen Tizianoa, mikä sen ajan maalarille lienee luonnollista, mutta miten se liittyy nimimerkkiini?
..luullen että täällä ollaan ihan uunoja. Koulutus näköjään ei ole uponnut otolliseen maanperään.
- Koulutettu
..tehdä vaikutuksen.. kirjoitti:
..luullen että täällä ollaan ihan uunoja. Koulutus näköjään ei ole uponnut otolliseen maanperään.
Ei tarkoitus ollut loukata. Olette yliherkkiä!
Tämä nimimerkkini "koulutettu" saa ilmeisesti teidät aina pillastumaan. Minulla ei ole mitään tarvetta hohtaa olen jo sen kynnyksen ylittänyt.
Ainoastaan keskustella näistä ammatillisista asioista, joita olen jo 70 vuotta tehnyt ja teen vieläkin. Mutta asiaan Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (Kuvataideakatemia) 1919 oli aineoppia äitini jäämistössä. Silloin siellä tehtiin öljyväritkin itse jauhamalla pigmentit agaattikupissa ja sekoitettiin öljyyn sekä kaadettiin lyijytuubiin, joita oli ostettu sitä varten. Oli myös palkattuja värinsekoittajia harjoittelijoina. Minulla on viellä näitä senaikaisia värituubeja joista ihme kyllä joitain voi käyttää. Olen niitä säilyttänyt muinaismuistona. Toivon, että tämä pehmentää vähän näitä kannaottoja. - olivetree
Koulutettu kirjoitti:
Makuja on todella monen moisia ja töitä vielä enemmän. Jos tekee valokuvamaisia suurennoksia yksiväri pinnoilla ja kerroksia aina vernissaamisen jälkeen päälekkäin varsinkin temperatöitä kuten historiasta näemme. Mielestäni se aika jo ohitettiin 1600 luvun jälkeen. Vanhoissa öljyväritöissä on aika usein paksut vernissat päälä ja kellastuneina näyttäen yleivaikutelmana ruskeilta kuten italialainen Savoldo 1515-48 luvuilla ja samanlaisia ´Rembrant 1606 – 1669. En usko, että sellaiseen kannattaa palata enään nykyään. Siinä välissä keksittiin valokuvaus, joka teki tyhjäksi valokuvanomaisen maalauksen.
Nythän on jo parisataa vuotta maalattu "segmenttejä" eikä silopintoja. On totta, että kaikenlaista yritetään sekoitellaan vanhaa ja uutta. Kannattaisi kuitenkin katsoa Taidehistorian kirjasta tyylisuunnat se selventää ehkä tämänhetkistä tilannetta maalaustaiteen "trendejä".
Lopuksi vielä kun aluksi oli kyseessä akryylityön vernissaaminen. Akryyli ja vernissa on kaksi ihan erilaista ainetta en suosittele käytettäväksi samassa työssä vaikka jossain kirjassa niin sanotaankin. Akryylin omat aineet ja ohenteet niillä voi yrittää saada hakutun lopputuloksen.On todella kummaa että "koulutettu" voi noin vain todeta Rembrandtin tekniikan aikansa eläneeksi. Öljyvärit antavat mahdollisuuden erilaisten kuullotusten käyttöön, kuten myös paksumpien impastojen hyödyntämiseen. En usko että kukaan muu taiteilija Rembrandtin jälkeen on käyttänyt kaikkia öljyvärien ja maalausnesteiden yhdistelmiä hyödykseen yhtä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi työt ovat kestäneet aikaa paremmin kuin yksikään akryylimaalaus tulee kestämään.
Vernissaus tai loppulakkaus on tarkoitettu yleensä palauttamaan öljyväreille sen kiillon mikä niillä on maalatessa. Jos maalaa alustalle joka ei ime niin paljon öljyä niin loppulakkaa ei välttämättä tarvita painuneiden kohtien esille nostamiseen. Tai toisaalta käyttää maalausnestettä jossa on jo mukana jotain hartsia. Tietyt värit painuvat helpommin kuin toiset ja niin valmiiseen työhön voi helposti tulla läikykäs loppupinta, joka saadaan lopuksi yhtenäiseksi lakalla. Dammar ei ole ainut ja oikeastaan aika huono vaihtoehto.Hartseja on monia ja esim. Mastic on kenties parempi. Se ei ole ihan niin kiiltävä ja ei jää niin tahmeaksi pinnaltaan. Ennen loppulakkausta työn on oltava kuiva ja pinnaltaan puhdas. Lakkaa kannattaa käyttää mahdollisimman vähän ja sivellä ylhäältä alas maalauksen suuntaisesti, jotta tulevaisuudessa ylhäätä alas leijaileva pöly ei tartu siveltimen vetojen muodostamiin uriin.
