Suutuin täällä käytävästä keskustelusta niin että päätin aloittaa toisenkin aiheen. Toivottavasti saan vastakaikua.
Täällä vaahdotaan kerrasta toiseen, kuinka seksuaalinen väkivalta jättää parantumattomat jälkensä sieluun. Aivan varmasti jättääkin, mutta ajatelkaapa asiaa toiselta kannalta. Näyttää osin siltä, ettei parantumiseen, oman mielen eheytymiseen, anneta toivoa. Moniko teistä, arvon asiantuntijat, olisi valmis sanomaan kärsivälle uhrille silmästä silmään katsoen, että sinä et koskaan parane tuosta? Olen järkyttynyt.
Toinen ikävä puoli, johon olen kiinnittänyt huomiota, on se asiaankuulumaton porukka joka täällä pyrkii pätemään. Esimerkiksi joku - mahdollisesti kerrasta toiseen sama ihminen - kertoo muuttaneensa pois Suomesta, koska täällä ei pedofiilejä saada kuriin. Yhdessä kirjoituksessa uhri on hän itse, toisessa hänen ystävänsä. Olen järkyttynyt. Tuollainen paskanjauhanta ei auta yhtään mitenkään. En voi olla kysymättä, miksi tämä kirjoittaja jauhaa samaa juttuaan. Hänelle lienee jokin henkilökohtainen tarve sille. Sanoisi edes, minne muutti. Mikä on se taivas, jossa ei ole pedofiliaa, tai jossa lapsiinsekaantujat jäävät vuorenvarmasti kiinni? Valehteleminen tällaisessa asiassa on vaarallista. Kun pedofiliasyytteitä käytetään avioerojen lyömäaseina tai siitä puhutaan muuten paskaa, käytävää keskustelua aletaan ehkä vähätellä kokonaisuudessaan. Ja sekö on sitten hyvä? Seksuaalinen väkivalta on niin vaikea asia, että tyhjät puheet siitä osoittavat melkoista moukkamaisuutta.
Esitän nyt tulkinnan, joka ei seiso kovin vankoilla perustuksilla, mutta jonka uskon osuvan edes jotenkin oikeaan
Moraalinen vaahtoaminen ja suuriääninen oikeassaolonsa todistelu on joko 1) keino pönkittää omaa egoa tai 2) hyväksi koettu tekosyy työntää utelias nokka asiaan, joka ei varsinaisesti kuulu vaahtoajalle. Mutta pönkittyykö ego moisella vaahtoamisella? Minusta tuollainen käytös on aivan yhtä hyvää ja rakentavaa kuin se, että joku väittäisi olevansa erinomaisen hyvä huutamalla isoon ääneen että kaksi plus kaksi on neljä. Ja jos pedofilia ilmiönä syystä tai toisesta noin kiinnostaa, niin pitäisi olla kanttia mennä kirjastoon lukemaan tai lainaamaan asiaa käsittelevää kirjallisuutta. Tällä palstalla tuntuvat pääasiassa vaahtoavan suurisuut, mutta osuvat kuvaukset asiasta ovat harvassa. En mitenkään usko, että täysissä sielunvoimissa oleva ihminen jaksaa lukea satoja tekstejä, joitten pääasiallinen sisältö on oman oikeassaolon esittely ja tuomioden jakelu kasvottomalle viholliselle. Siispä se on jokin muu syy, joka vetää nuo ihmiset lukemaan tätä palstaa. Minua yököttää se, että jotkut haluavat puljata seksuaalisen väkivallan kanssa omaksi huvikseen. Eikö heidän elämästä todellakaan löydy muuta sisältöä? Eikö ole läheisempiä ongelmia, joiden oikaisemiseksi heillä olisi konkreettisia keinoja? Mikä ihme tässä pahuudessa niin kiehtoo? Häpeäisivät.
Täällä vaahdotaan kerrasta toiseen, kuinka seksuaalinen väkivalta jättää parantumattomat jälkensä sieluun. Aivan varmasti jättääkin, mutta ajatelkaapa asiaa toiselta kannalta. Näyttää osin siltä, ettei parantumiseen, oman mielen eheytymiseen, anneta toivoa. Moniko teistä, arvon asiantuntijat, olisi valmis sanomaan kärsivälle uhrille silmästä silmään katsoen, että sinä et koskaan parane tuosta? Olen järkyttynyt.
