Mitähän järkeä on kosia rakastamaansa naista ja pyytää tätä viettämään loppuelämänsä avioliitossa kanssaan. Se kuulostaa kyllä hienolta. Kaikkivaltiaan edessä tunnustetaan rakkautta puolin ja toisin ikuisesti, kuolemaan saakka. On se perkele ettei sitä osata tehdä ilman liittoja ja kirkonmenoja. Aina hingutaan naimisiin. Yli puolet solmituista liitoista kariutuu ja kaikki lupaukset menettävät merkityksensä. Vihat lankeavat lapsilta, sukulaisilta, kaikkivaltiaalta ja varsinkin puolisolta.
Kosinnan merkitys
naimaton
81370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aloin kirjottaan sulle vastausta mutta totesin että teen sen ihan turhaan. Mielipiteeni asiasta kumminkin sanon.
Sä olet varmaan tota mieltä, koska et ole löytänyt sitä "oikeaa" ja olet katkera koska kaikki kaverisi ovat jo naimisissa. Ikäkin jo varmaan painaa ja tulee pelko yksinjäämisestä.
..kysymys ole välttämättä katkeruudesta viestiketjun aloittajalla. Itse elän onnellisesti parisuhteessa enkä usko kihlojen tai häiden muuttavan suhdettamme ja tunteitamme mitenkään. Rakastan häntä jo nyt aivan samalla tavalla kuin olisimme naimisissa. Toki ulkopuolisille sormukset näyttävät, että on varattu, jos niitä käyttää. Se on monen rakastavan ihmisen intressi. Lapset, yhteinen omaisuus, kuolema ovat ajattelemisen arvoisia asioita, kun miettii avioitumista.
Haluan naimisiin siksi, että meillä on yhteiset asunnot, autot jne. Jos avopuolisoni yhtäkkiä kuolla kuukahtaa, on asemani aikamoisen heikko. Hänen äitinä perii kaiken. Sepä onkin hubaa omistaa asunto auto avoanoppini kanssa! En halua kirkkohäitä ym, mutta haluaisin turvata tulevaisuuteni (sekä mieheni tulevaisuuden, jos minulle sattuisi jotain).
..tuosta katkeruudestasi. Toisaalta ymmärrän sinua, koska olen itsekin naimaton ja ikä painaa (olen 30v.), enkä tällä hetkellä edes seurustele.
Vaikea on itsellänikin uskoa enää rakkauteen monien pettymysten jälkeen, mutta silti en menisi täysin mitätöimään toisten avioliittoa. Tahtominen Jumalan edessä on kaunis asia, toivonkin onnea kaikille kihlapareille. Olisinpa itsekin joskus samassa tilanteessa..
Näin se menee, jollei ihmeitä tapahdu:
30-vuotiaana kiroaa avioliitot ja romanttiset tarinat
35-vuotiaana kiroaa koko vastakkaisen sukupuolen
40-vuotiaana kiroaa koko elämän
mies kosi virallisesti ruusupuska toises kädes ja sormus toises...hän halus naimisiin...10kk häitä suunniteltiin ja järjesteltiin..sanottiin tahdon...olin mailman onnellisin...5kk häiden jälkeen sulhanen ilmotti tekstiviestil ettei haluu seurustella enään...maanantaina avioero vireille..ja elämä säpäleinä!!!!!
Tänä päivänä eroaminen on helpompaa kuin ennen aikaan. Enää ei tarvitse hakea syitä tai syntipukkia erolle - voi vain erota.
Tämän päivän ihmiset ovat tottuneet liian helppoon elämään. Kasvatus on vapaampaa. Kaiken pitäisi olla aina ruusuilla tanssimista. Siinä yksi syy, miksi monet liitot/suhteet päättyvät eroon. Enää ei jakseta yrittää, vaikka takana olisikin vasta puoli vuotta ja yksi riita. Sitä kasataan kimpsut ja kampsut ja lähdetään muille maille.
Ihmisten pitäisi ymmärtää, että kaikissa suhteissa on karikkonsa, joten sitä mr/miss perfectiä on turha etsiä. Suomalaista sisua sisimmässä niin varmasti onnistuu!
Ne, jotka suhtautuvat naimisiin menoon kielteisesti ja käyttävät argumenttina sitä, että puolet liitoista päätyy eroon, unohtavat aika tärkeän asian: Kuinka moni avoliitoista päättyykään eroon? En ikinä unohda ystävätärtäni, joka asui yhdessä nuoruuden rakkautensa kanssa, heillä oli paljon yhteistä elämässä mm.yhteinen lapsi ja yhteinen rivitalo. Ýstävättäreni lähti toisen miehen mukaan. Kun kysyin, että miten hän voi noin kevyesti lähteä liitostaan, hän kohautti olkapäitään ja sanoi, että hänhän oli vain avoliitossa, ei avioliitossa!
Itse olin avioliitossa 17 vuotta. Mielestäni ihan riittävä aika. Ikävä kyllä liittoni ei kestänyt koko loppuelämää, mutta suuren osan nykyisestä elämästäni kuitenkin.