Toinen syy loppulakkaan on työn säilyvyys. Kun ja jos maalaus joskus puhdistetaan ja restauroidaan on esim.dammarlakkakerros melko helppo poistaa työn pinnasta ja tämän jälkeen laittaa uusi. Jos haluaa oikein helpottaa tulevaa puhdistusta voi käyttää ensin kovempaa hartsia esim. cobal , jonka päälle lisää pehmeämmän lakan esim.dammarlakan. Lakkapinta suojaa värejä ilman epäpuhtauksilta. Kuten esim. Rembrandtin töissä juuri ilman epäpuhtauksista savusta ym. johtuen työt ovat tummuneet. Hyvälaatuinen dammar ei juuri kellastu ,esim puhdistamaton pellavaöljy kellastuu enemmän.
Öljyvärimaalaus tekniikkana ei ole missään tekemissä trendien kanssa. Paras tietämys materiaaleista ja niiden käytöstä tiedettiin jo satoja vuosia sitten nyt vain sitten yritetään miettiä miten ihmeessä nuo vanhat mestarit loivat nuo teokset jotka loistavat sisäistä valoa.
Akryylille on olemassa omat loppulakat ja ainakin itse niitä käyttäysin. Varsinkin jos maalaat akryyleillä ilman mediumia niin värit painuvat tosi rankasti. Loppulakalla saat tämän korjattua. - Hups!!!!
olivetree kirjoitti:
On todella kummaa että "koulutettu" voi noin vain todeta Rembrandtin tekniikan aikansa eläneeksi. Öljyvärit antavat mahdollisuuden erilaisten kuullotusten käyttöön, kuten myös paksumpien impastojen hyödyntämiseen. En usko että kukaan muu taiteilija Rembrandtin jälkeen on käyttänyt kaikkia öljyvärien ja maalausnesteiden yhdistelmiä hyödykseen yhtä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi työt ovat kestäneet aikaa paremmin kuin yksikään akryylimaalaus tulee kestämään.
Vernissaus tai loppulakkaus on tarkoitettu yleensä palauttamaan öljyväreille sen kiillon mikä niillä on maalatessa. Jos maalaa alustalle joka ei ime niin paljon öljyä niin loppulakkaa ei välttämättä tarvita painuneiden kohtien esille nostamiseen. Tai toisaalta käyttää maalausnestettä jossa on jo mukana jotain hartsia. Tietyt värit painuvat helpommin kuin toiset ja niin valmiiseen työhön voi helposti tulla läikykäs loppupinta, joka saadaan lopuksi yhtenäiseksi lakalla. Dammar ei ole ainut ja oikeastaan aika huono vaihtoehto.Hartseja on monia ja esim. Mastic on kenties parempi. Se ei ole ihan niin kiiltävä ja ei jää niin tahmeaksi pinnaltaan. Ennen loppulakkausta työn on oltava kuiva ja pinnaltaan puhdas. Lakkaa kannattaa käyttää mahdollisimman vähän ja sivellä ylhäältä alas maalauksen suuntaisesti, jotta tulevaisuudessa ylhäätä alas leijaileva pöly ei tartu siveltimen vetojen muodostamiin uriin.
Toinen syy loppulakkaan on työn säilyvyys. Kun ja jos maalaus joskus puhdistetaan ja restauroidaan on esim.dammarlakkakerros melko helppo poistaa työn pinnasta ja tämän jälkeen laittaa uusi. Jos haluaa oikein helpottaa tulevaa puhdistusta voi käyttää ensin kovempaa hartsia esim. cobal , jonka päälle lisää pehmeämmän lakan esim.dammarlakan. Lakkapinta suojaa värejä ilman epäpuhtauksilta. Kuten esim. Rembrandtin töissä juuri ilman epäpuhtauksista savusta ym. johtuen työt ovat tummuneet. Hyvälaatuinen dammar ei juuri kellastu ,esim puhdistamaton pellavaöljy kellastuu enemmän.
