Etsin ns. kohtalotoveria , jolla on kokemusta hankalasta ex-kumppanista ja joka on kenties huomannut jonkun menetelmän toimivaksi ja toiseen asiaan eli ex:n uuden kumppanin suhtautumiseen yhteisiä lapsianne kohtaan ja olemiseen yleensä tässä kuviossa. Esim. tapaamisoikeudet,jne. Kerro kokemuksiasi minulle, niin vaihdetaan mielipiteitä ja haetaan vähän tukea näihin asioihin saman kokeneelta. Ja ehkä uusia näkökulmia...
Kuinka menetellä hankalan ex:n kanssa?
neuvoa kaipaava
10860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kokemusta on.
Kysymys ja toteamus: Mikä onkaan hankalaa ja kenelle?
Itse olen havainnut koko tilanteessa suuren kasvun paikan, vaikka osapuolet kasvaakin omaan tahtiin ja omaan elämään. Uudet ihmiset olevat parhaassa tapauksessa hyväksi. Iso asia on, että lapsesta huolehditaan, ollaan vanhempana läsnä ja lapsi saa olla lapsi rakastettu, ei väline.
Tarkka tapaamissopimus jota noudatetaan. Vaihdot "julkisella" paikalla, päiväkodissa tms. Toisesta vanhemmasta ei puhuta pahaa lapsille.
mulle avovaimona miehen exä on hankala ja lapseen sopeutuminenkin on ollut vähän vaikeaa. ristiriitoja on niin paljon ja mies exineen tahtoo sysätä minut usein kaiken ulkopuolelle. perheeseen kelpaan vain, kun on kysymys siitä, kuka maksaa kauppalaskun tms.
olen ponnistellut paljon sopeutuakseni, mutta se on joskus niin pirun vaikeaa, kun avomieheni ei halua tukea, vaan olettaa, että kyllähän minäkin hänen ex-vaimostaan pidän (kun hänkin tulee tämän kanssa jopa paremmin toimeen, kuin minun kanssani) ja olettaa myös minun rakastavan heidän lastaan, kuin omaani (jollaista vielä ei ole). vaikea on oppia rakastamaan vierasta lasta, kun on vasta vuoden ajan tavannut tätä joka toisen viikonlopun, eikä silloinkaan saanut oikein jutturauhaa (isänsä on jollain tapaa kai mustasukkainen, jos minä puuhaan jotain yhdessä tyttärensä kanssa). toisinaan perjantaisin alkaa oikein pännimään, kun tietää, että taas se muksu tulee. eihän se lapsen vika ole, mutta sellaiset pienet asiat raivostuttaa, kuin että mkinun täytyy mennä klo 22 viimeistään nukkumaan (kun lapsikin menee), kun en saa sen jälkeen enää katsoa olohuoneessa telkkaria tai käydä vessasssa tai mitään muutakaan. tuo lapsi on muutenkin niin pyhä asia avomiehelleni, että en saa sanoa pahasti, jos lapsi käyttäytyy huonosti. enää en erehdy edes keskustelemaan noista tilanteista avokilleni, koska riitahan niistä tulee. hänen mielestään 10-vuotias on vielä liian pieni osaamaan kiitoksen jotain saadessaan. näin ollen noihin kasvatuksellisiinseikkoihinkin meillä kienee jokaisella omat näkemyksemme, mutta minullehan miehen uutena kumppanina ei kuulu, miten he lastaan kasvattavat. täytyy vain sopeutua lapsen täällä olemiseen, tänmän jälkien siivoamiseen (ei osaa korjata pois leikkejään, kun vanhemmat eivät ole ikinä vaatineet ja mieskään ei korjaa, kun exä teki aina kaiken kotona), ruuan laittamiseen (mies ei laita) ja kaikkeen mitä siinä sivussa nyt ikinä tuleekaan. lasta ei saa kieltää, eikä käskeä -ainoastaan kehua ("kylläpä olet ollut vahva tyttö, kun olet jaksanut pelata tänään tietokoneella 14 tuntia putkeen") ja sen takia lapsikaan ei varmaan hurjasti minusta pidä, kun en ole vaivautunut kehumaan, jos ei siihen ole mielestäni ollut aihetta.
saattaa kuulostaa todella hölmöltä, muttatällaista meillä välillä on. klapsesta on vaikea pitää, mutta vaikea myös olla pitämättä. isänsä muuttuu aina kuin toiseksi ihmiseksi (idiootiksi) lapsen tullessa viikonlopuksi ja äitinsä alkaa soittelemaan tunnin välein antaakseen ohjeita ja määräyksiä ("teidän pitää sitten laittaa huomenna ruuaksi lasagnea ja sunnuntaina mennä ravintolaan ja lapsen täytyytilata kanaa","teidän täytyy laittaa tänään sauna päälle" jne,...)ja väliin mahtuu tietenkin aina ilkeitä kommentteja "siitä huorasta", eli minusta -miehen nykyisestä.
tämä siis meni vähän asian vierestä, mutta siis minä olen exän (ex-miehen) uusi kumppani, eli se kaikista hankalin tapaus!!! ja meilläkin jotennkuten pärjätään :)) kyllä kai ne asiat ajan kanssa alkavat rutinoitumaan ja kun noiden exien toipuminen erostaankin edistyy ja vanhat tunteet exää kohtaan hälvenevät ja exät alkavat ottaa toisensa toisille enää vain lapsen vanhempina, niin siinä vaiheessa varmaan helpottaa jokaisella osapuolella. aikaa siis se vie ja ainakin omalta kodaltani vaatii myös vähän aikuistumista (kun olen vasta 23).
