Lapsi ei halua mennä isänsä luo vaan alkaa itkeä ja on silminnähden järkyttynyt kun kerron että huomenna menet iskän luo. Olen kysellyt kautta rantojen että onko jotain sattunut isän luona. Ainoat syyt olivat että isä tekee pahaa puuroa ja eikä siellä ole muroja. Viime kerralla sain lapsen lähtemään isänsä luo kun lupasin laittaa mukaan "parempia" puurohiutaleita ja muroja. Reissu meni ilmeisesti ihan ok. Tänään kun sanoin lapselle että huomenna pääset iskän luo meni lapsi hiljaiseksi ja yritti pidätellä kyyneleitä mutta lopulta purskahti itkuun ja sanoi ettei halua mennä. Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Isän kanssa keskustelu ei tuottanut minkäänlaista tulosta, sanoi että kaikki on ok ja mitään ei ole tapahtunut.
Sen tiedän että isä hoidattaa lasta muilla, kun itse hurvittelee tai menee harrastamaan jotain.
Nykyisin kun olen mennyt hakemaan lapsen isältään on kaikki vähän niin ja näin. Lapsi saattaa olla puettu todella vähiin vaatteisiin vaikka olisi pakkasta (lapsi itse pukenut) jne. Isä on välinpitämätön. Kehuu olleensa taas töissä niin ja niin monta tuntia ja nukkuneensa vain pari. Eihän kukaan jaksa sellaista pitkään. Olen sanonut että pitäisi levätä että ei sitten mene turhaan hermot lapsen kanssa ja räjähdä turhasta tai pummpu sanoo poks jne mutta sama meno jatkuu...
Pakko kait se on lopettaa lapsen vieminen sinne... Tuntuu että en enää voi pakottaa lasta menemään... Meillä on yhteishuoltajuus.
Kokemuksia siitä ettei lapsi halua mennä toisen vanhemman luo?
Sen tiedän että isä hoidattaa lasta muilla, kun itse hurvittelee tai menee harrastamaan jotain.
Nykyisin kun olen mennyt hakemaan lapsen isältään on kaikki vähän niin ja näin. Lapsi saattaa olla puettu todella vähiin vaatteisiin vaikka olisi pakkasta (lapsi itse pukenut) jne. Isä on välinpitämätön. Kehuu olleensa taas töissä niin ja niin monta tuntia ja nukkuneensa vain pari. Eihän kukaan jaksa sellaista pitkään. Olen sanonut että pitäisi levätä että ei sitten mene turhaan hermot lapsen kanssa ja räjähdä turhasta tai pummpu sanoo poks jne mutta sama meno jatkuu...
Pakko kait se on lopettaa lapsen vieminen sinne... Tuntuu että en enää voi pakottaa lasta menemään... Meillä on yhteishuoltajuus.
Kokemuksia siitä ettei lapsi halua mennä toisen vanhemman luo?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et kerro minkä ikäinen lapsi on. Lapsi on varmastikkin lojaali sinua, että etävanhempaa kohtaan eikä siksi kerro mikä mättää.Lasta ei saa pakottaa ja tuosta on selkeesti huomattavissa että lapsi ahdistuu tapaamisista suunnattomasti.Onko isä ollut tapaamisasioissa ns. hankala eli alkaako hän uhoamaan tai muuten "hankalaksi" jos sanot että lapsi ei tule hänen luokseen.Et myöskään kerro millainen sopimus teillä on.Voisiko sitä muuttaa jollakin lailla lasta nähden paremmaksi?Kannattaa ottaa yhteys perheneuvolaan ja alkaa ongelmaa setvimään asiallisesti.Siihen saakka kun isä tulee hakemaan lasta tapaamisiin ota luotettava todistaja paikalle, jos isä on ns. hankala ja alkaa uhoilee ja vaatii uhkasakkoa sulle tapaamisen estämisestä perusteetta.Jos teillä ei ole lastenvalvojalla vahvistettua tapaamissopimusta ei ole millään lailla pakko antaa lasta isälleen.Minusta kuitenkin lapsella on oikeus isään ja yrittäisin selvittää mikä mättää, mutta jos isää ei kiinnosta asian korjaaminen niin sille ei voi mitään.Tue lastasi ja painota hänelle, että nämä ongelmat eivät ole hänen vikansa.Lapsi voi alkaa potemaan syyllisyyttä helposti jos isä on joko tai linjalla ja se voi lapsella johtaa vakavampiin ongelmiin myöhemmin.
