Joko kirjat kuuluvat museoon ?
Monen palisanterikirjahyllyn koristeena on lukemattomia lukemattomia nahkakantisia kirjoja.
Vierailuilla on usein taipumukseni ensimmäisenä mennä tutustumaan perheen kirjahyllyyn. Se kertoo paitsi sisällöllään myös kirjojen kuluneisuudella
paljon isäntäväestään.
"Kerro mitä luet niin kerron Sinulle millainen olet ?"
Huomaan, että sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla kävi runsaasti yleisöä. Kirja tuntuu edelleen säilyttäneen paikkansa ihmisten merkittävänä harrastuksena tässä tietotekniikan maailmassa.
Ensi viikolla vietetään muuten kristillisen kirjan viikkoa. Ramattuahan pidetään eniten levinneenä kirjana - luettunakinko ?
Tiedättekö ja oletteko lukeneet John Bunyanin; Kristityn vaellus, jota taannoin väitettiin levinnäimmäksi ja luetuimmaksi ?
Mitä Sinä luet - kerro ?
Harmittelen
Monen palisanterikirjahyllyn koristeena on lukemattomia lukemattomia nahkakantisia kirjoja.
Vierailuilla on usein taipumukseni ensimmäisenä mennä tutustumaan perheen kirjahyllyyn. Se kertoo paitsi sisällöllään myös kirjojen kuluneisuudella
paljon isäntäväestään.
"Kerro mitä luet niin kerron Sinulle millainen olet ?"
Huomaan, että sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla kävi runsaasti yleisöä. Kirja tuntuu edelleen säilyttäneen paikkansa ihmisten merkittävänä harrastuksena tässä tietotekniikan maailmassa.
Ensi viikolla vietetään muuten kristillisen kirjan viikkoa. Ramattuahan pidetään eniten levinneenä kirjana - luettunakinko ?
Tiedättekö ja oletteko lukeneet John Bunyanin; Kristityn vaellus, jota taannoin väitettiin levinnäimmäksi ja luetuimmaksi ?
Mitä Sinä luet - kerro ?
Harmittelen
Vastaukset 26
Vanhimmat
Seuraavaksi teen tuttavuutta Hillary Clinton´in
kirjoittaman kirjan TAHTONAINEN kanssa. Odotan
se on elettyä, koettua elämää. Löytyisikö siitä
joku idea.
lapseni kirjahyllyllä ja löysin monta hyvää kirjaa. Tuntuu niinkuin olisi lukemisen nälkä. Se on hyvää vastapainoa ikuisille käsitöille näin naisihmiselle.
Raamattua en lue sillä sen tarinan kyllä tunnen paitsi historiallisessa mielessä voin tarkistaa jonkin luvun.
Nyt on menossa Clare Francis´in kirja "Usvametsä".
Ei mikään klassikko mutta romaani siinä kuin joku muukin.
rouva clinton onkii hieno nainen,mie oon ylpee meiän naisten puolesta et on olemas noin urheita naisii,hänel ol kovat paikat valkoisessa talossa.
niin ryhdikkäästi hää kanto vastoinkäymiset.
minun ei tuu ennää luettuu mittää ei ees lehtiä. luin paljo tuos leskeks jäätyä viitisen vuotta,mie olin kirjaston joka viikkonen asiakas.
samoin on jäänt käsityöt,kangaspuutkii annoin jo pois.mitä mie ennää mittää tarviin yksinäin. liinoja ja mattoja on sen verra ettei niit kaikkii tuu ees piettyy.
minul ko on olevinnaa niin paljo touhuu etten ehtiskää.en harrasta muuta ko flamengon ja torstaisin yks joka on ollu vuosii.
minun aika männee kisujen kanssa huusholli hommissa ja netissä ja televisoo katsoes. päivää ei sit muuta mahukkaa.
oon tullu niin nykyaikaseks,oon jättäny kaik lukujärjestykset pois,en ennää merkkaa ylös mitä pittää sillä viikkolla tehhä. oon alkanu ottamaan vaan päivän kerrallaa.
annan laiskuudelle vallan,nyt vast uskon ettei siit minnuu tuu kukkaa torumaa, vaik olisin netis koko päivän tai kulkisin vaa kaupungilla.
saattaa olla että tämä on merkki vanhuuesta,et ihminen ei ehi tehhä niin paljo asioita ja sitte on valikoitava tekemiset,ja mie otan kermat vaa päältä;) heippa
Mikä on seuraava numerosi,
kun se nyt on 28x
onko ne vain parilliset luvut vai käykö parittomatkin,
kysyn muuten vain kun kiinnostaa.
