Auttakaa jos kokemusta/tietoa löytyy!
Olen 20-vuotias naisen alku joka on raskaana viikolla 25? En ole varmma onko oikea raskausviikko kyseessä kun en ole käynyt kertaakaan neuvolassa.
En tehnyt aborttia koska join koko kesän niin railakkaasti ettei millään ollut mitään väliä.
Nyt oltuani vihdoin selvinpäin olen ruvennut miettimään mitä teen asialle. En halua lasta pitää koska en osaa edes itsestäni huolehtia joten ajattelin antaa lapsen adoptoitavaksi.
Ongelmani siis on,että minne otan yhteyttä jotta lapselle löydettäisiin äiti ja isä??
Olen 20-vuotias naisen alku joka on raskaana viikolla 25? En ole varmma onko oikea raskausviikko kyseessä kun en ole käynyt kertaakaan neuvolassa.
En tehnyt aborttia koska join koko kesän niin railakkaasti ettei millään ollut mitään väliä.
Nyt oltuani vihdoin selvinpäin olen ruvennut miettimään mitä teen asialle. En halua lasta pitää koska en osaa edes itsestäni huolehtia joten ajattelin antaa lapsen adoptoitavaksi.
Ongelmani siis on,että minne otan yhteyttä jotta lapselle löydettäisiin äiti ja isä??
Vastaukset 27
Vanhimmat
kotikaupunkisi sosiaalitoimistoon tai Pelastakaa lapset Ry:hyn, niin pääset keskustelemaan niistä vaihtiehdoista joita sinulla on. Tiedäthän, että adoptio ei ole ainoa vaihtoehto?!
http://www.pelastakaalapset.fi/fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kotimaiset-adoptiot
Hei!
Jos sinusta tuntuu, ettet pysty huolehtimaan edes itsestäsi, niin lapsen antaminen adoptioon on varmasti hyvä ja vastuullinen teko. On mahdollista, että alkoholinkäyttösi on aiheuttanut lapselle neurologisia ongelmia, jotka tekevät hänestä keskimääräistä vaativamman hoidettavan. (olen itse adoptoinut Venäjältä kaksi lasta jotka ovat olleet sikiöaikanaan päihteille alttiina, ja heillä on tästä johtuvia keskittymis- ja oppimisongelmia).
Jos lapsella on erityisiä haasteita, niin olisi tosi tärkeää, että hän saisi kodin, jossa vanhemmat ovat häneen 100% sitoutuneita. Tässä mielessä adoptiokoti olisi todennäköisesti parempi kuin sijoituskoti. Erityislapsi tarvitsee vanhemmat, jotka ovat valmiit taistelemaan hänelle tarvittavat terapiat, erityisopetukset yms. (toki voi olla myös niin, ettei lapsellasi ole mitään ongelmaa - päihteiden vaikutusta ei tiedä ennen kuin ajan kanssa)
Pelalla on jonossa pitkä lista perheitä, jotka eivät mitään muuta haluakaan kuin ryhtyä vanhemmiksi pienelle lapselle, josta hänen biologiset vanhempansa eivät kykene huolehtimaan. Itse olen suunnattoman onnellinen, että omien poikieni biologiset äidit antoivat lapsilleen mahdollisuuden perheeseen, kun he eivät itse sitä kyenneet tarjoamaan.
Olet rohkea ihminen kun olet valmis miettimään adoptiota, joka varmasti on vaikea päätös. Kannattaa myös muistaa, että lopullista päätöstä ei tarvitse eikä edes voi tehdä ennen kuin lapsen syntymän jälkeen. Harkinta-aika on muistaakseni 8 viikkoa.
Jos olet varma, että adoptio on sinulle oikea valinta, niin tee se! Samalla teet monta muutakin ihmistä onnellisiksi.
Millä perusteella ap:n lapsella on neurologisia ongelmia?
