Monet tuttavani ja tuntemattomat aina häsäävät kaikenmaailman ikäkriiseistä. 30veen ikäkriisi on ehkä aika kärjes näistä kriiseistä kun ei enään olla parikymppisiä.
Siis mikä tekee näistä kymppien vaihtumisesta niin elämää suurempia asioita? Ite en edes pahemmin noteerannu kun 30 lävähti tauluun, on muuta tekemistä enkä välitä koko numerohommelista ollenkaan.
Kaverit kokee kaikki numereeliset tapahtumat niin syvältä että oikeen pahaa tekee. Entäs te? Kokemuksia? Mittaatte ikääntymistä saavutetuilla tavoitteilla?
Siis mikä tekee näistä kymppien vaihtumisesta niin elämää suurempia asioita? Ite en edes pahemmin noteerannu kun 30 lävähti tauluun, on muuta tekemistä enkä välitä koko numerohommelista ollenkaan.
Kaverit kokee kaikki numereeliset tapahtumat niin syvältä että oikeen pahaa tekee. Entäs te? Kokemuksia? Mittaatte ikääntymistä saavutetuilla tavoitteilla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä olen 29 v, kohta kolmenkymmenen. Lapsia on kolme ja olen naimisissa ja muutenkin "tavoitteet" saavutettu, koska en rahasta juuri perusta ja varsinaisia uratavoitteita minulla ei olekaan ollut.
Olen aina tykännyt olla kaunis ja meikkaan yleensä ruokakauppaankin ja myös silloin kun olen lasten kanssa kotona koko päivän, meikkaan joskus piristääkseni itseäni ja näyttääkseni nätiltä kun mies tulee kotiin (vaikka mies on sanonut, että näytän ihan samalta onko meikkiä vai ei, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa). Olen tottunut siihen, että ravintoloissa miehet tulevat juttelemaan ja ovat kiinnostuneita jne. vaikka tietenkään varattuna en lähde juttuihin mukaan. Olen vaan aina tykännyt siitä, jos minun perääni katsotaan. Tärkeintä minulle on kuitenkin se, että mieheni mielestä näytän hyvältä ja sitä murehdin aina välillä ja syystäkin kun imetän täällä hänen tullessaan töistä rumissa rintsikoissa tukka nutturalla istumatomissa verkkareissa. Yritän kyllä kompensoida sitten kun ehdin puekutumalla paremmin ja meikkaamalla kotonakin vähintään viikonloppuisin, yleensä useammin. Seksiä varten pukeudun aina johonkin hepeneisiin.
En ole lasten saannin takia ravintoloissa käynyt ja tiedän ettei siellä enää osakseni tule samanlaista huomiota kun sinne menen. En ole mikään missi, mutta sinkkuaikoina aina kavereiden kanssa katsottiin kuka on kenenkin mielestä ravintolan parhaimman näköisin mies ja sitten aloin silmäpelin mielstäni parhaimman näköisen kanssa ja aina olisin haluamani miehen saanut.
Tilanne ei todellakaan ole enää se.
Pinnallista, mutta näin asia on. Ei minua muu juuri vanhenemisessa huoleta tai elämääni vaikuta tällä iällä, sitten vanhempana kun alkaa ikä oikeasti vaikuttaa jaksamiseen ja terveyteen ja tekemisiin, suhtautuu ikääntymiseen ehkä eri tavalla. Nyt kun lapset on saatu niin ei enää vanhenemisessa muuta murehdittavaa kuin ulkonäkö ja sehän on pientä tässä elämässä! (vaikka kirjoituksesta ehkä saikin toisenlaisen kuvan..)
ei ole huolta ulkonäöstä, koska olet miehesi jo tavannut.
Olen kohta samanikäinen, enkä ole edes seurustellut vielä. Se aiheuttaa lievää kriiseilyä.
No onhan se noinkin, mutta mieheni on minua kolme vuotta nuorempi ja tosi hyvännäköinen ja on pettänyt minua pari vuotta sitten. Ja vaikka mieheni ei ole eroavaa tyyppiä, ei ole kivaa jos en ole hänen mielestä enää kohta viehättävä. Ja jos pettäisi minua uudestaan, olisi ero edessä, koska viime pettäisestä ollaan pästy vasta nyt yli koska en meinannut millään päästä asian yli ja luottanusta oli vaikeaa saada takaisin.