Öljyvärimaalaus tekniikkana ei ole missään tekemissä trendien kanssa. Paras tietämys materiaaleista ja niiden käytöstä tiedettiin jo satoja vuosia sitten nyt vain sitten yritetään miettiä miten ihmeessä nuo vanhat mestarit loivat nuo teokset jotka loistavat sisäistä valoa.
Akryylille on olemassa omat loppulakat ja ainakin itse niitä käyttäysin. Varsinkin jos maalaat akryyleillä ilman mediumia niin värit painuvat tosi rankasti. Loppulakalla saat tämän korjattua."Kun ja jos maalaus joskus puhdistetaan ja restauroidaan on esim.dammarlakkakerros melko helppo poistaa työn pinnasta ja tämän jälkeen laittaa uusi. Jos haluaa oikein helpottaa tulevaa puhdistusta voi käyttää ensin kovempaa hartsia esim. cobal"
Vai että poistaa työn pinnasta!
Ammattilaisena restauroijana voin vakuuttaa että että jos teokseen on pakko tehdä noin radikaali temppu niin työ on menetetty ehdottomasti.
Restauroijat on koulutettu käytössä olevien aineiden hallintaan ja järjestömme pitää myös huolen että myös pysymme ns. 'pinnalla' eli kehityksessä mukana.
Ihmettelen ammattilaisilta todella tuollaista kokeiluintoa jos kysymyksessä on omasta mielestä arvokas työ.
Jos haluaa että työ säilyttää arvonsa kaikissa tapauksissa niin kannattaa todella pitäytyä tutussa ja turvallisessa, vaikka se ehkä maksaakin hiukan enemmän. Ei ole ongelma siirtää tuo pieni 'eroitus' työn lopulliseen hintaan.
Ihmettelen todella jos tällaiset 'kokeilijat' ovat olevinaan ammattilaisia. - artsari
ns. priimamaalauksia ei ainakaan kannata vernissata, koska niistä häipyy helposti niiden ominaisluonne.
- artsari
Koulutettu kirjoitti:
Ei tarkoitus ollut loukata. Olette yliherkkiä!
Tämä nimimerkkini "koulutettu" saa ilmeisesti teidät aina pillastumaan. Minulla ei ole mitään tarvetta hohtaa olen jo sen kynnyksen ylittänyt.
Ainoastaan keskustella näistä ammatillisista asioista, joita olen jo 70 vuotta tehnyt ja teen vieläkin. Mutta asiaan Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (Kuvataideakatemia) 1919 oli aineoppia äitini jäämistössä. Silloin siellä tehtiin öljyväritkin itse jauhamalla pigmentit agaattikupissa ja sekoitettiin öljyyn sekä kaadettiin lyijytuubiin, joita oli ostettu sitä varten. Oli myös palkattuja värinsekoittajia harjoittelijoina. Minulla on viellä näitä senaikaisia värituubeja joista ihme kyllä joitain voi käyttää. Olen niitä säilyttänyt muinaismuistona. Toivon, että tämä pehmentää vähän näitä kannaottoja.kokeilla tehdä kaikki alusta asti itse. Mutta tämä nykyajan hektisyys...
- Koulutettu
olivetree kirjoitti:
On todella kummaa että "koulutettu" voi noin vain todeta Rembrandtin tekniikan aikansa eläneeksi. Öljyvärit antavat mahdollisuuden erilaisten kuullotusten käyttöön, kuten myös paksumpien impastojen hyödyntämiseen. En usko että kukaan muu taiteilija Rembrandtin jälkeen on käyttänyt kaikkia öljyvärien ja maalausnesteiden yhdistelmiä hyödykseen yhtä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi työt ovat kestäneet aikaa paremmin kuin yksikään akryylimaalaus tulee kestämään.
