Hei.
Olen pian 19v. täyttävä ihminen, ja kysyisin nyt täältä apua tilanteeseen.
Nykyinen perhe missä asun, (adoptoitu v. 1995 perheeseen) niin nyt nuoruudessa mulla on tullut ongelmia ehkä itseni ja tämän "perheen" kanssa. Todellisuudessa lapsen pitäisi saada aikuisiin kontakti ja luottamus siinä kahden vuoden ikään mennessä. Mun lapsuus on ollut tosi rankka ja vaikea. En ehkä silloin alle 5vuotiaana saanut ihmisiltä sitä luottamusta, mutta kun tulin tähän nykyiseen perheeseen, niin silloin mä aloin saamaan luottamusta, MUTTA sen jälkeen ku mua ja veljeäni alettiin lyömää ja antamaan piiskaa niin voin sanoa, että sen jälkeen luottamusta ei ole saatu takasin eikä kehenkään ihmiseen.
NYT mua vaivaakin se, että mitä mulla on lapsena tapahtunut, se silti sattuu ja vaikeuttaa mun elämää sen luottamuksen suhteen.
En tiedä, olenko väärässä, mutta sehän OLI väärin mitä nämä "vanhemmat" meille lapsille teki?
Eihän ketään saa lyödä, eikä antaa mitään piiskaa eikä mitään muutakaan vastaavaa. On meitä tukistettukin, mutta sen ymmärrän vähän paremmin kun lyömisen tai muun vastaavan.
Ja olen jopa miettiny että jos lapsi kokee itse väkivallan, tai näkee sellaista, niin se saattaa nuoruudessa näkyä sen elämässä, (veljestäni tuli nuorena väkivaltainen ja rikollinen ja nykyään istuu linnassa). Voiko se siis olla mahdollista, että mitä lapsena on kokenut, kaikki väkivallasta alkaen, että se vaikuttaa nuoruudessa ehkä omaan elämään ja vaikuttaa myös siihen luottamukseen?
Mulle sanotaan nyt, että mun pitäisi luottaa näihin "vanhempiini", MUTTA miten mä voin niihin enää luottaa, koska ne on lyönyt, tukistanut ja antanu piiskaa silloin lapsena mulle ?!?!
Ei sen jälkeen ole helppo palata alkuun, ja olla sillai ettei mitää olisi tapahtunut, se kuitenkin seuraa ja kulkee sun mukana koko elämäsi ajan.
Vai olenko nyt ihan hullu, sekasin, tyhmä tms. kun ajattelen asioita näin?
Kiitos jos joku voisi vastata mulle ja saisin jotain neuvoa tähän tilanteeseen =) !
Olen pian 19v. täyttävä ihminen, ja kysyisin nyt täältä apua tilanteeseen.
Nykyinen perhe missä asun, (adoptoitu v. 1995 perheeseen) niin nyt nuoruudessa mulla on tullut ongelmia ehkä itseni ja tämän "perheen" kanssa. Todellisuudessa lapsen pitäisi saada aikuisiin kontakti ja luottamus siinä kahden vuoden ikään mennessä. Mun lapsuus on ollut tosi rankka ja vaikea. En ehkä silloin alle 5vuotiaana saanut ihmisiltä sitä luottamusta, mutta kun tulin tähän nykyiseen perheeseen, niin silloin mä aloin saamaan luottamusta, MUTTA sen jälkeen ku mua ja veljeäni alettiin lyömää ja antamaan piiskaa niin voin sanoa, että sen jälkeen luottamusta ei ole saatu takasin eikä kehenkään ihmiseen.
NYT mua vaivaakin se, että mitä mulla on lapsena tapahtunut, se silti sattuu ja vaikeuttaa mun elämää sen luottamuksen suhteen.
En tiedä, olenko väärässä, mutta sehän OLI väärin mitä nämä "vanhemmat" meille lapsille teki?
