joop, tiedän että epätoivoista mutta haluaisin edes yrittää. tietääkö kukaan kustantamoa joka olisi tavallaan erikoistunut runoihin, joka julkaisee runokirjoja yleensäkään? vai lähetänkö vain kaikkiin mahdollisiin?
runoille kustantajaa
tasha,
694833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
esim. Savukeidas ja Nihil Interit. Suurin osa suurista kustantamoista julkaisee runoja, mutta läpimenokynnys voi siellä olla korkeampi, koska runot ovat heillä marginaalituote.
no, ei kun yrittämään.. :)
Runojen osastolla kustantaja ja itse kustantaminen ovat suurinpiirtein sama asia. Joudut joka tapauksessa sijoittamaan itse rahaa projektiin.
Jos Sinulla on kustantaja, joudut ostamaan kirjasi OVH-hintaan ja lähettämään ne erilaisiin kilpailuihin. Voi tulla halvemmaksi kustantaa koko roska (painos noin 200) ihan itse. Tuosta määrästä myyt korkeintaan 10, joten 190 kirjaa menee "omasta pussista".
Edulliseksi kirjan saa hankkimalla hyvän A-3 printterin ja tekemällä kirjat itse. Tämä tietysti edellyttää sitä, että osaat taittaa, kuvittaa, nitoa ja sitoa kirjan ihan itse.
Jos olet perfektionisti, niin kerron vieläkin luovemman ratkaisun.
Ainoa asia, missä en osaa neuvoa, on se, miten runosi myydään.
Mihin perustuu väite, että kirjailija joutuu itse ostamaan kirjat, joilla osallistuu kilpailuihin?
Ainakin ne kirja-alan kilpailut, jotka tunnen ja tiedän, ovat sellaisia, joihin kustantajat ilmoittautuvat mukaan, eivät kirjailijat.
Sääntöjä noudattavat kustantajat eivät todellakaan ostata kirjailijalla omia kirjojaan. Päin vastoin, kirjailija saa sopimuksessa mainitun määrän vapaakappaleita ja lisäksi yksittäisiä lisäkirjoja esim. kirjakiertueita varten. Jos teos osallistuu kilpailun, toimittaa kirjan perille kustantaja.
On totta että kentälle on ilmestynyt kaiken maailman firmoja, jotka yrittävät sälyttää kustannuskuluja kirjailijan kontolle. Tällöin ei kuitenkaan voida puhua kustantamosta, vaan omakustannetehtaasta. Kirjan kustantaminen kuuluu edelleenkin kustantamolle, ei kirjailijalle!
Epäselvissä tapaukissa kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä Kirjailijaliittoon. Tietoa kustantamisen laillisista pelisäännöistä saa myös liiton nettisivuilta ja Kirjailija-lehdestä.
HeSan kultturiosaston esikoiskirjailijoita koskevassa artikkelissa asia mainittiin julkisesti.
Vähemmän julkisesti siitä on puhuttu alalla jo pitkään.
Joten perustan väitteeni HeSArin kultturitoimituksen kirjoittamaan artikkeliin sekä "omiin taskuihini". Jälkimmäinen pitää ymmärtää tunnen kuin ...
Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen mukaan asia ei ole noin.
Enpä ole tuollaista huomannut, enkä äkkiseltään löytänyt juttua netistäkään.
Joittenkin kustantajien kohdalla voin hyvin tuollaisen uskoakin todeksi, mutta se ei ole asiallista toimintaa. On kustantajankin etu, että kirja osallistuu kaikkiin niihin kilpailuihin, joihin sen on mahdollista osallistua.
Pienikin menestys kilpailussa on iso menestys markkinoinnissa.
Kun te kirjailijanalut teette niitä kustannussopimuksia, niin voittehan ottaa puheeksi, mikä on kustantajan linja kilpailuihin osallistumisessa. Kustantajan tulee maksaa osallistumismaksut ja kirjat ja niiden lähettäminen kilpailuraadin jäsenille.
Tuo menee teoriassa sopimusvapauden piiriin.
Talouden realiteetti on se, ettei runo myy.
Kustantaja ei välttämättä suostu tuollaiseen sopimukseen.
Sopimusteknisesti kilpailut olisi syytä nimetä tarkkaan: mikä kilpailu ja milloin. Tällöin myös painoaikataulu on pakko sopia etukäteen, sillä painamatonta ei voi kilpailuun lähettää. Sopimus menee teknisesti aika vaikeaksi.
