ja ne ovat tehty rikkottaviksi. Jo vain minä noudatan sääntöjä, samoin kuin kaikki muutkin jotka niitä rikkovat. Miten on arvoisten lajikumppaneiden sääntöjen noudattamisen laita?
Puhutko kännykkääsi ilman hansfriitä autolla ajaessasi, kun menet polvien kohotukseen uimahallin vesijummppaan.
Pysäköitkö linjalevikkeelle autosi, mustikka mättäällä istuessasi.
Oikaisetko kampaamo Marin pihan läpi, mennäksesi kampaamo Iidan palveluksista nauttimaan.
Käveletkö tien oikeaa puolta ilman heijastinta, sulatellessasi ystävän laittamaa iltalounasta kotiin palatessa.
Kirjoitatko provokatiivisesti nettiyhteisölle, pahoittaessasi mielen jostakin ärsyttävästä jutusta keskusteluissa.
Vai onko sääntösi tämän kaltaista toimintaa: Autonkuljetta oli lähestymässä matalaa alikulkusiltaa korkealla autollaan apumiehineen, apumies huomautti kuljettajalle, mitäs nyt tehdään kun on edessä matala silta. Kuljettaja vilkaisi ympärilleen ja tuumasi, ei näy poliisia annetaan mennä vaan. d;)
Puhutko kännykkääsi ilman hansfriitä autolla ajaessasi, kun menet polvien kohotukseen uimahallin vesijummppaan.
Pysäköitkö linjalevikkeelle autosi, mustikka mättäällä istuessasi.
Oikaisetko kampaamo Marin pihan läpi, mennäksesi kampaamo Iidan palveluksista nauttimaan.
Käveletkö tien oikeaa puolta ilman heijastinta, sulatellessasi ystävän laittamaa iltalounasta kotiin palatessa.
Kirjoitatko provokatiivisesti nettiyhteisölle, pahoittaessasi mielen jostakin ärsyttävästä jutusta keskusteluissa.
Vai onko sääntösi tämän kaltaista toimintaa: Autonkuljetta oli lähestymässä matalaa alikulkusiltaa korkealla autollaan apumiehineen, apumies huomautti kuljettajalle, mitäs nyt tehdään kun on edessä matala silta. Kuljettaja vilkaisi ympärilleen ja tuumasi, ei näy poliisia annetaan mennä vaan. d;)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tämä on se perinteinen houkutusviesti. Kaikki toiminta tarvitsee houkuttimen. Jos menet ongelle, sinulla pitää olla mato koukussa, et saa muuten kalaa.
Samoin oli entisaikaan vesipumppu, jos et laittanut siemenvettä pumppuusi, niin eihän sitä vettä tullut laisinkaan.
Jokaisessa aktiviteetissä tulee olla valmistavat toiminnot, ennen kuin homma onnistuu. Siitä tuleekin se yksi perinteinen ilonpito juttu mieleen, mutta jätetään se nyt käsittelemättä. Mutta jo pelkkä maatemeno tarvitsee valmisteluja, ennen kuin siitä saa sen kunnon nautittavan lepoajan syntymään. On oltava puhtaat petivaatteet, raikas makuuhuone, kirja lukemiseksi, jne.
Joten verkot vetehen mä lasken laulellen, ja luodolle käyn onkimaan, koukkuun mä madon pujotan ja thyi ahti suo antejaan. d;)
ps. yrittäkää ymmärtää
...tosikko noissa hommissa, säännöissä. Otsikkoso mukaan Säännöt on Sääntöjä.
Kännykkään en vastaa, jos ajan autolla. Etsin sopivan paikan pysähtyä ja katson, kun soitti ja soitan takaisin.
En koskaan pysähdy linjalevikkeelle.
Mun mielestä sääntöjä pitää noudattaa. Näin olen omille lapsillenikin opettanut.
Hyvin oon tullut toimeen, eikä elämä oo mutkistunut, vaikka jotkut asiat olisivat olleet helpompia tehdä sääntöjä rikkomalla.