Vernissaus tai loppulakkaus on tarkoitettu yleensä palauttamaan öljyväreille sen kiillon mikä niillä on maalatessa. Jos maalaa alustalle joka ei ime niin paljon öljyä niin loppulakkaa ei välttämättä tarvita painuneiden kohtien esille nostamiseen. Tai toisaalta käyttää maalausnestettä jossa on jo mukana jotain hartsia. Tietyt värit painuvat helpommin kuin toiset ja niin valmiiseen työhön voi helposti tulla läikykäs loppupinta, joka saadaan lopuksi yhtenäiseksi lakalla. Dammar ei ole ainut ja oikeastaan aika huono vaihtoehto.Hartseja on monia ja esim. Mastic on kenties parempi. Se ei ole ihan niin kiiltävä ja ei jää niin tahmeaksi pinnaltaan. Ennen loppulakkausta työn on oltava kuiva ja pinnaltaan puhdas. Lakkaa kannattaa käyttää mahdollisimman vähän ja sivellä ylhäältä alas maalauksen suuntaisesti, jotta tulevaisuudessa ylhäätä alas leijaileva pöly ei tartu siveltimen vetojen muodostamiin uriin.
Toinen syy loppulakkaan on työn säilyvyys. Kun ja jos maalaus joskus puhdistetaan ja restauroidaan on esim.dammarlakkakerros melko helppo poistaa työn pinnasta ja tämän jälkeen laittaa uusi. Jos haluaa oikein helpottaa tulevaa puhdistusta voi käyttää ensin kovempaa hartsia esim. cobal , jonka päälle lisää pehmeämmän lakan esim.dammarlakan. Lakkapinta suojaa värejä ilman epäpuhtauksilta. Kuten esim. Rembrandtin töissä juuri ilman epäpuhtauksista savusta ym. johtuen työt ovat tummuneet. Hyvälaatuinen dammar ei juuri kellastu ,esim puhdistamaton pellavaöljy kellastuu enemmän.
Öljyvärimaalaus tekniikkana ei ole missään tekemissä trendien kanssa. Paras tietämys materiaaleista ja niiden käytöstä tiedettiin jo satoja vuosia sitten nyt vain sitten yritetään miettiä miten ihmeessä nuo vanhat mestarit loivat nuo teokset jotka loistavat sisäistä valoa.
Akryylille on olemassa omat loppulakat ja ainakin itse niitä käyttäysin. Varsinkin jos maalaat akryyleillä ilman mediumia niin värit painuvat tosi rankasti. Loppulakalla saat tämän korjattua.Olipa mahtava puolustuspuhe lakkojen puolestan ja olen täysin samaa mieltä, että näin on jos maalaa sen aikaisilla tavoilla ja tekniikoilla. Totean, että teillä on tietämystä asioista. Tapasin vastaavaa asiantuntemusta olessani opettajana Taikissa 80 luvulla. Tapasin siellä vanhahkon herran joka opetti "aineoppia" hän kertoi asuvansa Suomenlinnassa vai oliko hän entisöijänä siellä. En muista nimeä jos tiedätte kertokaa. Lieneen hänestä jo aika jättänyt happoinensa. Asiaan: paksuöljy on myös mukava lisuke jos haluaa taltioida pensselin tekemän segmentin jälkipolville kaikkine karvoineen. Sen valuma täytyy vain pysäyttää nopealla suihkeella nopeasti kuivuvalla aineella vaakatasossa. Mitäs mieltä olette onko kokemusta tai tietoa?
- Koulutettu
artsari kirjoitti:
kokeilla tehdä kaikki alusta asti itse. Mutta tämä nykyajan hektisyys...
Ei se niin vaikeata ole tehdä itse Dammarhartsia vain Yliopiston varasto - apteekista ehkä jostain muualtakin ja sitten puutärpättiä sekaan ja antaa liueta aikansa. Jos haluaa piirtää kiiltävälle metallipinnalle niin Gummiguttaa sekoitetaan puhtaaseen spriihin jotkut oppilaat pyrkivät juomaan sen ennen sekoitusta kun opiskelimme kemiaa 40 - 50- luvun taitteessa. Silloisiin väriaineisiin "pigmentit" ei lisätty mitään "savea" niinkuin nykyään ja käytettiin puhtaita paksu- ja ohutöljyjä. Se siitä kemiasta.