Nimenomaan sopimusvapaudesta on kyse. Mikään taho ei sido osapuolia tekemään vain tietynlaisia sopimuksia. Täysin vapaasti nytkin toimitaan.
Eikä sopimuksen tekeminen vaikeudu, jos samalla sovitaan, miten osallistutaan tuleviin kilpailuihin. Asiansa osaava kustantaja tietää, milloin kilpailut ovat ja miten niihin osallistutaan ja kirjan julkaisuajankohta voidaan sovittaa sen mukaisesti.
Kilpailut ovat kirjan markkinointia, ja etenkin vähämenekkisten runojen kohdalla kilpailujen merkitys korostuu.
Kannattaa valita kustantajansa eikä suostua mihin tahansa. Tarvittaessa liitto auttaa.
Et kai kukaan tosissaan luule, että kysyjä kuuluu liittoon?
Osallistumiseni tälle foorumille loppuu tähän.
tarvitsekaan kuulua liittoon. Laki on kaikille sama.
Mikä laki?
Sitäkin pitää kysyä varmaan "liitosta"?
Periaatteessa runoilijan ja kirjailijan saa ryöstää kuka tahansa vapaasti, sillä alalla vallitsee sopimusvapaus.
Runoilijalle tarjotaan parhaassa tapauksessa sopimusta. Hän voi sen allekirjoittaa tai jättää allekirjoittamatta. Jos ei allekirjoita, ei runoja myöskään paineta.
Juu, ja se laki löytyy kohtuuttomasta sopimusehdosta, mutta sekin on käytävä käräjäoikeudessa toteamassa hintaan noin 5.000 - 10.000 euroa.
Runoilija on kirjailijan kanssa elämän ravintoketjun alimmalla tasolla. Sitä ei mikään liitto miksikään muuta.
On todella ikävä lukea tällaisia kirjoituksia. On erittäin ikävää, jos koette itsenne noin lainsuojattomiksi. Se on ikävää ennen kaikkea siksi, että juuri niin sääntöjä noudattamattomat kustantajat haluavat teidän kokevan. Kaikkein ikävintä on se, että tartutatte pessimismimme muihin (aloitteleviin) kirjoittajiin.
On toki jokaisen oma asia millaiseen sopimukseen suostuu. Jos suostuu julkaisemaan oman teoksensa kohtuuttomin ehdoin ja itse sen osin kustantaen, niin sitten tekee niin. On kuitenkin väärin väittää, että tämä on ainoa vaihtoehto.
Kirjailijaliitto palvelee kaikkia kirjailijoita. Se ajaa myös niitten kirjailijoiden asiaa, jotka eivät kuulu liittoon. Varsin moni kuuluisakin ammattikirjailija ei muuten ole koskaan edes hakenut liiton jäsenyyttä! Liitto ei ole kaikki kaikessa. Liitosta voivat kuitenkin kaikki kysyä neuvoa sopimusasioissa, ja räikeistä väärinkäytöksistä kannattaa ilmoittaa sinne.
Ennen yhteydenottoa kannattaa kuitenkin tutustua yleisiin sopimusehtoihin, jotka löytyvät netistä. Myös Kirjailija-lehdessä on käsitelty aihetta moneen otteeseen. Kyseinen aviisi on nykyisin vapaasti kaikkien saatavilla kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Lakimiespalvelut ovat ymmärrettävästi tarjolla vain jäsenille.
Keskustelu päättyy tämän akan osalta tähän. Pitäkää puolenne!
Runo ei ole liiketoimintaa.
Jos keskustelu alkaa liitolla ja juristeilla, sitä saa jatkaa yksinään.
Edellä mainittiin, että valtakunnan suurilevikkisin lehti ihmetteli artikkelissaan sitä, että runoilijat joutuvat hankkimaan ja lähettämään kirjansa omalla kustannuksellaan esimerkiksi juuri po lehden kilpailuihin. Näillä premisseillä asiaa voidaan pitää faktana. Runoilija maksaa kilpailuihin osallistumisensa itse.
Suomen Kirjailijaliitto ry edustaa 550 henkilöä, jotka tienaavat kirjoistaan keskimäärin noin 2.000 euroa vuodessa. Köyhyysraja on 10.000 enemmän. Yksi köyhä vastaa siis kuutta kirjailijaa. Kovin hyvin ei edunvalvonta ole liitossa onnistunut. Eipä siis ihme, että kaikki tunnetutkaan kirjoittajat eivät ole liiton jäseniä.
