...ilmoitti nyt, aivan yllättäen, ettei tule isälleen jos minä olen siellä.
Onko kellään kokemusta vastaavan´laisesta tilanteesta?
Olen tuntenut mieheni kymmen-vuotiaan tyttären jo parisen vuotta. Olen aina tullut tytön kanssa hyvin toimeen, olen hoitanut tyttöä, vienyt harrastuksiin ja hakenut. Mitään erikoista ei myöskään ole tapahtunut.
Tyttö itse ei osaa kertoa syytä mielenmuutokseensa, ja siihen miksi äkkiä kokeekin minut uhkaksi. Olen aina yrittänyt tukea miestäni lapsen tapaamisissa, olen auttanut ja kannustanut. Olen ollut tarkkana, etten vaikuttaisi negatiivisesti isän ja tytön suhteeseen, olen myös oikeasti tykännyt tytöstä ja näyttänyt sen.
Nyt en ymmärrä, ja mieheni ei tiedä mitä tekisi.
Voiko tyttö olla mustasukksinen minulle isästään, vai voisiko olla mahdollista tytön saaneen vaikutteita mielipiteeseensä joltakin aikuiselta. Myös anoppini mielestä tytön käytös on hyväksyttävää ja lapsen ehdoilla tulisi mennä.
Jos tyttö olisi oma lapseni, lopettaisin häneltä tuollaisen käytöksen heti.
Onko kellään kokemusta vastaavan´laisesta tilanteesta?
Olen tuntenut mieheni kymmen-vuotiaan tyttären jo parisen vuotta. Olen aina tullut tytön kanssa hyvin toimeen, olen hoitanut tyttöä, vienyt harrastuksiin ja hakenut. Mitään erikoista ei myöskään ole tapahtunut.
Tyttö itse ei osaa kertoa syytä mielenmuutokseensa, ja siihen miksi äkkiä kokeekin minut uhkaksi. Olen aina yrittänyt tukea miestäni lapsen tapaamisissa, olen auttanut ja kannustanut. Olen ollut tarkkana, etten vaikuttaisi negatiivisesti isän ja tytön suhteeseen, olen myös oikeasti tykännyt tytöstä ja näyttänyt sen.
Nyt en ymmärrä, ja mieheni ei tiedä mitä tekisi.
Voiko tyttö olla mustasukksinen minulle isästään, vai voisiko olla mahdollista tytön saaneen vaikutteita mielipiteeseensä joltakin aikuiselta. Myös anoppini mielestä tytön käytös on hyväksyttävää ja lapsen ehdoilla tulisi mennä.
Jos tyttö olisi oma lapseni, lopettaisin häneltä tuollaisen käytöksen heti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja 10-vuotiaan mielipidettä on kuultava/järkevä aikuinen kuuntelee ja toimii sen mukaan....niin minusta asiassa ei pitäs olla mitään ongelmaa...
Niin, mutta kun asiassa on juuri ongelma. Tyttö kuuluu myös minun lähipiiriini mieheni kautta, ja minä olen tilanteessa, etten asian korjaamiseen voi juuri mitään tehdä juuri siksi kun lapsi ei ole omani.
Olen suhtautunut asiaan niin, etten käy lapsen kanssa riitelemään, vaan olen astunut asiassa "taustalle".
Mutta asia on ongelma (HUOM! asia, ei tyttö), ja mielestäni tytön käyttäytymistä ei saisi tukea, koska syytä tytön käytökseen ei ole löytynyt, vaikka sitä on tytöltäkin kysytty.
Jos lapsi on tarpeeksi vastuullinen puuttumaan isänsä ja tämän vaimon suhteeseen, niin luulisi, että sitä vastuullisuutta löytyy silloin kertoa myös syy. Mutta juuri tuon seikan vuoksi lapset ovat lapsia, ja päätösten teko ja asioiden vastuu kuuluu aikuisille.
tollaisen käytöksen saman tien! 10 vuotias ei saa päättää tapaako isäänsä vai ei. Tyhmää olisi antaa tytölle periksi, hän vain oppisi pompottelemaan aikuisia.
halua mennä. Kyllä lapsi voi päättää haluaako nähdä isää vai ei! Miksei saisi, pakollako hänet olisi vietävä? Ei ihmeessä, kyllä lapsella on oltava valtaa sanoa, haluaako mennä isän luo vai ei halua. Jos syy siihen on se isän nainen, niin hänen on yymmärrettävä poistua paikalta sillon kun tyttö tulee isääkatsomaan.
