Harry, Ron ja Hermione kävelivät ympäri koulua ja katselivat uteliaasti suureen saliin, jossa pian viettetäisiin Kurpitsajuhlaa.
"Tänä vuonna Dumpledore halusi, että tanssija suosikki Joanne Malin esiintyy juhlan alussa.",
Ron tiesi kertoa, kun he astelivat kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta.
Hermione tuhahti.
"Ei hän mikään erikoinen ole! Iskee silmää ja väläyttää valkeita hampaitaan ja siinä kaikki!", Hermione sanoi kuivasti.
Ron istui yhden pöydän ääreen ja kysyi Harrylta:
"Pelataanko erä sákkia? Ehditään hyvin ennen juhlaa."
Suuressa salissa loistivat kurpitsalyhdyt ja katosta roikkui lepakoita. Harry, Ron ja Hermione istuutuivat ja silloin Ron kuiskasi Harrylle:
"Näetkö tuon vaalea hiuksisen naisen tuolla nurkassa? Hän Joanne."
Harry kääntyi katsomaan naista.
Hänellä oli vaalea hiukset, vaalea iho ja vaaleat, kalvakat kasvot. Harryn silmiin pisti se outo asia, että naisen silmät olivat kirkkaan vihreät.
"Terve kaikki!", Fred huikkasi ja istui Georgen kanssa pöytään.
"Aika upeaa! Meille tanssii Joanne Malin!", George sanoi innoissaan.
Samassa Dumbledore nousi seisomaan.
Kaikki hiljenivät ja hän lausui:
"Ennen kuin käymme illallisen kimppuun tahdon esitellä teille Joanne Malinin.
hän on lupautunut esiintymään meille ja nyt ole hyvä Joanne."
Joanne nousi korokkeelle ja huokaisi.
Hän taputti kerran käsiään ja rytmikäs musiikki alkoi soida.
Vaaleat hiukset heilahtivat taakse ja Joanne lähti tanssimaan pitkin koroketta.
Harry sai juuri ja juuri pidäteltyä naurunsa kun Joanne istui pöydälle aivan professori Kalkkaroksen eteen ja hymyili tälle.
Kalkkaros vaikutti aluksi inhoavalta, mutta seurasi kuitenkin Joannea tämän tanssiessa pois.
Joanne hypähti alas korokkeelta ja tanssi pöytien läpi. Nähdessään Harryn hän pysähtyi.
Hän katsoi Harrya ja kuiskasi:
"Älä liiku."
Enempää sanomatta Joanne...
Jatkoa!
"Tänä vuonna Dumpledore halusi, että tanssija suosikki Joanne Malin esiintyy juhlan alussa.",
Ron tiesi kertoa, kun he astelivat kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta.
Hermione tuhahti.
"Ei hän mikään erikoinen ole! Iskee silmää ja väläyttää valkeita hampaitaan ja siinä kaikki!", Hermione sanoi kuivasti.
Ron istui yhden pöydän ääreen ja kysyi Harrylta:
"Pelataanko erä sákkia? Ehditään hyvin ennen juhlaa."
Suuressa salissa loistivat kurpitsalyhdyt ja katosta roikkui lepakoita. Harry, Ron ja Hermione istuutuivat ja silloin Ron kuiskasi Harrylle:
"Näetkö tuon vaalea hiuksisen naisen tuolla nurkassa? Hän Joanne."
Harry kääntyi katsomaan naista.
Hänellä oli vaalea hiukset, vaalea iho ja vaaleat, kalvakat kasvot. Harryn silmiin pisti se outo asia, että naisen silmät olivat kirkkaan vihreät.
"Terve kaikki!", Fred huikkasi ja istui Georgen kanssa pöytään.
"Aika upeaa! Meille tanssii Joanne Malin!", George sanoi innoissaan.
Samassa Dumbledore nousi seisomaan.
Kaikki hiljenivät ja hän lausui:
"Ennen kuin käymme illallisen kimppuun tahdon esitellä teille Joanne Malinin.
hän on lupautunut esiintymään meille ja nyt ole hyvä Joanne."
Joanne nousi korokkeelle ja huokaisi.
Hän taputti kerran käsiään ja rytmikäs musiikki alkoi soida.
Vaaleat hiukset heilahtivat taakse ja Joanne lähti tanssimaan pitkin koroketta.
Harry sai juuri ja juuri pidäteltyä naurunsa kun Joanne istui pöydälle aivan professori Kalkkaroksen eteen ja hymyili tälle.
Kalkkaros vaikutti aluksi inhoavalta, mutta seurasi kuitenkin Joannea tämän tanssiessa pois.
Joanne hypähti alas korokkeelta ja tanssi pöytien läpi. Nähdessään Harryn hän pysähtyi.