Ja onhan sääntöihin Syy. Ei niitä piruttain tehdä ihmisten kiusaksi.
Mutta tuo kysymys lähti ammattini tuomista jutuista, jos kaikkia sääntöjä noudattaisi kirjaimellisesti, niin se kävisi hyvin vaikeaksi ja joissakin tilanteissa mahdottomaksikin.
Ajan aina pikkasen ylinopeutta.
En pelkää peltipolliisia.
Ajan aina yksin pimeillä kyläteillä keskellä tietä.
Pelkään hirviä.
Muuten noin sääntöjen mukaan.
Pitäähän niitä noudattaa siten, että kanssakulkijat eivät joudu vaaraan. Tuo keskellä tietä ajaminen on jossain tilanteissa jo jalankulkijoidenkin kannalta suotavaa pimeällä. Hirvien takija kannattaisi ajaa vain tosi hiljakseen, että ennättäisi reakoida niiden syöksyihin.
tuossa pimeällä ja keskellä tietä ajamisessa
ei kyllä kunnioita pätkääkään niitä pyhiä keltaisia viivoja.
Ja saahan siinä vähän varautua myös
nyppylän takaa tupsahtavaan pimeään valottomaan ritari ässään.
Olisi siinä yksi vaihtoehto, jos noudattaisi niitä sääntöjä kirjaimellisesti. Pitäisi ajaa niin hiljaa omalla puolellaan, ettei pääsisi kukaan yllättämään. Onko se sitten järkevää, mene ja tiedä sitä.
..olen ollut huomaavinani, että varsinkin nuo keltaiset viivat ovat täysin merkityksettömiä
kiireisille ohittajille.
Paljastanpa sulle, että olen aika huono ohittelija ja en voisi kuvitellakkaan, että sujahtaisin jonkun ohi keltaisilla viivoilla.
Niin, siis, päiväsaikaan ja isoilla teillä.
Jos toimii ilman tutkan kertomaa. Olen minäkin ammatissani huomannut, että joillakin täytyy olla jonkinlainen kaikuluotain autoissaan, kun ne uskaltavat ohittaa missä mäessä ja mutkassa vaan. Pimeällä se on eri asia, kun valot kertovat hyvin paljon mitä siellä edessä on. Mutta ne hirvet ja muut esteet kannattaisi kuitenkin huomioida tarkemmin, ennen kuin joutuu lähikontaktiin niiden kanssa.
on "kansanhuvi"... Kun uusi sääntö tai laki tulee alkaa vimmattu "porsaanreikien" metsästys... :)
"Laki on tehty rikottavaksi, mutta siitä ei saa jäädä kiinni"... :):)
Taitaa olla jopa jollekkin pelkkä ammatti tuo manitsemasi kansanhuvi. Voi se kuitenkin joskus kirpaista, kun on muka keksinyt hyvän porsaanreijän, ja jää sitten kuiten kiikkiin. d;) Hävettää hävettää, kärsi kärsi sinä tottelematon ihminen, voisi ajatella kiinni jääjistä.
"Viisaskin menee vipuhun" sanoo vanha kansa... :)
siksi, että voisimme elää paremmin ja turvallisemmin samassa maailmassa muitten ihmisten kanssa. Koska toivon muitten noudattavan yhteiseksi hyväksi sovittuja sääntöjä, pyrin noudattamaan niitä itsekin. Liikenteessä sääntöjä rikkovat ja vain omaa kiirettään ajattelevat saattavat ajattelemattomuudellaan monia muitakin ihmisiä vaaraan. Erityisesti sellaista yritän välttää.
Sana yrittää noudattaa. On vain tilanteita joissa ei yksinkertaisesti kannata noudattaa kirjaimellisesti, tai voi sattua jotain vielä pahempaa kuin se pieni säännön rikkominen.
Huomattava osa säännöistä on syntynyt helpottamaan elämäämme.
