Tanssia on takana vajaa pari vuotta, ja nyt tuntuu siltä että jotain pitäisi keksiä mielenkiinnon takiakin. Kädenalituksiakin tanssin mutta en kovin hyvin. Se kai olisi se linja minne jatkaa. Nyt kuitenkin on alkanut rasittaan tanssipaikoilla sairaaloinen kädenalitustanssijoiden ja muidenkin hyvien tanssijoiden sairasmielinen kyttäily ja kaikkinainen muukin ivallinen käytös. Pitääkä vain uskaltaa laittaa itsensä likoon. Vai olisiko jopa tarpeellista saada sairaaloisille kyttääjille jotain kytättävää, että pysyisivät irti jostain vakavammista häiriökäyttäytymisistä. Hauskaa kun noilla hyvillä tanssijoilla tuntuu olevan, vaikka noi häiriökäyttäytyjät muutakin väittävät. Millähän lavalla Tampereen eteläpuolella häiriökäyttäytymistä kaikista vähiten esiintyy. Kun ensiksi kokemusta saisi enemmän näyttävämmästä tanssista, niin josko uskaltaisi sitten enemmän asettaa itsensä alttiimmaksi häiriökäyttäytyjien kyttäämiselle. Mitä viboja nämä häiriökäyttätyjät onnistuu toiminnallansa itsellensä aikaansaamaan.
Missä hiukan arkakin uskaltaisi vauhdikasta kädenalittelua
Sairauskohde
152257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuossahan ihan selvästi syyteltiin tavallisia tanssijoita.
Silmätikuksi joutuu kun tanssii yleisesti käytössä olevien sääntöjen vastaisesti.
Eli hakeutuu keskialueelta ulkolaitaan jossa perinteisesti tanssivat yrittävät edetä, jne..
Toinen asia on se ettei tarvitse alkaa tanssimaan kädenalitansseja jollei yksinkertaisesti ole tilaa, jos kaikki on jo kylki kyljessä eikä mahdu muutenkaan liikkumaan niin siinäkun joku alkaa pyöriä ja potkia niin varmasti saa syytteleviä katseita.
Paikkoja varmasti löytyy jossa voi tehdä vaikka mitä temppuja mutta huom. ottaen muut huomioon.
Niin ja onko pissa mennyt päähän kun parissa vuodessa, olet kehittynyt niin hyväksi että perinteiset tanssit tuntuvat puulta ja pitää hakeutua "hyvien" tanssijoiden seuraan.
Mahtaako vielä olla hallussa jenkat ja polkat yms.
Taitaa olla mielikuvituksen tuotetta tuo kahden vuoden rautainen tanssitaito.
Kuulutko siihen ryhmään josta tääläkin on paljon puhuttu, luulee muttei osaa.
Kangasalan Kisaranta, Hattulan Satulinna; kumpikin mukavia tanssipaikkoja.
Älä välitä näistä täällä kateellisena kitisevistä.. ei lavalla useimmiten ehdi edes huomata katsooko joku vai ei. Sekaan vaan ja anna näiden "kyttääjien" huolehtia ihan itse itsestään.. ei se sinun päänsärkysi ole jos joku ei tykkää. Yhteen suuntaan kun kumartaa, niin toiseen pyllistää, niin se vaan on.
Hattula kuuluu Hämeenlinnan seutuun, ei Tampereen seutuun. Hattula on siis lähellä Hämeenlinnaa.
Pirkanmaan tanssipaikat löytyvät mm. tanssinetistä
Kyllä tanssipaikoilla tuijotetaan niitäkin, jotka osaavat tanssia. Tanssiharrastus on laji, jossa pitää hyväksyä tosiasia, että ollaan tavallaan esiintymässä. Eri asia sitten, antaako tuon asian mitenkään vaivata, kukin tanssii vain itselleen tai parilleen.
Kädenalitansseja kannattaa opiskella jo senkin vuoksi, koska nykyisin tanssipaikoilla orkesterit soittavat miltei pääsääntöisesti iskelmämusiikkia. On melko puuduttavaa tanssia koko ilta pelkkää foksia!
että haluaa esiintyä tanssitaidollaan? Jos ei vaikka muuta ole elämässä? Parempi senkin kun ei mitään.
Samaa mieltä. Jokaisella on kuitenkin oltava jokin pätemisenkeino, joten miksei vaikka hyvä tanssitaito.
Eihän se ole keneltäkään muulta pois yhtään mitään.
Tanssitaidoilla keikaroiminen ärsyttää. Eikä se ole mitään kateutta. Jos tanssii hyvin, niin siinä ei ole mitään pahaa. Mutta jos tekee sitä esiintymismielessä tarkoituksena tuoda itseään esiin, niin se kyllä näkyy ja sellainen ärsyttää.
Miten sinä eroitat sen kuka milläkin mielellä tanssii?? En ainakaan minä pysty eroittamaan henkilön mielentilaa joka tanssii omalla tyylillän.
Keikaroinnin saa kenentahansa tanssista kun niin katsoo ja arvostelee.
Se mitä ärsytykseen tulee niin koen ettei kenenkään tarvitsi reagoida siihen että jotakuta ärsyttä sillä se on vain ja ainostaan sun oma juttusi.
Esiin tuominen on eli oman tyylin kehittäminen ja monet lajitkin vaatii liikkuvuutta eritavoin . Ken uskaltaa alkaa aistimaan musiikkia ja kehittämään liikkumistaan on aina ilo silmälle ja siitä nauttii.