Hän katsoi Harrya ja kuiskasi:
"Älä liiku."
Enempää sanomatta Joanne...
Jatkoa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
tarttui Harrya vyötäröltä, nostaen tämän seisomaan ja vetäen hänet tanssiin mukaan. Harry kuuli kuinka salillinen ihmisiä yritti tukahduttaa nauruaan kun hän tanssi kömpelosti vaaleverikön rinnalla. Jopa Kalkaroksella tuntui olevan vaikeuksia pitää naama ilmeettömänä. Harry tunsi niskansa punehtuvan.
"Miksi aina *minua* nöyryytetään?" hän ähkäisi mielessään.
"Sinähän olet kuuluisa Harry Potter, etkö vain?" Kysyi hänen parinsa.
Harry nyökkäsi. Mitä hänen muka olisi pitäny sanoa?
Joanne pyöräytti hänet ympäri ja veti vasten rintaansa. Harry punastui entisestään. Hän kuuli tirskuntaa ympäriltään ja toivoi maan nielevän hänet. Hän sekosi askelissaan kahta kauheammin ja ennen kuin ehti palauttaa tasapainonsa tunsi jalkansa kietoutuvan Joannen kanssa. Pian he makasivat rähmällään viileällä lattialla, tanssija kipeästi Harryn kädellä.
Nainen nousi nopeasti jaloilleen, vihreät silmät leimuten suuttumusta.
"Kömpelä lapsi," hän kivahti. "Onneksi Lily ei ole paikalla näkemässä, ystävä raukka häpeäisi silmät päästään," hän sihisi hiljaa, niin, että vain Harry saattoi kuulla.
Joanne suoristi mekkonsa, otti muutaman tasaisen askeleen ja aloitti tanssinsa uudelleen, jättäen Harryn maahan makaamaan.
"Odota, tunsitko sinä äitini?" Harry kysyi, mutta tanssijatar suunnisti jo kohti seuraavaa pöytää.
Ron ja Hermione saapuivat auttamaan Harryn ylös.
"Mitä sinä sanoit hänelle?" Hermione uteli Harryn hieroessa kipeätä kättään.
"Minä kysyin... Siis, hän sanoi tunteneensa äitini. Kutsui häntä ystäväkseen." Harry vastasi kurtistaen kulmiaan.
Ron naureskeli vieressä, ketsellen, kuinka Joanne tanssitti Malfoyta, joka ei suoriutunut ammattilaisen kanssa sen paremmin kuin Harrykään, sillä erolla ettei rämähtänyt naamalleen.
Harry tuhahti. "Miksei kukaan naura hänelle? Hän näyttää vähintään yhtä typerältä kuin minä. Varsinkin tuon typerän virneensä kanssa..."
Ron nyökkäsi. "Hei, ehkä hän on osaksi veela! Näitte mitä se teki vanhalle rasvatahralle"
Harry mulkaisi ystäväänsä. "Hah, tuolla naamallako? Minä sanon sen, hänessä ei ole tippaakaan veelaa. Hän ei näytä läheskään yhtä vetävältä läheltä katsottuna. Sitäpaitsi, luulen ettei Kalkaros väliä naisessa ulkonäöstä, hänellä tuskin on varaa siihen. Paras vaan tyytyä niihin jotka näyttää kiinnostusta."
Hermione tyrskähti. "Harry on oikeassa," hän sanoi nauraen.
"Mennään istumaan, voidaan rauhassa miettiä tuota Joannea..."
Suuren salit ovet lensivät auki mahtavan ryskeen saattelemana. Joanne näytti kauhistuneelta, kuinka joku saattoi käskeyttää hänen tanssinsa. Dumbledore oli noussut seisomaan. Sisään asteli viisi kappaletta tummanpunaisiin viittoihin verhoutuneita velhoja joista muutama näytti jo kohtuullisen ikääntyneiltä. Ron oli erottavinaan valkoisen parran etummaisen velhon viitan alta.
-Theodore! Huusi Dumbledore ilahtuneena.
Velhot laskivat huppunsa. Vanhin heistä todellakin näytti lähes Dumbledoren ikäiseltä ja kaksi muutakin vaikuttivat kunnioitettavan iän saavuttaneilta. Mutta kolme muuta olivat nuoria ja erittäin komeita. Neljä viisi vuotta vanhempia kuin Harry. Muutama vanhempi tyttö tuntui huokaavan ääneen.
Vanhin mies syleili lämpimästi Dumbledorea. "Sinulla on aina ollut tapana tehdä läsnäolosi huomatuksi" Albus kuiskasi miehen korvaan. "Anteeksi Albus siitä on niin pitkä aika kun viimeksi täällä olin etten voinut vastustaa kiusausta" Theodore hihitti takaisin.
