Näin sanottiin eräälle tuttavalleni, ronskille rekkakuskille. Tämä näki kaksi tappelevaa miestä, pysäytti rekkansa ja meni huomauttamaan: "Älkää nyt noin toisianne pieskö". "Mitäs tänne tulet"? oli vastaus ja miehet kävivät hänen kimppuunsa. Oli kai hyvä tappelu menossa pilalle!
Seurasin tuossa usean nimimerkin välisiä "tappeluja", viestin "Lyyli, näihä mie haastelin" osalta. Ajatelin osallistuakin kommenntteineni mutta olisi taaas saanut jonkun tai monta kimppuuni. Nyt on "nenä paikallaan" - hetken.
On ilmeisen hedelmällistä seurata muiden "keskusteluja" ja myös keskusteluja. Ulkopuolelta näkee paremmin kuin "tukkanuottasilla" ollen.
Seurasin tuossa usean nimimerkin välisiä "tappeluja", viestin "Lyyli, näihä mie haastelin" osalta. Ajatelin osallistuakin kommenntteineni mutta olisi taaas saanut jonkun tai monta kimppuuni. Nyt on "nenä paikallaan" - hetken.
On ilmeisen hedelmällistä seurata muiden "keskusteluja" ja myös keskusteluja. Ulkopuolelta näkee paremmin kuin "tukkanuottasilla" ollen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niinhän Pikkuprinssikin totesi:"Sydämellä näkee paremmin." Sitä sanontaa olen usein mielessäni pohtinut, samalla yrittänyt laulaa:
"Elon mainingit korkeina käyvät,
niiden kuohuissa kulkee mun tie,
En tiedä mi matkani määrä,
ylin riemu vai tuoniko lie."
(Laulusta Victorian husaari.)
Tämä nyt näin, on vähän melankolinen hetki, mutta kyllä se siitä.
Etkö kuule ääntä rakkauden
etkö ääntä toisen sydämen.
Lähelles se saapuu myrskyten,
sateen ääneenkin hiljaa ropisten.
Onko sydämes portti suljettu?
monin estein aivan padottu.
Avaa sydämes portti rakkauteen
syvään suureen, - hellyyteen.
Näin unessa sinisen yön lumiaavojen valkeitten yllä,
minä näin, yön sinen kirkkaina tuikkivat tähdet.
Aamun tullen meren kimmeltävän sinen kutsun kuulin:
avoimin purjein on elämän merelle uskallettava mennä,
avata purjeiden solmut ja lukot,
on eessäsi elämän rikkaus, rakkaus,
kuuntele hiljaa - meren sinen kutsua.
Kauniita runoja mielellään jokainen lukee. Runojen tulkinta onkin sitten jo haastavampaa.
Kiitos kirjoittajille.
kauniin veen, se sai silmäni kyyenliin,
juoksin syliisi sun , sä veit minut aaltojen pauhuun,
se keinutti ihanasti,
tuntui kuin olisin päässyt taivaaseen,
siinä unessa aattelin sinua , rakkaani joka mennyt olet edelläni, kerran tahdoit minut mukaasi, silloin en valmis ollutkaan,
lapsenlapset tarvitsee vielä,
joudut odottamaan minua siellä.
kauniin veen, se sai silmäni kyyneliin,
juoksin syliisi sun , sä veit minut aaltojen pauhuun,
se keinutti ihanasti,
tuntui kuin olisin päässyt taivaaseen,
siinä unessa aattelin sinua , rakkaani joka mennyt olet edelläni, kerran tahdoit minut mukaasi, silloin en valmis ollutkaan,
lapsenlapset tarvitsee vielä,
joudut odottamaan minua siellä.
samantapaisesti kun minäkin kirjoitin, ja jonka olen tainnut tänne ennenkin jo kirjoitella.
Näin!
Näin taivaanrannan, näin merien veet,
näin eessäni sataman kuulaan.
Sinne kiiruhdin hurmio sielussain,
siellä kohtasin rantojen rauhan.