Toinen ikävä puoli, johon olen kiinnittänyt huomiota, on se asiaankuulumaton porukka joka täällä pyrkii pätemään. Esimerkiksi joku - mahdollisesti kerrasta toiseen sama ihminen - kertoo muuttaneensa pois Suomesta, koska täällä ei pedofiilejä saada kuriin. Yhdessä kirjoituksessa uhri on hän itse, toisessa hänen ystävänsä. Olen järkyttynyt. Tuollainen paskanjauhanta ei auta yhtään mitenkään. En voi olla kysymättä, miksi tämä kirjoittaja jauhaa samaa juttuaan. Hänelle lienee jokin henkilökohtainen tarve sille. Sanoisi edes, minne muutti. Mikä on se taivas, jossa ei ole pedofiliaa, tai jossa lapsiinsekaantujat jäävät vuorenvarmasti kiinni? Valehteleminen tällaisessa asiassa on vaarallista. Kun pedofiliasyytteitä käytetään avioerojen lyömäaseina tai siitä puhutaan muuten paskaa, käytävää keskustelua aletaan ehkä vähätellä kokonaisuudessaan. Ja sekö on sitten hyvä? Seksuaalinen väkivalta on niin vaikea asia, että tyhjät puheet siitä osoittavat melkoista moukkamaisuutta.
Esitän nyt tulkinnan, joka ei seiso kovin vankoilla perustuksilla, mutta jonka uskon osuvan edes jotenkin oikeaan
Moraalinen vaahtoaminen ja suuriääninen oikeassaolonsa todistelu on joko 1) keino pönkittää omaa egoa tai 2) hyväksi koettu tekosyy työntää utelias nokka asiaan, joka ei varsinaisesti kuulu vaahtoajalle. Mutta pönkittyykö ego moisella vaahtoamisella? Minusta tuollainen käytös on aivan yhtä hyvää ja rakentavaa kuin se, että joku väittäisi olevansa erinomaisen hyvä huutamalla isoon ääneen että kaksi plus kaksi on neljä. Ja jos pedofilia ilmiönä syystä tai toisesta noin kiinnostaa, niin pitäisi olla kanttia mennä kirjastoon lukemaan tai lainaamaan asiaa käsittelevää kirjallisuutta. Tällä palstalla tuntuvat pääasiassa vaahtoavan suurisuut, mutta osuvat kuvaukset asiasta ovat harvassa. En mitenkään usko, että täysissä sielunvoimissa oleva ihminen jaksaa lukea satoja tekstejä, joitten pääasiallinen sisältö on oman oikeassaolon esittely ja tuomioden jakelu kasvottomalle viholliselle. Siispä se on jokin muu syy, joka vetää nuo ihmiset lukemaan tätä palstaa. Minua yököttää se, että jotkut haluavat puljata seksuaalisen väkivallan kanssa omaksi huvikseen. Eikö heidän elämästä todellakaan löydy muuta sisältöä? Eikö ole läheisempiä ongelmia, joiden oikaisemiseksi heillä olisi konkreettisia keinoja? Mikä ihme tässä pahuudessa niin kiehtoo? Häpeäisivät.