Toivon asian olevan niin kiinnostavan aiheena, että se herättäisi mielenkiintoa ja synnyttäisi rakentavaa keskustelua.
Olen niin "kirjatoukan" nakertama, että tuskin minusta olisi pariksi, enkä kolmantena pyöränäkään mielelläni vaunuihin lyöttäydy.
Kirjallisuudessa on kovin monia alueita. Sain äskettäin erään pienen vinkin ja niin luin Kreikasta Ruotsiin muuttaneen kirjailijan koko tuotannon, mitä suomeksi on käännetty ja saatavilla.
Tällaisissa keskusteluissa saa joskun arvaamattoman hyviä vinkkejä ja kun palstalaiset ovat jo kultaisessa iässä niin saattavat suositella jotain klassikkoa tai elämäkertaa.
Toivon, että saamme keskustelusta jotain matkaevästä ?
on kiinnostava norjalainen klassikko ( edesmennyt ). Kun umpimähkään 31-vuotiaana lainasin kirjastosta hänen Ihmissusi-kirjansa ja normaalissa järjestyksessä palautin sen, päähäni jäi muhimaan avoimeksi jäänyt asia sinä kirjassa.
Vuodet vierivät ja silloin tällöin iltaisin ennen nukkumaanmenoani mietin, kukahan sen naisen tappoi? Monen ihmisen luonnetta, sielunelämää ja tapoja oli kuvailtu siinä kirjassa ja mietin minkätyyppinen ihminen tappaisi tuon tyyppisen naisen ja miksi.
Muutamia vuosia sitten löysin sen kirjan uudestaan ja vaikka kuinka mietin, ei tappaja selvinnyt vieläkään, mutta luin sitten tämän saman kirjailijan toisen teoksen ja sitten sytytti.
Uskonnollista kirjallisuutta en ole nuoruusaikojeni jälkeen juuri lukenut, paitsi satunnaisesti Raamattua.
Minä luen aika paljon se on iltasella hyvä ajankulu ja minulle hyvä unilääke,kun oikein paljon lukee siihen on hyvä illalla nukahtaa kun jää miettimään lukemaansa.
Nyt parhaillaan minulla on menossa sellainen kirja kuin. Marie Chapian.
LIIAN HYVÄ TÄLLE MAAILMALLE.
Se kertoo tosi kertomuksen erään perheen elämästä
Henkilöiden nimet on muutettu turvallisuus-syistä.Oikein mielenkiintoinen kirja.
Luen paljon.
Suosittelen Alice Sebold:The lovely bones
Tracy Chevalier:Girl with a pearl earring
Jälkimmäinen on jo ruotsiksi käännetty, joten varmaan suomeksikin? Erittäin hyvä naiskuvaus 1600-luvun Hollannin taiteilijapiiristä
Tuo Lovely Bones kertoo murhatusta 14v tytöstä joka "taivaasta" seuraa perheensâ elämâä. Erittäin mukaansatempaava.
Ns kristillistä kirjallisuutta en harrasta.
Lisää lukuvinkkejä, kiitos.
maailma pullollaan ja jos pitää lukutaukoja, niinkuin allekirjoittanut, jää monta hyvää kirjaa lukematta.
Minulla on vain lukiessa yksi paha vika. Kestää aina kauan ennenkuin pääsen "sinuiksi" kirjailijan tyylin kanssa. Näin kävi Pirkko Saision viimeisimmän kirjan kanssa.