Listastasi:
- En puhu. Syy on perustelemattakin selvä!
- En pysäköi. Kuselle saataan pysähtyä.
- En kävele pihojen läpi. En minäkään pitäisi
vieraiden hortoilusta pihallamme.
- Heijastimen kanssa ja vasemmalla puolella.
Hölmömpikin, ja ainakin useimmat autoilijat
ymmärtävät syyn.
- Provosoidun erittäin harvoin. Ärsyttävimmäksi
kuvittelen pysymiseni asiallisena.
- Joskus olen oikonut.
Säännöttömistä asioista tulee mieleeni perusajatus käyttäytyä siten että henkilöt joiden
toimintaan käytökseni vaikuttaa, voisivat hoitaa asiansa ilman minun aiheuttamia, ylimääräisiä hankaluuksia.
Vähäisenä esimerkkinä juuri salilta palanneena tekemäni havainnot.
- Irtolevyjä ja käsipainoja pitkin lattiaa.
- Parittomia vetoremmejä epämääräisissä
paikoissa.
- Irtaimia kalusteita missä sattuu.
- Jne.
Jälkensä järjestäminen on erittäin vähäinen vaiva verrattuna vehkeiden etsimiseen ja irtokamojen kiertämiseen.
Itse kyllä sorrun, alkulämmittelyn nimissä, siirtelemään painoja ja levyjä paikoilleen.
Työn tuottavuudesta puhuttaessa olisi seuraavan työvaiheen tarpeiden ja kanssaihmisten huomioon ottaminen helpointa tehostusta ( = helpotusta )!
On toki olemassa järjenvastaisiakin sääntöjä.
Jopa lakeja.
Niiden muuttaminen tuntuu olevan, huonoista kokemuksista huolimatta, ylivoimaisen vaikeita.
Ymmärrän täysin ajatuksesi tuosta epäsiisteydestä, onhan tuo perinteinen roskaaminenkin ihan hulvatonta. Jäi kuitenkin kaivelemaan eikö tule koskaan tilanteita, että joustat noista edellä mainitsemistasi säännöistä joita noudatat. Sen teen itsekkin, että pyrin noudattamaan, mutta kyllä niitä satuu tilanteita että joustettua tulee.
Järjestelmällisestä ohittelusta ei tule mieleeni muuta kuin liikennekäyttäytyminen.
Olen useinkin kävellyt punaisia päin jos on ollut todellinen kiire eikä autoja ole näkynyt.
Ajan kanssa kyllä seison punaisissa.
Autolla olen tarkoituksella ajanut kiellettyyn ajosuuntaan.
Harvoin Suomessa mutta Ranskassa ja Italiassa on tätä taphtunut.
Aktiiviaikani rationalisointi- ja tuotantovastuutehtävät lienevät painaneen jälkensä.
Tuottavin työ on vältetty työ lopputuloksen huononematta.
Eli, poistetaan mahdollisimman paljon häiriöitä. Valtaosa on ihmisten aiheuttamia!
Ajatellaan tapahtumia hieman eteen päin.
Toimitaan siten kuin toivoisimme muiden tekevän.
On periaatteeni myös parisuhteessa.
Itsekkyyteni on kaverin hyvinvoinnista huolehtimista.
Mielestäni on kannattanut.
Tuo on aika hyväksyttyä, tuo tuottavan työn periaate. Mutta sekin karisee, jos vastaan sattuu tosi tiukkapipo.
Jos kuitenkin hyväksyt tuon järjestelmällisen ohittelun liikenteessä, niin olen hiukan eri linjoilla. Röyhkeys juuri aiheuttaa epäsopua, joka yllyttää sääntöjen rikkomiseen. Jos kaikki ottaisi huomioon toiset liikkujat, ja menisi ns. vuorollaan, niin sääntöjäkin noudatettaisiin paremmin.