Vastaukset 11
Vanhimmat
miten olisi pieni aika lisä,unohtuiko pillerit,vai muuten vaan päässä vipattaa? Tekstisi on katkeran ja säälittävän ihmisen valitusta,mikä nyt ei ainakaan auta yhtikäs ketään,tämä palsta on tarkoitettu seksuaalisesta väkivallasta kärsinelle,eli jos joku täällä kertoo tarinaansa,joku toinen ystävänsä tarinan,niin sinä menet ja mollaat heidät maan rakoon,miksi? Toistaiseksi oma vaahtoamisesi on törkeimpä kirjoituksia,mitä minä täällä olen nähnyt,ja kirjoituksesi pahoittaa varmasti monen mielen; mitä se sinulle kuuluu,minne joku muuttaa? Minä voin kertoa, että itse muutin perheeni kanssa Saksaan vuosi sitten ja olen oikein tyytyväinen siihen,että täällä uskallan kulkea illalla kadulla pelkäämättä raiskaajia,päin vastoin kuin suomessa en uskaltanut kulkea työmatkaakaan kävellen iltaisin. Kyllä sinun pitäisi saada apua noihin patoutumiin...huoh...itse en ole kokenut seksuaalista väkivaltaa,mutta ammatiltani olen sairaanhoitaja ja törmännyt monasti sellaista kokeneisiin; jotkut toipuvat,toiset eivät,me aikuiset tiedämme ja hoitohenkilökuntana näemme,että esim pedofiilin uhriksi joutuneesta lapsesta ei kasva täysin samanlaista aikuista,kuin siitä mitään tietämättömästä,se jättää jälkensä ihan varmasti, eikä minusta ole oikein valehdella uhrille,että kyllä,siihen ja siihen mennessä paranet ja unohdat,koska niin se ei ole,vaan kuten joku jossakin tuolla alempana sanoi,asian kanssa voi oppia elämään ja olemaan onnellinen,mutta ei tehtyä saa tekemättömäksi.Kylläpä synkistit päiväni,olen pahoillani puolestasi,että sinulla on noin paha olo,mutta älä pura sitä viattomiin ja muitten mollaamiseen!
Kuulehan sinä,
minun isäni raiskasi minut muutama sata kertaa, ollessani 3 - 10/11 -vuotias. Olen ollut paljon tekemisissä seks.hyväksikäytön uhrin kanssa netitse ja IRL. Isäni on viety oikeuteen, hän on kärsinyt tuomionsa.
Sinun vaahtoamisesi ja besserwisser -asenteesi ei auta tätä yhteiskunnallista tilannetta mitenkään. Olet suunapäänä huutava hysteerinen täti-ihminen, jonka ei pitäisi olla tekemisissä näin vakavan asian kanssa. Olisi paljon parempi, jos keskittyisit vaikka hamstereihin, joilta puuttuu juoksupyörä. Uskon, että oli asia mikä tahansa, sinä olet joukossa aina ensimmäisenä kiljumassa päätä vadille ja esittämässä kärsinyttä asiantuntijaa.
Vaikka minut on raiskattu, liikun lähes päivittäin iltamyöhällä, pimeällä, polkupyörällä ja kävellen läpi kaupunkini pahamaineisimman asuinalueen. Minua ei ole juuri häiritty.
Saatanan hysteerinen akka. Puhuisit asiaa tai pysyisit siellä Saksassasi.
___________________
Ensimmäinen kirjoittaja puhui rautaista asiaa. Se, mikä pedofilia-keskusteluista yleensä puuttuu on 1. ASIALLISUUS. Hassua on, että oman kokemukseni mukaan tuohon asiallisuuteen kykenevät pääsääntöisesti vain ne, jotka ovat itse tulleet lapsena raiskatuiksi. Sen sijaan ohikulkijat ja kaikenmaailman söhlääjät sotkevat keskustelut puhumalla saunantauksista, pippeleistä ja tuomitsemalla uhri parantumattomaksi, ikuisiksi ajoiksi murskatuksi, säälin kohteeksi.
Asia on niin, että seks.hyväksikäytön uhri ei tarvitse sääliä.
Hän tarvitsee konkreettista tukea ja asiallista suhtautumista.
Sääli ja kaikenmaan surkuttelu on inhottavaa, suorastaan oksettavaa - sen voin sanoa omasta kokemuksesta - eikä se auta ketään, ei mitään, ei koskaan!
Kuka määrittelee sen, mikä on normaalia, mikä on tervettä ja mikä "parantunutta"? Onko niin, että lapsena raiskattu on koko ikänsä toisen luokan kansalainen, eräänlainen sääliautomaatti, johon voi oman egonsa puutteet dumpata ja josta repiä tunnetta omasta tärkeydestään?
Minä olen toipunut lapsuudestani ja toipunut hyvin. En syö psyykenlääkkeitä enää, opiskelen korkeakoulussa ja elän terveessä, fiksussa parisuhteessa.
Uskon jopa olevani täyspäisempi ja henkisesti vahvempi kaiken kokemani jälkeen, kuin tämä Saksaanmuuttanut. Enkä kaipaa hänen sääliään.
