Onks kellään selviytymistarinaa tollasesta velasta. Haluaiain saada tukea omaan elämääni velkahelvetissä. Eron myötä itselleni kävi niin että en saanut enää perhettäni elätettyä muuten kuin jättämällä laskuja maksamatta ja ottamalla parin firman pikavippiä (yht. 5000 e) siihen tarkoitukseen että sain kalustettua kämppää jonkun verran ja maksettua takuuvuokran. Velkaa oikeesti on varmaan 30000 e tullut komen vuoden aikana hommattua maksamatta jääneillä laskuilla mutta nuo korot on niin järjettömiä mitä joudun lisäksi makselemaan että nyt velkaa on yhteensä ainakin 60000 e. Palkastani jää noin 1100 e käteen ja sitä vielä maksan 100 e kuussa ulosottoon omasta tahdostani lyhennystä sekä yhdelle perintätoimistolle 50 e kuussa. Voinko todellakin jotenkin selvitä tästä hengissä?
yli 60000 euron velat makasamattomista laskuista
pahassa jamassa
147374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sinun tuloilla et saa maksettua edes korkoja eli velka vain kasvaa vaikka maksat näin se ikävä kyllä on.laskeppa itse paljon korot pelkästään kuukaudessa?
aika ja aloita sitä kautta selvitys, miten selviydyt veloistasi. Siitä se on alettava.
Tuskin muuten selviät. Siellä neuvojalla selviää apukeinot.
Tuskin tämä tieto helpottaa,mutta et todellakaan ole ainut joka miettii päivät ja yöt miten selviää veloistaan. Mulla nyt ei ole kiireellistä velkaa kuin ehkä 8000e, mutta koko ajan kasvaa eikä puhettakaan että tällä hetkellä pystyisin niitä maksamaan. Tilanne on tosi kurja ja toivonkin että kaikesta huolimatta jaksat taistella ja pääset jossain vaiheessa nauttimaan velattomasta elämästä. Tie sinne on kivinen ja kuoppia täynnä, mutta usko tai älä niin joskus se aurinko paistaa vielä... voimia!
myös valvotaan yöt ja mietitään muten kaikesta selvitään. Velkaa on ulosotossa reilu 100 000euroa ja korkojen kanssa tällä hetkellä reilut 200 000 euroa. Joka kuukausi maksetaan ulosoton kautta reilut 1000 euroa mutta sehän riittää nippanappa ulosottokuluihin ja viivästyskorkoihin...
Ehkä joskus päästään velkajärjestelyyn...Velkaneuvoja ei halunnut auttaa joten nyt yritetään yhdessä miehen kanssa kerätä tarvittavat liitteet kasaan ja katsotaan kuin käy...
Tsemppiä kaikille!
"Velkaneuvoja ei halunnut auttaa"
Miksi?
että voi hakeutua myös yksityisen asianajajan puoleen hakemaan velkajärjestelyä. Olen nähnyt k.o lakimiesten mainoksista, että jotkut ottavat niitä hoitaakseen. Oletan, että lakimies selvittää ensin asiakkaan kulut oikeudenkäyntiä ajatellen, eli hakee oikeusaputoimistosta oikeusapupäätöksen. Kai sen voi itsekin tehdä. Tulot tietysti merkitsee saako oikeusapupäätöksen ja paljonko jää itselle maksettavaa kuluista.Kannattaa sekin vaihtoehto selvittää, jos velkaneuvoja ei halua jostain syystä..Tsemppiä!
velkaneuvoja sanoi, että olemme löyhäkätisesti velkaantuneet eikä usko että velkajärjestely näinollen menisi läpi...
on moni kertonut, että velkojia ollut paljon ja silti saanut järjestelyn. Itsekin tiedän tapauksia, joissa velkoja(t) vastustavat järjestelyä, koska kyse on ollut vastuuttomasta velkaantumisesta. Silti voi päästä järjestelyyn.
Käräjäoikeus sen päättää, eikä velkaneuvoja.
Moni on velkaantunut esim masennuksen tms mielenterveysasian vuoksi ja silloin ihminen ei kykene harkitsemaan tekojaan( velkaantumistaan).
