Tässä ois kysymys kaikille 18-vuotiaille: eli pidättekö itseänne aikuisina? 18-vuotiaathan ovat täysi-ikäisiä ja tavallaan jo siis aikuisia..
Jos joku kysyis, et pidätkö itseäsi nuorena vai aikuisena niin mitä sanoisit? Siis toki 18-vuotiaat ovat vielä nuoria iältään, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.. Siis jos luokitellaan lapsi, nuori, aikuinen, vanhus niin oletteko niitä nuoria vai aikuisia?
Itse olen myös 18v. ja musta ei tunne yhtään siltä, että mä olisin 'aikuinen'.. En tunne olevani yhtään sen enemmän aikuinen mitä olin 16-17-vuotiaana 'nuorenakaan'.. En nyt sanois, et tuntisin itteni vielä jotenkin teiniks, mut en tunne kyllä olevani mitenkään aikuinen, tunnen vain olevani samanlainen nuori kuin 15v. eteenpäin..
Entä te? Ajatteletteko 18-vuotiaat että olette aikuisia?
Jos joku kysyis, et pidätkö itseäsi nuorena vai aikuisena niin mitä sanoisit? Siis toki 18-vuotiaat ovat vielä nuoria iältään, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.. Siis jos luokitellaan lapsi, nuori, aikuinen, vanhus niin oletteko niitä nuoria vai aikuisia?
Itse olen myös 18v. ja musta ei tunne yhtään siltä, että mä olisin 'aikuinen'.. En tunne olevani yhtään sen enemmän aikuinen mitä olin 16-17-vuotiaana 'nuorenakaan'.. En nyt sanois, et tuntisin itteni vielä jotenkin teiniks, mut en tunne kyllä olevani mitenkään aikuinen, tunnen vain olevani samanlainen nuori kuin 15v. eteenpäin..
Entä te? Ajatteletteko 18-vuotiaat että olette aikuisia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
En pidä itseäni aikuisena, enkä muitakaan ikäisiäni. Jotkut ovat jopa varsin lapsellesia.
Itsellä on ikää 19 vuotta, mutta nuoriahan tässä vielä ollaan varmaan vielä useita vuosia.
No ehdottomasti nuoriahan tässä ollaan, vaikka onhan tuo täysi-ikäisyys tuonutkin omat vastuunsa.
Monet on tässäkin iässä vielä todellla lapsellisia, mutta toiset voivat olla jo hyvinkin "aikuisia". Riippuu henkilöstä, miten elämä on kulkenut ja millainen elämäntilanne nykyään on.
nuorena pidän itseäni, ei eipäilystäkään.
En ole enää 18-vuotias, mut vastaan silti. Nyt "jo" 21-vuotiaana en tunne olevani vielä yhtään aikuinen, ihan oikeesti. Tietty järkeä on päässä enemmän kuin teininä, on "aikuisten" työ ja opiskelu samaan aikaan käynnissä, asuntolaina, parisuhde ym. muut "aikuisten" kuviot. Silti tuntuu, että oon vielä se lapsellinen napero sisäisesti, kun joskus kauan sitten. So what, ei ihmisen tarviikaan muuttua aikuiseksi sinä päivänä, kun 18 vuotta on lasissa. Aikuistuminen on pitkä ja vaivalloinen prosessi, ja aikuinen kyllä kerkee olemaan pitkään.
Tietty ympäristö asettaa niin tiukat rajat käyttäytymiselle, ettei sisäistä lastaan voi päästä valloilleen kuin oikeassa seurassa. Ja aina pitää osata käyttäytyä ja ajatella kuitenkin järkevästi, vaikka kuinka tekis mieli olla lapsellinen. Vaikka ollaan jo "aikuisia" kavereiden kanssa (monet heistä mua vanhempia) hassutellaan ja pidetään hauskaa, myös ilman alkoholia. Olkaa jooko vielä lapsia, jos siltä tuntuu. Tekee pahaa katsoa nuoria, jotka yrittää olla aikuisia ja ohittaa lapsuutensa/nuoruutensa liian äkkiä.
Itse olen, sinuun nähden, "vasta" 19-vuotias (11. maaliskuuta tulee vuosia lisää) ja osalle varmaankin "jo" 19v. Silti tunnen olevani edelleen nuori.. Jotenkin vain haluan ajatella itseäni sellaisena. Esimerkiksi lukion aloittamisesta (tällä hetkellä lukion jälkeistä elämää vietän) tuntuu olevan todella lyhyt aika ja olo ei tunnu sen ihmeellisemmältä kuin silloinkaan.
Tietenkin pieniä muutoksia tapahtuu vähitellen, mutta siis pieniä ja vähitellen. Haluan elää nuoruuttani niin kauan kuin vain pystyn ja nauttia siitä kun ehdin. Itselläni ei ole kiire "aikuistua", vaan jotenkin sitä vain odottaa että vuosien päästä kun asiaa alkaa tarkemmin pohtimaan niin huomaakin niiden pienten muutosten kasaantuneen ja aiheuttaneen jo suuremman muutoksen..
Tai siis siten että enhän minä tällä hetkellä tunne oloani samaksi kuin vaikkapa 10v sitten ja samalla tavalla haluaisin tuntea olevani hieman erilainen sitten kun oikea aika koittaa..
Hieman epäselkeäksi taisi mennä, mutta yritinpähän ainakin. ^^
Joskus on hankalaa sanoa ajatukset siten kuin miltä ne mielessä tuntuvat. ^^'
Ei, en pidä itseäni aikuisena. Olen nuori, kasvava nuori, jolla on vielä paljon opittavaa tästä elämästä. Mutta hiljaa hyvää tulee. Ei mulla olekaan mikään kiire olla "aikuinen". Mä elän nyt nuoruutta ja nyt sitten myös elän sen, ettei sitä tarvii elää enää nelikymppisenä.
Kyllä sitä kerkeää sitten olemaan aikuinen ja elää aikuisena. Mutta kyllä se pelkästään yksinasuminenkin on semmoista, että se opettaa. Opettaa elämän julmuudesta, ihanuudesta, vapaudesta ja vastuusta. Vastuusta ennen kaikkea itsestäsi. Hyvin paljon näkee niitäkin, että he ovat muuttaneet pois kotoaan, mutteivat ole aikuistuneet. Eivät ole ottaneet vastuuta itsestään, mutta useinmiten onneksi, näkyy semmoisia, jotka ovat tasapainossa itsensä kanssa ja ovat ottaneet sen vastuun. :)
itse pidän itsäni aikuisena. asun omassa kämpässä ja huolehdi elämästäni.
Eli asiaan, aivan samanlaiset tuntemukset itselläni kuin sullakin, ei lisättävää. Ei 17 vuotias ole sen aikuisempi kuin 18 vuotiaskaan. :)
tunsin itteni yläasteella kauheen vahnaksi, ku oli viritetty mopo ja parransänkeä "piti" leikata.. Nyt ei ajokortin myötä tunnu yhtään erilaiselta... Kai mä vasta nyt teini-ikääni elän, Kuuntelen räppiä ja 90-luvun himo popitusta;)
vielä 9.luokalla olin vannoutunut absolutistikin, mutta nyt amiksen myötä, en enään (osaa kielioppia kunnolla;), en myöskään sylje lasiin.
TYHJENTÄVÄ VASTAUS: PIDÄN ITSEÄNI TEINIPOIKANA