...... todella on elämässäsi ei voi kuin ihmetellä miksi ylipäätänsä ovat eronneet???
Mitä sinä teet tuossa kuviossa josset kotonasi saa tehdä mitä haluat?
Ota itseäsi niskasta kiinni ja pakene kun vielä voit tuollainen kolmio-suhde on ihan pervoa touhua jos avokkisi vielä sanoo pitävänsä enemmän exästään kuin sinusta katso peiliin ja mieti mitä sinulle sanotaan.
Todellakin, tunnistin monesta kohtaa meidän perheen... Siinä mielessä olen vain onnellinen että minua kuunnellaan ja mulla on oikeus sanoa lapselle jos on jostakin asiasta mainitsemista.
Erilainen tilanne siinä mielessä että tyttö asuu meidän kanssa ja poika äitinsä luona(lapsilla eri äidit).
Poika käy meillä mahdollisuuksien mukaan joka toinen viikonloppu tai tilanteesta riippuen. Nykyään ei ole pahempia ongelmia hänen äidin kanssa mutta alkuaikoinamme(reilu kaks vuotta sitten) naikkonen soitteli jatkuvasti ja jos toi poikaa niin räyhäsi rapussa ja uhkaili ettei poika jää. Kerran olimme nukkumassa vielä kun hän oli tuomassa poikaa ja siitäkös riemu repesi... "Jaa, naimassako olitte sen huoran kanssa"... Sielläpä sitten jalat täristen yritin pysyä näkymättömissä.
Huorittelua kuulin kyllä ja lapsen kanssa en olisi saanut olla tekemisissä. Varmaan pelkäsi että saastutan koko muksun. Nykyään hän soittaa mulle melkein useammin kuin exälleen ja laittaa viestiä et ollaanko pärjätty hyvin. Kasvatusperiaatteet ovat kyllä eri luokkaa ja niistä mies on joskus joutunut keskustelemaan poitsun äidin kanssa mutta ei sen pahempia ongelmia nykyään.
Tytön äiti on sitten täysin ... ! Epämääräistä käytöstä lastaan kohti ja IKINÄ ei soita miehelle jos on jotain asiaa vaan haukkuu miehen lapselle ja käskee hänen sanoa isälleen sitä ja tätä. Tässä parin vuoden aikana lasta on yritetty lahjoa muuttamaan vaikka millaisilla keinoilla ja laitettu välillä sukulaisiakin haukkumaan miestä joko suoraan hänelle tai lapselle. Todella raivostuttavaa!!!!! Muutaman kerran on käynyt niin ettei tyttö ole moneen kuukauteen halunnut(?!?) mennä äitinsä luokse ja eipä paljoa äiti ole tytölle siinä vaiheessa soittanut ja kuulumisia kysellyt. Tämän exän kanssa mies ei saa asioita selvitettyä...
Itse olen iältäni 22 ja olen huomannut lasten aikuistuttaneen minua huomattavasti. Ihanne äitipuoli en varmastikaan ole mutta en myös käyttäydy liian ankarasti lapsia kohtaan enkä hauku heille äitejään(molemmilla äideillä on enemmän tai vähemmän taipumusta moiseen...). En myöskään yritä äidiksi äidin paikalle.
Sinun tilanteestasi, enemmän tai vähemmän omalla kokemuksella haluaisin sanoa...
Älä hyväksy ulkopuolisuutta! Ei perhe ole sitä että äitipuoli jätetään asioiden suunnittelusta. Ei myöskään ole oikein että sinun pitää elää lapsen ehdoilla. Jos lapsi menee nukkumaan klo 22, sinun ei mielestäni tarvitse mennä. Mies on itse sinut halunnut asumaan luokseen ja samalla ottanut sinut perheeseen.
Sinun ei tarvitse pitää exästä! Mutta älä myöskään toitota mielipidettäsi liian suureen ääneen, ja älä ikinä lapselle. Lapsesta saat tykätä omalla laillasi. Rakkaus vaatii aikaa..
Kymmenen vanha lapsi osaa tai ainakin pitäisi opettaa kiittämään!!! (Meillä tyttö 12, poika 7)
Kotihommat kuuluvat koko perheelle! Usein varmaan menee kyllä niin että nainen laittaa ruoan ja siivoaa mutta silti!