Jos löytyy näyttöä, että ollut sairauksia, ihmissuhde-ongelmia, mielenterveysongelmia jne niin niillä on suuri merkitys.
..päättelin tuosta alkutekstistäsi,eli olet velkaantunut "löyhäkätisesti",etkä tule pääsemään mihkään velkajärjestelyyn,miks menit pilettään velaksi.
On suuri mahdollisuus päästä järjestelyyn, kun siihen löytyy mainitsemisiasi syitä, niistä on yleensä mustaa valkoise4lla.
Mutta kun siellä kysytään, että mihinkähän käytit tämän 5000:n lainan ja vastaus on, että tarvitsimme parin viikon stressiloman Karibialla, niin hyytyy siinä velkaneuvojankin hymy. Ja kun asiakas vielä ilmoittaa, että mulle kuuluu järjestely, että hanki ne myöntymykset n. 20 velkojalta, ei ole velallisen homma, siinä pikkuisen motivaatio laskee, kun on kymmenen muuta hakijaa, joilla on todella kysymys sairaudesta, taloudellisista- ja tuotannollisista syistä työttömyydestä (pk-seudulle olisi saanut siivousta nettona 1100, ja vuokra kaksiosta 600, ahdastakin olisi tullut kahden lapsen kanssa), eli realiteetit unohtuu, monet ovat velkaantuneet, koska ovat menettäneet elämän hallinnan, om bemaria, jonka rahoitusyhtiö on hakenut pois, on valkoista nahkasohvaa, jonka osamaksut on ulosotossa, on pikavippejä, kun menee huonosti, mutta kavereillekin pitää tarjota muutama olut kapakassa. Eiköhän näille kulutusorjille pitäisi myös opettaa rahankäyttöä eikä vain olla se mamma, joka hoitaa törppöilyt?
Ulosotossa velkaa vajaa 70 000 e. Pankkilainaa (talo) 136 000 e... Perintätoimistoille velkaa .. n.6000 e.. Ja tämä helveto on jatkunut jo vuosia.. Järjestelyyn emme pääse, liian vähän maksuvaraa. Ulosmitattavaa ei ole (koska talokin pankin periaatteessa) eli itse olen pähkäillyt tätä asiaa niin, että maksan ulosottoon joka kuukausi mitä pystyn ja luottotiedot saan näillä näkymillä takaisin vuonna 2014 (kai) Ja mieheni taitaa saada tuotakin aikaisemmin ...niin. Ja vaikkakin tuolloin tulee ulosottoni vielä kasvamaan tai ainakin pysymään ehkä samana, kun sinne en enää ole päästänyt mitään menemään, niin otan sitten niin ison lainan jolla saan tuon koko potin maksettua ja makselen sitä sitten pois vuosikymmeniä, mutta ainakin (ehkä=) silloin pääsee takaisin jaloilleen, edes jotenkin. Nyt syödään adventtiseurakunnasta saamilla avustuspaketeilla ja ruoka kulut tilipusseista pysyy parissa sadassa eurossa kuukaudessa..Joka on muuten taitolaji kun ruokkii kuusi henkistä perhettä. Meillä on käynyt samaan tapaan kuin teilläkin, tosin emme ole kalustelleet asuntoa muilla kun kierrätyskeskuksista ostetuilla huonekaluilla emmekä ole muutenkaan vippejä otelleet. Tämä vyyhti on niin monen asian summa. Pakolliset on saatu hoidettua, eli pankkilaina, ulosotto lyhennys perintätoimistojen lyhennykset, sähkö, vesi, vakuutukset ym. Puhelin liittymät on halvimmat mahdolliset ja vaatteet ym.ostetaan kirppiksiltä tai saadaan tutuilta. Elämä on pyllystä kun katselee kavereiden elämää, joilla vaatteet ostetaan kaupasta uutena ja ajellaan uudemmilla autoilla ym. Mutta pää asia että saadaan edes joskus tämä taakka pois harteilta. Elämän halu ei onneksi ole mennyt vaikka oli aikoja jolloin masennus oli jo niin paha, ettei halunnut enää sängystä nousta, ei jaksanut/halunut siivota kämppää saati pestyä pyykkiä ym... Tähän tämän päiväiseen olotilaan