Hei,
Olemmeko hulluja kun haluaisimme koiran perheeseemme jossa on mies minä ja kolme lasta. Kesän alusta tulossa 3 lapsi.
Esikoinen 4v ja jokseenkin lapset ovat energisiä mutta kovasti rakastavat eläimiä. Keskimmäinen poika halailee koiria (tuttuja joilta kysytty lupa) ja on aivan haltioissaan koirasta. Lapsiin kyllä on kuri joten koiran kiusaaminen ei tulisi kuuloonkaan ja oma rauha koiralle olisi ehdoton!
Meillä ei ole ikinä ollut yhteistä koiraa eikä koiraa ollenkaan lasten aikana.
Mieheni kotona on ollut 2 koiraa ja 2 pentuetakin. Minun kotona 2 koiraa joista jälkimmäinen hävitettiin kipeän lonkkansa takia kun olin 11v. Koirasta tuli mielenvikainen ja puri minua 2 kertaa jolloin päätettiin että nyt lähtee! Silti en ole pelännyt koiria ollenkaan ja olen kyllä aivan hurahtanut viimisen vuoden aikana ajatukseen omasta koirasta. Niin aamu ulkoiluttamisineen, lenkkeilyyn, kouluttamiseen, harjaamiseen, lääkärikäynteihin, lasten kouluttamiseen koiran tullessa taloon ja rajojen laittamiseen.
Olemme muuttamassa rivitaloon jossa olisi omaa pihaakin ja n 100 neliötä tilaa temmeltää joten ajatus koirasta on olllut vielä lähempänä kokoajan.
Kummatkin käyvät koulua (mies ja minä) ja päivät voivat olla 8-12 tai 8-15 korkeintaan.
Missä vaiheessa olisi hyvä hommata koira, ennen kesää? siis kesää vasten? Keväällä?
mikä rotu olisi hyvä lapsiperheeseen. Siis sellainen joka voisi olla kotona lasten ja hoitajan kanssa päivät ja illalla saisi vasta lenkkeilyt ja sellainen rotu joka ei vaadi 3 pitkää lenkkiä päivässä vaan "tyytyisi" yhteen leikkimiseen illalla.
Lenkillä käymme muutenkin joka päivä, 1h reipas kävelylenkki kait riittää koiralle? pienet muut ulostamislenkit? ;)
Olemme ajatelleet narttua, yleensä rauhallisempia kuin urokset.?!?!?
Antakaa vinkkejä ja kertokaa kuulostaako tämä ihan päättömältä idealta. Olisi ihana saada lemmikki ja opettaa lapsetkin olemaan eläimen kanssa!!
Tokihan eläin on aina viimisellä sijalla arvojärjestyksessä mutta eihän lapset saa sille nyt mitä tahansa tehdä!
Kaikkia näkökulmia otetaan mielellään vastaan ja toivon että vaivaudutte vastaamaan!!
/koirasta haaveileva suurperhe :D
Olemmeko hulluja kun haluaisimme koiran perheeseemme jossa on mies minä ja kolme lasta. Kesän alusta tulossa 3 lapsi.
Esikoinen 4v ja jokseenkin lapset ovat energisiä mutta kovasti rakastavat eläimiä. Keskimmäinen poika halailee koiria (tuttuja joilta kysytty lupa) ja on aivan haltioissaan koirasta. Lapsiin kyllä on kuri joten koiran kiusaaminen ei tulisi kuuloonkaan ja oma rauha koiralle olisi ehdoton!
Meillä ei ole ikinä ollut yhteistä koiraa eikä koiraa ollenkaan lasten aikana.
Mieheni kotona on ollut 2 koiraa ja 2 pentuetakin. Minun kotona 2 koiraa joista jälkimmäinen hävitettiin kipeän lonkkansa takia kun olin 11v. Koirasta tuli mielenvikainen ja puri minua 2 kertaa jolloin päätettiin että nyt lähtee! Silti en ole pelännyt koiria ollenkaan ja olen kyllä aivan hurahtanut viimisen vuoden aikana ajatukseen omasta koirasta. Niin aamu ulkoiluttamisineen, lenkkeilyyn, kouluttamiseen, harjaamiseen, lääkärikäynteihin, lasten kouluttamiseen koiran tullessa taloon ja rajojen laittamiseen.
Olemme muuttamassa rivitaloon jossa olisi omaa pihaakin ja n 100 neliötä tilaa temmeltää joten ajatus koirasta on olllut vielä lähempänä kokoajan.
Kummatkin käyvät koulua (mies ja minä) ja päivät voivat olla 8-12 tai 8-15 korkeintaan.