- Webmaakari
Koulutettu kirjoitti:
Olipa mahtava puolustuspuhe lakkojen puolestan ja olen täysin samaa mieltä, että näin on jos maalaa sen aikaisilla tavoilla ja tekniikoilla. Totean, että teillä on tietämystä asioista. Tapasin vastaavaa asiantuntemusta olessani opettajana Taikissa 80 luvulla. Tapasin siellä vanhahkon herran joka opetti "aineoppia" hän kertoi asuvansa Suomenlinnassa vai oliko hän entisöijänä siellä. En muista nimeä jos tiedätte kertokaa. Lieneen hänestä jo aika jättänyt happoinensa. Asiaan: paksuöljy on myös mukava lisuke jos haluaa taltioida pensselin tekemän segmentin jälkipolville kaikkine karvoineen. Sen valuma täytyy vain pysäyttää nopealla suihkeella nopeasti kuivuvalla aineella vaakatasossa. Mitäs mieltä olette onko kokemusta tai tietoa?
noin 90-vuotiaaksi papparaiseksi ja ymmärrän tavallaan hyvin jos muistisi hieman pätkii. Nimittäin aiemmissa ketjuissa mihin olet osallistunut, sinun "taustoistasi" saa vallan toisenlaisen kuvan. Niinpä, vanhuus ei tule yksin ja samaan kurimukseen me ollaan kaikki tulossa. Yritän nyt kovasti muistella kun kerroit olleesi opettajana Taikissa 80 luvulla. Opiskelin nimittäin itsekin siellä 81-83 enkä ainakaan silloin siellä huomannut sinun ikäistäsi "proffaa". Ehkä olitkin siellä hiukan myöhemmin.
Meidän tulisi olla kiitollisia kaltaisistasi vanhoista "sotaratsuista" jotka eivät pyri mustasukkaisesti pitämään kaikkea tuota pitkän uran aikana opittua sisällään vaan jakaa sitä eteenpäin meille nuoremmille.
Toivottavasti jaksat vielä pitkään neuvoa täällä meitä! - Koulutettu
Webmaakari kirjoitti:
noin 90-vuotiaaksi papparaiseksi ja ymmärrän tavallaan hyvin jos muistisi hieman pätkii. Nimittäin aiemmissa ketjuissa mihin olet osallistunut, sinun "taustoistasi" saa vallan toisenlaisen kuvan. Niinpä, vanhuus ei tule yksin ja samaan kurimukseen me ollaan kaikki tulossa. Yritän nyt kovasti muistella kun kerroit olleesi opettajana Taikissa 80 luvulla. Opiskelin nimittäin itsekin siellä 81-83 enkä ainakaan silloin siellä huomannut sinun ikäistäsi "proffaa". Ehkä olitkin siellä hiukan myöhemmin.
Meidän tulisi olla kiitollisia kaltaisistasi vanhoista "sotaratsuista" jotka eivät pyri mustasukkaisesti pitämään kaikkea tuota pitkän uran aikana opittua sisällään vaan jakaa sitä eteenpäin meille nuoremmille.
Toivottavasti jaksat vielä pitkään neuvoa täällä meitä!Vähän pätkii mutta olin 85 - 90 siellä Taikissa kuten arvelitkin. Menin vielä 90- luvulla opettjakoulutukseen kun seuraavassa työpaikassa ei saanut olla ilman auskultointia ja aikuiskasvatustieteitä. Kouluissa olen viettänyt suuren osan elämääni milloin oppilaana milloin opettajana. Vedän vielläkin joitain kritiikkejä ja luento-opetusta. Käsitit ikäni hiukan yläkanttiin mutta kyllä meitä on muitakin ikäloppuja alalla joten lohtua teille kaikille. Taiteilijan virikkeinen elämä sen käsittääkseni aiheuttaa. Olen viimeiset 20 vuotta keskittynyt dikikuvankäsittelyyn ja painovalmisteluun maalauksen ohella.
- Koulutettu
Webmaakari kirjoitti:
noin 90-vuotiaaksi papparaiseksi ja ymmärrän tavallaan hyvin jos muistisi hieman pätkii. Nimittäin aiemmissa ketjuissa mihin olet osallistunut, sinun "taustoistasi" saa vallan toisenlaisen kuvan. Niinpä, vanhuus ei tule yksin ja samaan kurimukseen me ollaan kaikki tulossa. Yritän nyt kovasti muistella kun kerroit olleesi opettajana Taikissa 80 luvulla. Opiskelin nimittäin itsekin siellä 81-83 enkä ainakaan silloin siellä huomannut sinun ikäistäsi "proffaa". Ehkä olitkin siellä hiukan myöhemmin.