Olen käynyt muutamia kertoja tanssipaikoilla ja katsonut hiukan kadehtien toisten taitoja. Ihailen sellaisia pareja, jotka osaavat tanssia ja osaavat tehdä sen häiritsemättä muita. Mutta joskus tulee väkisinkin mieleen esittäminen/esiintyminen, jos pari (viejä) ei välitä yhtään muista tanssijoista. Varsinkin jos parketilla on ahdasta ja pari valtaa alaa muista välittämättä. Lähinnä se on vain huvittavan näköistä, vaikka he ehkä muuhun tähtäävätkin.
Tästäkin huolimatta tanssi on tosi hauskaa :)
keikaroi! Kyllä sitä sitten saa ärsyyntynyt olla jos kaikesta keikaroinnista ärsyyntyy. Joku keikaroi komealla autolla, toinen muotivaatteilla, kalliilla koruilla, treenatulla kropalla jne. Kaikki tuo on tarkoitettu näkymään.
Taidoilla ylpeily ei ole turhaa keikarointia. Se on jotakin mihin kaikki eivät pysty, koska ihmiset ovat taidoiltaan ja lahjakkuuksiltaan kovin erilaisia. Kyllä taitava laulaja tai muusikko haluaa näyttää taitojaan muillekin kuin vain toisille laulajille ja muusikoille. Miksi se olisi taitavalta lavatanssijalta kielletty? Kilpatanssi on asia erikseen. Sitä ei harrasteta lavoilla. Mutta missä sitten lavatanssia saisi harrastaa jos ei lavoilla?
Tuossa tanssin harrastamisessa pitää myös ymmärtää, että joku on aloittelija ja joku toinen pitkälle edennyt harrastuksessaan. Tanssijoita on monen tasoisia. Kaikkien pitää sopia samalle lavalle. Omaa tanssitaitoaan pystyy kehittämään myös seuraamalla pidemmälle edenneitten tai muuten vaan taitavampien tanssijoiden tanssia. Mitään kehitystä ei varmasti tapahtuisikaan jos kaikki tanssisivat samalla tavalla.
Silloin kun istuskelen tansseissa, minä ilman muuta seuraan muiden parien tanssimista. En ajattele että he esiintyvät. Mutta kyllä hyvin tanssivat aina joukosta erottuvat, kuten myös erikoisen huonosti tanssivat.
Tämä on upean ihmeellinen ilmiö "ärsyttää"! Voiko sen suomalaisempaa kateuden muotoa olla?
Takavuosina joku kirjoitti yleisönosastolla miten "ärsyttää kun naapuri jätti pihamaallensa televisiolaatikon, pitääkö sitä varallisuuttaan aina esitellä..."
Ajatelkaa, pihalla oli pari päivää tyhjä pahvilaatikko roskia varten.
Laitan nämä tanssiärsyyntyjät saman kastiin.
Mutta kun niitäkin ihmisiä on jotka jättävät vartavasten pahvilaatikon pihalle, että varmasti varallisuustaso naapureille näkyy.
Ihan totta?!
Kuka utelias sitten kyttää, mitä jonkun pihalla olevassa pahvilaatikossa on säilytetty? En minä ainakaan. Minua ei kiinnosta, mitä naapuri on ostanut. Siksipä en siitä ärsyynny.
Sitäpaitsi, jos naapuri on ylpeä uudesta televisiostaan, niin antaa hänen olla. Eihän se minulta pois ole. Hyvä jos on onnellinen.
On elämässä niin paljon vaikeita ja raskaitakin asioita, joista tosiaan voi ärsyyntyä. Ärsyynnytkö jätevuoresta? Koulukiusaamisesta? Syrjinnästä? Lomautuksista? Sellaisista asioista saa mielestäni ärsyyntyä. Ja pitääkin ärsyyntyä jotta asioille tehtäisiin jotakin. Mutta anna tanssijoiden tanssia ja naapurin nauttia uudesta telkustaan! Voit vaikka vähän kehaistakin. Huomaat, miten paljon paremman mielen saat.
Aika yleistä näyttää olevan tarve päästä miloin ketäkin sohaisemaan. Ei sillä niin väliä vaikka itsensä tekisi täysin naurettavaksi. Vähän parempien tanssijioiden sohiminen näyttää olevan muutamille pakkomielle, ja en oikein edes ymmärrä heidän tarkoitusperiään. Kaiken huippuja ovat nämä "Truehuppis-kyttääjät" ja luulisikin olevan muutakin tekemistä kuin moinen... tulee vaan mieleen että huomaako he edes itse kuinka naurettavaan pelleilyyn ovat ryhtyneet.
Minusta on aivan ihanaa katsella pareja, jotka todella osaavat tanssia ja näyttävät nauttivan tanssistaan. En kadehdi, korkeintaan harmittelen, että miksi en ole itse aloittanut tanssimista aikaisemmin ja olisin ehkä yhtä hyvä ;). Enkä kuvittele olevan parempi tanssija kuin olen, tiedän ihan tarkkaan "tasoni". Jostain se on aloitettava, kaikkien.
Tanssi on aivan ihana harrastus ja joskus kun tällainen taavi-tanssija pääsee oikein hyvän tansittajan vientiin (joka sopeutuu viemään minun tasollani), niin voi sitä onnea ja autuutta. Se pelastaa silloin koko iltani, mutta ei ehkä viejän iltaa, hän varmaan ajattelee, että tulikin haettua. Mutta eikö ole mukava joskus tehdä hyvä mieli lähimmäiselle ilman, että itse on "saamassa"? Sitten voi taas hakea seuraavalle sen huippuhyvän vietävän ja kokea itse tuon onnentunteen.
Harvoin vain tätä onnea saa kokea, valitettavsti.
Ei sanoin voi kuvata sitä tunnetta, kun kaksi tanssijaa on samalla aaltopituudella ja tanssi kulkee kuin itsestään. Mutta tämän varmaan kaikki tiedättekin.
Oikein mukavaa kevättä kaikille, tanssitaan kun tavataan ;).