Oma syysi tilanne ei ole. Koeta keskustella miehen kanssa noista kirjoittamistasi asioista! Jos ei keskustelu auta, käyttäydy kuten hän. Osta omat ruoat, siivoa vain omat sotkusi, tee vain itsellesi ruoka, maksa vain omista menoistasi jne. Jos et sinä (muka) kuulu perheeseen, miksi sinun pitäisi tehdä perheen eteen mitään? Saattaa kuulostaa tylyltä. Ei tilanne välttämättä parane ajankaan kanssa jos asiat eivät muuten muutu...
Kiitoksia jos luit ja toivottavasti elämäsi asettuu uomiinsa! Enemmänkin olisi kerrottavaa mutta siihen menisi koko päivä ja mooonta pannua kahvia... =)
ja onhan meillä paljon hyvääkin, eikä ihan jokainen viikonloppu ole tuollainen. silloin tällöin vaan tulee kärjistettyä näitä asioita aika rankasti. on meillä ollut tuossa välillä sellaisiakin kausia, että olen hetken aikaa tuntenutkin kuuluvani perheeseen. useimmiten kuitenkin niin, että mitkään lapsen täällä olemiseen liittyvät asiat eivät kuulu mulle, kun en kerran ole lapsen vanhempi.
ai niin tosta huorittelusta. kaiken huippu oli mun mielestäni se, kun miehen exä vaati mua menemään sukupuolitautitesteihin, tai ei lapsi saisi käydä meillä vessassa :). joskus nää jutut menee niin överiksi, että niistä saa välillä hyvät naurutkin,...
Siis apua, sanon minä tähän tarinaan. Omat vaikeuteni exän ja hänen uuden kanssa alkaa tuntua kyllä ihan siedettäviltä, joskin ne ovat harmittavia. Olen pyrkinyt ottamaan etäisyyttä ja jatkossa aion tehdä sitä kyllä vielä enemmän...kiitos kirjoituksestasi ja kertokaa muutkin ihanasta uusioperheestänne ja sen arjesta... Se tulisi tosi tarpeeseen, kun yritän etsiä keinoa selvitä tästä järkevästi.
Olet yleisesti täällä kirjoitellut,
että joudutte maksamaan elatusmaksua, vaikka
lapsi on NIIN paljon teillä!
Juttusi muuttuvat aina uuden kirjoittajan myötä.
ex-vaimon uudesta kumppanista on ollut pelkkää hyötyä! koska ex-vaimolla ei ole ajokorttia, niin nyt hänellä on oma kuski, eikä tarvitse enää pyydellä ex-miestä viemään hammaslääkäreihin ym (siis viemään tätä ex-vaimoa). ex-vaimo ei osaa myöskään tehdä ns."miesten töitä", eikä enää tarvi niihinkään ex-miehen apua. kaikkein parasta on se, että ex-vaimon uudella kumppanilla on myös lapsi ja takanaan avioero ja näin ollen ex-vaimo joutuu itsekin välillä sietämään tämän uuden kumppaninsa ex-vaimon oikuttelua. :) en toki tiedä ovatko nämä naiset ollenkaan samanlaisia ex-vaimoja. toivottavasti edes osittain :> *pirullinen hymy*
kysymyshän oli siinä kirjoituksessani vain ja ainoastaan yhdestä kesän kuukaudesta, jolloin lapsi vietti meillä suurimman osan ajasta. kirjoitin sen kyllä tekstissäni. juttuni eivät muutu. aiheet vain muuttuvat. jos aiheena on ongelmat exän kanssa, niin en silloin näe asiakseni kirjoittaa niistä kesälomajutuista tuon taivaallista.
enkä ole väittänyt kertaakaan avoni maksamien elatusmaksujen olevan suuria! kirjoitin vain ja ainoastaan siitä heinäkuusta, kun jouduimme ex-vaimon vaatimuksesta pitämään kumpikin 2 viikon palkattoman loman, vaikka se teki todella suuren taloudellisen tappion ja koko tytön kesäloma meni yksin minun tilipussistani, koska isällä ei ollut rahaa (koska sai palkkaa tuossa kuussa vain sen vajaat 600€, jolla ei luonnollisestikaan makseta tätä kaikkea: 1/2 asuntolainasta, 1/2 sähköstä, 1/2 netistä, 1/2 yhtiövastikkeesta, 1/2 autolainasta, 1/2 ruuista laina omasta yrityksestään elatusmaksu tytön äidille, vaikka tyttö oli suurimman osan kuukaudesta meillä ja äiti vaati meitä ottamaan vapaata töistä edes sen 2 viikkoa). on taas jäänyt jollakulla asioiden ytimet huomaamatta.
en ole myöskään ymmärtänyt keskustelupalstan säännöistä sellaista kohtaa, jossa sallittaisiin keskusteluun osallistuminen vain yhden aiheen osalta ja vastaavasti kiellettäisiin muita aiheita koskeviin keskusteluihin osallistuminen. henk. koht, minusta nämä perheen talouden asiat eivät tämän keskustelun alle kuuluneet.