Meidän tulisi olla kiitollisia kaltaisistasi vanhoista "sotaratsuista" jotka eivät pyri mustasukkaisesti pitämään kaikkea tuota pitkän uran aikana opittua sisällään vaan jakaa sitä eteenpäin meille nuoremmille.
Toivottavasti jaksat vielä pitkään neuvoa täällä meitä!Täytyy vielä lisätä kun olet "Taikkilainen".
Kun tulin sinne valituksi opettajaksi minulle sanottiin, että edustan nyt suomen korkeinta tietoa värien alalla ja minun tulisi sitä jakaa nelivuotiskautena. Sanoi Lasse lyytikäinen ja Sotamaa säesti. Kokeena sinne pääsyyn oli luento joka oli suunnattava neljälle opiskeliryhmälle isossa luetosalissa. Tämä tapahtui Elimäenkadulla, josta sitten muutimme Arabiaan. Kun neljä vuotta oli kulunut sain valita johtokunnan kanssa seuraajani. Sen pituinen se. Eihän tämä ole viisasta kertoa mutta kun olen jo niin vanha ja ehkä, ette ole muistelmiani lukemassa. - tatra87
Koulutettu kirjoitti:
Täytyy vielä lisätä kun olet "Taikkilainen".
Kun tulin sinne valituksi opettajaksi minulle sanottiin, että edustan nyt suomen korkeinta tietoa värien alalla ja minun tulisi sitä jakaa nelivuotiskautena. Sanoi Lasse lyytikäinen ja Sotamaa säesti. Kokeena sinne pääsyyn oli luento joka oli suunnattava neljälle opiskeliryhmälle isossa luetosalissa. Tämä tapahtui Elimäenkadulla, josta sitten muutimme Arabiaan. Kun neljä vuotta oli kulunut sain valita johtokunnan kanssa seuraajani. Sen pituinen se. Eihän tämä ole viisasta kertoa mutta kun olen jo niin vanha ja ehkä, ette ole muistelmiani lukemassa.taikkilaisia ollahan kuvikselta -alkoi -79... ongelma olisi seuraava : ölen maalannut viime talven ulkona ,jopa 24 asteen pakkasilla. Maalinesteenä on ollut öljyvärien kanssa vain pellavaöljy
( jotta työ pysyisi mahd. pitkään käsiteltävänä ) No-eräs töistä alkoi parin viikon jälkeen kellastua
selvästi .Pellavaöljy kait nousi pintaan...AAARGH! Mitä tehdä? tarjoanko asetonia? - Kysyvä?
artsari kirjoitti:
ns. priimamaalauksia ei ainakaan kannata vernissata, koska niistä häipyy helposti niiden ominaisluonne.
""ns. priimamaalauksia ei ainakaan kannata vernissata, koska niistä häipyy helposti niiden ominaisluonne.""
...niin mielellään kuullut asiaan perusteluja? artsari kirjoitti:
kokeilla tehdä kaikki alusta asti itse. Mutta tämä nykyajan hektisyys...
ketjun putkahdettua esille voinkin lisätä silloin sanomatta jäänyt juuri tähän kohtaan. Kun aloitus koski akryylivärejä niin kerron oman "akryylikauteni" alun.
Maalattuani siihen asti vain öljy- ja temperaväreillä osallistuin 1980-luvun puolivälissä parin viikon kurssille oppiakseni kunnolla akryylivärien käyttöä. Ensimmäisenä päivänä tutustumisemme niihin alkoi tekemällä värit itse ja täyttämällä tuubit. Valmiina meitä odottivat pigmentit, medium ja tyhjät alumiiniset lääketuubit.
Hiersimme joukolla pigmentit puhtaina mediumiin, täytimme tuubit avoimista peräpäistä ja suljimme perän. Näin saimme iltaan mennessä kukin itsetehdyt kymmenkunta eriväristä tuubia. Homma oli helppoa, nopeasti sujuvaa - ja halpaa! Sen jälkeen sitten alkoikin värin käytön ja sen ominaisuuksien opastus, mutta se - vanhaa sanontaa lainaten - onkin jo toinen juttu.