Lapsi on 6v. Isä ottaa kyllä lapsen luokseen muttei mitenkään innokkaasti, kun häneltä menee silloin hyvää harrastus tms. aikaa lapsen hoitoon. Isä sanoo ikävöivänsä lasta ja sanoo että itku tulee aina kun lapsi lähtee pois.
Tarkkaa sopimusta meillä ei lapsen hoidosta ole. Vain elatusmaksun suuruus (100€)Lapsi on isällään säännöllisesti työvuorojen mukaan. Asia on sovittu suullisesti ei paperilla.
Ex on luonteeltaan perinteinen suomalainen mies. Ei paljon puhu. Kun kerroin että lapsi ei halua tulla jne hän vain vastaili että joo, aha, hmmm.. Ja kokemuksesta tiedän että aikansa itsekseen miettittyään saattaa asia aueta räjähtämällä ja huutamalla.
noh, saas nähdä... yritän saada isän keskustelemaan asiasta...
No siinä tapauksessa, ellei isä nussi kersaansa rikki, niin ainoa syy on, että kiittämätön, pahatapainen kakara ei osaa arvostaa vanhempiaan (tässä tapauksessa isäänsä). Jos isä ei ole ilkeä tai vaaraksi lapselle, niin lapsihan menee isän luokse vaikka kappaleina muovikassissa! (Pahaa puuroa, eikä muroja?????) Lapsesi kuuluisi ehdottomasti työleirille Siperiaan!
On oletettavaa, että lapsi on saanut kaiken jo vauvana. Ja nyt häntä vituttaa mennä isänsä luokse, koska siellä ei saa yhtä paljon karkkia tai leluja, kuin äidin luona ja siellä on hitaampi nettiyhteys!
Ehdotan, että tutustutat lapsesi maailman kurjuuteen ja kerrot hänelle, että kaikki hyvä ei tipu taivaasta noin vain hänen eteensä! On hyvä myös muistuttaa, ettei häntä olisi olemassa ilman isää ja siitä tulee olla aina kiitollinen.
Voisit sanoa, että jos hän ei ole valmis tapaamaan isäänsä, ei isälläkään ole mitään helvetin velvollisuutta enää koskaan suostua tapaamaan häntä. Saatikka muistaa merkkipäivinä tai jouluna lahjoilla!
tekstisi oli aivan sairasta!
Vai etkö osaa?
Jos asian olisi ilmaisuut hiukan kauniimmin/korrektimmin, tyyppi puhuu asiaa! Eli olisi kiitollinen että isä edes haluaa tavata häntä...
Tekstisi lukemisesta jo pelkästään tuli oksettava olo. Kirjoitit tosi sairaasti ja rumasti. Syyllistit pelkästään lapsen, isän toiminnassa ei mitään vikaa?
Ei lasta laiteta siperiaan, ei lasta viedä kilon paloina pussissa jne. Kenenkään lapsen ei tarvitse olla kiiltollinen siitä että pääsee isälleen. Isällä on velvollisuus huolehtia, hyväksyä ja rakastaa lastaan, lapsi ei ole voinut isäänsä valita.
Isän velvollisuus on olla lapsensa kanssa, leikkiä, touhuta ja tehdä arkisia asioita.
Ei lapsen tarvitse kerjätä isältään aikaa ja huomiota. Tietysti aina ei voi olla kokoajan lapsen kanssa, mutta isä tietää vierailuista etukäteen ja voi järjestää asiansa. niin että on aikaa lapselleen.
Jos lapsi ei viihdy isällään, ei se tarkoita heti sitä että lapsi on kiittämätön kakara.
Eihän se lapsi ole valinnut syntyä tähän maailmaan, vaan vanhemmat ovat hänet haluneet! Tarviiko lapsen sitten olla aina nöyrä ja kiitollinen että, esim. äiti viittii ruokkia!?
...karkea, mutta ihan asiaa. Lapsia paapotaan nykyään niin kauheasti, että opettajan joutuvat opettelemaan itsepuolustusta, että uskaltavat tehdä työtään näiden riiviöiden kanssa.