Missä vaiheessa olisi hyvä hommata koira, ennen kesää? siis kesää vasten? Keväällä?
mikä rotu olisi hyvä lapsiperheeseen. Siis sellainen joka voisi olla kotona lasten ja hoitajan kanssa päivät ja illalla saisi vasta lenkkeilyt ja sellainen rotu joka ei vaadi 3 pitkää lenkkiä päivässä vaan "tyytyisi" yhteen leikkimiseen illalla.
Lenkillä käymme muutenkin joka päivä, 1h reipas kävelylenkki kait riittää koiralle? pienet muut ulostamislenkit? ;)
Olemme ajatelleet narttua, yleensä rauhallisempia kuin urokset.?!?!?
Antakaa vinkkejä ja kertokaa kuulostaako tämä ihan päättömältä idealta. Olisi ihana saada lemmikki ja opettaa lapsetkin olemaan eläimen kanssa!!
Tokihan eläin on aina viimisellä sijalla arvojärjestyksessä mutta eihän lapset saa sille nyt mitä tahansa tehdä!
Kaikkia näkökulmia otetaan mielellään vastaan ja toivon että vaivaudutte vastaamaan!!
/koirasta haaveileva suurperhe :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oli sitten kyseessä kuka tahansa ja millainen perhe tahansa, koiran hankkimista on aina harkittava huolella ja mietittävä onko elämäntilanne nyt ja tulevaisuudessa sellainen, että koiralle on aikaa. Aikaa tähän pohdintaan ja esim. eri rotuihin tutustumiseen pitää käyttää!
Teillä on kokemusta koirista, joten tiedätte mitä koiran pito vaatii, se on hyvä.
Tässä vaiheessa kannattaa miettiä esim. sitä, onko teillä koiralle hoitopaikkaa siksi ajaksi, kun itse lomailette, tai voiko koira tulla mukaan matkoille.
Ottakaa myös selvää siitä ovatko lapset allergisia koirille.
Mitä jos uusi vauva viekin paljon aikaanne ja voimianne? Koiraa kannattaisi harkita otettavaksi vasta ehkä vuoden päästä, kun näette miten arki kolmannen lapsen kanssa sujuu.
Aikuinen/nuori lapsiin tottunut koira voisi sopia teille hyvin. Pentu vaatii nimittäin paljon aikaa. Pentu ei ole sisäsiisti, sitä on ulkoilutettava tunnin välein. Pentu pitää kasvattaa ja kouluttaa. Pentu pureksii kaiken minkä se saa tassuihinsa (kengät, lasten lelut).
Ehkäpä jokin spanieli voisi olla hyvä rotu teille.
itsestään mielenvikainen,vaan pitkälti syy on ihmisen. Jospa tyytyisit kasvattamaan lapsiasi,kun sinulla ei tuota aikaakaan löydy kuin tunti koiran ulkoilutukseen ym ja pienet lapset kaipaavat enemmän huomiotasi.
Kannattaa ehdottomasti lykätä vielä sitä koiran hankintaa.Pieni vauva teettää hurjasti hommia,sinulla vielä kaksi muuta pientä lasta jotka vaativat huomiota ja aikaasi.Eiköhän siinä riitä puuhaa teille vanhemmille enemmän, kuin tarpeeksi?? Miten ihmeessä siinä voisi jäädä aikaa vielä koiralle??Sitä pitäisi opettaa tavoille,kouluttaa,viettää sen kanssa aikaa ja vielä lenkittää 2-3 tuntia päivässä!Järki käteen!
Olen samaa mieltä edellisten kanssa siinä, että kannattaa vielä malttaa odottaa. Tiedätte varmasti mitä kaikkea koiran kanssa täytyy tehdä, mutta oma koira on kuitenkin eriasia kuin koirat lapsuuden kodissa. Teillä olis nyt hyvää aikaa tutustua eri rotu vaihtoehtoihin ja etsiä hyvä kasvattaja, josta on apua koiraanne liityvissä asioissa (koulutus,kasvatus,hoito). Homma on kaikille osapuolille helpompaa kun lapset on parisen vuotta vanhempia. Teille vois sopia ihan tuon pienen lenkityksenkin vuoksi joku pienempi rotu esim. cavalier.
Hankkikaa pentu vasta kun olette muuttaneet rivitaloon. Koiralle on aina uusi tilanne tuo muutto ja saattaa tulla uudessa paikassa eroahdistusta. Joudut ilmeisesti rattaiden kanssa koiraa ulkoiluttamaan ainakin osan lenkeistä. Siksi isoa ja vahvaa koiraa ei kannata hankkia, eikä hyvin pientäkään.