Tänään dr.Philissä oli yksi pari, missä mies haukkui aina vaimonsa raskausarpia ja roikkuvia rintoja ym. ja aloin miettiä, että koska mieheni on kiltti hän ei ikinä haukkuisi minun ulkonäköäni (tai sitten pelkää minua :)), mutta mitä jos hänkin ajattelee niin.
Tiedän ettei näillä ulkonäköjutuilla ole oikeasti mitään väliä ja on törkeää edes murehtia tälläisiä kun Haitissa koulut sortuu ja ihmiset kärsivät joka puolella ihan oikeita ongelmia, mutta nyt jostain syystä on tällänen kausi meneillään.
Jos et ole seurustellut vielä olet todellinen helmi, koska sellaisen naisen moni mies haluaa. Vaikka kuulostaa vanhanaikaiselta tässä nykypäivän maailmassa, sinun on helpompi saada mies kuin eronneen yh:n, koska moni haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä ja saada kaltaisesi naisen ilman menneisyyden rasitteita ja exiä. Ja on parempi ettet ole seurustellut vaan siksi että pitäisi olla joku. Vaikka sanotaan että huonoistakin suhteista saa hyvää elämän kokemusta niin oikeasti mun mielestä kukaan ei turhista pettymisistä ja loukkauksista ja sydänsuruista hyödy mitään.
"tavoitteet" saavutettu, koska en rahasta juuri perusta ja varsinaisia uratavoitteita minulla ei olekaan ollut."
Joo sama täällä. Suurin saavutus uralla on ammattiliiton jäsenkortti. Palkka alle kympin tunti likaisesta ja raskaasta tehdastyöstä.
No on tämäkin parempi kuin istua Lidlin kassalla koulutusta (kauppaopisto) vastaavassa työssä.
itse omaa menneisyyttäni rasitteena, tätä vuosien yksinäisyyttä, jotenkin siitä tulee niin avuton olo. Ja varsinkin nyt kun en ole enää niin nätti, huolettaa, että onko minulla mitään tarjottavaa.
Katsopas hiukan iäkkäämpiä naisia jotka huolehtivat ulkonäöstään jonkin verran.
Mielestäni moni on hiukan vanhempana upean näköinen sillä hänellä on sellaista elämän tuomaa karismaa ja kypsyyttä ulkoisestikin.
Monet ovat mielestäni tosi kauniita.
Äläkä sinäkään sure, ajatuksesi muuttuvat kun saat lisää vuosia ja arvomaailmasi muuttuu hurjasti kun alat lähestyä 40 vuoden ikää.
Elä tänään ja nauti siitä. Älä sure tulevaa kun et tiedä mitä se tuo tullessaan. Toivottavasti viisautta kokemuksiesi myötä.
muistappa, että vanhemmat ja kohteliaanoloiset miehet kiinnostavat todella paljon monia nuorempia naisia. Kypsät ja keskustelutaitoiset tai sitten vain ohimolta harmaantuvat. Ei tartte olla säntäilevä ja seksiä tirsuava pihvi enää tai joku sänkyhommien supersankari. Vuodet menee ja menköön. Edessä enemmän. Toiset stressaa rypyistä tai luoja ties mistä sitä ongelmaa väännetään. Joku osuu aina kohdalle joskus ja sillä selvä. Ei silloin kuin haluaisi tai epätoivoinen vaan yllättäen. Jatkuvia valintoja. Huumorilla ja itsensä normaalitasoisella arvostamisella pärjäilee. Sinä taidat olla tasapainossa, mutta ne muut...Niin olen naispuoleinen, jos tärkeää edes.
Ei se kuinka vanha olet,vaan se kuinka olet vanha!Muistakaa tuo!Itse täytän ensi vuonna 40v ja tunnen itseni vielä 25vuotiaaksi.Nauttikaa vuosistanne!!!!
Kyllä juuri niin! Ei kandee ressata! Ikääntyminen on ihan yhtä luonnollista kuin syntymä ja kuolema. Kohdatkaamme siis kaikki se!