Olen varmasti maailman onnellisin ihminen. Saimme
asuntolainan ja nyt etsimme omakotitaloa.Tähän asti olemme asuneet kerrostalossa, 2 lasta koira ja me vanhukset. nyt on tulossa kolmas lapsi.
EI ENÄÄ IKINÄ KERROSTALOON.
Hullukshan siellä tulee.
Elämä on ihanaa!!!!!!!!
asuntolainan ja nyt etsimme omakotitaloa.Tähän asti olemme asuneet kerrostalossa, 2 lasta koira ja me vanhukset. nyt on tulossa kolmas lapsi.
EI ENÄÄ IKINÄ KERROSTALOON.
Hullukshan siellä tulee.
Elämä on ihanaa!!!!!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jaa.. ookko haravan jo ostanu sillä asuntolainalla? Onko paskakuski tilattu jo tyhjentämään jätökset säännöllisin väliajoin? Ookko kattellu jo millaset pakkaset on tänätalvena tulossa ja miten paljon sähköyhtiöt nostaa hintaa?
...oletteko jo ladanneet kameran, kun menette syksyiseen metsään ihan lähelle. Niin ja kokeilleet lumilinnan, siis oman lumilinnan rakentamista takapihalle. Oletteko jo pitäneet koko perheen disco-illan ja juosset kilpaa taloa ympäri. Unohtamatta aamusaunaa omassa saunassa ja pyörähtämistä lumihangessa.
Kyllä elämä on elämistä varten, eikä mahdollisimman helpolla pääsemistä. Omakotitalossa asuu varmasti mukavampia ihmisiä!
Tarkoitatko paskakuskilla likakaivon tyhjentämistä, vai roskien viemistä? Mikäli ensimmäistä, niin oletko huomannut, että myös omakotitalo voi kuulua viemäriverkkoon? :) Ja huoltomieskö teidän kerrostalon roskat syö?
Kerrostaloasuminen onkin ainoastaan karjalle tarkoitettu asumismuoto. Kerrostaloissa asuvat vain itseään vihaavat häviäjät, jotka eivät paremmasta tiedä.
Sitä en tiedä, missä asumismuodossa asuu mukavimpia ihmisiä ja mikä on se paras, mutta ainakin oma vereni vetää omakotitaloon asumaan - mieluiten maalle. Sielläpä saan sitten puuhastella, mitä haluan, milloin haluan.
Mutta ensin asun tässä rivitalossa hetken ja kerään pääomaa. Toki tässäkin asumisessa on puolensa, mutta..
Lopen kyllästyneenä kerrostaloasumiseen (ollaan asuttu rakentamisen ajan) ymmärrän fiiliksesi todella hyvin. Meilläkin muutto nyt edessä omaan taloon.
Luojan kiitos pääsen tästä talosta pois. Ihan tarpeeksi on kuunneltu naapurien melskaamista yöt ja päivät, väistelty vapaana juoksevia koiria ja niiden paskoja pihalla, kuunneltu naapurin naisen korkokenkien kopinaa ja pyykinpesukoneen kolinaa klo 6.00 aamulla, haisteltu parvekkeella "raitista" tupakansavua, ja nautittu työpäivänjälkeisesta "rauhasta", kun aina joku remontoi kämppäänsä jossain (tää on vanha talo, joten rassattavaa kyllä riittää näköjään).
JOs teille on todellakin sattunut kaikki nuo kauheudet, niin otan osaa!
Olen muuttanut 18 kertaa. Noin puolet näistä olen asunut kerrostalossa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ilmeisesti minulla on ollut tuuria ja/tai asunut "paremmilla" alueilla, kun aina hämmästelen juttuja kerrostalojen kauheudesta.
Vain muutaman vuoden opiskelun aikana asuin 70-luvun lähiössä, jolloin ilmeni vain pari epäkohtaa. Toinen oli Alko lähellä ja toinen yläkerran ajoittain tappeleva pariskunta.
Em lukuunottamatta olen jopa pitänyt kerrostaloasumisesta. Viihtyvyys on kyllä paljon kiinni naapureista ja idyllinen asuma-alue luo viihtyvyyttä ja kerää "tietynlaisia" asukkaita. Oma suhtautuminenkin vaikuttaa viihtyvyyteen.
On sattunut hyvä "tuuri" samassa rapussa asuu 1 juoppo, jolla koira. Ja koiraa ulkoilutetaan tyyliin ovesta ulos rappuun, ihan sama kuka on tulossa vastaan, sitten ulko-ovesta ulos lähinpään puskaan paskalle..... voit arvata, että ei ukko korjaa niitä pois.
Sama juoppo on löytynyt useamman kerran nukkumasta rappukäytävästä, kiva siinä 3 vuotiaan lapsen kanssa sitten loikkia yli. Sama juoppo polttaa tupakkaa asunnossaan ja pitää tietysti väliovea auki, jotta savu tulee rappukäytävään, kivaa haistella. Juoppo onneksi asuu eri kerroksessa kuin me ja eri puolella, joten muut mölyt eivät kuulu meille.
Mutta tuosta mölyistä pitääkin sitten huolen toinen mies. Hänen koiransa aloitta ulvomisen ja haukkumisen aina kun mies itse katoa ovesta. Mies on vuorotöissä ja vapaalla viihtyy hänkin kapakassa.... ja koira metelöi ne ajat asunnossa.
Ja remontit kahden vuoden aikana: samassa kerroksessa tehtiin kylpyhuoneremonttia (laikkakoneella hiottiin seinää klo 21.20 tiistai-iltana). Hiljaisuushan tulee sääntöjen mukaan vasta klo 22.00 oli perustelut, kun kävin sanomassa, että meillä ei lapsi nuku, kun laikkakone pitää ehkä pientä meteliä betoniseinässä. No se remontti loppui, kului kuukausi ja seinänaapurimme muutti pois ja uudet omistajat alkoivat tehdä remonttia, jihuuu. Naputtelivat 3 kk:tta siellä kaikki viikonloput ja suurimman osan arki-illoista! Se loppui, no sitten aloitti alakerran naapuri kylppäriremontin, sen jälkeen olikin muuten lähes 4 kk:ta hiljaiseloa, jonka aikana "vaimensin" tuon ulvovan koiran. Eli uhkasin miestä varoituksella, ellei meteli lopu.
No, koiran melu loppui (ainakin yöllä, hyvä sekin). Sitten muutti tuo juoppo ja remontti alkoi taas ja loppua ei näy..... Asunto on pakko pistää ihan atomeiksi, koska mies on siellä polttanut tupakkaa ja elänyt kuin sika. Jihuu, ja taas on kuunneltu jo useamman viikon ja kaikki viikonloput nakuttelua, poraamista, yms.
Hih, ja mikä parasta. Me muutetaan pois n. kuukauden päästä ja asuntomme on tosi huonokuntoinen, joten sitä aletaan varmaankin remontoida :)
Että valitettavasti mä en kyllä löydä hyvällä tahdollakaan idylliä tästä asumismuodosta. Ja en tiedä millainen oma suhtautuminen sitten pitäisi olla, että nauttisi tuosta kaikesta mitä yllä kerroin. Pitäisi varmaan hankkia korvatulpat ja olla ne korvissa aina kun tulee kotiin.... ehkä silloin olisi kivempaa?