Eihän ketään saa lyödä, eikä antaa mitään piiskaa eikä mitään muutakaan vastaavaa. On meitä tukistettukin, mutta sen ymmärrän vähän paremmin kun lyömisen tai muun vastaavan.
Ja olen jopa miettiny että jos lapsi kokee itse väkivallan, tai näkee sellaista, niin se saattaa nuoruudessa näkyä sen elämässä, (veljestäni tuli nuorena väkivaltainen ja rikollinen ja nykyään istuu linnassa). Voiko se siis olla mahdollista, että mitä lapsena on kokenut, kaikki väkivallasta alkaen, että se vaikuttaa nuoruudessa ehkä omaan elämään ja vaikuttaa myös siihen luottamukseen?
Mulle sanotaan nyt, että mun pitäisi luottaa näihin "vanhempiini", MUTTA miten mä voin niihin enää luottaa, koska ne on lyönyt, tukistanut ja antanu piiskaa silloin lapsena mulle ?!?!
Ei sen jälkeen ole helppo palata alkuun, ja olla sillai ettei mitää olisi tapahtunut, se kuitenkin seuraa ja kulkee sun mukana koko elämäsi ajan.
Vai olenko nyt ihan hullu, sekasin, tyhmä tms. kun ajattelen asioita näin?
Kiitos jos joku voisi vastata mulle ja saisin jotain neuvoa tähän tilanteeseen =) !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tietysti tuollaiset asiat vaikuttaa myöhemmällä iällä, tutkittu juttu. Ehkä sun kannattaisi ottaa yhteyttä terveyskeskukseen/muuhun tahoon ja varata aika juttutuokiolle. Pääsisit purkamaan sydäntäsi ettei asiat jäisi kalvamaan vuosikymmeniksi. Tsemppiä!
kiitos, mutta kun minä olen niin huono puhumaan kenellekkään, koska en pysty jutteleen asioistani, koska en luota ihmisiin, ja pelkään että ihmiset pitävät mua ihan "tyhmänä" jos menen ja puhun elämästäni, asioistani. Ja minä kun olen menettäny luottamuksen ihmisiin jo niin monesti. :(
Ammattilaiset eivät pidä ketään apua tarvitsevaa tyhmänä ja kaiken lisäksi heillä on vaitiolovelvollisuus, joten eivät saa levitellä asioitasi ulkopuolisille. Voithan esim. kirjoittaa mieltä painavat asiat paperille ja siitä sitten vaikka lukea ne ääneen ammattiauttajalle. Ainakin näin pääsisit alkuun.
vaikka tällaisella sivustolla:
https://www.secure-tukinet.net/nettuki/nettuki_eirek.tmpl
Tässä kun saa verkon kautta vastauksia tukihenkilöiltä. Lisäksi voi rekisteröidyttyään keskustella erilaisissa ryhmissä (ks. "Ryhmät").
Kaikki lapsuusajan kokemukset vaikuttavat myöhäisempiin ratkaisuihin ja käyttäytäytymiseen.
Puhu, kirjoita ja lue aiheesta. Älä lakaise asiaa maton alle vaan käsittele se, näin myös vapaudut siitä mikä painaa ja pystyt elämään asian kanssa tasapainoista elämää. Tsemppiä ja aurinkoisia päiviä.
Voi kun nyt vasta huomasin viestisi. Toivottavasti olet jo saanut apua ongelmaasi ja uskaltautunut puhumaan. Kaikki kokemamme vaikuttavat meidän elämäämme, ja hyvin pitkälti riippuu siitä, minkälaisia ihmisiä saat näiden huonojen kokemusten jälkeen elämääsi.
Mutta jos yhtään vanhat asiat kalvavat mieltä, niin ammattiauttajilta täytyy apua löytyä. Nuo sinun kokemuksesi ovat järkyttäviä, kuten näkyy veljesi kohtalosta. Hae rohkeasti apua, vaadi sitä, ja vaadi, että aikuinen auttaja kuuntelee. Kerro rohkeasti kaikki, mitä mielessäsi on.