Suomen Kirjailijaliitto ei ole ammattiliitto, joten sen laatimat sopimusmallit eivät ole sitovia samassa mielessä kuin esimerkiksi teollisuudessa käytettävät työehtosopimukset. Kustannussopimushan ei ole työsopimus vaan se on kauppasopimus, jolla kirjailija myy teoksensa kustannusoikeuden kustantajalle.
Kirjailijaliiton sopimusmalli on vain ja ainoastaan suositus, tai pikemminkin muistilista siitä, millaisia asioita kustannussopimukseen kannattaa sisällyttää. Monet kustantajat käyttävät mallia sellaisenaan kustannussopimustensa pohjina, hyvin monet taas muokkaavat sitä tarpeensa mukaan milloin mihinkin suuntaan.
Toistetaan vielä kerran: kirjailijan tai runoilijan voi kuka tahansa ryövätä miten haluaa. Mitään erityisesti kirjailijaa suojelevaa lakia tai työehtosopimusta ei ole.
Jos kuitenkin onnistut väittämään olevasi kustannustoimittaja, saat heti yleissitovan työehtosopimuksen mukaisen suojan - siis myös minimipalkan.
Tästä taas valitettavasti seuraa se, että kustannustoimittajien töitä työnnetään enenevässä määrin kirjailijoille. Kustannustoimittaja kun on kirjailijaan verrattuna sikakallis.
Vierasta ole sekään, että kirjailija tai runoilija tekee kirjansa valmiiksi (ainakin painovalmiiksi PDF-tiedostoiksi) ja maksaa vielä markkinointikulut- osittain tai kokonaan.
Epäammattiliitto tarkoittaa myös sitä, ettei kyse ole ihan oikeasta ammatistakaan. Sen nyt tosin oivaltaa jo tuloistakin: 5,50 euroa päivässä ei riitä elämiseen.
Ai painetaanko runokirjoja vaan yleensä 200 ?
Entäs joku Tabermann tai muut julkkisrunoilijat, paljonko niitä yleensä sitten myydään ?
Mitkä muuten on tän hetken parhaat suomalaiset runokirjat Teidän mielestänne ? Mä aina katselen syrjäsilmällä runokirjoja kirjakaupoissa, mutta harvoin ostan, oikeastaan en koskaan.
Kumma juttu.
Tavanomainen painos runokirjasta lienee 200-500 kpl. Tabermann, Laaksonen, Kotro ja muutama muu ovat poikkeuksia tästä määrästä.
Runokirjoja tosiaankin ostetaan erittäin vähän verrattuna siihen miten valtavia määriä runokäsikirjoituksia tarjotaan kustantajille. Yksi selitys siihen on, että kirjoittajat pitävät runoa helppona kirjoitusmuotona, vaikka onnistuneen runokokoelman kirjoittaminen on hyvin vaikeaa.
Mielenkiintoista on sekin, että kirjallista kuuluisuutta tavoittelevat kirjailijanalut yrittävät kurkottaa tähtiin runoilla, vaikka menestyneitä runoilijoita on vain muutamia.
Ei tästä ole kuin tovi kun lainasin kirjastosta Tervon ja Hotakaisen runokirjat.
Luin ne.
Tervon runot oli jotenkin epämääräisen sekalaisia, mutta Hotakainenhan kirjoittaa edelleen samaa runoutta.
Ihme tyyppejä! ... eiku anteeksi... Ihmeen menestyneitä Kirjailijoita nykyisin vaikka aloittivatkin
runokirjoilla.
Kirjallisuudessa ei tunneta lehtien tapaan levikin tarkastusta. Runojen ja romaanien myyntimäärät ovatkin aika lailla utopistisia ja/tai valehtelijoiden klubin tuottamia.
Runoteosta painetaan mahdollisimman vähän. Pieninä painoksina ne sopivat digipainoon, jossa optimipainomäärä on 200. Suurempi painos, esim. 500, on teknisesti hölmö, koska se menee tasan tarkkaan digin ja offsetin kustannuskäyrien välimaastoon. Tästä johtuen runokirjoja yleensä tehdään 200 kpl (ellei jo ole valmiita tilauksia).
Suuren taitelijanimen turvin painos voi olla 1000 kpl. Silloin se tehdään offsetilla.
Kirjojen todelliset myyntimäärät pystyy laskemaan taitelijan verotuloista. Katsot vain kustannussopimuksesta prosentit ja annat excelin laulaa.
Mika Waltarin mukaan suomut putoavat silmistä!
