5-kuinen pentu osaa nyt istua, mennä maahan ja tulee kutsusta luokse. Ja hihnakäyttäytymistä opetellaan. Sekä kontaktia. Sivulle-meno on vähän hakusessa, eli vaikka olen useamman viikon nyt makupala kädessä ohjannut oikeaan paikkaan, niin ei kyllä oikein onnistu. Jatketaan sitä. Mutta mitäs seuraavaksi?
Ja pitääkö aina edellinen liike saada valmiiksi, ennen kuin otetaan uusi harjoitteluun? Toisin sanoen pitääkö nyt takoa ainoastaan tuota Sivulle, kunnes se onnistuu, vai voinko aloittaa seuraavan?
Koiraa koulutetaan siis aivan kotitarpeeseen vain.
Istu- ja maassaoloaikaa kai voi pidentää? Eli palkan voisi antaa vasta kun maassa on oltu jo jonkin aikaa ja sitten vasta luvalla ylös, niinkö? Tämä ei ole oikein onnistunut, kun koira nousee heti makupalan saatuaan.
Seis olisi kai aika tärkeä käsky sekin. Seuraamisesta en nyt oikein tiedä, koirakouluun jos innostuu, niin siellä tunnutaan seurauttavan katsekontaktilla, että voisihan sitä ehkä vähän yritää?
Neuvoja ja vinkkejä kiitos!
Ja pitääkö aina edellinen liike saada valmiiksi, ennen kuin otetaan uusi harjoitteluun? Toisin sanoen pitääkö nyt takoa ainoastaan tuota Sivulle, kunnes se onnistuu, vai voinko aloittaa seuraavan?
Koiraa koulutetaan siis aivan kotitarpeeseen vain.
Istu- ja maassaoloaikaa kai voi pidentää? Eli palkan voisi antaa vasta kun maassa on oltu jo jonkin aikaa ja sitten vasta luvalla ylös, niinkö? Tämä ei ole oikein onnistunut, kun koira nousee heti makupalan saatuaan.
Seis olisi kai aika tärkeä käsky sekin. Seuraamisesta en nyt oikein tiedä, koirakouluun jos innostuu, niin siellä tunnutaan seurauttavan katsekontaktilla, että voisihan sitä ehkä vähän yritää?
Neuvoja ja vinkkejä kiitos!
Vastaukset 17
Vanhimmat
vielä pentu. Älähän kiirehdit kyllä se siitä oppii. Opetin myös 5 kk vanhana koirani sivulle ei silloin ihan täydellisesti osanut kun pentu vielä on. Tänään 9 kk vanhana se meni sivulleni käskystäni kävellessäni ja pysähdyksessä meni istumaan :))), ei se ihan täydellisesti mennyt mutta kohta .. .
"Sivulle-meno on vähän hakusessa, eli vaikka olen useamman viikon nyt makupala kädessä ohjannut oikeaan paikkaan, niin ei kyllä oikein onnistu."
Sivulletulo ei ole enää kovin yksinkertainen juttu oppia. Vaatii yleensä hirvittävästi enemmän toistoja kuin monet muut peruskomennot. Omallakin pennulla oli aikoinaan useamman viikon projekti saada nätti sivulletulo aikaan. Jatkakaa vain samaan malliin kärsivällisesti.
"Toisin sanoen pitääkö nyt takoa ainoastaan tuota Sivulle, kunnes se onnistuu, vai voinko aloittaa seuraavan?"
Ei missään tapauksessa. Aivan hyvin voi ja kannattaakin opettaa koiralle samanaikaisetsi jotain muuta toimintoa. Tärkeää tässä on vain se, että nämä kaksi toimintoa eroavat toisistaan selkeästi. Esim. istumisen ja maahanmenon yhdenaikainen alkeisopetus voi aiheuttaa hämmennystä koiralle.
"Istu- ja maassaoloaikaa kai voi pidentää? Eli palkan voisi antaa vasta kun maassa on oltu jo jonkin aikaa ja sitten vasta luvalla ylös, niinkö?"
Jep. Pikkuhiljaa kannattaa lähteä aikaa pidentämään. Älä palkitse ainoastaan lopuksi vaan palkitse jatkuvasti paikallaan pysymisen aikana. Eli kun koira pysyy paikallaan käy aika ajoin antamassa sille palkkio. Näin palkkiosta ei muodostu koiralle "vapauttavaa merkkiä" ja vahvistat nimenomaan paikallaoloa.