Millä perusteella adoptio on oikea päätos?
kuullut FAS tai FAE-lapsista (fetaalialkoholisyndrooma). Raskauden aikainnen runsas ja jatkuva alkoholinkäyttö varsinkin noissa alkuraskauden herkissä sikiön kehitysvaiheissa aiheuttaa sikiölle suuren riskin saada juuri noita korjaamattomia alkoholin aiheuttamia neurologisia vammoja.
Luepa täältä:
http://www.sci.fi/~kup/syndroma/fas.htm
Sen onko adoptio oikea päätös tietävät vain lapsen vanhemmat. Vain he tuntevat omat resurssinsa.
Sori, olet väärässä, runsas alkoholin käytto.
FAS:in saatta aiheuttaa alkoholin vähäinen käytto. Kukaan ei tiedä turvallistä määrää. Eli joku joka juo tosi vähän voi saada fas lapsen, ja joku joka juo paljon voi saada terveen lapsen.
Koska isän suostumus tarvitaan adoptiopapereihin, niin kaikkein ensimmäiseksi keskustelisin vauvan isän kanssa, mitä hän on mieltä vauvan tulevaisuudesta ja siitä, antaako hän vauvansa adoptoitavaksi vai haluaako itse kasvattaa hänet.
En ole varma koskeeko adoptioneuvonta ja harkinta-aika myös biologista isää, mutta kuvittelisin, että isällekin selvitettäisiin adoptioneuvonnassa mistä velvollisuuksista ja oikeuksista hän luopuu allekirjoittaessaan adoptiosuostumuksensa.
korjaan, että isän suostumusta ei automaattisesti tarvita. Ainoastaan jos biologinen äiti on naimisissa tai jos lapsen syntymän jälkeen isyys on tunnustettu lastenvalvojalle. Jos kyseessä on AU-lapsi ja biologinen isä ei ole tiedossa tai ei ole käynyt tunnustamassa isyyttä, riittää kun äiti antaa adoptiosuostumuksen.
Ei kai se ole kuitenkaan toivottava tilanne, että isää ei tunnisteta, että isä ei ole tiedossa, että aloittaja ei ole isän kanssa avioliitossa tai että isä ei tunnusta lastenvalvojalle isyyttään.
Jos isän nimi kuitenkin annetaan virallisiin papereihin, niin lapsukainen ilmestynee jossain vaiheessa isän oven taakse isona, ja tällöinhän isä ja isän perhe ja lapset ovat aivan että mitäh! Eihän näin voi olla. Kyllä isälle pitää ilmoittaa, jos hänen nimensä on hänen tietämättään annettu vauvan isäksi papereihin.
Elikkä palaan siihen, että annetaanko tunnistetulle isälle myös adoptioneuvontaa, jotta hän tietää mistä kaikesta hän luopuu, jos allekirjoittaa suostumuksensa adoptioon. Minusta, kun nyt niin kovasti olemme tasa-arvon kannattajia, niin ehdottomasti molempien biologisten vanhempien pitää saada adoptioneuvontaa suotumusta ennen. Ja kunnolla.
Asia vaatii uuden lain, jos sellaista ei nyt noudateta myös isien suhteen. Ei ole vauvan etu, että hänen isäänsä ei ole kunnolla kuultu ja kunnolla valistettu.
että hänelle on tulossa lapsi ja kertoa adoptiosuunnitelmista. Voihan olla, että isä haluaa lapsen itselleen.
Isälle kuuluu aina ilmoittaa siitä, että odottaa lasta hänelle, vastuu lapsesta on aina kannettava yhdessä.
on tunnustanut isyytensä, hän saa lainmukaista adoptioneuvontaa (pakollinen juttu, vaikka ei haluaisikaan) ja hänen nimensä vaaditaan adoptioasiakirjoihin. Hän voi halutessaan myö estää adoption. Tämä kuitenkin vaatii sen virallisen isyyden tunnistamisen, pelkällä äidin esim. sairaalan tietoihin ilmoittamilla isän tiedoilla ei ole mitään merkitystä.