Itse en ehkä vauvan ja pienten lasten kanssa jaksaisi kasvattaa villiä koiranpentua, mutta tiedän monia jotka ovat hankkineet koiran vauvan syntymän aikoihin ja pärjänneet ihan hyvin, vaikka ennestääkin lapsia.
Mietin noita rotuja ja tuli mieleen mm. cavalierkingcharlesinspanieli, whippet(tarvitsee tosin päästä vapaana juoksemaan välilä), englanninbulldoggi, bostoninterrieri, ranskanbulldoggi, bichon havanese, bichon frise, coton de tulear, villakoira.
Täytyy kuitenkin muistaa, että samassa rodussa vaihtelee luonteet paljon. Kuten varmaan tiedät pitkäkarvaisissa roduissa on enemmän työtä turkin kanssa ja ne tuo paljon kuraa sisälle, tämä kannattaa ottaa huomioon.
ethän sinä sen hullumpi ole kuin me muutkaan eläimistä tykkäävät noin yleensä ;)
Tuota noin,mulla on siis kans 3 lasta ja mies.Ja 2 koiraa vieläpä joista toinen on isoa rotua ja toinen vielä ihan pentu,mutta aikuisena keskikokoa.
Hyvin ollaan pärjätty,tietenkin meillä vaikuttaa se että itse olen kotona huolehtimassa niin lapsista kuin koiristakin.
Eikä meilläkään hirveitä tyyliin "5-tuntia-liikuntaa" harrasteta,välillä käyään parin tunnin lenkki josta suurimman osan koira juoksee vapaana ja välillä taas on päiviä jolloin talsitaan lähes 20km.
Tuokin on semmonen asia että toki se on sen parempi mitä pitempiä reissuja tekee mutta vähemmälläkin pärjää,tottumiskysymys!Ja riippuu rodusta myös.
Tuo sukupuolikysymys on ihan makuasia,itselläni on 2 urosta.Narttujen sanotaan olevan helpompia mutta en tiiä sitten,yksilöitä on monia...ei minun urokset ainakaan mitään vaikeita ole.Toinen vähän jästipää mutta tottelee kuitenkin :)
Ja rotukysymys myös,mistä tykkäätte?Esimerkiksi noutajat ovat luonteeltaan lempeitä ja sopivat yleensä lapsiperheeseen.Kasvavat ihan kivan kokoisiksi mutta eivät jättiläisiksi.Palveluskoiraa ei ehkä ensimmäisenä kannata ottaa koska ne tarvitsevat sitä tekemistä enemmän.Niistä ei ole sohvaperunaksi ;)
Ja edelleen olen samaa mieltä siitä että lapsille on hyväksi kun perheessä on se lemmikkieläin.Puhun kokemuksesta.Tunnen perheitä joissa ei eläimiä ole ja näiden lapset sitten pelkäävät ja arastelevat myös meidän koiria,kun taas meidän lapset puuhaavat koirien parissa ihan luontevasti! (lukuunottamatta nuorinta joka on vajaa 2v,toiset 7v ja 4v)
Kasvoin itsekin maatilalla koiran,kissojen,lehmien ja lampaiden ym ötököiden seassa eikä ole myöskään allergioita tullut tähän ikään mennessä!Vastustuskykyä.... ;)
Kyllähän niitä kauhistelijoita riittää.Mutta viimekädessä se on teidän perheen päätös..itse en vois kuvitella elämää ilman koiriani!!Saa itsekin päivittäin hetken hengähdystauon kun lähtee koiran kera metsään muutamaksi tunniksi,sitten sitä taas jaksaa arjen muissa askareissa kotona.
Onnea koiran hankintaan B)
toivoopi kahden koiran ja kolmen muksun mamma
Ei ne lapset ole este koiran hankinnalle.
Tiedän monia ihmisiä joilla on useampia lapsia jotka ovat vieläpieniä ja heillä on myös koira/ koiria ja hyvin pärjäävät.
On myös paljon sellaisia koiran omistajia joilla ei ole yhtään lasta eivätkä silti pärjää koiran kanssa tai pahimmassa tapauksessa pitävät sitä koiraa lapsena eli inhimillistävät sitä ja se ei todellakaan ole koiran elämää.
Itse en ehkä ottaisi ihan pentua, koska sen kouluttaminen vaatii aikaa ( ei sisäsiisti koira ja pienet lapset, se ei sopisi mulle), mutta itse tiedätte varmasti jaksamisenne.
Eikä tosiaankaan koirat (kaikki) vaadi niitä monen tunnin lenkkejä päivittäin. Vapaana jos pääsee juoksemaan niin se on tosi hyvä, yksinään pihalla tuskin monikaan viihtyy ainakaan pitkiä aikoja.