Tässä tulee juuri tuo ilmiö, että jotkut ajattelevat etukäteen pitkälti minne ovat menossa. Toiset vain hakevat sillä etuilulla nopeutta omaan liikkumiseensa. Ja se on ristiriidassa siihen, että toivoisi kaikkien samaan suuntaan menevien tomivan samoin kuin itse toimii.
Tarkoitin nimenoman kaikkien sääntöjen järjestelmällistä ohittelua harrastan vain liikenteessä, JALANKUKIJANA tietyissä tilanteissa.
Ajoneuvolla liikkuessani ei tullut muuta mieleen kuin jokunen italialainen ja varsinkin ranskalainen kaupunki joiden vanha asemakaava on sekava, matkan varrella minulla ei ole kaikkien karttoja ja pasteet niissä ovat kästtämättömällä logiikalla viritetyt.
Noissa tilanteissa olen muutaman kerran harkitusti ajanut kiellettyyn ajosuuntaan katsottuani myös tarpeen vaatiessa "pakopaikat", esimerkiksi pysäköityjen autojen välit.
Paikalliset suhtautuvat tilanteisiin huvittuneen avuliaasti!
Puutteellinen ilmaisuni lienee johtanut tulkintaasi.
Vielä yksi lisäys systemaattiseen sääntöjen rikkomiseeni kotimaassa.
Kun maantieajossa, ajaessani ehkä lievää ylinopeutta, ilmaantuu taakseni, tien salliessa väistän reunaviivan yli oikealle ja samalla viestitän vilkulla ohituskehoitusta.
Osa ymmärtää, osa ei.
Väistämiseni ilmaissee ohittelun hyväksymiseni.
On turvallisempaa helpottaa ohituksia kuin töröttää jatkuvasti keskiviivalla.
Toisten ylinopeus on heidän ja viranomaisten välinen asia!
Minulla "entisenä" liikenteen ammattilaisena on niin paljon havaintoja liikennekäyttäytymisestä, että siitä saisi kirjan kirjoittaa. Mikä rassaa milloinkin, ja mistä syystä. Jokainen kai ajattelee omasta näkövinkkelistään asioita, mutta pitäisi pystyä asettumaan myös sen vastapelurin paikalle ajatuksineen. Joskun se on hyvin vaikeaa, kun ei tiedä millaisin miettein siellä liikutaan.
Ulkomailta minulla ei ole mitään kokemusta, joten ne ovat varmaan taas ihan omanlaisensa siellä. Luulisin kuitenkin, että tuo ns. etuilu aiheuttaa muussakin toiminnassa eniten kaikenlaista närää. Tuohon ohittamattomuuteen, vaikka tarjotaan tietä on aika vaikea löytää selitystä, tai niitä on niin paljon. Jotkut eivät vaan pysty ajamaan omaa-ajoaan, vaan he haluavat olla siellä jonossa, eikä jonon vetäjänä.
Omaa ajoa pystyn ajamaan parhaiten silloin kun kummallakaan puolella ei ole turhan lähellä ketään.
On eri asia näkyä taustapeilissä kuin roikkua puskurissa kyttäämässä.
Perä edellä vastaantulijoitakin on.
Harvoin olemme yksin tien päällä.
Tämä mielipiteiden vaihto on tyypillinen tapaus jossa samoilla sanoilla ja käsitteillä on käyttäjäkohtainen, omaan arvomaailmaan liittyvä merkitys.
, mutta kuljen oikein vasenta puolta kurinalaisesti.
Pikkurikkeitä tulee tehtyä, - pientä nopeuden ylitysta ja semmoista..
Toivottavasti en myöskään provosoi, ollessani livessä kiukkuinen...tai en paljoa ainakaan..
ei kyllä uskoisi kirjoitusten perusteella sinua kiukkuiseksi. Alanko lukemaan rivienvälitkin, jospa sitten löytyisi pieni vihanpuuska jostakin. d;) Mielestäni saa joustaa, jos ei satu sitä tiukkapipoa kohdalle tuolla kulkiessa. Silloin kannattaisi malttaa mielensä. Itse en kyllä aina vältä mielenkuohuntaani. Vaikka tässä naureskelenkin, pilke silmäkulmassa. d;)
varmaan livemielenkuohujasi,- ainakan minä en ole huomannut täällä Sinun keikuttavan venettä..
