Hua Hinin Hiltonin edessä päivystävä tuk-tuk-kuski Stor on tuttu monelle suomalaiselle. Onko Storista havaintoja viime aikoina? Mitähän hänelle kuuluu?
Kävin Hua Hinissä vuosia sitten. Jokin aika sitten sain tekstiviestin, jossa Stor valitteli turistien vähyyttä ja kertoi, että hänellä olevan iso ongelma eli ilmeisesti rahapula.
Kävin Hua Hinissä vuosia sitten. Jokin aika sitten sain tekstiviestin, jossa Stor valitteli turistien vähyyttä ja kertoi, että hänellä olevan iso ongelma eli ilmeisesti rahapula.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Keväällä 2008 myös turistien vähyys rasitti
Storia sainkin sitten kirjeen kotiin,jossa
pankkitilin numero ja hän valitteli kovasti kun
poika sairas ja koulumaksut painavat päälle.
Ihan liikuttava kirje,mutta hän ei muistanut,että
oli lähettänyt samanlaisen monistetun kirjeen jo
edellisenä vuotena,että semmoista hänelle kuuluu.
Olin maaliskuulla Huassa ja Storin kanssa puheissa.
Hän vähän allapäin taisi olla krapula.
Jokunen aika sitten sain minäkin "kerjuu kirjeen".
Oli joku vähän huonolla suomella kirjoittanut ja
panin minäkin merkille,että oli monistettu paperi.
Varmaan aika moni "ystävä" sai kirjeen jos vain
oli Storille osoitteensa antanut.
Onko kukaan käynyt hänen kotonaan?Mielellään hän
sinne veisi.
Kävin hänen kotonaankin. Aika kurjissa olossa asui, mutta tuntui olevan paljon suomalaisia ystäviä.
Kerrotko tarkemmin,missäpäin Hua Hiniä ja
minkämoinen koti?Oliko perhe paikalla?
En enää ihan tarkkaan muista, mutta kyllä se tuk-tukin polkumatkan päässä oli Hiltonista. Hyvin matala ja köyhästi varusteltu maja, olisiko ollut peräti maan sisään rakennettu tai joku lautahökkeli. Perhe ei muistaakseni ollut paikalla, mutta Stor näytti valokuvia heistä ja turkulaisista ystävistään. Taisi olla Suomen karttakin seinällä. Ai niin, ja hänellä oli kattava kokoelma suomalaisten käyntikortteja.
Stor asuu junan radan toisella puolella,melko
lähellä asemaa.
Koti on pieni rapattu mökki,käsittäen kaksi huonetta,toisessa nukkumapaikat,toisessa iso lavitsa
jonka päällä syödään jne.Hänellä oli iso tv,stereot,
videot jne.
Vaimo ja kolme poikaa,joista yksi kehitysvammainen
olivat paikalla.
Meistä voi tuntua alkeelliselta,mutta ylpeänä hän
kotiaan esitteli.
Laverilla oli muuten 3 säästölipasta jonossa,varmaan odottivat,josko lantteja heruisi.
Suomalaisten kuvia oli kyllä esillä.
Aivan niin pieni mökki,olisiko ollut rapattu.
Yksi poika todellakin oli kehitysvammainen.
Mielestäni asunto paikallista keskitasoa.
Ei todellakaan maja maan sisässä.....
Suomessa on huijareita, kuka mitenkin? Niin on Thaimaassa myös, kuka mitenkin?
Ei ole syytä todellakaan uskoa kaikkea, mitä joku sanoo, kirjoittaa, perheenään, kotinaan, vaimonaan ja kurjuutenaan esittelee. Ei edes näkemäänsä tarkistamatta. Aina pitää olla aikaa ja uskallusta kurkistaa myös kerrotun totuuden taakse.
Itselleni on paljon hyvistä ja rehdeistä ihmisistä kokemuksia, myös köyhissä maissa, mutta on myös paljon ja aivan uskomattomia tapauksia kuinka häikäilemättömästi ka kekseliäästi he turisteja yrittävät hujata. Näin on käynyt minulle alkuaikoina useasti, vaimolle oikeinkin paljon, mutta ei käy enää. Me olemme läksymme oppineet, valitettavasti kantapään kautta.
En tunne kyseistä tapausta, mutta on hyvä sauma kertoa eräästä itselle sattuneesta tapauksesta kauan sitten eräässä Kaukoidän maassa, tosin ei Thaimaassa.
Asuimme hotellissa ja ravintolan tarjoilija, oikein fiksun tuntuinen kaveri alkoi pyydellä meitä aina siinä aamiaisen ohessa kotiinsa vierailulle. Parin viikon taivuttelu alkoi tuottaa pikku hiljaa tulosta. Emme olisi millään halunneet lähteä, kun tiesimme aiemmista kokemuksistamme, mistä saattoi olla kysymys tässäkin "vieraanvaraisuudessa".