Saman lailla vaaditaan adoptioneuvonnan läpikäymistä ja allekirjoitusta naimisissa olevan naisen puolisolta, oli hän sitten lapsen isä tai ei.
kysyy kyllä isän tietoja kaavakkeissaan, mutta näitähän ei tarvitse ilmoittaa. Eikä isän perään sen kummemmin kysellä. Ainoastaan äidin tiedot ovat pakolliset. Ainahan isä ei edes ole tiedossa tai isäehdokkaita on useita. Kyllähän sinkkunainen voi ihan hyvin olla kuukauden aikana ollut yhdynnässä useammankin kuin yhden miehen kanssa. Puhumattakaan niistä vaikkapa laiva tai ulkomaanreissuista, joissa hiprakassa harrastetaan satunnaista seksiä. Isästä ei tällöin välttämättä ole tiedossa kuin etunimi. Ja vaikka äidillä olisi aavistus isästä, niin haluaako hän vaatia isyyden tunnustamista, kun isällä on silloin oikeus vaikka estää äidin adoptioaikeet. Tällöin sellainen mies, joka itse uskoo olevansa isä voi tietysti vaatia isyyden tunnustamista.
Kirjataanko neuvolassa ja sairaalassa adoptioprosessissa lasta varten sitten, että äiti kertoo olleensa ulkomailla hiprakassa eikä muista tai ottanut selvää isän henkilöllisyydestä. Tämäkin tieto on adoptoidulle sentään jotain sen rinnalla, että kaavakkeessa on jätetty se kohta kokonaan täyttämättä. Lisäksi se vähän edellyttää vastuuta kertojalta eli siltä äidiltä, koska jotkuthan voi säveltää, ettei muka tiedä isää. Silloin joutuu sitten ihan oikeesti ja dokumentoidusti sen toteamaan tai mahdollisesti valehtelemaan. Siihen ei pidä tyytyä vaan pitää kirjata miksi ei tiedä, vauvaa varten.
äidin raskauteen liittyviin tietoihin mitään erillistä selitystä, sillä neuvolan tai synnärin henkilökunta ei ole missään tekemisissä adoptioasioiden kanssa. Ihan sama tilannehan se on, vaikka AU-lasta ei oltaisi adoptioon antamassa. Eihän sellaisessakaan tapauksessa neuvolan papereihin laiteta merkintää siitä, missä ja millaisessa tilanteessa lapsi on alkunsa saanut. Isän tiedot jätetään vaan tyhjäksi. Kummassakin tapauksessa lapsi voi sitten itse yrittää saada äidiltä selville isän henkilöllisyyden. Heidän välinen asiahan se loppujen lopuksi onkin. Sen sijaan adoptioasioissa sosiaalipuolen henkilökunta asiasta tiedustelee ja merkinnät tehdään sossun papereihin, mutta eihän ketään voi vasten tahtoaan pakottaa isyyttä kertomaan jos ei halua.
jos isyyttä ei ole virallisesti todettu, eli siis tutkittu ja/tai tunnustettu.
Jos se au-lapsen äiti sitten myöhemmin kertoo lapselle isän henkilöllisyyden, niin voi koko lapsi tulla täytenä yllätyksenä perintö-oikeuksineen päivineen isälle ja hänen vaimolleen ja lapsilleen.
Sama adoptiolapsen kohdalla, kun lapsi isona voi tulla lain mukaan äitinsä luokse, ja tivata kuka oli isä, niin hän sitten voi tulla isän elämään täysin niin, ettei isä ole tiennyt koko lapsesta mitään. Se voi harmittaa isää, varsinkin, jos hän on lapseton ja on toivonut lasta, ja sitten selviää, että hänellä olisi ollutkin lapsi.
Eikö ole mitään keinoja keksitty ettei miehiä syrjäytetä tolleen au-, sijoitus- ja adoptiolasten kohtaloita prosessoitaessa.
Olen sitä mieltä, että äiti voi päättää abortista yksin, mutta heti kun vauva on syntynyt, niin ei äiti voi yksin päättää isän puolesta vauvan kohtalosta.