Tässäkin on jälleen hyvä muistaa koiran oppimisesta se perusseikka, että myös kaikki kahden vahvisteen välissä tapahtuva vahvistuu.
"Seuraamisesta en nyt oikein tiedä, koirakouluun jos innostuu, niin siellä tunnutaan seurauttavan katsekontaktilla, että voisihan sitä ehkä vähän yritää?"
Seuraaminen on itseasiassa naurettavan helposti opetettavissa koiralle. Onnistuu vähemmällä työllä kuin vaikka maahanmeno. Ja kun koira osaa jo sivulletulon, ei seuraamisen eteen tarvitse tehdä enää juuri mitään. Koira on jo ehdollistunut siihen, että isännän vasemmalla puolen on "hyvä paikka".
Monet juuri opettavat sivulletulon ensiksi ja tämän jälkeen koira seuraa kuin itsestään. Se tavoittelee omatoimisesti tuota isännän mukana liikkuvaa "hyvää paikkaa". Mielestäni ihan käytännön elämänkin kannalta yksi tärkeimmistä käskyistä tuo seuraaminen. Kannattaa ehdottomasti opettaa.
Olen toisinaan seuraillut tämän palstan kirjoituksia, koska oma elämäni tällä hetkellä monestikin sivuaa näitä kyseisiä 'ongelmia', joita täällä puidaan.
Olen usein törmännyt sinun kommentteihisi ja joka kerta olet vakuuttanut minut täysin. Olisitko halukas kertomaan, mistä ammennat oppisi? Miten sinä olet oppinut elämään koiriesi/koirasi kanssa sopusoinnussa? Heti, kun löysit sen jutun, vai ajan kanssa? Minusta tuntuu välillä, että kun se meille sopiva
Olen toisinaan seuraillut tämän palstan kirjoituksia, koska oma elämäni tällä hetkellä monestikin sivuaa näitä kyseisiä 'ongelmia', joita täällä puidaan.
Olen usein törmännyt sinun kommentteihisi ja joka kerta olet vakuuttanut minut täysin. Olisitko halukas kertomaan, mistä ammennat oppisi? Miten sinä olet oppinut elämään koiriesi/koirasi kanssa sopusoinnussa? Heti, kun löysit sen 'jutun', vai ajan kanssa? Minusta tuntuu välillä, että yhteiselomme (siis nimenomaan lähinnä minä, perheemme ja nuo koiramme) saattaisi muuttua ruusuiseksikin, kunhan löydämme ne oikeat toimintamallit.
Olet oikealla asalla ja minusta on hienoa, että jaat kokemustasi. Uskon, että moni koiraperhe löytää apua arjen ongelmiinsa kirjoituksistasi.
KIITOS!
..aiempi otti varaslähdön ilmeisesti..
Aikamoinen temppu olla jo tuossa vaiheessa 5 kuukautisen koiran kanssa, onnea vaan hyvästä työstä.
Sen vain halusin tähdentää, jos edellisestä vastauksesta ei täysin auennut, että seuraaminen on sivulla oloa katsekontaktissa ja kun/jos sinä liikut on koiran liikuttava myös, pitääkseen oikea paikkansa. Eli ennekuin se sivulla olo on varma, älä lähde seuruuttamaan.
Olethan muistanut alkaa harjoitella eriasennoissa paikoillaan oloa myös kun sinä liikut. Eli ei riitä, että koira käy maahan. Ei riitä, että se pysyy siellä myös pidemmän aikaa. Eli nyt kun harjoittelet sitä pidemmän aikaa pysymistä, niin siinä ohella harjoittele myös sitä, että sinä liikut. Ensin astut maassa makaavan koiran sivulta sen nenän eteen ja palkitset kun pysyy (tai vastaavasti edestä sivulle) ja kun koira pysyy pidemmän aikaa lisäät myös askelia joita otat.
Aloita noutamisen perusteet myöhempää elämää varten. Eli koiralle suuhun jotain silloin kun on edessäsi ja otat suusta pois ja kehut ja palkitset. Pikkuhiljaa siirrät koirasi oikealle paikoilleen, eli eteesi tai sivulle istumaan, jotain sen suuhun, otat pois ja palkitset. Eli opetat koiralle, että palkan arvoinen juutu on kun annat jotain käteeni tässä tietyllä paikalla (edessä tai sivulla) istuessasi. Liitä sitten siihen harjoitteluun käsky, nouda, hae tms. Vasta kun koiralle on täysin selvää, että tuossa tietyllä paikalla jotain ohjaajan käteen antaessani saan palkan, voit alkaa heittelemään noudettavaa esinettä.