Eikö olekin hassua kun olen aina ajatellut,
että sitten kun teen sen ekan oman runokirjani
niin menen vaan itikseen viikonloppuna
ja vähintään 200 myyn kättelyssä ohikulkijoille.
Pari kolme tuntia hölinää
aasiakkaiden kanssa
ja se on siinä.
Eikö ?
... ai ei vai...
Verotettavista tuloista ei kyllä pysty laskemaan kirjojen myyntimäärää mitenkään. Lähes kaikilla kirjailijoilla on muitakin tuloja kuin kirjoista saatavia tuloja ja siksi toisekseen tuloista on mahdotonta eritellä mikä summa on tullut viime vuonna ilmestyneestä kirjasta ja mikä summa pari vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta.
Digipainaminen ei ole ihan noin yksioikoista. Digipainokoneita on monenlaisia. Joillekin 200 saattaa olla optimimäärä, joillekin se on jossain 400-600 kpl:n välissä. Uusimmissa koneissa päästään jo lähelle tuhatta kappaletta. Riippuu myös painettavasta materiaalista, soveltuuko se paremmin digille vaiko jollekin muulle painotavalle - ja ennen kaikkea siitä, millaista lopputulosta haetaan.
Kyllä painomäärän voi haarukoida helpostikin tulotiedoista sellaisilta henkilöiltä, joiden tuloista kirjat muodostavat huomattavan osan. Valtion apurahat eivät ole verotettavia, joten ne eivät sotke laskelmia.
Se on tietysti totta, että keskimääräisen ammattikirjailijan 2000 euron kirjoista saadut palkkiot hukkuvat tilastoanalyysissä taustakohinaan.
Yhden best sellerin tapaukset ovat helppoja nakkeja. Vaikeita ovat ulkomailla julkaisevat tai asuvat (esim I. Remes on mysteeri). Muut menevät näin ääripäiden väliin.
Minähän olen lukenut vain lyhyttä matematiikkaa, joten veromatemaatikot varmastikin osaavat purkaa tämän suoraan verottajan tiedoista poimitun yhtälön:
Kirjailija X:n verotettavat palkkatulot vuonna 2007 yhteesä 50 000 euroa ja pääomatulot 1700 euroa. Mikä siis oli 2005 ilmestyneen kirjan painosmäärä? Entä 2003 ilmestyneen esikoiskirjan?
yksinkertaista! Kirjailija saa tuloja myös aikaisemmasta tuotannostaan, ellei painos ole loppu, tekijänoikeuspalkkioita esim. antologioissa julkaistuista vanhoista töistä, kolumneista ja muista kirjallisista töistä, luennoinnista jne. kirjallisuuteen liittyvästä. Lisäksi kirjailijoille maksettava prosenttikorvaus riippuu sopimuksesta. Osa saa siis suuremman prosentin kuin valtaosa, joten yhteismitallisesti on mahdotonta arvioida painosmääriä eri kirjailijoiden kesken.
vielä tämän vuoden loppuun verotonta tuloa, mutta muiden tulojen ylittäessä tietyn rajan niistäkin alkaa jo nyt mennä vero. Apuraha siis on otettava huomioon laskennassasi, jos muut tulot ovat edes kohtuulliset.
Odotellaanpa nyt vain kaikessa rauhassa "ei pidä paikkaansa"-nimimerkin laskelmaa.
Pointti oli se, että 1) kustantajien ilmoittamat luvut ovat ylisuuria ja 2) tämän voi laskea verotustiedoista.
Tämän laskemiseen riittävät seuraavat tiedot:
1) Kustantajan väittämä myyntiluku
2) Tavanomaisen kustannussopimuksen sisältö
3) Tiedot po henkilön ansiotuloista
Jos tiedot 1 ja 2 viittaavat suurempaan tuloon kuin 3, on joko verotuksessa "suunnittelua" tai kustantajan myyntiluku bluffia. Koska mitään levikin tarkastusta ei alalla ole, kallistuu arvaus bluffin puolelle.
Tieto 3 sisältää alkioiden 1 ja 2 tulon lisäksi luonnollisesti myös luento-, esiintymis-, ja kolumnipalkkioita. Jos kustantaja ilmoittaa oikean myyntimäärän, niin tieto 3 on huomattavasti suurempi kuin tietojen 1 ja 2 tulo.
Esiintymispalkkiotkin voi myös halutessaan laskea ristiintaulukoimalla, mutta se on kokonaan toinen juttu.
Taidatte olla kaikki humppahumanisteja?
Niin, jos täti olis setä ...