Katselin aaltojen pintaa,
ne sinessä väreili hiljaa
vedenkalvoa hyväillen.
Kuuntelin laulua rantojen lehväin,
hyräilin mukana tuulen.
Sain kuulla ilmoilla kannelten soivan,
ja helisevän harppujen kielten.
Sai levoton, kaipuuta sykkivä rinta
tyynen leponsa itselleen,
siniväreistä laineiden,
tuulen lauluista lehvien,
säteistä auringon säihkeen,
meren kirkkaasta kimalteesta.
Kuinka uskoinkaan elämän polun,
yli karikoiden johtaneen,
meren lempeään poukamaan.
Sain vain tavoitella taivaanrantaa,
sitä missään ei ollut lain.
Ei välkkynyt kirkkaus meren,
ei väreilleet laineikot.
Ei havisseet rantojen lehvät,
ei harput, kanteleet helisseet.
Laanneet ei sydämen sykkeet,
eikä kimaltanut merikään.
Se oli haave vain pieni ja kaunis
joka rumuuteen särkyi.
tiennyt kirjoituksestasi , en ole lukenut , äsken juuri tuli tuo mieleeni,
koska se on omakohtainen tuntemus , olenhan leskirouva. Ja oikeesti unestani puhuinkin
Kummallista kun joskus saa ikäänkuin "siivet".
Ei mahda mitään, mutta voisitko uskoa, että samaan aikaan moni samantapainen asia monelle saattaa tapahtua, jopa eri puolella maailmaa , olemmehan vain ihmisiä, kuten aikanaan mieheni sanoikin.
Oltaisiin saatu vähän lisäväriä kahden "pökötin" kinaamiseen, se olisi tuonut uusia näkemyksiä asiaan ;) Ja vaikka olisit "tukistellut" minua miten paljon tahansa,,olisin kestänyt sen "kuin mies".
Ollaan ennenkin kanssasi hiukan kinattu, tosin rakentavassa hengessä puolin ja toisin.
Nyt täytyykin sitten tunnustaa, että olen "varanikillä" "leikkinyt" sofian kanssa, en voi sille mitään, että minusta hän on ärsyttävä tyyppi, niinkuin minäkin varmaan monenkin mielestä olen!
Osaan kyllä keskustella nätistikkin,,se on paljolti myös "vastapelurista" kiinni!
Vielä terveiset Sinulle "tält pual jokke" ;))
jostain minun naapuristani kun minäkin olen tält puolen jokkee
..minkä numeron bussi teillepäin menee ;)
meille 191 ja 422
Meni ihan sormi suuhun, kun en tiedä minne mainitsemasi bussit ajavat ;)Enkä löytänyt äkkiselauksella aikataulustakaan, kuin 190 ja 42! Asunkohan sittenkin "tois pual jokke"?? Meille päin tulee bussit 4, 40, 99, ja jotkut muutkin,,kai 19:kin ;) Ollaankohan kaukanakin toisistamme? Kahville voisit tulla yleensä ihmismäisen mummon luokse, ellei matka este ;) Olen vastikään muuttanut tälle alueelle sataman suunnalta, taitaa olla (vielä) suuntavaisto hieman sekaisin ;))
kun minä en asu ihan kaupungissa. Olen sellainen maalaismummo joka käyn kyllä melkein päivittäin siellä jommallakummalla puolella jokkee.
miekii kyselen, oliko toisessa nimimerkissä nuo kukkamerkit.:)))
kukkaistyttöö on välil kaivattu.:))
o paljo tois pualt olevii. Mää kuiteski olen tält pualt jokke, pussit kakstoist, yhreksä, kuus ja ykstoistaki kuljettava meit Hansasse. Nii, et terveissi vaa teil kaikil:))))
Teitä kaikkia tervehtimään pitkästä aikaa! Aina välillä olen piipahtanut katsomassa, mitä tänne kuuluu. Ja taidanpa tulla vastakii, kun nyt olen saanut tietokoneyhteydetkin toimimaan.
