Olemme olleet olleet yhdessä 10 vuotta ja rekisteröityneetkin. Meillä ei ole enää mitään yhteistä. Ei edes sexiä. Molemmilla on omat elämät,eikä kumpaakaan kiinnosta toisten asiat ja harrastukset.Tuttu klisee, siis kavaneet erillemme. En voisi koskaan kuitenkaan jättää häntä. Hän ei kestäisi sitä. Tietenkin välitän ja rakastan häntä jollakin tasolla, mutta ei koskaan mitään romantiikkaa tms. Hän ei pidä sellaisesta. Kaipaan välillä kiihkeää ja villiä sexiä, tulisia suudelmia, huomiota, koskettelua jne... Täytyykö minun olla loppu elämä ilman niitä? Olemme puhuneet asiasta, mutta ei vain ole sellainen ihminen. Ei ole ollut koko suhteemme aikan.Emme ole pettäneet toisiamme koskaan. Mitä tekisitte asemassani? Viisaat neuvot ovat nyt tarpeen tilanne ahdistaa kovasti.
Onnettomuusko vaiko onni?
selviääkö ikinä....
51201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuolla tavalla? rakkaushan on juuri sitä, että nrakkaasi vieressä ollessasi et kaipaa mihinkään muualle tai mitään muuta. maailmassa on paljon hellyyttä ja rakkautta, villiä seksiä ja tulisia suudelmia vailla ottajaansa:)
En ole ollut samanlaisessa tilanteessa, eli väljähdyksessä noin pitkässä suhteessa, joten en osaa sanoa, mitä tositilanteessa tekisin, mutta aika varmasti toimisin. Ihan jo siitä yksinkertaisesta lähtökohdasta, että yhtä ainokaista elämää täällä elämme, ei kannata loputtomiin jäädä paikalleen epätyydyttävään suhteeseen.
Jos pelkäät, että toinen ei kestä sinun muutostarvettasi, kannattaa pohtia, miten asian ottaa käsittelyyn (mitä muuten pelkäät hänelle tapahtuvan, onkohan pelkosi realistinen, oletko toisesta oikeasti vastuussa..?).
Jonkinlainen parikonsultaatio voisi olla hyvä paikka alkaa purkamaan tilannetta tai myös viedä erosuunnitelmaa eteenpäin.
Ihmissuhteissa myös pääsee syntymään aika outoja kuvioita, jotka näkee vasta jälkikäkeen välimatkan päästä ja ihmettelee, kuinka sellaiseen jämähtikin..
Toivotan rohkeutta kunnioittaa myös(!) omia tarpeita ja tarttua asioihin!
ei ole ikinä ollut sellainen, niin miten sinä luulet että hän nyt sitten alkaa sellaiseksi kuin sinä haluat?
Selkeästi olette eriparia, ja menneet ties mistä syystä yhteen ja siinä suhteessa olleet. Mitään kunnioitusta en koe teillä suhteessa olevan, sinä olet säälistä koska hän ei kestä eroa ja hän varmaan on jostain yhtä typerästä syystä.
Nyt siis haluat villiä seksiä ja yms. Suhteesi ei sitä 10v jälkeen tarjoa, ja läheisyys on kadonnut. Onko sitä ollut edes? Jos niin miksi se on kadonnut? Tuskin siitä voi toista vain syyttää. Pitkässä suhteessa on tärkeää yksi asia, ja sitä teillä ei ole. En ala opettamaan mikä se on koska ei se opettamalla tule eikä ole.
Minun neuvoni on ero, se on molemmille uusi mahdollisuus onneen, voihan sitä roikkua suhteessa joka muistuttaa enempi riippuvuutta kuin suhdetta, mutta siinä tuhlaa kallista aikaansa.
Tietysti sitä keksii tuhansia syitä miksi ei voi erota, pelko on se suurin. Että jääkin yksin, ettei löydä ketään edes huonoon suhteeseen, mutta se että elää edes yrittäen on parempi kuin elää odottaen.
Nyt istutte pöydän ääreen ja puhutte asiat oikeasti, rehellisesti läpi, ja huomaatte ehkä että on yksi asia missä olette vielä samaa mieltä ja se on ero. Huonoa suhdetta ei kannata koittaa pelastaa, vaan on uskallettava todeta että pieleen meni, on aika koittaa uutta. Vielä kun aikaa on.
Tämä on minun neuvo.
Vielä tuosta eriparisuudesta, eikö sinua yhtään luokkaa, että et itse saa suhteelta sitä, mitä toivoisit? Kuulostaa, että tanssitte ihan toisen pillin mukaan. Se kuulostaa aika ilottomlata menolta.
Kumppanillasi on ehkä masennus- tms. ongelmia, jotka tietysti herättävät myötätuntoa ja varmasti syyllisyyttäkin, kun itse pohtii irottautumista. Mutta ihmiset muuttuvat todella hitaasti. Voi olla, että jo jäät tilanteeseen tekemättä mitään, odotat vielä toiset kymmenen vuotta, eikä muutoksesta ole mitään takeita!
ap:n ratkaisu olisi eroaminen.Mutta hänen pitäisi se tehdä niin että tekisi selväksi tälle kumppanilleen,ettei ero tarkoittaisi kaikkien siteiden katkaisemista.Pysyisivät ystävinä ja tekemisissä toistensa kanssa,että ero olisi tälle kumppanille pehmeä lasku.Siis mä tarkoitan ettei sitä peloittaisi ja ahdistaisi yksinjääminen,ettei ap vaan ilmoita erosta ja katoa sen elämästä.