Ne kohtuullisen tulon kirjailijat ovat Suomessa TV:stä tunnettuja.
Tarkastellaanpas tätä Finlandia-ehdokasta: Järvelä, Jari, Romeo ja Julia; myynti vuonna 2007 674 kpl.
674 kpl on niin pieni määrä, ettei sen laskemiseksi kannata edes koskea taulukkolaskentaohjelmaan.
Painomääristä muuten näkee, että 50 % vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaista floppasi taloudellisesti. Yksi meni luvuista päätellen nahkoineen, yksi toi katetta ja yksi peräti voittoa.
sen alhaiset myyntiluvut eivät ole yllätys. Ihan muunlaiset nuortenkirjat myyvät. Kannattaisi ehkä ottaa esimerkki ennemmin jostain muusta Järvelän kirjasta, eli ns. päätuotantolinjaan kuuluva teos.
aiemmista kirjoista tulevat tulot näkyvät, etkä apurahojen verollisuuteen. Minulla ainakin ne vaikuttivat tänä vuonna melkoisesti, enkä usko että pystyisit arvioimaan kirjani myyntimääriä pelkästä tulojeni loppusummaa. En suoraan sanoen usko, että sinäkään tosissasi uskot.
En tanssi humppaa, enkä ole koulutukseltani humanisti.
Miksi vaivautua Marsiin etsimään älyllistä elämää, kun sen voi tehdä täällä?
Uudestaan:
Viestin sisältö oli siinä, että Finlandia-ehdokkaatkaan eivät välttämättä myy (mistä seuraa, että kirjailijatkaan eivät tienaa). Ei sen porvoolaisen kirjailijankaa mereen valunut laituri myynyt sen kummemmin. Eikä se muuten ollut mikään nuorille tarkoitettu kirja. Kuitenkin Finlandia-palkintoehdokkaiden pitäisi ainakin teoriassa edustaa jokseenkin valikoitua proosaa.
Köyhyydestä: jos kirjalilijan tulot ovat keskiarvon mukaan 2000 euroa vuodessa ja keskiarvossa on herra Tervo 175.000 äyrin tuloillaan, niin mediaani ammattikirjailija on tooooodella köyhä.
Siis: kirjailija = köyhä
runoilija = köyhempi
m.o.t.
Tuokaa rautalankaa mukananne, jos ei nyt mene perille.
Vielä kerran: alkuperäinen väite oli se, että kustantajat liioittelevat myyntilukuja, mikä näkyy verotulotiedoissa. Toisin sanoen henkilön tulot ovat pienemmät kuin mitä niiden pitäisi myyntilukujen mukaan olla. Tämän näkee aivan selvästi ja helposti.
perille. Minä menen töihin.
120.000 euroa miinus. Nautin vuosiapurahaa, ja lisäksi sain pari pienempää rahallista tunnustusta. Lisäksi sain palkkioita esiintymisistä ja muista kirjallisista töistä sekä teostokorvauksia mm. Kopiostolta ja Sanastolta. Paljonko kirjani myi?
Mitähän bluffia tarkoitat? Ketä tässä teoreettisessa laskentamallissasi bluffataan ja miksi?
Kustantajat hyvin harvoin ilmoittavat julkisesti minkään kirjan myyntilukuja ulkopuolisille. Miksi pitäisi ilmoittaa? Mitä hyötyä luvuista olisi ja kenelle?
Ihan noin mielenkiinnon vuoksi voisit esittää laskelmasi antamaani esimerkkiin, kiitos.
sekaisin arvostettu ja kulutettu kirjallisuus. Toki ne eivät ole täysin toisiaan poissulkevia, mutta useissa tapauksissa kyllä.
Oletko sinä sama kirjoittaja, joka täällä jankuttaa, että jos ei kirjojaan saa myytyä ilman apurahaa, niin parempi jättää kirjoittamatta? Oletko koskaan ajatellut, että Suomen kokoisella kielialueella olosuhteet ovat pikkaisen toiset kuin esim. Britanniassa tai USA:ssa? Vastutathan myös suomen omavaraisuutta ruoan-, kulutushyödykkeiden ja energiantuotannossa? Markkinathan ovat ihan liian pienet ja siksi turhat.
Suurin osa suomalaisista ammattikirjailijoista on toki pienituloisia. Kirjojen kirjoittamisen lisäksi moni tekee muuta kirjallisuuteen liittyvää työtä, esim. opettaa tai kirjoittaa kolumneja. Joillakin on jopa ihan kunniallinen päivätyö. Näin on ollut kautta aikain A. Kivestä lähtien, eikä ennen sinua ole kukaan jaksanut vaahdota siitä oikein laskennallisten mallien kera.