Toinen tulevaisuuden varalta hyvä opetettava jo varhain on kosketuskepin tai kosketus alustan käyttö. Pentu hokaa sen helposti, paremmin kuin aikuiset ja sen oppimisesta riittää hyötyä koko koiran elon ajaksi. Eli etutassut esimerkiksi hiirimatolle ja palkkio tai koskettaa kerinnokassa olevaa palloa kuonollaan ja palkkio. Myöhemmin tähänkin joku käsky jos haluat, mutta välttämättä ei tarvitse, käskynä/vihjeenä voi toimia vain esineen näkyminen, eli kun koira näkee sen samaisen hiirimaton maassa tietää ilman käskyä, että kun laitan tassut sen päälle tulee palkkiota. Näiden avulla voit opettaa koiralle ihan mitä tahansa myöhemmin, helpottaa agilitya, flybalia, saat koiran opetettua laittamaan päälle ja katkaisemaan valoja jne.
Sitten tärkeä tuossa vaiheessa opetettava on erilaiset palkkaamismuodot. Eli opeta koira ottamaan palkkaa eritavoin. Palkka maahan ja katsekontakti sinuun, vapautus, jonka jälkeen saa ottaa palkan. Lentävän makupalan ottaminen ilmasta kiinni. Kädessäsi olevan makupalan seuraaminen (vedä "koiraa kuonosta" makupalan avulla monimutkaisia askelkuvioita...). Ja yksi opettamisen arvoinen on myös palkan tuleminen suustasi, eli sylkäiset makupalan koiraa kohden, kunhan se on ensin oppinut ottamaan kopin ilmassa lentävästä makupalasta.
Edellä mainitut eivät ole mitään varsinaisia temppuja, vaan perusjuttuja joita kannattaa harkita koiran olleessa vielä pentu, jotta koiran temppuopetus myöhemmin on sujuvampaa.
Kiitos kaikille vinkeistä!
Nämä viimeiset kuulostaa vaikeilta. Noutoa rupean kokeilemaan heti, tai siis sitä aluksi, että pitää esinettä suussa (palloa tietysti pitään, vaan ei luovuta pois, paitsi jos yritän makupalalla, niin sen jälkeen pallo taas ei kiinnosta pätkän vertaa eikä huoli sitä suuhun...)
Kosketuskeppiä en ymmärtänyt. Mitä koira sillä oppii? Ts. oppiihan se koskettamaan vaikka keppiä, mutta miten sen voi kanavoida siitä johonkin muuhun? Otetaan nyt vaikka valojen sammuttaminen?
Pentu ei pysy maassa hetkeäkään ylimääräistä, vaan se pomppaa heti makupalan jälkeen pystyyn, liikuin minä tai en. Jos yritän pidentää aikaa, ennen kuin se saa makuulla ollessa makupalan, koira pomppaa istu-maate-istu ja tekee tuota kuin vieterinukke, kun se ei silloin tiedä milloin se makuupala tulee, yrittää kaikki temput ja ihmettelee, miksei makupala tule. Ja eihän se sitten tule ollenkaan, kun en tuollaista pomppimista palkitse.
Ja pentu ei osaa mennä sivulla maahan, vaan käskyn kuullessaan kääntyy aina nenä minuun päin ja käy maahan. Toisaalta kun ei osaa tuota Sivulle-juttuakaan, niin ei se mikään ihme ole.
"Kosketuskeppiä en ymmärtänyt."
Kosketuskeppi on vähän pidemmälle viety erikoisuus... En oikein ymmärrä miksi se tuotiin tähän tilanteeseen mukaan. Homma liittyy operanttiin ehdollistamiseen sekundääristä vahvistetta hyödyntäen.
Käytännössä siis tuo on yksi naksutinkoulutuksen apuvälineistä. Koira ehdollistetaan aluksi siihen, että aina kun koskee kuonolla kepin päätä saa palkkion. Tälläisellä kosketuskepillä ratkaistaan se ongelma, mikä muodostuu kun koiraa houkutellaan esim. nameilla. Nami on koiralle hyvin merkityksellinen asia. Kun sivulletulo on opetettu "ohjaamalla kuonoa namilla", ei koira välttämättä enää teekään liikettä kun sama koitetaan tehdä ilman namia.
Kosketuskeppi sen sijaan on esineenä koiralle täysin neutraali ja merkityksetön. Sen häilyttäminen pois on helppo juttu. Sivulletulonkin opettaminenkin on naurettavan helppoa jos koira on ehdollistettu kosketuskeppiin.