tarvittiin oikeasti sitä itseään niskasta kiinni ottamista. Ja nousta sieltä sängyn pohjalta. Aluksi aloitin siivoamisen niin että huone per päivä, ja vartin spurtteja. Ja kyllä siinä aika hyvin alkoi mielikin virkistyä kun asunto alkoi olla siisti niin mielikin siistiytyi. Vaikkakin se oli ponnistelujen takana, niin tuli jo vähän sellainen olo, että hitto tästä vielä selvitään. Nykyäänkin kun alkaa vähänkin ahdistamaan, niin hengittelen syvään ja (hullu olen joo..puhun itselleni) että nyt nainen rätti käteen ja siivotaans vähän niin tulee parempi olo... Kuulostaa varmaan hullulta mutta toimii Mulla =)
Kannattaa kirjoittaa paperille, että mitä minä haluan että mun elämässä tapahtuu esim.puolen vuoden päästä tai että missä näet tilanteesi puolen vuoden tai miksei vaikka vuodenkin päästä. Kun olet sen kirjoittanut ylös niin huomaat kuukausien päästä, että olet alitajuntaisesti alkanut tekemään asioita niin, että se elämä alkaa näyttää siltä kuin olit aikaisemmin toivonut. Tosin en tarkoita että kirjoitat, että haluan että kämppäni on kunnossa lattiasta kattoon asti ja laskut on kaikki maksettu puolen vuoden sisällä, koska todennäköistä on että ihan näin nopealla temmolla ainakaan tuo jälkimmäinen ei ole kohdallaan. Eli realistisia kuvia .
Itselläni ulkoilu ja oman kropankin kuntoon laitto on listalla ja olen alkanut pikku hiljaa kävelemään iltaisin ja välillä päivisinkin, joka on ihme ja kumma myös terapeuttista aivoille.. Siinä samalla kun kävelee viisikin kilometriä niin tuntuu että niistä murheista jää muutama niille teilleen.. =) Suosittelen. Jos tästä kirjoituksestani oli Sinulle mitään apua niin olen tyytyväinen. Itse tässä yritän päivä päivältä elää elämää eteenpäin ja tiedän että tässä elämäni leffassa on pakko olla onnellinen loppu =) Ja niin on myös Sinulla. Vaikkakin se vie aikaa niin toivon Sinulle Ja kaikille muillekin jaksamista tällä elämän tiellä. Niinkuin velkaneuvojani (joka yritti meitä järjestelyyn saada) sanoi, että nämä velat ovat kuin liikakilot, ne tulee kepoisesti ja yllättää sinut, mutta niiden pois saaminen kestää yhtä kauan kuin laihdutukset, ei kilotkaan lähde yhdessä yössä, ei myöskään nämä velat. Eli ei lihoteta enää itseämme "veloilla" vaan karistellaan ne pikku hiljaa pois. Ja kirjoitetaan vaikka viiden vuoden päästä tälle samaiselle palstalle Että Miten ME selvittiin tästä voittajina ! Tsemppiä ja jaksamista ! =)
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että vaikka velkaa ois Kreikan tukipaketin verran Te kaikki selviätte veloistanne.. olen 100% varma. Nyt monella pettää realiteetit, koska se ON VAIN rahaa. Te ette kuole, jos ette kykene maksamaan lainojanne. Huomatessasi, että velkaa on enemmän kuin maksukykyä niin siinä vaiheessa EI OTETA lisää velkaa vaan ravistellaan itsensä tähän päivään ja tehdään selväksi, että joka kuukausi huolehditaan ruokamenot, vuokra, sähkö, ja muut pakolliset juoksevat kulut. Tämän jälkeen (ennen velkaneuvojalle pääsyä) soitetaan velkojille ja kerrotaan rehellisesti tilanne ja maksetaan akuutin vaiheen yli velkojien antamien myönnysten mukaan. Velkojat ovat todella joustavaa porukkaa, heidän kanssaan voi neuvotella hyvinkin pitkiä ohjelmia ja joustavat esim koroissa tms. Loppu eteneekin velkajärjestelijän ohjeen mukaan.