- Pahoittelen keskeytystä ja pyydän anteeksi Joanne-neidiltä Dumbledore ilmoitti.
Mutta Joanne ei edes kuullut sillä hän oli kiinnittänyt katseensa erääseen saapuneeseen velhoon. Joanne lirkutteli ja leperteli vaivautuneen oloisella ja harvasanaiselle nuorelle miehelle.
Eikös Theodore oo hahmo LOTRista? Vai muistanko ihan väärin..?
Nuori velho yritti hymyillä Joannelle.
Joanne silitteli vaaleita kiehkuroitaan ja laski kätensä pojan olkapäälle.
Dumbeledore löi toverellisesti Theodorea selkään.
Theodon kuiskasi jotain Dumbledoren korvaan.
Dumbledore nyökkäsi hymyillen ja sanoi sitten kovalla koko salissa kuuluvalla äänellä:
"Me jatkamme keskustelua Theodoren kanssa ja nyt te voitte aloittaa aterian!"
Samassa pöydissä olevat kultavadit täyttyivät.
Kalkkunaa, perunoita, kurpitsamehua, suklaavanukasta ja monia muita herkkuja ilmestyi heidän eteensä.
Harry otti kalkkunankoipi palan, kolme perunaa ja ison lasin kurpitsamehua.
Ron nojautui Harryn puoleen ja sanoi:
"Mistäköhän Theodore ja Dumpledore halusivat keskustella?"
"Se ei meille vielä kuulu, mutta mistä Joanne tunsi äitisi?", Hermione yhtyi keskusteluun samalla kun joi mehua.
"Hän ei sanonut paljoakaan. Vain, että Lily häpeäisi silmät päästään jos olisi nähnyt minut."
Harryn katse siirtyi opettajien pöytään, jossa Joanne istui Kalkaroksen vieressä.
Kalkaros hymyili väkinäisesti Joannelle, joka söi sivistyneesti perunoita.
Harry siristi silmiään ja katsoi tarkasti Joannea.
Hänestä tuntui, että oli nähnyt hänet aikaisemmin.
Illalla juhlien jälkeen Harry selasi albumiaan ja etsi jotakin, vaikkei tiennyt mitä.
Juuri kun Harry katseli äitinsä vanhoja tuttuja hän näki...
Ehdottaisin, että aloittaisit ite jonkin jatkiksen.
Mä oon lukenut montakin sun jatkoas, mutta oletko kirjoittanut alkua jatkikseen?
Kokeile, jos haluat!
...Kuvan jonka tulisi aina muistamaan parhaiten. Se oli hänen vanhempiensa hääkuva, missä Sirius seisoi heidän vierellään iloisesti hymyillen. Harry tunsi palan nousevan kurkkuun. Hän sulki kansion ja istui hiljaa sängyllään. Ahdistus poltti rinnassa. Hän taisteli kirveleviä kyyneliä vastaan, yritti ajatella positiivisia asioita. Mutta aina kuva Siriuksesta nousi hänen mieleensä, Taikaministeriössä ilkkumassa Kuolonsyöjille... Harry nielaisi tuskallisesti. Hän toivoi, että Sirius olisi vielä elossa. Siriukselta voisi kysyä neuvoa, hän tietäisi varmasti mistä Joanne tunsi hänen vanhempansa.
Mutta Sirius ei tulisi takaisin.
Harry tunsi vihan palavan sisällään. Voldemort. Kaikki oli Voldemortin syytä. Voldemort sai tallustella vapaana ympäri Englantia ilman että kukaan astuisi tielle. Ihmiset olivat pelkureita, kaikki suojelivat mielummin omaa nahkaansa. Ja jättivät likaisen työn hänelle. Kaikki luottivat häneen, että hän kukistaisi Voldemortin.
Harry tunsi olonsa katkeraksi. Ensin häntä oli pidetty hulluna, ja nyt kun oli tosi kyseessä kaikki lastattiin hänen olkapäilleen. Häntä suututti. Hän oli jo menettänyt vanhempansa ja läheisimmän ihmisen joka hänellä oli koskaan ollut. Hän oli toki kiitollinen ystävilleen, mutta he eivät ymmärtäneet. Heilä oli omat perheet joiden puolesta pelätä, ei heillä ollut aikaa huolehtia Harryn kanssa.
