Moikka,
koira on 9-vuotias keskikokoinen leikkaamaton uros. Kesästä alkaen erilaisia vaivoja on alkanut löytyä: sydämen vajaatoiminta, suurentunut eturauhanen, nivelrikko jaloissa. Erilaisia lääkityksiä on käytetty puoli vuotta, nivelvaivoja yritettiin viimeeksi hoidattaa pistoshoidolla eläinlääkärillä. Rimadyl auttaa hetkellisesti. Sydänlääkkeet on ja hormonihoitoa annettu.
Oireita tassujen nuoleminen, harvemmin jyrsiminen, huonoruokaisuus eikä juo enää kotona- ulkona vesi maistuu kuralammikoista. Takapää on tosi heikko ja nouseminen joskus työn takana varsinkin nukkumisen jälkeen. Nyt koira on alkanut työntymään koko ajan viereen, syliin ja hakee huomiota. Ei omaehtoisesti leiki vaan jos innostan sitä. Muutoin makaa ja nukkuu, niinkuin vanhat tietysti nukkuvatkin paljon.
Kiputilat ovat ilmeisiä, mutta, koira menee edelleen innosta sekaisin uloslähdettäessä, painaa menemään ja on kuin eri otus ulos päästessään. Sisällä vaikuttaa sairaalta, ulkona elämänsä kunnossa. Mihin luottaa, järkeen, tunteisiin, toisten kokemksiin? Vaikeaa. Oireita tulee näköjään koko ajan lisää, eläinlääkäri sanoi että seurataan rauhassa, mutta pistoshoitoa pidettiin tehokkaimpana kipuiseen nivelrikkoon eikä meillä ollut pitkäaikaista hyötyä.
Kommentteja..kiitos.
koira on 9-vuotias keskikokoinen leikkaamaton uros. Kesästä alkaen erilaisia vaivoja on alkanut löytyä: sydämen vajaatoiminta, suurentunut eturauhanen, nivelrikko jaloissa. Erilaisia lääkityksiä on käytetty puoli vuotta, nivelvaivoja yritettiin viimeeksi hoidattaa pistoshoidolla eläinlääkärillä. Rimadyl auttaa hetkellisesti. Sydänlääkkeet on ja hormonihoitoa annettu.
Oireita tassujen nuoleminen, harvemmin jyrsiminen, huonoruokaisuus eikä juo enää kotona- ulkona vesi maistuu kuralammikoista. Takapää on tosi heikko ja nouseminen joskus työn takana varsinkin nukkumisen jälkeen. Nyt koira on alkanut työntymään koko ajan viereen, syliin ja hakee huomiota. Ei omaehtoisesti leiki vaan jos innostan sitä. Muutoin makaa ja nukkuu, niinkuin vanhat tietysti nukkuvatkin paljon.
Kiputilat ovat ilmeisiä, mutta, koira menee edelleen innosta sekaisin uloslähdettäessä, painaa menemään ja on kuin eri otus ulos päästessään. Sisällä vaikuttaa sairaalta, ulkona elämänsä kunnossa. Mihin luottaa, järkeen, tunteisiin, toisten kokemksiin? Vaikeaa. Oireita tulee näköjään koko ajan lisää, eläinlääkäri sanoi että seurataan rauhassa, mutta pistoshoitoa pidettiin tehokkaimpana kipuiseen nivelrikkoon eikä meillä ollut pitkäaikaista hyötyä.
Kommentteja..kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jonka kanssa olen keskustellut aiemman koirani hoidosta vanhuuden nurkilla ja olin tuolloin samaa mieltä hänen kanssaan että aika oli tullut tehdä se raskain päätös.
Koirani ei olisi mennyt normaalistikaan enään kuin muutaman viikon..syöpä oli uusiutunut vuosi aiemmin tehdystä leikkauksesta huolimatta ja koirani olisi mieluummin jäänyt ulos pensaisiin makaamaan ajatuksella jätä minut tähän..niinkuin villieläimetkin menevät yksin kuolemaan. ei syönyt enään kuin houkuttelulla ja kipujakin alkoi olla..sen huomasi varsinkin kun sai lopussa kipulääkettä oli kuin aiemminkin iloinen itsensä. eli asiat meni lopulta selkeästi. koirani eli kuitenkin pitkän ja hyvän elämän 14v.
Hyvä eläinlääkäri sanoo kyllä missä mennää ja mikä on hyväksi koirallesi...eli keskustele hänen kanssa asiasta. Nyrkkisääntö on että koiralla säilyy elämänhalu(kivulias koira ei nauti silminnähden ympäristöstään) ja syö normaalisti..niin ei ole hätää.
Hei,
seniorikultsillani on ollut samanlaista tassujen pureskelua. Lääkäri kertoi sen johtuvan luuston rappeutumisesta - kivut heijastuvat jalkoihin aivan samalla tavalla kuin ihmiselläkin. Avuksi hän määräsi Cartivet -lisäravinnetta. Meillä toiminut tosi hyvin, ja papparainen virkkunut kovasti kun liikkuminen on helpottanut.
Apteekissa myytävät tabletit törkyhintaisia ja työläitä antaa, mutta jos voit tilata esim Oriolalta (lääketukku) niin sieltä sitä saa jauhemuodossa ja suht edullisesti.
Ihan samanlaiset oireet meidän pienellä (3kg) koiralla, olleet n. viikon. Käytettiin lääkärillä ja epäiltiin virtsatulehdusta sai antibioottipiikin ja kipulääkettä mutta eipä tainnut olla se vaiva.Säpsähtelee ja hakee turvaa sylistä , vapisee ja on peloissaan, harmittaa kun ei muistettu kertoa eläinlääkärille että on alkanut nieleskelemään n. 2kk sitten. Onko kellään samanlaisia kokemuksia. Pitää viedä varmaan uudelleen lääkäriin , koira on 5 v. Kiitos jo etukäteen vastauksista.