Mutta osaan mie olla äkäinenkin, hui ihan pelottaa ihteänikin..:))
keskusteluissa polttanut käämini muilla palstoilla. Ei se silti mitään raivoamista, vaan kärkkäitä mielipiteitä vain. Livessä hyvin harvoin hermostun, mutta joskus on tullut ylilyöntejä, joten kyllä minut tuntevat tietävät että saatan sanoa vastaankin.
Onko tuo tähti sitten lumihiutale, niin että voi saada myös jäätävän poltteen, mikäli joku ärsyttää. Tälleen meillä d:( d;)
mä olen äärettömän lainkuulijainen kansalainen. Jos rikon lakia, niin teen sen aina vahingossa :DD
Vahingosta viisastuu. Sinulla on tuo taikuus etuna, jos ei mene suunnitelmien mukaan, niin hups keikkaa, vastapeluri on vaikeuksissa. Joustat siis aina vahingossa. Sellanenhan oli lopulta tarkoituskin. d;)
taion vastapelurin sammakoksi. ;DD
Mutta totta toinen puoli, mitä joustamiseen tulee. Joustan tarvittaessa, työssäni joudun joustamaan hyvinkin paljon, se on sitä pienyrittäjän arkea, mutta yksityiselämässä jotkut asiat ovat sellaisia joihin ei joustoa löydy. Saatan vaikuttaa näennäisjoustavalta, mutta kun pohja tulee vastaan, se on sitten siinä.
Vaikuttaako se sitten yksityiselämään, jos joutuu yrittäjänä joustamaan. Laitat sitten kotosalla pohjanpaistamaan useasti, kun ei mene kaikki suunnitellusti. Olisin hienovaraisesti ehdottanut, jos sellaista sallit. Että kun se pohja tulee vastaan, niin eikun lapiohommiksi ja silleen. d;)
Työpuolen joustot liittyvät enemmän työaikoihin, toimitusvarmuuteen yms juttuihin, ei niillä yksityiselämän puolella ole silleen merkitystä.:)
Olen kohtuullisen sopuisa ihminen jos mua ei tahalleen rassata. Mutta epäoikeudenmukaisuus on sellainen asia joka saa veret kiehumaan ja silloin ei lapioista ole mitään hyötyä. Jos koen joutuneeni tai lähimmäiseni joutuneen epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, silloin paukkuu sanan säilä. :D
Jossakinhan se sopuisuuden raja tietysti on, mutta väitätkö ettei ne työasiat vaikuta sopuisuuteen yksityispuolella. Minulla on sellainen kokemus, että jos työasioissa tökkii päivällä, niin kyllä ne tahtoo vain seurata jonkinaikaa myös siviilissä.
Ymmärsitkin varmaan, että jos sitä pohjaa edes pikkasen kaivelisi, niin ei tulisi vastaan niin pian. Siinä välissä saattaisi se yhteisymmärryskin, ja erimielisyydet sulaa huomattavasti pienemmiksi kuin ne alkujaan olivatkaan. En minä suinkaa tempperamenttisuutta ala moittimaan, mutta jos sattuu olemaan sillä vastapuolellakin samanmoinen, niin siinä voi seinätkin ratkeilla ennen kuin tyynnytään. d;) ps. ota tuo merkki huomioon.