Oma kohtaiset kokemukseni ovat olleet rankkoja, koska minun elämääni sotki sairaus nimelta pykoottinen masennus. Sain elämäni reilussa vuodessa sellaiseen suohon ettei kukaan uskonut minun sieltä nousevan, vähiten minä itse!! Olen tänä kesänä ollut suljetulla osastolla 5vkoa lepäämässä ja etsimässä sopivaa lääkitystä sairauteeni. En ole vieläkään kunnossa, mutta pystyn jo lukemaan palstoja tuntematta heti ahdistusta ja kuolemantoivetta siitä miten olen huono.
Velkaannuin kevytmielisesti, ottan kaikki mahdollisimmat luottokortit käyttöön, netin kautta kulutusluottoja, pikavippejä. Velkaannuin hetkessä 35.000 euroa, en edes tiedä mihin tuo summa rahaa on mennyt. Muutaman kuukauden salasin kaikilta tämän ja yritin vielä pikavipeillä paikkailla huimia korkokuluja.. korttitalo kaatui ollessani sairaalassa.. toisaalta myös vahvan psyykelääkityksen alla tajusin katsoa elämääni ja nähdä nyt selvästi mihin tilanteeseeni olen itseni ajanut. Minä itkin viikkoja, itkin ja surin kaikkea mitä olin saanut aikaan, mitä olin menettänyt ja miten tästä eteenpäin?? Tulevaisuuteni näytti synkältä, pimeältä ja toivottomalta. Masennuin vain lisää, ahdisti olla sairaalassa, ahdisti velat, ahdisti oma käytökseni. Pyörin ympyrää.
Sairaalasta päästyäni etsin töitä, sain upeita tarjouksia ja hienoja työpaikkoja, mutta mitä ihmettä, minä en ahdistukseltani ja tuskaltani voinut tehdä töitä. Pelkäsin olla töissä vaikka järki huusi, että tee töitä laskut ovat perinnässä!! Kolmessa eri duunissa räpistelin muutaman pvän ja sen jälkeen annoin periksi ja otin vastaan pitkin hampain lääkärin määräämään 4 kk:n sairausloman.
Mitä nyt minä teen? Olen hyväksynyt sen, että olen sairas.. voi olla etten koskaan parane (tämä surettaisi) velkojani en saa koskaan maksettua, mutta maailma ei siihen kaadu, eikä elämäni. En tiedä mikä peikko ulosotto monelle on? Sehän on se viimeinen vaihtoehto, kun normaalilla tavalla suunniteltu maksu ei onnistu. Velkojat tässä soittelin jo läpi ja kerroin heille sairastumisestani, kaikki olivat pahoillaan ja toivottivat paranemisia.. kertoivat laskujen etenevän perintään. Olen ymmärtänyt tilanteen; soitin jo ulosottomiehelle ja kerroin tilanteestani. Hän sanoi ottavansa syksyn aikana minuun yhteyttä.
Miten paljon tuhlasin itkuun, miettimiseen, suremiseen, itseni kiusaamiseen kallisarvoista elämääni? Lukemaatomia itsesyytöksiä, itsemurhan yrittämistä, syömättömyyttä jne. Kaikki tämä vain siksi, koska en selvinnytkään veloistani. Olin viemässä lapsiltani äidin, olisin vain paennut vastuuta raha-asioistani.
Jos tunnet ettet selviä raha-asioista, älä luule, että se sama kuin kuolema. Se on vain alku erilaiseen, tavallaan toisenlainen mahdollisuus maksaa velkasi. Mitään superkauheaa se ei ole. Reilusti vain myöntää itselleen, että en selviä, en pärjää nyt asia selvitetään sitä kautta että ne tulevat hoidetuksi.
Monella teistä on työpaikka ja terveys, minulla ei ole kumpaakaan ja minulle on päivänselvää, että selviän!!
Iniskää sitten vasta kun on maksettavana yli 100000 euroa oikeuden tuomitsemaa velkaa. Kun oli pakko joku saada tuomittua aihetodistein yhteisen edun vuoksi.....
valitus on menossa hovioikeuteen mutta korvaukset menee ulosottoon ja henkilö alkaa yhteiskunnan elätiksi. kannattiko tuomita syytön, haloo....
Hauskaa että muillekin voi käydä noin :) itselle tosin summa 5x pienempi.