Väkivaltaa televisiossa
väkivaltaa peleissä,
väkivaltaa kaduilla,
väkivaltaa kouluissa.
Haluammeko väkivaltaa,
niin kuin näyttää?
Minä en halua
etkä sinä, kai?
Missä sitten on syy?
Peleissä, televisiossa
kaduissa, koulussa?
Ei, en usko enimmäkseen.
***
Kun vielä kävin koulua,
historiakin kertoi tarinoita.
Yksi oli Mucius Scaevolan.
Luulen, ettei häntä enää mainita.
Historia on tiukkaa asiaa,
ei moraalin opetusta.
Pelkään samaa muista aineista,
ihminen itse on unohdettu.
Vain eläimet muistetaan.
väkivaltaa peleissä,
väkivaltaa kaduilla,
väkivaltaa kouluissa.
Haluammeko väkivaltaa,
niin kuin näyttää?
Minä en halua
etkä sinä, kai?
Missä sitten on syy?
Peleissä, televisiossa
kaduissa, koulussa?
Ei, en usko enimmäkseen.
***
Kun vielä kävin koulua,
historiakin kertoi tarinoita.
Yksi oli Mucius Scaevolan.
Luulen, ettei häntä enää mainita.
Historia on tiukkaa asiaa,
ei moraalin opetusta.
Pelkään samaa muista aineista,
ihminen itse on unohdettu.
Vain eläimet muistetaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on Mucius Scavola? En ole ikinä kuullutkaan hänestä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Quintus_Mucius_Scaevola_(vuoden_174_eaa._konsuli)
Harmittavan lyhyt juttu tosin...
Syy, miksi Mucius Scaevola muistetaan, on hänen uhrivalmiutensa muiden, eli oman kansansa puolesta ja siihen liittynyt mielenlujuus.
Jouduttuaan vangiksi roomalaisten ja etruskien välisessä sodassa, häntä uhattiin kidutuksella, jolloin hän astui itse hiiliastian vierelle ja asetti oikean kätensä sen päälle ja antoi ääneti kätensä hiiltyä, osoittaakseen, ettei hänestä kidutuksella saataisi irti mitään. Hänen rohkea tekonsa vaikutti vangitsijoihin niin voimakkaasti, että hänet vapautettiin. Roomalaisilta hän sai lisä/kunnianimen Scaevola (vasenkätinen). Scaevola toimi myöhemmin Rooman konsulina, joka oli tasavallan korkein virka.
Kiitos tästä, en olisi kyllä tiennyt/muistanut tätä...
Googlesta hain nimellä, mutta se oli kovasti lyhkänen artikkeli, enkä sitten siihen hätään ehtinyt muualta katsomaan.
Muistin tarinasta ainoastaan tuon vasenkätisyyden - lie olemassa jokin sananlaskusiitä, muistaakseni...
Mutsilla niitä oli tapana viljellä =)
Kun on nuttu nurin niin on onni oikein!
Rakasta vihaisia kasvoja ympärilläsi
Rakasta niin että sydämesi särkyy
Ja kätesi lähtevät lentoon kuin linnut
Jotka eivät voi pysyä piilossaan
En jaksa rakastaa
Katsellen maailman vihaa ja epäoikeudenmukaisuutta
En jaksa rakastaa, jos ajattelen, että minun
Täytyisi muuttaa tämä kaikki
Enhän pysty muuttamaan edes omaa sydäntäni, todella
Mutta jos vain saan katsella rakkauteen
Jos edes välähdyksenä näen, aavistan
Alan rakastaa - alan tanssia ja soida
Ja muutoksen taakka ei ole harteillani
Ei, ei väliä vaikka maailman kuohuava meri
Hyökyaaltoineen murskaisi vilpittömien kättemme teot
Tärkeintä oli että sen pienen hetken rakensimme
Ihmistä katsellen
Ja kättemme linnut eivät kohottaneet meitä
Vihaisten ihmisten yläpuolelle
Tiesimme että meissä asuu sama viha
Mahdollisuutena kaikkiin hirmutekoihin ja kauheuksiin
Soidessamme
Me hiljaa vain ihmettelimme
Olimme kiitolliset elämän lahjasta
Että saimme sittenkin opetella rakastamaan
Särjettyinä
