Ainakin uskoisin tapaavani hänen. 31,5v sodan muistoja käyden.
Onko tämän jälkeen mitään...
hande
5451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoituksiasi jonkin verran. Surutyö kestää aikansa ja tämä kirjoittaminen on yksi sinun tapasi surra. Millään tavalla nopeammin tilannettasi ei voi muuttaa. Aika tekee tehtävänsä ja elämään alkaa valo pilkistää jonakin aamuna ja toisena aamuna hiukan enemmän. Unohtaa et voi milloinkaan, kuitenkin suru väistyy ajallaan antaen tilaa elämälle itselleen, "Kaiken sen mitä tarkoitettu on".
Minä uskon sinun tapaavan hänet ajallaan.
Hän otaksuu. Hyvä sekin.
olet niin haikea. Ja välillä sinussa nostaa päätään poikanen joka patkankaan vällii...Mutta hellyttävä tuollaisenaan kunnes väsyt hellyttämään, eikös...Anna periksi ja anna tulla ...ulos hiljaisuudessa. Ja näin olet varmaan tehnytkin. Tapaatte varmaan...Hyvää yötä!
Äitini, kunnioitettu 81- v arvokas Nainen, on minulle jo pentuna sanonut.
- Sen mie tiijä, et siusta mie saan aihetta.
- en tiijä hyvää vaiko pahhaa, mut sen mie tiijän...
niin äidille kuin muillekin. Mutta nyt tutumaan!