Vielä pahempi vika on se että alan aina miettimään sitä omaa kirjaa. On olevinaan aihe, mutta taito puuttuu. Nythän sen kirjoittaminen kävisi mainiosti tietokoneen kanssa mutta..mutta..
Kysynkin teiltä jotka paljon luette, ettekö koskaan suunnittele esimerkiksi oman romaanin luomista?
..kirjasen kirjoittamiselle on,,mutta pelkään että siitä tulisi enemmänkin huumorikirja ;) Se ei varmaankaan "purisi" tarpeeksi hyvin ihmisiin. Nimeksi olen suunnitellut: Isoäidin niksikirja;miten varaudun melkein kaikkeen, se olisi lähinnä keittiöön liittyviä niksejä. Esimerkinä nikseistä kerron yhden: Kun paistat lettuja lapsenlapsille, varmista aina että paikalla on joku ketteräkinttuinen, joka kiipeää irroittamaan palohälyttimen seinältä kun se alkaa huutamaan, eikä lehdellä huitominen auta kovan käryn vuoksi. Muutkin niksit olisivat samankaltaisia moneen ongelmaan. Hymyilyttikö edes ;)
sehän olisikin mukava kirja,mie ostasin sen heti.hyvät neuvot ko on ain tarpeen,etenkii noin hyvät;)))))
se vois ollakii ihan erilainen huumorikirja,ei selvää vitsien kertomaa vaa hummorii niksien varjossa.
voisit viljellä niitä etukätteen täälläkii. näin aamulla nauraminen tekkee hyvää,siit ko on hyvä jatkaa päivää hymyssä suin:). minun kisutkii ymmärtää naurun päälle hyö heti tullee pyytämää leikkiä.
nyt pittää alkaa noit ei niin mielyttävvii hommii. pittää panna huushollii kuntoo,kisuille ruuat ja sitte pääsen lähtee kaupunkiin kuuntelemmaa kauniita lauluja.
mukavaa päivää kaikille.
eikä ajatus ollut ollenkaan hullumpi varsinkin kun on melkein omakohtainen kokemus tuosta kärystä ja palohälyttimestä.
Aiheuttaja oli kylläkin hienon hieno voileipägrilli!!
Pakko oli kiivetä katonrjaan - uskalsi tai ei - muuten olisivat hälyttäneet palokunnan.
Parjattu nikki aloitti kuukausi sitten keskustelun "Minustako kirjailija" tai jotain sinne päin. Vilkaisehan sitä josko siitä löytyisi
jotain vinkkejä. Kirjan julkaiseminen ei ole enää suuri rahakysymyskään. Katso ja ihmettele !
jota olin kartuttanut yli kolmekymmentä vuotta, tuhoutui täydellisesti viime kesänä tulipalossa.
Yritin miettiä oliko siellä kirjaa joka oli ylitse muiden ja taas törmäsin siihen epätoivoiseen tilanteeseen, että kokemani kriisin vuoksi menetetty muistini ei ole vielä täysin palautunut ja en voinut millään muistaa, erään kiehtovan elämäntarinan kirjoittajaa, kirja on kaksiosainen ja tämä nainen oli kansallisteatterissa puvustajana. Juuret olivat Venäjällä. Yritin miettiä, mutta ajatteleminen tuottaa liikaa tuskaa ja ahdistusta.
Tietääkö kukaan näistä vihjeistä kenen elämänkerrasta on kysymys?
Lukemisen suhteen olen ollut kaikkiruokainen, yleensä olen lukenut samalta kirjailijalta aina koko tuotannon.
Nyt on kirjahyllyssä vain uusin kerhosta tullut kirja, Joanne Harrisin Suolaista hiekkaa, menee varmaan vielä jonkin aikaa ennenkuin pystyn lukemaan romaaneja.
Seuraava kirjahankinta on keittokirja.
Mielenkiintoinen on Sinun kokemuksesi. Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Itse jouuin aikoinaan kokemaan myös tulen tuhot. Pieni kyläkoulu tuhoutui yön aikana ulkorakennusesta syttyneessä palossa. Arkistoakaan ei saatu pelastetuksi, vaikka olin jättänyt sen ovetkin lukitsematta.