Olen muuttanut maalle asumaan ja elän vielä remontin ja muuton sekamelskassa.
Niinhän sitä sanotaan, ettei silmin voi olennaista nähdä... vain sydän näkee hyvin!
Lukijan näkökulmasta saa "uudet silmät" katsella tätäkin palstaa. Se tekee hyvää ainakin minulle, joka aika ajoin olen tänne paljonkin kirjoitellut.
Huomaan myös, miten vaikea on päästä juonesta kiinni. Uusia nikkejä on paljon, joku tuttukin vielä joukossa näkyy. Kaikille Teille - Tutut ja Tuntemattomat - lämpimät terveiseni!
Frederiikka
( Eläkeläinen, muuttanut maalle Mirrinsä kanssa )
Oli mukavaa kun poikkesit, pitkästä aikaa.
mie itkin sinnuu ku karjalaa
mie itkin ku viimestä kessää...
muistat sie tuommosen runon, kirjotit sen kerran . mie ko pakkasin tavaroita remontin alta, niin tuo runo tuli vastaa,otin sen silloin taltee ko oli niin syömmeen käypä.
kaihosast aattelin ,et täällkii tapaa ihanii ihmisii ja sitte yks päivä hyö on menneet.
oon tosi ilonen kun sie ilmestyit ja näin sinun nimen. eihä sitä sais toista patistella tänne, tääl pittää ottaa se asenne ,et niin käyp, et yks päivä nettiystävä ei ennää tulekkaa.
tämä on vappaa ehtosta olla,eikä se saa tulla velvollisuueksi.en miekää tykkäis tääl olla jos pitäs miettii, et kyl minun täytyy nyt mennä sinne vastailemmaa,ko en oo vähä aikaa ollu. sillo ko on elämäs muuta, niin on muuta.
työ ensimmäiset ystävät jäitte mielee, ko koko tämä homma oli uusi minulle,tulla juttelemmaa tietokonneen välityksellä ihmisille.ja niin ihastuttaville ihmisille viel.
mie olin vähä ko pilvissä alussa ,niin ihastunu olin tähän,kirjottelin jatkuvasti,sillohan sain silmätulehuksenkii. tykkään mie vielkii mutta ensi ihastus onn menny ohi.:)
voisko verrata et ensi suudelma on ihana ja sen muistaa koko elämänsä, sitte ko saap lissää ei ne ennää ole ihan sammaa, vaik ne kyllä maistuu.;)no,en tiiä ,oliko tuo vertaus sopiva, mutta tuon tapasta tarkotan.
minulkii on suuret muutokset elämässä eessä,jos saan ne tapahtummaa.se on viel auki.
muutitko sinne missä kesäsin olit. no mirrillehän se on mukavaa olla vappaana.oliko se niin lämmin et siel voip assuu talvelkii,
no mie taas utelen, kaipa siel tarkenee,et sie mirrii kylmään veisi;).
minul kisut voip hyvin.viime talven hyö liho mahottomasti,nyt hyö on laihtuneet ,ko syötin niille laihutus ruokaa. heist on tullu niin kovia minun perrää,nukkuvat petissä vieressä ja ain lähettyvil ko oon kotona.
mie ostin uuven sängynkin semmosen joustinpatjan 120 senttiä ,niin nyt mahutaa,heteka ko ol niin kappee,siin oli ahasta.
alus en meinannu osata nukkua siinä,mut nyt oon tottunu ja ihan on ihan mukava.
olin tännää eläkeläisten talol, siel laulo trupatuuri kauniita lauluja ja laulettii myökii mukana.oli se hauska kaksituntinen,niin mukava et laulatti viel kottiin ajaessa.
mie vielkii kaipaan jalmarin kans viettämii musiikki hetkii,ko soitettii ja laulettii yhes.
siksi on mukava ko tuol meiän talolla järjestettää lauluhetkii,sinne en jätä koskaa mänemättä,niin tärkeää ei oo muuta.