Kyllä jokainen, joka hommiin ryhtyy tietää, että vauva voi tulla. Mielestäni pitäisi enemmän valistaa nuorisoa, että he mieltäisivät kuinka vakava ja loppuelämään vaikuttava asia raskaaksi tuleminen todellisuudessa on kaikkine seuraamuksineen.
ei ole oikeutta periä biologisia vanhempiaan. kaikki biologiseen sukuun liittyvät oikeudet ja velvollisuudet katkeavat adoption yhteydessä. Näin siis on ollut 80-luvulta lähtien.
tuo on ihan itsestäänselvyys, että adoptoitu ei peri tunnettua eikä tuntemattomaksi siihen asti ollutta isää, mutta nyt olikin kyse siitä isän oikeudesta mikä häviää kokonaan äidin päättäessä pimittää isä vauvavaiheessa ja sitten kuitenkin myöhemmin äiti kertookin henkilöllisyyden aikuiselle lapselleen, joka voi olla au-, sijoitettu tai adoptoitu.
on oikeus periä biologinen isänsä. Eli perintäoikeuksista ei sentään ole kyse, kun lapsi myöhemmin ilmaantuu miehen elämään ja sanoo että mun äitin mukaan sä olet mun isä.
vaatia silloinkin isyyden selvittämistä. Ei sitä tarvi vauvana tehdä. Tällöin lapsi saa myös perimäoikeuden, jos isyys varmistuu.
Olet tehnyt hyvän päätöksen, kun annat lapsellesi mahdollisuuden elämään.
Toki surettaa puolestasi ja tulevan lapsesi puolesta, huima alkoholin käyttö, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten siihen ei kannata ripustautua.
Menet sinne Neuvolaan ja kerrot adoptio päätöksestäsi. Saat siitä ajan sossulle.
Vauvaa ei edes näytetä sinulle, jos et näin erikseen tahdo.
Adoption lainvoimaisuus tulee käsittelyyn vasta pitkä ajan päästä, tällä koitetaan pois sulkea äidin synnytyksenjälkeinen masennus.
On rohkeaa tunnustaa oma heikkous.
Isyyteen en ota kantaa, koska en tiedä iedätkö edes itse isän tai kiinnostaako häntä lainkaan.
Isän nimi papereissa takaa silti lapselle tulevaisuudessa sen että hän voi käydä kurkkimassa jossain, kuka hänen biologinen isä on, onko samaa näköä ym.. Ja tietenkin perintäoikeus.
oikeutta periä biologisia vanhempiaan tai sukuaan. Adoption jälkeen hänen katsotaan lain edessä kuuluvan vain ja ainoastaan adoptiosukuunsa, joten hän perii adoptiovanhempansa ja -sukunsa. Biologisen isän periminen käy ainoastaan isän tekemän testamentin kautta.
Vuoden 1980 jälkeen adoptoiduilla ei ole oikeutta periä biologisia vanhempiaan elleivät nämä tee testamenttia lapsen hyväksi. Myös ennen vuotta 1980 adoptoitujen kohdalla voi olla sama tilanne, jos adoptio on uudelleen käsitelty käräjäoikeudessa vastaamaan vuonna 1980 voimaan tullutta adoptiolakia.
Minut adoptoitiin 70-luvulla ja olen jo perinyt biologisen isän ja lapsettoman sedän perinnöstäkin sain vähän. Minusta on tosi kummallista, ettei nykyään adoptoidut voi periä biologisia sukulaisiaan. Enkä ymmärrä sitä, että ennen vuotta 1980 adoptoitujen adoptiovanhemmat ovat voineet ilman biologisten vanhempien tai lapsen lupaa uudistaa adoption niin, että lapsien perintäoikeus biologisiin vanhempiin katkeaa.
