En ollut koskaan ajatellu et tästä tulis mitään ongelmaa. Olin kyllä katellu kaikenlaisia hintoja jo ihan pienestä pitäen ja vähän tuhnautellut mutta koin sen kuuluvan siihen ikään. Pikkuhiljaa jäin kuitenkin koukkuun. Jo murrosiässä kyttäilin asuntojen, autojen, makkaroiden ja muiden hintoja ja päästin pienet tuhnaukset. Koin suurta nautintoa tästä. Heti kun pääsin koulustakin kotiin niin aloin ettimään hintoja ja tuhnuttelemaan. Alussa tuhnut oli vain ihan pieniä turauksia mutta jo siinä viidentoista kiepeillä ne oli jo kunnon töräyksiä, joskus ihan varrenkin kanssa.
AIkuisikään päästyä ongelma paheni entisestään. Se alkoi vallata elämää pala palalta. En enää niin välittänyt koulumenestyksestä, perheestä, kavereista, viinasta, horatsuista enkä sienistä. Välitin vain tuhnuamisesta.
Ongelma pysyi jossakin rajoissa siihen asti kunnes tutustuin internettiin. Sen jälkeen se oli menoa. Tutkin yötä päivää asuntojen, autojen jne. hintoja ja odottelin että asuntojen hinnat rommaa ja autojen verot rommaa. Rommausprosentit oli siinä vaiheessa siinä 20:n kieppeillä mutta siitä ne pikkuhiljaa lisääntyivät niin että ne on nyt jo sairaalloisella tasolla, -70 =)
Kaverit suositteli mulle -60:ssä TUHNU-kerhoa jossa addiktion saaneet kokoontuvat kerran viikossa ja kertovat ongelmistaan toisilleen. Paraneminen käynnistyy kuulemma siitä, että tunnustaa itselleen olevansa tuhnu. Pitää sanoa ääneen, että olen Klaus ja olen tuhnu. Siitä lähtee paraneminen.
Alussa oli vaikeaa, mutta jo parin vuoden käynnin jälkeen aloin pikkuhiljaa päästä rommausprosenteissa alaspäin. Läski vuokraisäntäkin sanoi prröött että hän on huomannut että sä oot päässy jo varmaan -60:teen, sen näkee ihan selvästi. Sanoin sille niinkun asia on, - 62% on vielä, siitä on matkaa vielä lähtötasolle -20%.
Uskon että paranen, mutta aikaa se vie. Joskus uskallan jopa haaveilla siitä että pääsisin nollatasolle ja lopulliseen finaaliin : ostaisin asunnon =) Mutta se on vielä nin kaukana näillä rommausprosenteilla että se on vielä vain kaukainen unelma. Läski vuokraisäntä jne. sanoi siihen että älä lannistu, niin kauan on toivoa kuin on elämää.
AIkuisikään päästyä ongelma paheni entisestään. Se alkoi vallata elämää pala palalta. En enää niin välittänyt koulumenestyksestä, perheestä, kavereista, viinasta, horatsuista enkä sienistä. Välitin vain tuhnuamisesta.
Ongelma pysyi jossakin rajoissa siihen asti kunnes tutustuin internettiin. Sen jälkeen se oli menoa. Tutkin yötä päivää asuntojen, autojen jne. hintoja ja odottelin että asuntojen hinnat rommaa ja autojen verot rommaa. Rommausprosentit oli siinä vaiheessa siinä 20:n kieppeillä mutta siitä ne pikkuhiljaa lisääntyivät niin että ne on nyt jo sairaalloisella tasolla, -70 =)
Kaverit suositteli mulle -60:ssä TUHNU-kerhoa jossa addiktion saaneet kokoontuvat kerran viikossa ja kertovat ongelmistaan toisilleen. Paraneminen käynnistyy kuulemma siitä, että tunnustaa itselleen olevansa tuhnu. Pitää sanoa ääneen, että olen Klaus ja olen tuhnu. Siitä lähtee paraneminen.
Alussa oli vaikeaa, mutta jo parin vuoden käynnin jälkeen aloin pikkuhiljaa päästä rommausprosenteissa alaspäin. Läski vuokraisäntäkin sanoi prröött että hän on huomannut että sä oot päässy jo varmaan -60:teen, sen näkee ihan selvästi. Sanoin sille niinkun asia on, - 62% on vielä, siitä on matkaa vielä lähtötasolle -20%.
Uskon että paranen, mutta aikaa se vie. Joskus uskallan jopa haaveilla siitä että pääsisin nollatasolle ja lopulliseen finaaliin : ostaisin asunnon =) Mutta se on vielä nin kaukana näillä rommausprosenteilla että se on vielä vain kaukainen unelma. Läski vuokraisäntä jne. sanoi siihen että älä lannistu, niin kauan on toivoa kuin on elämää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tyhmä juttu!