Hän huokaisi ja tunki kansion arkuunsa. Häntä itketti, mutta pian hänen täytyisi palata saliin jatkamaan juhlimista. Hän ei ollut juhlatuulella, mutta suunnisti kuitenkin pitkin käytäviä Suureen saliin. Kun hän istahti takaisin paikalleen Ronin ja Hermionen viereen hän oli saanut itsensä hillityksi. Tanssijatar-Joanne oli poistunut, epäilemättä kotiinsa valmistautumaan seuraavaan esitykseensä. Harry painoi mieleen, että hänen olisi kirjoitettava naiselle ja kysyttävä tältä hänen äidistään. Ajatus kuitenkin haihtui ilmaan kun tuttu ja kammottava jännitys hänen vatsassaan palasi. Harry ei ollut koskaan aavistanut miten paljon voisi ikävöidä kummisetäänsä.
"Harry, oletko kunnossa?" Hermione kysyi huolestuneena.
Harry säpsähti. "Joo, olen. Minä vain..." Hän nielaisi. He eivät olleet puhuneet asiasta kertaakaan, kaikki kolme olivat menestyksekkäästi vältelleet aihetta.
"Si-Sirius," hän aloitti. Ronkin kiinnitti huomionsa keskusteluun, näyttäen lievästi kalpealta leijuvien kynttilöiden lepattavassa valossa.
"Hän tosiaan on kuollut... Hän on kuollut, lakannut olemasta." Harryn ääni madaltui lähes äänettömäksi kuiskaukseksi. "Mennyt verhon taa..."
Ron asetti kätensä Harryn olalle ja rutisti.
"Eikä kyse ole edes siitä etten olisi tajunut sitä aijemmin," Harry jatkoi rohkeammin. "Minä vain en käsittänyt miten pysyvää se on. Hän vain lakkasi olemasta, ja olen aina elätellyt toiveita että jotenkin, *jotenkin* hän palaisi, mutta ei niin tapahdu."
Harry vilkaisi Hermionea joka näytti olevan itkun partaalla. Tämä oli sanomaisillaan jotain kun Dumbledore nousi seisomaan, vilkaisi vieressään istuvaa Theodorea joka nyökkäsi tälle vakavasti.
Koko sali hiljeni kun iloinen nauru kuoli pois oppilaiden nähdessä rehtorin vakavan ilmeen...
"Theodore tuli käymään luonani ja kertoi ikäviä uutisia niin minulle kuin teillekin."
Dumbledore piti hengähdys tauon ja jatkoi:
"Hän-joka-jääköön-nimeämättä on nähty Lontoossa tänä aamuna ja heidän sanotaan olevan matkalla tänne. Uskon kuitenkin vakaasti, ettei
tiedät-kai-kenellä olisi tänne asiaa."
Harry katseli Dubledorea ja ajatteli, että Voldemord pysyisi poissa kyllä, jos Dumbledore pysyy koululla.
Theodore nousi Dumbledoren viereen seisomaan ja lausui kuuluvasti:
"Minä ja kumppanini jäämme tänne suojelemaan koulua joten mikään hengenhätä ei ole käsillä."
Kiivas puheen sorina alkoi heti kun Dubledore ja Theodore istuutuivat.
Harry ei tiennyt itkeäkkö vaiko nauraakko.
Muut tuntuivat olevan kauhuissaan, mutta Harry luotti Dumbledoren suojelukseen.
Ihmiset alkoivat virrata tupiin ja oleskeluhuoneessa kävi kova melske ja vilske.
Harry, Ron ja Hermione istuivat syrjäisen pöydän ääreen ja Ron aloitti kaikkien huulilla kaikuvan kysymyksen:
"Miksi? Miksi Voldemord tänne tulisi ja mitä hän täällä tekisi?"
"Tappaa minut.", Harry sanoi ja kohautti olkiaan.
"Tämä ei ole leikin asia! Oikeastaan Voldemord haluasi kai näyttää mahtinsa tuhoamalla Tylypahkan.", Hermione sanoi vakavana.
Vielä illallakin Harry istui vuoteellaan ja ajatteli.
Voldemord olisi tulossa, jos olisi.
Harry katsoi yöpöydällään lojuvaa valokuva albumia ja näki Siriuksen kasvojen hymyilevän hänelle.
"Kumpa olisit täällä."
Harry veti peiton korviinsa ja yritti nukkua, mutta pian hän nousi ylös ja päätti kirjoittaa heti Joannelle.
"Hän voisi tietää...", Harry ajatteli ja tarttui sulkakynään ja pergamenttiin.
...
Miksei Dumbledore käyty Voldemortin oikeeta nimeä? Sehän ei pelkää... kuulostaa vähän hölmöltä ku Rehtori nöyristelee, eihän se ennenkään oo oppilaiden keskuudessa välttäny sen nimen käyttöä.
En huomannut virhettä, mutta kiitos korjauksesta, ettei kaikki pidä mua ihan ääliönä.
Kyllä kaikille virheitä sattuu, vai mitä? :)