niin monelta kantilta. Miksi ihmeessä adoptiolapsella pitäisi olla tuplaperimäoikeus? Siis että perisi sekä bio- että adoptiosukulaiset. Biosuvussa saattaa tulla myös ikäviä tilanteita, jos jostakin löytyy yllättäen perillinen, josta ei ole koskaan kuultu mitään. Erityisesti sellaisessa tapauksessa biosuvun periminen ihmetyttäisi, ettei olisi pidetty minkäänlaista yhteyttä, mutta perintö oltaisiin silti ottamassa vastaan. Jos adoptoitu lapsi on sen sijaan tekemisissä biosuvun kanssa ja joku ko. suvusta haluaa hänelle yhdenvertaisen perimäoikeuden, niin tämä hoituu helposti testamentin avulla.
Itse olen vanhan lain aikana adoptoitu ja adoptivanhempani jo perinyt. Biologisen äitini tulen joskus perimään, mutta en aio ottaa perintöä vastaan. Minulla on sisaruksia, jotka biologinen äitini on pitänyt, heille perintö kuuluu. Minä olen jo vanhempani (adoptio) perinyt. Eli minusta nykyinen laki on hyvä ja looginen.
Vähän tuosta isä asiasta ja adoptiosta. Lapsen isää ei kysele kukaan ennen lastenvalvojaa, jolle avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden selvittäminen kuuluu. Varmaan neuvolassa isän olemassa olosta kysellään, mutta jos ilmoittaa että isä ei ole kuvioissa mukana, ei asia heille kuulu. Lastenvalvojan luona äiti voi halutessaan kieltäytyä isyyden selvityksestä. Jos äiti haluaa isyyden selvitettäväksi, lastenvalvojan on mahdollisuuksien mukaan se tehtävä. Mutta jos äiti tiedä isäkandidaatista (kandidaateista) muuta kuin etunimen, jos sitäkään, selvittäminen ei todennäköisesti onnistu. Mutta jos isyys on vahvistettu (tunnustamalla tai oikeudessa), lasta ei voi antaa adoptoitavaksi ilman isän suostumusta. Ja jos lapsi annetaan adoptioon, myös isälle on annettava adoptioneuvontaa.
Enpä ota nyt kantaa tämän kirjoituksen aloittaneen ihmisen tilanteeseen. Totean kuitenkin sen, että kotimaisista adoptiovauvoista on hirveä pula. Kotimaiset adoptiot ovat jonkin verran vähentyneet viime vuosina ja viimeisen 20 vuoden aikana selvästi. Kun ulkomailtakin adoptiolasten saaminen on muuttunut entistä vaikeammaksi, alkaa osalla adoptiolasta odottavista vanhemmista keinot muuttua likaiseksi.
Minusta ei ole oikein, että adoptiolasta odottavat aikuiset kirjoittavat täällä tai abortti-palstalla kotimaista adoptiota ylistäviä kirjoituksia. Voisitte näissä samoissa ketjussa kertoa myös sen, että ette toivo adoptiolapsen aikuisena ottavat yhteyttä biovanhempiinsa jne. Biovanhemmilla ei myöskään teidän mielestä ole oikeutta ottaa yhteyttä adoptoituun lapseen jne.
Meillä ei ole adoptiolasta ja ei ehkä koskaan tule olemaankaan, MUTTA: jos meillä olisi adoptiolapsi ja hänen biologinen äitinsä haluaisi pitää myöhemmin yhteyttä niin mitä pahaa siinä olisi?
Jos lapsi haluaisi myöhemmin ottaa yhteyttä bioäitiinsä, niin miten se olisi minulta pois?
Mistä ihmeestä keksit tuollaisia yleistyksiä?
Minusta ei kannata kategorioida kaikkia adoptiovanhempia yhteen nippuun. Adoptiovanhemmiksi haluavia on varmasti yhtä paljon erilaisia kuin biovahempiakin. Adoptioneuvonnanantajat sitten valitsevat ketkä mahdollisista adoptiolasta toivovista saa lapsen ja ketkä ei. Ja heidän seula on varmasti tiukka johtuen mainitsemastasi lapsien määrän vähenemisestä.