Sanon suoraan, etten halua kuulla enää kenenkään valituksia, en suomalaisien romanien heihin kohdistuneesta syrjinnästä, yhtä vähän kuin niin sanottujen, metsä, tai uglisuomalaisien öykkärien ja muiden moukkien alituisesta valituksesta etteivät romanit teet työtä.
Olkoon miten on, mutta sanon tämän; ei suomessa juurikaan oikeita töitä ole tehty kolmeenkymmeneen vuoteen.
Puolet kansasta ovat jonkinlaisia sosiaalikuraattoreita ja psykolookeja ja toinen puoli eläkkeellä, taikka sitten hoidettavana ja opastettavana.
Niin olen kohdannut elämäni aikana paljon monenlaisia asioita ja piruja. Olen nähnyt laihojen kulityöläisien lapioivan viiden viikon ajan 48 c asteen paahteessa, Olen nähnyt Kaukoidän jokien varsilla monenlaista elämän haaskausta. Mutta kaikki tuo on kohdannut minua suuren välinpitämättömyyden aikana, nuorena, jolloin ihmisellä ei ole mitään myötäelämisen kykyä eikä eritystäkään ymmärtää elämän ilmiöitä muusta kuin omasta rajoittuneesta näkökulmastaan.
Lähiviikot Itä-Euroopassa ovat opettaneet minua näkemään pikkaisen toisin näitä asioita jotka, tässä ovat olleet kirjoituksien ja kommenttien aiheena kaikkialla suomessa, nimittäin itäisen Euroopan romanit,joksi monesti täysin virheelisestti on kutsuttu noita haitarinsoittajia ja muut mustatukkaisia kerjäläisiä suomen teillä ja katujen kulmissa.
Se massa turismi jota pöhöttyneet metsäsuomalaiset ovat harjoittaneet jo vuosia halpojen lentolippujen turvin, ei ole yhtään opettanut – yhtäkään niistä, tunnistamaan ihmislajin eri tyyppejä.
En enempää puutu siihen, sanon vaan että ani harva ohi kulkija on pätevä yhdellä silmäyksellä määrittämää maassa istujan alkuperää.
Moottorisahat on täällä soinut ja kirveeniskut kaikuneet aamuisesta myöhään iltaa.
Heräsin aamulla moottorisahan ääneen asuntoni läheisyydessä ja kun menin alas kadulle näin läheisen kadun risteyksessä, lähellä pientä puisto kasan sahattuja pölkkyjä, ja kolmen tumman ihmisen, yhden lapsen ja koiran, seisomassa muutaman paikallisasukaan puhuttelemana. Nuo neljä puunhakkaajaa seisoivat äänettömänä ja selvästi hämmentyneenä sen ajan kun nämä muutama paikalle tulleet paikalliset ukot heitä moitti, en tiedä mikä oli moitteen aiheena, moottorisahan ääni tai se puru mitä työstä synty. Työ suorittajat – nämä romanit – olivat täysin äänettömiä, koko työnsä ja paikalla olonsa ajan (täysin vastakohtaisesti verrattuna suomen romaneihin) odotin kiivaita väitteitä, juuri sellaisia jotka olisivat syntyneet suomessa, romanien jouduttua moitteen tai sanomisen kohteeksi. Ei sellaista kuulunut, oli vain äänetöntä alistuneisuutta, sitten nainen keräsi puita valkoiseen kangasnyyttiin, nosti tuon raskaan hivakan selkäänsä ja lähti etukumarassa raahaamaan kuormaansa kohti sitä ovea ja kerokäytävää joka oli työn tilannut.
Otin paikalta muutamia kuvia ja on harmi, ettei niitä voi liittää tähän.
Olkoon miten on, mutta sanon tämän; ei suomessa juurikaan oikeita töitä ole tehty kolmeenkymmeneen vuoteen.
Puolet kansasta ovat jonkinlaisia sosiaalikuraattoreita ja psykolookeja ja toinen puoli eläkkeellä, taikka sitten hoidettavana ja opastettavana.
Niin olen kohdannut elämäni aikana paljon monenlaisia asioita ja piruja. Olen nähnyt laihojen kulityöläisien lapioivan viiden viikon ajan 48 c asteen paahteessa, Olen nähnyt Kaukoidän jokien varsilla monenlaista elämän haaskausta. Mutta kaikki tuo on kohdannut minua suuren välinpitämättömyyden aikana, nuorena, jolloin ihmisellä ei ole mitään myötäelämisen kykyä eikä eritystäkään ymmärtää elämän ilmiöitä muusta kuin omasta rajoittuneesta näkökulmastaan.
Lähiviikot Itä-Euroopassa ovat opettaneet minua näkemään pikkaisen toisin näitä asioita jotka, tässä ovat olleet kirjoituksien ja kommenttien aiheena kaikkialla suomessa, nimittäin itäisen Euroopan romanit,joksi monesti täysin virheelisestti on kutsuttu noita haitarinsoittajia ja muut mustatukkaisia kerjäläisiä suomen teillä ja katujen kulmissa.
Se massa turismi jota pöhöttyneet metsäsuomalaiset ovat harjoittaneet jo vuosia halpojen lentolippujen turvin, ei ole yhtään opettanut – yhtäkään niistä, tunnistamaan ihmislajin eri tyyppejä.
En enempää puutu siihen, sanon vaan että ani harva ohi kulkija on pätevä yhdellä silmäyksellä määrittämää maassa istujan alkuperää.
Moottorisahat on täällä soinut ja kirveeniskut kaikuneet aamuisesta myöhään iltaa.
Heräsin aamulla moottorisahan ääneen asuntoni läheisyydessä ja kun menin alas kadulle näin läheisen kadun risteyksessä, lähellä pientä puisto kasan sahattuja pölkkyjä, ja kolmen tumman ihmisen, yhden lapsen ja koiran, seisomassa muutaman paikallisasukaan puhuttelemana. Nuo neljä puunhakkaajaa seisoivat äänettömänä ja selvästi hämmentyneenä sen ajan kun nämä muutama paikalle tulleet paikalliset ukot heitä moitti, en tiedä mikä oli moitteen aiheena, moottorisahan ääni tai se puru mitä työstä synty. Työ suorittajat – nämä romanit – olivat täysin äänettömiä, koko työnsä ja paikalla olonsa ajan (täysin vastakohtaisesti verrattuna suomen romaneihin) odotin kiivaita väitteitä, juuri sellaisia jotka olisivat syntyneet suomessa, romanien jouduttua moitteen tai sanomisen kohteeksi. Ei sellaista kuulunut, oli vain äänetöntä alistuneisuutta, sitten nainen keräsi puita valkoiseen kangasnyyttiin, nosti tuon raskaan hivakan selkäänsä ja lähti etukumarassa raahaamaan kuormaansa kohti sitä ovea ja kerokäytävää joka oli työn tilannut.
Otin paikalta muutamia kuvia ja on harmi, ettei niitä voi liittää tähän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.