Kannattaa kokeilla edes kerran ja vaikka vain muutamalla paljon käyttävällään värillä.- .Kuvisope.
Kysyvä? kirjoitti:
""ns. priimamaalauksia ei ainakaan kannata vernissata, koska niistä häipyy helposti niiden ominaisluonne.""
...niin mielellään kuullut asiaan perusteluja?Höpöpuhetta, Vernissa oikealla tavalla lisättynä viimeistelyvaiheessa 'syventää' värejä ja pitää sävyt jatkossakin muuttumattomana ultrakertoimiensa ansiosta. Vernissa ei ole 'turha keksintö'.
- kangastaja
.Kuvisope. kirjoitti:
Höpöpuhetta, Vernissa oikealla tavalla lisättynä viimeistelyvaiheessa 'syventää' värejä ja pitää sävyt jatkossakin muuttumattomana ultrakertoimiensa ansiosta. Vernissa ei ole 'turha keksintö'.
Kertokaahan viisaammat kun akryylimaalauksessani on pauhdasta liimamatonta hiiliviivaista kangasta laaja alue joka ei saisi töhriintyä. Millä pinnoitan ja pinnoitanko koko työn ?
- Maybe?
kangastaja kirjoitti:
Kertokaahan viisaammat kun akryylimaalauksessani on pauhdasta liimamatonta hiiliviivaista kangasta laaja alue joka ei saisi töhriintyä. Millä pinnoitan ja pinnoitanko koko työn ?
...tekisin asian niin että fiksatiivaisin hiilipiirrososan ja sen jälkeen vernissaisin koko teoksen akryylivernissalla.
kangastaja kirjoitti:
Kertokaahan viisaammat kun akryylimaalauksessani on pauhdasta liimamatonta hiiliviivaista kangasta laaja alue joka ei saisi töhriintyä. Millä pinnoitan ja pinnoitanko koko työn ?
kiinni, koska muuten se leviää ja sotkee työn. Pelkälle kankaalle voi fixata jopa tärpätilläkin, sehän haihtuu pois mutta fixaa hiilen, mutta pelkkä akryylimedia tai lakka käy hyvin. Mutta oletko tosiaan tahnyt akryylityötä liimaamattomalle ja pohjustamattomalle kankaalle? Toivottavasti kangas on sentään jotakin hyvin tiivistä ja riittävän tukevaa materiaalia, vaikka sittenkään tarttuvuus ja pysyvyys ei ole kovin taattua. Ei niitä vanhoja konsteja ole turhan takia keksitty eikä liioin kannata turhaan vältellä.
- H.J.Salmi
Voiko vernissatun akryylimaalauksen päälle maalata esim. jos haluaisi korjata jonkin kohdan?
- ei_mikään_hienon_taulu
Onko moni käyttänyt puulle tarkoitettua vesiohenteista lakkaa akryylimaalauksen päälle? Kestääkö vai alkaako halkeilla?
- Anonyymi
Jotkut vetää jopa liimaa esim. kankaalle kiinnitetyn paperin päälle. En tiedä miten menestyy ajan saatossa. Toki voi käyttää happoneutraalia liimaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-201400004937298- 2272578
- 262561
- 1581864
- 1141748
24h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?31469Kansallismieliset järjestöt muistelivat Tammisunnuntaita eri puolilla maata
Ugissa muisteltu kunnolla. 🔥 https://www.kansalainen.fi/kansallismieliset-jarjestot-muistelivat-tammisunnuntaita-eri-p01357Nyt mielipiteitä kehiin?
Niin ,onko arvon kuhmolaiset teidän mielestänne kaupungin hommissa turhia työpaikkoja/työntekijöitä? Mielipiteitä tu621148IS: Paljastus - Tästä syystä Marika jätti Diilin kesken -Tilittää: "Jäi vähän karvas maku, koska..."
Diilissä lähti yllättäen yksi kisaaja. Voi harmi, leikki loppui liian varhain… Diilissä Jaajo Linnonmaa etsii vetäjää Ka41135- 741133