Muutenhan se on tapaamisen estämistä.
et kai anna lasten määrätä kaapin paikkaa? Mihin tämä maailma on menossa? Tietenkään 10-vuotias ei voi itse päättää isälleen menosta. Kasvahan aikuikseksi. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia..
lapsi kokeilee rajojaan vanhempiensa kanssa. Tottahan on, että tapaamisoikeus on nimenomaan LAPSEN oikeus, mutta ainakin oma tuon ikäinen tyttäreni yrittää käyttää häikäilemättä joskus hyväkseen "määräämisvaltaansa" tapaamisissa. Esim koittaa kiristää isäänsä, ettei tule, jos ei tehdä jotain kivaa tai uhkaa minua, että muuttaa isälleen, jos ei saa haluamaansa kotona!
Mutta olemme tehneet selväksi, että hän ei voi käyttää tuollaisia keinoja. Molemmat me haluamme hänen kanssaan aikaa viettää, vaikka emme perheenä enää olekaan. (eikä isällä ole uuttakaan naista, jonka vuoksi tyttö ei sinne tahtoisi...)
Mutta mietinpä vaan tuota ap:n kirjoitusta. Jos he asuisivat yhdessä miehen kanssa, hänenkö siis pitäisi häipyä kodistaan aina, kun tyttö tulee sinne? Ja ihmettelen suuresti, kuinka tytär on yhtäkkiä hoksannut olevansa mustis tai ettei pidä isän naisystävästä?! Onko suhde edennyt liian vakavaksi tyttären (tai tämän äidin) mielestä...
viitaten...myöhemmin lapsi saattaa alkaa vihaamaan isäänsä kun hänet on pakotettu tapaamiseen.
Eli jos äiti estää tapaamista, niin vihat tulee niskaan, jos lapsi itse ei halua tapaamista niin on kuriton kakara ja mitä vielä....
Meillä oli noin puolitoista vuotta sitten sama "vaihe".
Olen aina tullut hyvin toimeen mieheni tyttären kanssa ja hän kävi meillä lähes joka jokatoinen viikonloppu. Silloin kun hän ei tullut niin se oli hänestä itsestään kiinni kun hänellä oli 13 vuotiaana nuoren teinin kiirelliset menot (diskot, kaverit, pojat..). Mieheni exä kun on saannut kovin ankaran kasvatuksen, ei ymmärtänyt nuoren tytön "juttuja", ja isälle hän ei poikajutuista kehdannu kertoa, niinpä minusta tuli hänen aikuinen juttelukaveri pojista, ystävä konflikteista, alkoholista, tai milloin mistäkin. Hän vaikutti viihtyvän meillä, vaikka meillä välillä olikin kiireitä hänen ollessaan meillä. Useasti löhöttiin kaikki kolme sohvassa kainalokkain tai käveltiin kaikki kolme käsikädessä kaupungilla.
Sitten, yhtäkkiä, hän lakkasi käymästä. Ensin syytti flunssaa, sitten oli aina "kiireitä" joko kavereitten tai poikaystävän kanssa. Ja kun hänen synttärit tuli loppukesästä miestäni kutsuttiin mutta minä en olisi saannut tulla. Tyttö jopa kutsui miehen edellisen tyttöystävän !!(oltiin silloin olltu yhdessä noin 2,5v) Tämä tuntui kun isku vasten kasvoja kun oikein olin yrittänyt luoda hyvän suhteen tyttöön.
Nå, miehenihan tästä raivostui yhtä paljon kun minä. Ja kertoi tytölle että tällaista käytöstä hän ei tyttäreltään hyväksy. Hänkään ei synttärijuhliin suostu tulemaan jos sellaiseen sorrutukseen ruvetaan. Tyttö sai miettiä asiaa, tietoisena siitä että mieheni ja minä olemme perhe, johon hänkin kuuluu jos hän niin haluaa, mutta miehen ei lähde valitsemaan tuolla tavalla meidän välillä. Pari päivää ennen juhlia tyttö sitten pyysi meidät molemmat juhliin, mutta ei päästänyt minua lähelle vaikka kuinka yritettiin kysyä että "mikä on nyt hullusti?".