Keittokirja oli kotona vihkiraamatun, virsikirjan ohella ainoita kirjoja. Jonkinlainen mania taisi siitä syystä iskeä kotikirjaston luomiseen.
Nuoruudessa eräälle nuorelleparille ostin häälahjaksi keittokirjan. Olin kovin nolo ja häpeilin kun kaikki häävieraat toinen toisensa jälkeen ottivat sen esille ja hymyillen katselivat. Se muistetaan vielä lähes puolen vuosisadan takaa.
Muistan lukeneeni mielenkiintoiset muistelmat:
Nadja von Schoulz : Kuohuvat vuodet ja jatko osan:
Surun ja ilon vuosikymmenet. Mahdollisesti nämä ovat etsimäsi kirjat.( Myöhemmin häneltä ilmestyi Päiväkirja.) Toivottavasti tässä olisi vihje.
Nuo kirjat ne juuri olivat.
Päiväkirja on minulla lukematta.
Lapset sanoivat että nyt heidän ei tarvitse pitkään aikaan miettiä mitä äidille lahjaksi kun kirjahylly ammottaa tyhjänä.
keittokirja oli muinoin muistaakseni hyvinkin yleinen häälahja eikä ollenkaan väheksyttävä sellainen. Eikä se vielä nykyäänkään ole vieras lahjapöydässä, mutta nyt on kokoelma niin runsas ja monipuolinen että on otettva selvää mikä on nuorenparin kulinaarinen suuntaus, onko se itään vai länteen, lihaan vai kasviksiin painottunut.
Tämän viikon lukemisiani on olleet Iltasanomat, naistenlehdet ja digitaalikameran käyttöopas-kirja.
Minulla on kotikirjasto, jota rajoittaa tila, joten joudun harkitsemaan minkä kirjan ostan omaksi (sellaisen jota voin lukea monta, monta kertaa).
Luen aina jotain - usein on 2-3 kerjaa kesken (dekkari ja runo- tai muu kirja). Kirjat vaihtuvat vuosien myötä. Mikään ei voita nautintoa lukiessa hyvää kirjaa ... no jaa.
Kokeilin cd-kirjaa, mutten tykännyt. Haluan aina palata kirjassa taakse ja lukea jotain kohtaa monta kertaa ja sitä on ehkä cd:n kanssa vaikeaa.
Tykkään hyvistä dekkareita, runostakin joskus, elämänkerroista ja eri kansojen, elämäntapojen kuvauksista, matkakertomuksistakin.
Olen aloittanut myös niin suosittujen fantasiakirjojen lukemisen - mielenkiintoisia jos on hyvä kirjailija.
Nautinnollisia lukutuokioita.
André Brink on ehdottomasti yksi suosikkini,
tällä hetkellä luen kirjaa:Hiljaisuuden tuolla puolen.
Ahmin kirjaa kuin makeaa mansikkaa.
Kerronta vie mukanaan Saksan siirtomaahan Afrikkaan.
Jokainen sivu ikäänkuin avaa uusia mutkittelevia teitä, tarina antaa mahdollisuuden
ajatuksien ja oivallusten johdattaa uusiin näkymiin avaten polun uusiin tapahtumiin.
niissä on eroa!
Antikvariaattikauppias kävi tutustumassa kirjahyllyyni. Joudun myymään/poistamaan muuton vuoksi osan kirjoistani. Mielenkiintoista oli katsella kauppiaan silmin kirjastoni antia ja huomata, mikä tänä päivänä myy, mikä ei.
Lempi Jääskeläinen on poissa muodista. Paasilinna ja Huovinen... hmm... tuumasi kauppias. Jätti ottamatta. Ei kelvannut Kristityn vaellus, mutta Luther kelpasi. Tuulen viemää jäi hyllyyn, samoin suuri osa runokokoelmistani. Sibeliuksen elämänkerta vaihtoi omistajaa, mutta Paasikiven päiväkirjat eivät kuulema enää pure. Shakespearea ei kuulema kukaan enää lue ja Leon Uriksen tuotanto on saanut jäädä lojumaan antikvariaatin takahuoneen varastoon.