Sen ainakin tiesimme jo entuudestaan, että yleensä on kyse turistilla tienaamisesta tavalla tai toisella. Tässäkin tapauksessa me ainakin maksamme matkan sinne, viemiset sinne, erinomaisen ruokailun siellä, lähtiessä yleensä enemmän tai vähemmän surkeuden nähtyämme annamme kyyneleet silmissä viimeiset ropomme ja lupaamme vielä toimittaa lisää, kun pääsemme kotisuomeen.
No hänen meitä vielä viikon pyytäen ja pyytäen lähdimme matkaan.
Ajelimme pitkän matkan n. 50 km taxilla ja saavuimme viimein aivan kamalaan asumukseen ja aivan metsän (viidakon) palmujen keskellä, suurin piirtein paikkaan ei missään ja mitään ja tämän hän kertoi olevan kotinsa. Hän esitteli vaimonsa, lapsensa, kertoi surkeudestaan eri tavoin lisää niin kuin emme olisi sitä jo uskoneet näkemästämme. Tästä surkeudesta hän ollut kertonut meille aiemmin mitään, vain että käy viikoittain työssä Hotellilla asuen viikot hotellin lähellä sukulaistensa luona.
Mies ja vaimo olivat jotenkin vieraat toisilleen, samoin lapset äidille ja isälle myös, mikä ihmetytti, samoin moni muu seikka. Puhutimme heitä kovasti yhdessä ja erikseen, lapsia myös, keskustelun yhteydet eivät asiat oikein käyneet yksiin, kaikki tuntui yhä enemmän järjestetyltä tilanteelta.
Niin kaikki sitten aikanaan selvisikin. Koti ja perhe olivat lavastus saada turistilta tässä tapauksessa meiltä myötätuntoa ja rahaa. Kirjeitä ja tarinoita alkoi tulla kotiin ja aina oli yhä surkeampaa ja surkeampaa.
Meillä on monien vuosien kokemusta köyhissä maissa asumisesta pidempään, jopa 4 kk samassa perheessä ja useita kertoja, kuin muissa perheissä ja perheiden sukulaisten luona pitkistä vierailuista, että jotain kokemusta on.
Kokemukseen siis perustuen varoitan suomalaisia meidän hyväksi maailmalla tunnetusta hyväuskoisuudesta. Ei siis pidä uskoa aivan kaikkea, ettei tule ikäviä pettymyksiä. Yleensä pitää antaa vain sen verran, kun vähänkään pettymättään voi antaa.
Mies on tuttu vuodesta -90 hän on riksan kuljettaja
eikä tuk tukin,polkee siis pyörää.
Muutaman kerran olen hänen kotonaan käynyt.
Kuten joku kertoi on pieni mökki ja sanoisin,että
ei ihan kurjimmasta päästä,alue ei ole slummia.
Kyllähän rahapula taitaa olla ainainen,mutta sanottakoon,että ei hän petkuttaja ole.Koettaa
kepillä jäätä joskus,jospa sattuisi muutaman batin
saamaan.Nykyisin taitaa viski maistua,mutta aina
siisti on työajossaan,kovan polkemisen takana on
leipä hänellä,lapsista yksi on henkisesti jälkeen-
jäänyt,eikä käy koulua,kaksi poikaa käy.
Kyllä perhe on ajan hermolla on tv,videot,kännykkä
jne.ja paljon on suomalaisia ystäviä.
Kuka avustaa mitenkin,en tiedä.Itse en ole suoraa
rahallista avustusta antanut,retkiä olen tehnyt
Storin järjestämällä kyydillä esim.Pattayalla
käynyt pari kertaa ja sellaista.
Aina kun tavataan hän on itse aurinko.
mut se jätkä yritti vittu ryöstää?! Näytti sitä kotiinsa ja esitti jotai surullista ja sit BAM yhtäkkii tän kehitysvammanen lapsi hyökkäs selkää ja rupes puukottaa mut ketteränä ja paljon taistelulajeja harrastaneena viskasin emun kenttää ja potkasin mojovan potkun suoraan päälakeen. Ei enää noussut ylös. Stor alkoi huutaa ja hätäilemään ja selittämään että on tapahtunut väärinkäsitys mut mua ei enää sinä vaiheessa mitkää kertomukset saanu vakuutettuu. Vedin jätkää turpaan siltä seisomalta niin kovaa, että se kerää hampaitaan varmaan vieläkin. Nyt tuli yks ilta kotiin kirje että voinko lähettää rahaa hammaslääkärikuluja varten ja pojalle lääkäriä varten. Hieman nauroin kirjeen luettuani. Sitten heitin sen takkaan.
kipeetä nyrkkiin noin räväkät lyönnit?