yhdessä laulaminen ja soittaminen tekkee yhteenkuuluvan tunnelman,musiikki ihmeelinen voima.
täällä on paljon uusia mukavia ihmisiä, ei taia olla ko ruuneperi sinun aikusii.muori kävi ,mut siit on jo aikaa,ehkä hääkii viel tekkee kome bakin.;)
(vahinko ko en tiiä mite se kirjotettaa)
kirjotellaa taas heippa
eivätkä milloinkaan jätä yksin!" Nämä muistosanat - usein osanottona suruun lausutut - tulivat mieleeni lukiessani tervehdystäsi, joskin
"Mie hymyssä suin siun viestsiäs luin
ja siulle mielessäin kimpun kukkia toin"
(Hih! Onpa ihan oma tekemäni riimi)
Muistanhan toki Karjala-runon, tuon minunkin sydämeeni käyvän. Mukava, jos se kosketti Sinua ja ehkä se ilahdutti jotain toistakin lukijaa. Runot ovat edelleen minulle rakkaita, niin kuin kukatkin. Kissoista puhumattakaan...))) Minkäs sitä mieltymyksilleen ja luonnolleen voi.
Ajattelin, etten enää kirjoita runoja tänne, kun olen huomannut niiden ärsyttävänkin lukijoita ja joitakin kirjoittajia "Mitäs tänne tulet runoinesi"-tyyliin. Ja tottahan se on, että runopalstakin on olemassa. Mutta minusta 65 palstalle pitäisi saada kirjoittaa ihan kaikista asioista "taivaan ja maan väliltä" - välillä asiasta ja asian vierestäkin.
Mielelläni kirjoittelisin ja nytkin on monta mielenkiintoista keskusteluketjua menossa tällä palstalla. Elämäntilanteeni on nyt vain semmoisessa muutosmylläkässä, ettei aika ja voimat riitä muuta kuin lukemiseen silloin tällöin. Mutta ehkä tässä vielä koittaa kirjoittamisen aikakin. Vai jatkuukohan nämä eläkepäivät vieläkin kiireisimpinä kuin työelämässä ollessa...???
Muutinhan minä sinne "miun maallein", missä ennen kesäisinkin olin. Ja lämmintäkin riittää - niin Mirrilleni kuin itsellenikin. Iso remontti on menossa - siinä on tarkoitus nimenomaa lisätä ja turvata lämmön saanti, jonka sitten pitäisi ajan kanssa näkyä "mummon markoissakin". Sähkölämmityksen ohella on kunnostettu puulämmitteinen keskuslämmitys jne.
Niinhän se on, että "Joka härällä ajaa, se härästä puhuu!" Maalle muutto ja siihen liittyvät asiat ovat nyt minulle ajankohtaista "tätä päivää" remontteineen kaikkineen. Tuskinpa ne toisia kiinnostavat samassa määrin kuin itseäni. Olenkohan ainoa juuri eläkkeelle jäänyt kirjoittaja/lukija tällä palstalla?
Mirri voi hyvin. Terveisiä vain kisuillesi Edisonille & Gildalle! Mirrini on nyt 15v (=ihmisen iässä 76v). Ja tuota noin, mitenkähän sen sanoisi kauniisti - sillä on edelleen erittäin hyvin kehittynyt makuaisti...:))). Miten ihmeessä sait kissasi laihtumaan? Meillä kun tahtoo käydä niin, että minä laihdun ja Mirri lihoo!
Eläkeläisten rientoihin aion minäkin aikanani hakeutua. On pyydetty laulukuoroihin laulamaan ja jos jonkinlaisiin "Hyvän Tuulen Kerhoihin". Musiikki on minullekin tärkeää! Piano ja vanha urkuharmooni ovat jo löytäneet paikkansa ja nuottikokoelmani siirtyy tässä viikon vaihteessa myös "uuteen kotiin".
Mukavaa päivää Sinulle ja Teille kaikille!
Kirjoitellaan! *Hei!*