Kuka on edes sanonut että pohja tulisi pian vastaan. Se tulee vasta rassaamisen jälkeen. :D
Eikä joustaminen ole tökkimistä työpuolellakaan, jaoustaminen voi olla ihan antoisaakin ja muuttaa normaalia päivärutiinia mukavasti. Työnsä voi tehdä ilolla vaikka joustaakin. Sie koitat nyt tehdä mulle ongelmia joita ei ole :)
Vihjasit sinä jotenkin, että pohja tulee herkästi vastaan tjsinnepäin. Joustamisen voi ymmärtää tökkimisenä muilla osapuolilla. Jos joku ei tee asioita tilatulla tavalla, niin silloin tökkii jossakin, ja se vaatii tilaajalta joustoa sopeutua uuteen tilanteeseen.
En mie koita tehhä niitä ongelmia, koitin vain miten teillä päin käsitellään joustopolitiikka työssä ja kotona, ja miten ne yhdistyvät keskenään. Kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen, jos sanot töissä jollekkin pahasti ja asiattomasti, niin itsellä sanojalla voi sitten ollakkin pahamieli sanomisistaan myöhemmin.
En taasenkaan väitä sinun tekevän niin, vaan se mahdollisuus on olemassa ilmassa, joka töykeilee työelämässä toisille, niin se voi kaduttaa myöhemmin.
Kaikesta huolimatta mopo karkaa käsistä, jos ei ole tarkkaa päämäärää tavoitteista. Ja tämä "Tunturi" on menossa jo hyvää vauhtia lepikonpuolelle, joten palataan mekin keskustelun tiimellykseen. d;)
niin kuulet paremmin mitä sulle sanotaan.:DD
JOISSAKIN asioissa minulla joustoa voi olla vähän, ne on periaatteelisia asioita. Kaikessa ihmisen ei tarvitse, eikä ole edes hyvä liikaa joustaa, silloin joutuu helposti kynnysmatoksi.
Ja kun yksin tekee töitä niin saa ihan isselleen töykeillä jos siltä tuntuu :)) No, tämä tästä.
Voi sanoa, että tämä viimeinen sanomasi on melkein kuin minun sanomaani. Päätän itsekseni asioistani, enkä kuuluta/huutele niistä muille. Ne vaan tulevat huomaamaan ne asiat käytännössä, jotka olen päättänyt omalta kohdaltani toteuttaa. Silloin voi joustaakkin kun ei tarvitse takkia alkaa kääntämään.
Hauskaa venymistä sinne jonnekkin d;)
rikon "kulje vasenta puolta" sääntöä mennessäni hakemaan lehtiä viikonloppulaatikosta ison tien varresta.
Mutta huom. vain sinnepäin mennessäni, pois tulen oikeaa, siis vasenta puolta:)
Muitakin sääntöjä pyrin noudattamaan, ellei ole ihan pakko rikkoa:))
täytyyhän sitä sen verran hassutella, että joskus käyttää tyyrpuuriakin. Ellei sitten ole ihan pakko sen tien kunnon vuoksi kävellä keskellä solaa. Pienet ovat hänenkin rikkeet, mutta jälleen tuli esiin tuo jousto, elikkä pyrit noudattamaan. Näin me kai loppujen lopuksi kaikki, vaikka jotkut väittävätkin muuta. Ainakin silloin kun valittavat jonkun ns. pienestä rikkeestä, mutta kai sekin on nähtävä mieliala kysymyksenä tuo. d;)
kunhan menee oikein:)
Paapuuri ei tainnut ollakaan hyvä idea nikiksi:(
Mutta kun paapu oli jo jonkun miehen nikissä mukana, en minä halunnut niin samanlaista.
Olen erittäin joustava ja notkea, joissakin asioissa:))
ei katkea niin helposti. Älä sinä murehdi nimmaria, jotkut tarttuu vaikka heinänkorteen, ja saavat nikistä kuin nikistä omanlaisensa väännöksen. Minäkin tuossa keksin muka hyvänkin nimimerkin aamulla tähän aloitukseen, eipähän tuo minun naamari loista niin iloisena tuolla aloituksissa. Kuvaavahan tuo toki on, jos ajattelee syvällisemmin. Joustetaan vähän tuossa itseironiassakin, kun on ryhdytty taipuilemaan. d;)