Voisitko vastata yhteen kysymykseen: Miksi?
Totta kai kirjailijanalkuja kiinnostaa kirjallisen uran ansiotaso, sehän on luonnollista. Tällä kertaa asian käsittely tosin meni tyhjän jankuttamiseksi.
Ainoa mielenkiintoinen väite tässä keskustelussa on, että monesta eri tulolähteestä koostuvasta rahasummasta voidaan laskea kirjan myynti- tai jopa painosmäärä.
Sen laskelman näkisin oikein mielelläni.
No sitä en tasan tarkaan tee julkisessa verkossa; paitsi henkilön itsensä antamalla luvalla.
Kustantajat pullistelevat ihan mielellään myyntiluvuilla. Väitetyt myyntimäärät löytyvä esim: http://www.kustantajat.fi/tilastot/bestsellerit2007/default.aspx
Luetteloa voi sitten verrata Mitä Suomi lukee listaan. Siitä voi myös suoraan laskea kirjailijan kirjakohtaiset tulot. Kuten listaoilta näkee, edellisvuosien tuotanto ei juuri myy, joten tulot on helppo vyöryttää.
Valitettavasti lista loppuu kesken. Kärjen tulot antavat aivan väärän kuvan mediaaninälkätaiteilusta.
Tarkkaan ottaen antamasi tieto ei pidä paikkaansa. Tuloissa olisit Tabernamannin ja Hämeen-Anttilan välissä.
Taas toisaalta väität tienaavasi 100.000 enemmän kuin kumpikaan naispuolisista Finlandia-ehdokkaista. Tällä perusteella olisit vanhan polven kirjailija.
Miksei antamani esimerkki kelpaa? Tarvitsetko jotain lisätietoja?
Mainitsemasi kirjoittajat eivät osaa käyttää nettiä? Vai miksi en voisi olla vanhemman polven kirjoittaja? Tämä menee todella mielenkiintoiseksi...
Niin, saisiko jo sen vastauksen? Ihan lukuina, kiitos.
Kirja on viimeisiä Suomessa eläviä kaupallisen taiteen muotoja.
Kriitikon arvostus ei K-kaupan kassalla lämmitä.
En vastusta apurahoja. Olen niitä itsekin kerännyt (muistaakseni 5 - 6 kertaa), tosin tieteen tekemistä varten.
Koko keskusteluhan lähti siitä, miten runon saa kustannettua. Vastaus on: omakustanteena.
Esim. viimeisin runokirjan julkistamistilaisuus, johon olen osallistunut, oli täysin runoilijan itsensä kustantama (paitsi että jelppasin vähän). Oli hyvät cocktailpalat ja herkulliset runot! Silti kirja ei myy.
toki jokaisen sydäntä lähinnä, mutta absoluuttinen totuus se on huomattavan harvoin.
Olen parin viime vuoden aikana minäkin ollut lukuisissa runojulkkareissa. Niissä sankarina on ollut nuori esikoisrunoilija, jonka teos ei todellakaan ole ollut omakustanne.
On totta, että runokirjojen painosmäärät ovat Suomen kokoisella kielialueella hyvin pienet. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen asian kanssa, ettäkö runoilijoiden ainoa tapa saada teoksiaan julkaistuksi olisi kustantaa ne itse. Jos runot ovat riittävän hyviä, niin kustantaja kyllä löytyy. Muuta on valheellista väittää.
alunperin on väittänyt mitään? Sinä. Sinä väitit pystyväsi vuositulojen perusteella arvioimaan kirjailijan yhden kirjan myyntiluvut. Edellinen kirjoittaja ja palstan sheriffi ovat antaneet sinulle luvut. Sinulla on kaksi esimerkkiä, joiden perusteella voit todistaa väitteesi. Vastausta ei kuulu - miksi?
Täällä on monta halveksimaasi humanistia, jotka kaikesta tyhmyydestään huolimatta tietävät sen, että väittäjä todistaa. Vetoa on jo lyöty siitä, ettet pysty. Antaa tulla.
päättelet, että kirjoittaja olisi vanhemman polven kirjoittaja?
Puolisoni on reippaasti alle 50-vuotias, mutta hänelläkin on tuotanoa jo parinkymmenen vuoden ajalta, josta tulee aina välillä joku lantti laariin tekijänoikeuksina ja monessa muussakin muodossa. Onkohan sinulla mitään käsitystä kirjailijan tulonmuodostuksesta ylipäätään?