Ihanaa!!! Suurimman osan minulle rakkaista kirjoista ON PAKKO muuttaa kanssani maalle.Minulla taitaa olla hieman "wanhanaikainen maku" tai sitten se on...???
Minulla on kaksi vanhaa kirjaa, toisessa on kannet kohtalaisessa kunnossa ja kirja on nimeltään "Pyhä Sota" painettu v 1891, painettu roomalaisilla kirjaimilla.
Toinen samoin roomalaisilla kirjaimilla, painettu v 1895, nimeltään "Ravintoa Raadollisille". Kannet tosin huonommassa kunnossa.
Mahtaisivatko kelvata edes Antkvariaattiin , vai olisikohan syytä pistää palamaan.
pistä palamaan! Meitä kirjojen ystäviä on moneksi - niin lukijoina kuin keräilijöinäkin.
"Wanha kirja" on toiselle arvokas AINA, huonokuntoisenakin. Antikvariaattikauppias katsoo kyllä hinnoittelussa kirjan kuntoakin.
Itselläni on hyllyssä Frances Hodgson Burnett: Pieni Lordi ( 1892 ). "Se on huonokuntoinen", totesi antikvariaattikauppias. Onneksi sain pitää sen. Jotenkin se on minulle nyt entistä rakkaammpi - enhän minäkään ole enää ihan hyväkuntoinen...:))
Vanhan kirjan pitää olla kuulema riittävän wanha, jotta sillä olisi rahallista arvoa. Lisäksi edellytetään moitteetonta ulkoasua. Mutta yksityiset keräilijät ja heidän mieltymyksensä vaihtelevat.
Yksittäisiä kirjoja voi myös yrittää myydä/ostaa nettisivuilta. Mikäli olet kiinnostunut myymisestä, kannattaa ehkä kokeilla myymistä tarjousten perusteella.
Itselläni on vain vähän kokemusta myymisestä. Antikvariaateissa on kirjaluetteloita, joista saa myös jonkinlaista tuntumaa hinta-arvioihin.
Itselläni on kirjoja, joita en myisi mistään hinnasta, vaikka niillä ei rahallista arvoa juuri tänä päivänä olekaan.
Huomisesta ei tiedä...
minulla on kokemusta täällä meillä päin olevien Pelastusarmeijan omistamien antikvariaattien kautta.
Olen löytänyt monta sellaista kirjaa, joita olen kaivannut ja saanut ne muutamalla Suomen vanhalla markalla.
Yllätyskohteitakin on ollut. Yli 30 vuotta sitten kirjoitti eräs tavallinen siivooja (Maja Ekelöf)kirjan "Raportti siivousämpäristä", joka silloin aiheutti suurta huomiota mediassa. Ei tullut ostettua kirjaa silloin kun se ilmestyi, mutta Pelastusarmeijan kirjakaupassa se osui silmiini ja puristin kirjaa kuin aarretta rintaani vasten.
Maksoin tästä "aarteesta" 5 SEK.
Vanhin omistamani kirja on "Biblia" vuodelta 1750.
minulle aina olleet "tärkeitä". Aloin joskus 10 -
11 vuotiaana lukea kotonani olevan kirjakaapin sisältöä järjestelmällisesti. Silloin tutustuin niin maailman suurromaaneihin, runokirjoihin, matkakertomuksiin kuin elämäkertoihinkin. Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka olivat osanneet hankkia kirjoja, joiden kautta kiinnostukseni kirjoihin ja lukemiseen sai alkunsa!
Elämässäni oli vaihe, etten pystynyt keskittymään lukemiseen, mutta nyt taas nautin lukemisesta suunnattomasti. Luen kaikkea, mutta viime aikoina olen keskittynyt Henning Mankelin, Liza Marklundin, Anne Holtin ja Ilkka Remeksen kirjoihin. Liza Marklundin uusin "Punainen susi" odottaa yöpöydällä lukijaansa!