Pidin tästä runostasi niin kuin runoistasi yleensäkin. Mitä olen niitä lukenut niiden sävyssä miltei poikkeuksetta on jotakin sellaista mikä tuntuu minusta hyvältä. En osaa sanoa mitä se on, mutta ehkä jotain sellaista ihmisen puolella olevaa asennetta, mikä toivoo toisellekin hyvää. Lisäksi sinulla on vielä runollinen kyky sanoa asia kauniisti luettavassa muodossa... Aikomukseni ei ollut kirjoittaa runoa, ihan vaan muuten lyhyesti kommentoida, mutta sen verran voimakkaita(kin) tuntemuksia runosi herätti, että purkautuivat vastarunona esille... Runosi toi mieleeni Corrie ten Boomin sanat Veli Andreaan kirjasta, jossa hän kertoo tilanteen, kun muutama henkilö oli keskustelemassa ja keskustelua kuunnellut Corrie puuttui puheeseen pienellä kysymyksellä. - Minä kun olen tällainen ymmärtämätön vanha höpsö, voisitteko kertoa minulle, mikä on termostaatin ero lämpömittariin? Asia tietysti selitettiin. Lämpömittari osoittaa lämpötilan, mutta termostaatti reagoi siihen. - Aivan, sanoi Corrie mietteissään. - Liian usein olemme kuin lämpömittarit, toteamme mitä kauheuksia maailmalla tapahtuu ja päivittelemme niitä, sen sijaan että olisimme termostaattien kaltaisia, jotka reagoivat vallitsevaan tilanteeseen ja ryhtyvät muuttamaan sitä.
Vaikka lukija voi runostasi kokea lämpömittarin tuntua, se ei jää siihen, vaan osoittaa kaipausta termostaatti-ihmisyyteen, halua ja myös mahdollisuutta muuttumiseen. Mucius Scaevola oli minullekin outo nimi, joten kiitos selventävästä lisätiedosta.
Kun tuli tuo runokin tuohon voin ehkä vielä jatkaa tämän verran että linkitän, erittäin henkilökohtaisena eli subjektiivisena puheenvuorona keskusteluun, mutta objektiivisuuteen pyrkien:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000038175228#posting.postingId
hyvää sunnuntain jatkoa, tee!
---
P.S.
Corrie ten Boom oli hollantilaisen kellosepän tytär, perhe ei ollut juutalainen mutta auttoivat juutalaisia Hollannin natsimiehityksen aikana ja joutuivat siitä hyvästä itsekin keskitysleirille. Corrie joutui näkemään kuinka hänen oma siskonsa menehtyi vartijoiden mielivaltaisuuden kohteena. Sodan jälkeen hän matkusti Saksassa laajalti julistaen ihmisille ei vihaa ja kostoa, vaan anteeksiantamuksen ja rakkauden sanomaa. Hän itse joutui vaikeaan tilanteeseen saksalaisessa kirkossa, kun puhetilaisuuden jälkeen eräs hieno herrasmies tuli kiittämään puheesta todeten, että anteeksiantamus todellakin on äärimmäisen tärkeää. Mies ojensi kätensä Corrieta kohti, ja Corrie koki kuin hänen sydämensä oli äkkiä jäätynyt. Juuri hetki sitten hän julisti toisille anteeksiantamuksen sanomaa, mutta nyt joutui kokemaan, ettei itse pystynyt antamaan anteeksi! Hän oli tunnistanut miehen. Tämä oli keskitysleirin julmimpia vartijoita, yksi niistä, joiden käsissä Corrien sisko Betsie kärsi ja menehtyi.
Corrie ei kyennyt tarttumaan ojennettuun käteen. Mutta vastoin omia tunteitaan hän päätti rakastaa, ja sitten tarttuessaan miehen käteen koki ihmeen, kuinka Rakkaus sulatti sydämestä vihamielisyyden jään.
http://en.wikipedia.org/wiki/Corrie_ten_Boom
Kukaan meistä ei ole Corrie
Niin kuin Corriekaan ei ollut kukaan meistä
Sillä jos olisimme joku toinen
Kuinka eläisimme
Opetella rakastamaan omalla kohdallaan...
On suostua olemaan se joka on
Kaikkine rajoituksineen, unelmineen ja pelkoineen
Nostaa katse ja katsoa kauemmas
Elämän todellisuudessa
Nähdäkseen lähelle
Aina yhden kaipaavan ihmisen verran
Kiitos kauniista viestistäsi, sanoistasi! En edes yritä vastata kaikkeen, mutta luulen että yhteinen tekijä on arvot, että niitä yleensä on. Kovin usein nykyään arvo on sama kuin hinta.