Hei siellä !
Tiedättekö Te kaikentietävät, että onko nuo valtapiirissä olevat runot tosiaan
Tervon niinku Runopalstalla on vinkkinä
?
Kirjailijoiden oman liiton mukaan keskiarvo on noin 2000 euroa per vuosi. Köyhää. Perin köyhää.
Luonnollisesti kaikkia asioita, joilla on järkevä korrelaatio, voi vaikka regressioanalyysillä laskea. Kirjojen myyntimäärillä ja kirjailijan tuloilla pitäisi olla korrelaatio, vaan kun ei ole. Ja, aha, tulot ovatkin myyntimäärästä laskettuja pienemmät.
Mallinnuksessa sillä ei ole merkitystä, tuleeko tekijänoikeuden lisäksi muullakin perusteella korvauksia. Nekin voi laskea.
50 on síis jonkun mielestä nuori? Viimeksi, kun kuulin tuon, sen esitti 104 vuotiaana kuolleen arkkiatrin sukulainen.
Lopeta se turha länkyttäminen ja anna se Suuri Ihmeellinen Täydellinen Laskelma - jos muka osaat.
regressioanalyysi sitten käyntiin! Mitä jankutat? Lupasit varmoja laskelmia, montako vuotta pitää odottaa?
Tietosi kirjallisuudesta taitavat olla yhtä tasokkaat kuin tietosi tilastotieteestä ja laskentamalleista. Paljon puhetta, ei tuloksia.
Kyllä minusta "reippaasti alle viisikymppinen" on nuori kirjailija. 12-vuotiaalle se on ehkä mahdoton ajatus, ja epäilenkin, että ikäsi lähentelee sitä. Kun tilastoista tykkäät, niin teepä tilasto siitä kuinka moni nykykirjailija on saavuttanut ammatillisen huippunsa alle 40-vuotiaana. Eipä ole monta.
Niin ja jos jotain lupaa, niin se pitää. Sanotaan me ikäloput. Annas tulla ne myyntiluvut annetuista numeroista. Nimim. 43v. nuori.
tilanne se, että jätät ne köyhät, perin köyhät, lausuntosi ja pistät regressiot, korrelaatiot ja muut numeerit kehiin. Tai sitten myit ja mainostit jotain mitä et pystynyt toimittamaan.
Jos lähipiirisi nuoret kirjailijat alisuorittavat tavallasi, niin ei kyllä ihmetytä, että omakustanne on heille ainoa vaihtoehto. Oikeassa kirjallisuusmaailmassa tehdään työ ensin, koska se ja vain se on kaiken päämäärä. Tulot ja maine tulevat jos ovat tullakseen.
Wau! Taisikin tulla hyvä aihe vastaan.
Saat odottaa julkaisemiseen asti - aivan kuten kaikki muutkin.
tyhjää. En ole yllättynyt.
120.000 ansaitseva kirjailija on puhdas fiktio. Sellaista ei Suomessa vuonna 2007 ollut.
Fiktiivisen henkilön analysointi on luonnollisesti fiktio. Fiktiolla ei teinaa, joten en viitsi vaivautua.
Noin 17.600 VUODESSA tienaa, jos toimii kustannustoimittajana, kirjoittajakouluttajana, on jo ollut Finlandia-ehdokas ja kirjoittaa runojen lisäksi toisen romaaninsa.
Tietysti samaan pääsee nopeammin myymällä pussikaljaa Valintatalon kassalla.
Joten: totuus löytyy pussikaljasta.
http://www.iltasanomat.fi/verotiedot/2006/kategoria.asp?katid=4
Tuolta löytyy muutamia kirjailijoita, esim.
Laila Hirvisaari 356 584 euroa
Veikko Huovinen 123 269 euroa
Mauri Kunnas 154 692 euroa
Sinikka Nopola 244 009 euroa
Arto Paasilinna 505 315 euroa
Esimerkki oli lievästi alle 120.000, jota ei siis ole.
Lähinnä lukua on Hämeen-Anttila, kuten jo on aiemmin tuotu esiin. Tabermann on melko lähellä, mutta selkeästi viivan yläpuolella.
120.000 tapaus on fiktio.
Mikähän on pointtisi? Sekö, että et pysty laskemaan 120 000 euron tuloista kirjan myyntimääriä, kun Suomessa ei ehkä ollut ketään, joka olisi juuri sentilleen tienannut tuon summan?