Toisaalta kosketuskepillä voidaan myös ikään kuin siirtää koiran kosketus johonkin muuhun esineeseen. Laitetaan kosketuskepin pää valokatkaisijalle. Koira koskettaa keppiä ja saa namin. Toistetaan muutama kerta, liitetään käskysana ja poistetaan tuo kosketuskeppi. Ei montaa minuuttia mene kun koira on oppinut laittamaan valot päälle käskystä.
Idea lyhykäisyydessään on siis se, että koiraa ohjaillaan jollain esineellä, joka itsessään on koiralle täysin merkityksetön. Tämä esine on sitten helppo häilyttää käytöksestä pois. Näin pikkutarkkojen toimintojen opettaminen on helppoa ja tehokasta. Homma vaatii kyllä melko paljon pohjatyötä ennen kuin sitä voi ryhtyä käyttämään. Ennen kaikkea ohjaajan tulee olla perehtynyt operanttiin ehdollistamiseen ja tietää mitä on tekemässä.
"Pentu ei pysy maassa hetkeäkään ylimääräistä, vaan se pomppaa heti makupalan jälkeen pystyyn, liikuin minä tai en."
Haastava tilanne. Tavoitteenasi olisi nyt pystyä antamaan kaksi (tai useampi) palkkiota siten, että koira ei tee niiden välissä yhtään mitään vaan pysyy paikallaan. Kuten edellä todettu, kaikki kahden vahvisteen välissä tapahtuva vahvistuu myös. Ajattele asiaa siltä kantilta, että se on näiden palkkioiden väli jota yrität kasvattaa. Alussa ensimmäistä palkkiota seuraa toinen niin nopeasti, ettei koira edes ehdi nousta pystyyn. Sitten palkkioiden väliä aletaan kasvattaa. Koira oppii odottamaan sitä toista, kolmatta tai kahdeksatta palkkiota. Se oppii, että vielä saattaa yksi palkkio tulla jos en liiku. Ei ole helppoa, mutten nyt sen yksityiskohtaisempia neuvoja pysty jakelemaan kun en kyseistä koiraa yksilönä tunne.
"Jos yritän pidentää aikaa, ennen kuin se saa makuulla ollessa makupalan, koira pomppaa istu-maate-istu ja tekee tuota kuin vieterinukke, kun se ei silloin tiedä milloin se makuupala tulee, yrittää kaikki temput ja ihmettelee, miksei makupala tule."
Vaikka tuo onkin tässä yhteydessä todella rasittava piirre, on silti kyse ihan terveestä ilmiöstä. Pentu koittaa aktiivisesti itse tarjota eri toimintamalleja maksimoidakseen palkkioiden määrän. Se tietää, että pystyy omalla käytöksellään vaikuttamaan palkkioiden tulemiseen. Aktiivinen omilla aivoilla ajatteleva koirahan se on useimpien tavoite, eiköstä vain? :)
"...ihmettelee, miksei makupala tule. Ja eihän se sitten tule ollenkaan, kun en tuollaista pomppimista palkitse."
Juuri näin, mutta et nyt taida huomata asian "valoisaa puolta" lainkaan. Saatat ehkä harmitella kun noin käy ja taas jää palkkio antamatta. Kuitenkin myös palkkionmahdollisuuden menettäminen kouluttaa koiraasi, se muokkaa sen käytöstä. Annat ns. negatiivisen rankaisun kun jätät palkkion antamatta, vaikket sitä ehkä itse tiedostakaan. Koira häseltää ja menettää mahdollisuuden palkkioon. Näin se kokee häseltämisen kannattamattomaksi, sen todennäköisyys pienenee aina jokaisesta menetetystä palkkiosta. Aivain oikein siis toimit tässäkin, kaikista pehmeimmän ja koiraystävällisintä kaavaa mukaillen :)
Tästä oli ihan hirveästi apua ja odotan jo innolla, että pääsen testaamaan tätä käytännössä. Suuri kiitos!
Eli jke puhui palkkion menettämisestä ja mainitsi tämän olevan osa lempeintä ja koiralähtöisintä tapaa opettaa koiraa palkitsemisen ohella.
The koiralähtöisin tapa kuitenkin lähtee siitä, että mitään rankaisua ei käytetä, ei siis edes tuota palkkion menettämistä. Vaan silloin kun koiraa koulutetaan ja sille palkkioita jaetaan, niitä jaetaan silloin kun koira toimii niinkuin pitää. Eli kaikki huomio oikea aikaiseen palkitsemiseen. Koiraa ei rankaista jos se kerkeää hypätä istumaan maasta ennenkuin kerkesit makupalan antaa, vaan omistajan pitää silloin ruoskia itseään olemaan nopeampi, että se palkkio keretään antaa ennenkuin koira nousee pystyyn.