Tätä seurasi aika jolloin tyttö ei soittanut eikä käynyt meillä eikä miehenikään suostunut soittamaan tytölle "niin kauan kun hän käyttäytyy näin huonosti". Tätä jatkoi vielä puolivuotta (kokonaan lähes vuoden) ja ainoa selitys tilanteeseen oli mieheni exä, joka väitti että tyttö oli mustasukkainen kun minäkin olin siellä lähes aina, ja yritti vaatia että kun tyttö käy meillä mun pitäisi pysyä toisessa huoneessa kun missä isä ja tytär on. Vähän vaikeata 2 huoneen asunnossa...
Sitten se "kiukuttelu" loppui yhtä nopeasti kun se alkoikin. Yksi päivä ovikello soi ja siinä seisoi tyttö läpimärkänä. Hän oli taskurahoilaan, kenenkään tietämättä, matkustellut junalla ja linjaautolla ne 200km meidän luo ja vielä kävellyt kaatosateessa bussiasemalta 8km meille kotiin. Hän putosi syliini ja kertoi kuinka rankkaa oli kotona kun hänellä oli vaikeata poikakaverin ja ystävien kanssa ja hänen äiti kun ei ymmärrä häntä ollenkaan. Tyttö jäi meille viikoksi ja jutteli vuoro perään isänsä ja minun kanssani teini vaikeuksistaan, välillä itki, välillä nauroi ja paljon halittiin molemmat tyttöä.
Nyt tyttö taas käy meillä niin usein kun "kiireiltään" vaan pääsee ja me tunnutaan taas perheeltä kun hän täällä käy.
Tämä ei ehkä auta sinua tilanteessasi mutta halusin vaan kertoa että on olemassa samanlaisia "tapauksia".
Voittehan molemmat istua alas tytön kanssa ja selittää hänelle että te molemmat, myös sinä, välitätte hänestä tosi paljon ja toivoisitte että hän haluaisi olla perhe teidänkin kanssa. Luulen kuitenkin että on tärkeätä että mies tekee selväksi tytölle että hän ei tule työntämään sinua pois elämästään eikä hän tule valitsemaan teidän välillä. Sitten annatte tytön itse valita haluaako hän olla osa teidän perhettänne vai ei. On kuitenkin tärkeätä että isä näyttää paljon rakkauutta tytölle ja yritätte selvittää onko jokin "oikeasti" pahasti vai onko kyse enemmin rajojen testaamisesta ja "uhmausiästä". Toivottvasti pärjätte varmaankin kovin vaikeassa tilanteessa.
Kiitos vastauksestasi, mukava lukea kuinka pääsitte vaiheesta yli, onnellisesti.
"ulkopuolisena" edes jaksat välittää tuleeko tyttö teille vai ei. Minä joskus jopa toivon, ettei mieheni lapset tulisi niin usein.
En koe olevani tilanteeseen ulkopuolinen, juuri minähän voisin ottaa asian todella henkilökohtaisesti.
Tiedän kuinka tärkeä isän ja lapsen välinen suhde on niin miehelleni, kuin varmasti tyttärelleenkin.
manipuloimiselta. eli äiti on varmaan sanonut, että tehdään kotona jotain kivaa... Äidit on harmittavan usein tällaisia. Meillä mieheni poika ei tule meille. äiti on sanonut, että minä olen paha nainen :(
Käväisin tänään mieheni ja 16-vuotiaan poikani luona, jotka asuvat lähistöllä. Minä asun yksin.
Kun poika tuli koulusta. hän kysyi isältään, että, mennäänkö ostamaan peli huomenna. Ihan selvää manipuloimista.
manipuloimista????
ostankait minä lähikin sitä sun tätä lapsille,etä ei osta mitään koskaan,eli siis minä manipuloin lapsia,vai?
Anna mun kaikki kestää....
isän. Siinä on syy, miksi isät ja lapset ajautuu kauemmas toisistaan. Mutta senkin uusikot sysää äitien niskoille.