Kannattaa tunnustaa vaan, että laskelmaväitteesi oli kömpelö teiniprovo. Kyllä me ymmärrämme.
Täysin fiktiivisen "kirjailijan" tulojen laskeminen ei luonnollisestikaan voi olla muuta kuin fiktiota. Se taas perustuu GIGO-lakiin.
Garbage in - garbage out
Jos inputtina on fiktiivinen henkilö on output myös fiktio.
Kauno Kirjailija tienasi 15 234,56 euroa, kirjoitti yhden kirjan, jota myytiin 13 kpl.
Sillä nähkäätten: ensin tulosta vähennetään Kauno Kirjailijan päätoimen palkka (varastomies) 14 998,56 euroa. (Kauno Kirjailijan nimen numerologinen arvo lisättynä varastomiehen ammattinimikkeen numerologiseen arvoon vähennettynä Ilta-Sanomien ammattien arvostuslistauksen sijaluvulla on nimittäin täsmälleen tuo summa).
Näin ollen: jäljelle jää 236 euroa, joka jaettuna keskimääräisen kirjailijaliiton lakiin perustuvaan palkkiomäärän prosenttiin on yhteensä likimain tarkalleen 14,75 kpl. Ja kun kuulkaas koska kirjailija satavarmasti ostaa itse kirjaansa täyteen markkina-arvoon, siitä pitää vähentää 1,75. Tulos on siis 13 kpl.
Eli ihan soopaa että Kaunon kirjaa olisi muka myyty 1325 kpl!!!
Pääkaupunkiseudulla kokeneen varastomiehen TES:n mukainen minimipalkka on yli 19.000 €.
Kauno Kirjailija ei ookkaan kokenut varastomies. Sitä paitti missään ei sanottu, että Kauno Kirjailija olis pääkaupunkiseudulla töissä.
Kantsii lukee mitä tääl kirjotetaa.
Kustannustehokkain tapa julkaista runoja on painaa ne itse. On halvempaa painaa ja levittää kirjat itse kuin lähetellä käsikirjoituksia kustantajille.
On täysi myytti, että hyvä käsikirjoitus tulee kustannettua. Totuus on se, että kustantaja painaa kaiken, minkä luulee saavansa kaupaksi. Runo ei kuulu tähän joukkoon, ellei kirjoittaja ole TV:stä tuttu.
Poikkeuksena on tietysti laitilalainen runoilija Heli Laaksonen. Vaan hänkin aloitti off off Broadway-kustanjalla.
Suomessa on yli 266 kustantajaa. Ne löydät esimerkiksi http://www.kustantajat.com/
Tulee halvemmaksi painattaa 100 - 200 runokirjaa itse, kuin lähetellä käsikirjoituksia ympäriinsä. (Perustelu: paperimäärä ja tulostustyö on suurinpiirtein sama, mutta kannet saa postituskuluja halvemmalla).
Myytti siitä, että hyvä käsikirjoitus tulee aina kustannettua, on puhdas myytti vailla mitään todellisuuspohjaa.
Ajokortilla ei saa Formula 1 kuskien tuloja eikä runoilla palkkaa.
Joka vuosi on suuri runokilpailu, jonne saa lähettää julkaisemattomia runoja. Muistaakseni siihen sai laittaa jotaki 30 runoa. Samalla sai hankkia maksullisen lausunnon runojen julkaisukelpoisuuteen ja menekkiin liittyen.
Itse osallistuin tänä vuonna 10 parhaalla runollani, enkä ole ennemmin yhtäkään julkaissu. Ennen kesää pitäisi kaikki tulokset saada. Tokihan siinä oli rahapalkinnotkin 2-3 parhaalle.
Gummerus oli mukana kilpailua järjestämässä. Gummerus muuten julkaisee muutenkin runoja. Mm seuraavat Suuri runokirja, Suuri värssykirja. Molemmissa on useita eri runoilijoita ja aika paljon suurimpia nimiä. Niistä ainakin voi saada jotain hajua, minkälaisia runoja se julkaisee.
sinä runoja kirjoittava. jos saat runokirjan veran ruoja kasaan, laita ihmeessä eri kustantajille, vaika 6 saman aikaisesti , mutta laira saateeseen reilusti, että olet laitanut saman käsikirjoituksen monelle eri kustantajalle. jos joku kustantaja on kiinostunut runoistasi, kylä hän ottaa yhteyttä.tsemppiä runokirjallesi!
t