Noin alkuvaiheessa kun olette, ettei koira pysy hetkeäkään maassa tarkoittaa tämä sitä, että sanot kun se on maassa koko ajan hyvä ja palkkiota irtoaa kädestäsi koko ajan. Sana Hyvä tarkoittaa pentuvaiheessa vielä aina samaa kuin makupala tai muu palkkio. Sen hyvän pitää aina sattua juuri siihen toivottuun tekemiseen. Jos olet sanonut hyvä, se on jo palkkio ja se makupala seuraa sitä, vaikka koira olisi jo kerennyt hypätä pystyyn. Muutoin hyvä sanalla ei ole merkitystä myöhemmin koiralle.
Älä lähde ahnehtimaan liikaa, koirasi on vielä kovin nuori. Eli ensin sen pitää tietenkin tietää, että maahan meno käsky on tämä kyynerpäiden maahan laittoliike. Erikseen opetat sitä aikaa ja matkaa. Ei ahnehtien, että pääset pitämään oikea-aikaisen palkitsemisen pääroolissa, siis koiran ylöspomppaamista ei saa tapahtua ahnehtimisestasi johtuen...
Tällä hetkellä kun koirasi pomppii kuin vieteri, niin se on vielä epävarma mitä siltä ododtetaan ja siksi tarjoaa muutakin. Eli vielä ihan rauhassa olet vain koiran äärellä ja toistelet maassa sanaa ja syöttelet niitä makupaloja taukoamatta, niin kauan,e ttä on yhdsitänyt varamsti sanan tekoon ja sitten vasta lähdet etenemään...
Arvasin, että tulet heti huutelemaan kun "negatiivinen rankaisu" mainitaan. Ja yhtä pihalla tunnut olevan kuin ennenkin.
Milloinkohan ymmärrät, että koiran kouluttaminen positiivisella vahvisteella käyttämättä koskaan negatiivista rankaisua on täysin mahdoton yhtälö.
Jos oli itsestään selvää itsellesi, että on olemassa myös koiralähtöisempi tapa kouluttaa koiraa kuin mainitsemasi, miksi ihmeessä kerroit siis tapasi olevan se koiralähtöisin? Ja varsin kun tiesit minun olevan sekaantunut keskusteluun, eli tiesit, että The koiralähtöisin tapa otetaan tottakai myös todellisuudessa esille, jos sellainen mainitaan...
Kysymykseesi: en milloinkaan.
Meillä 5 kk. pentu ja osaa mm. "istu", "maahan", "seiso", "tassu", "toinen tassu", "kieri", "pyöri", "nouse", "irti", "seuraa"(ei ihan täydellisesti, mutta jotenkin), "kaadu", "kumpi käsi?", "kumarra", "pujottele"(jalkojeni välissä samalla kun kävelen) ja tietenkin "odota", "olehyvä", "vapaa", "mennään" ja se kuuluisa luoksetulo :).
Ja harjoitteluvaiheessa on vielä "ylävitonen", "huiskuta", "kasi"(kahdeksikkoa jalkojeni välissä), "peruuta", sivulle meno, istuminen etutassut ilmassa(käskysanaa en ole päättänyt) ja tietenkin hihnakäyttäytymistä opetellaan vielä.
Temppuja on niin paljon kun niitä jaksaa keksiä!
Sinun kannattaa harjoitella sitä odottamista massa ja istumassa ollessa. Ja kyllä voi monta temppua opettaa samaan aikaan. Ei nyt ihan liikaa, mutta vaikka kolmea tai neljää.
Eli eikun temppuja opettelemaan! :D
ongelma tuon paikalla pysymisen kanssa. "Ylös" -käskyä harjoitellessa(nouseminen takajaloille). Koiralla oli tapana laskeutua taas neljälle tassulle heti namin saatuaan. Tein niin, että otin kumpaankin käteen herkun ja ensimmäisen herkun annettuani tungin toisenkin herkun koiran suuhun ennen kuin se ehti laskeutua takaisin alas ja myöhemmin pidensin väliä, jolloin annoin toisen herkun. Tee samoin: ota käsiin kaksi herkkua ja tunge ne peräkkäin koiran suuhun ennen kuin se ehtii nousta ylös. Ja pidennä väliä, jolloin annat herkun.