Minä kaipaan yhteiskunnallista muutosta: avointa, ASIALLISTA keskustelua ja lainmuutoksia. Niinkauan, kuin tuollaiset kananaivot ovat sähläämässä, kumpaakaan niistä ei tule tapahtumaan.
Ensimmäinen kirjoittaja: Tekstisi oli mainio, mahtava! Jatka samalla linjalla!
kissa
eiköhän toi teini palsta ole ihan jossain muualla kuin täällä,taitaa kissa ja satunen olla yksi ja sama henkiklö? Kielenkäytöstäsi päätellen en todellakaan usko sinun opiskelevan korkeakoulussa,et yksinkertaisesti vaikuta tarpeeksi fiksulta,anteeksi nyt vain, etkä todellakaan siltä,että sinua olisi raiskattu yhtään sen enempää kuin minuakaan (olen aikuinen mies) oma tyttöystäväni sen sijaan on joutunut pedofiilin uhriksi lapsena, eikä hän todellakaan käyttäydy noin,eikä myöskään kerjää sääliä tai halua sitä, olet sinä ihme akka,kun et myötätuntoa ja fakta asiaa erota säälistä! sairas olet, feikkaaminen tälläisellä asialla ei ainakaan auta yhtään ketään!!!
kielenkäytöstäsi päätellen et ole käynyt loppuun edes ala-astetta. Et osaa käyttää edes välimerkkejä oikein. Pilkun jälkeen tulee välilyönti, vink vink.
Minua ei hiton vertaa kiinnosta, mitä mieltä sinä olet minun korkeakouluopiskelustani tai henk.koht.historiastani ja olen eri henkilö, kuin satunen.
Jos et kykene asialliseen keskusteluun, en näe mitään mieltä jatkaa tätä ketjua. Vihaan sääliä, mutta tyttöystävääsi kyllä säälin: joutuu pedofiilin kynsistä suoraan tuollaisen psykopaatin vierustoveriksi. Ei ole naisella ollut tuuria, ei.
kissa
mikä sinua riepoo? hirvittävä agressiivisuus ja hyökkäävyys, ja sinäkö sanoit toipuneesi ja olevasi normaali? Suosittelen intensiivistä psykoterapiaa..
Ikävää, että olet kokenut seksuaalista väkivaltaa, mutta ihmettelen vähän ,että missä olet oikein liikkunut Suomessa, jos joka ilta on täytynyt pelätä seksuaalista väkivaltaa. Joka maassa on raiskaajia ja pedofiileja. Suomi on kuitenkin turvallinen maa, ja jos asut Saksan suurkaupungissa ja väität, että siellä on turvallisempaa kulkea iltaisin ulkona kuin keskivertosuomalaisessa kaupungissa, niin väitän , että valehtelet/liioittelet.
Kerron lisää, että Saksan ja Tsekin välisestä rajasta on tullut vilkas lapsiseksin ostopaikka. (lue lehdestä) Eli jos haluat muuttaa täysin pedofiilivapaaseen maahan,et voi asuaa Euroopassa, et missään. Eli älä yleistä ja samaa sanon muillekin nimimerkeille , jotka väittävät joutuneensa Suomessa jatkuvan seksuaalisen solvaamisen ja huutelemisen kohteiksi ja kun he ovat jättäneet Suomen, niin huutaminen ja solvaus loppuivat siihen. Kyllä solvaamista ja huutelemista kuulee muuallakin, mutta jos ette ymmärrä uuden kotimaanne kieltä sujuvasti, niin voi ,olla,että jäätte tietämättömiksi kaikista kielellisistä nyansseista.
Mielestäni nimimerkki satusen keskustelun avaus oli asiallinen ja raivoisa hysteriasi ei auta ketään, eikä johda mihinkään. Päin vastoin vaikutat epäluotettavalta. olen liikkunut Suomessa iltaisin ulkona, enkä ole koskaan pelännyt, ainakaan hysteerisesti. Olen myös liikkunut ulkomailla iltaisin ja olen ollut turvassa, toki suurkaupungeissa on tiettyjä kaupunginosia, joissa ei ole viisasta liikkua iltamyöhään, mutta niitä olen vältellyt.
Kirjoitus oli hieman ankara,mutta toivon asiallista keskustelua.
Väität, että et ole joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi, mutta silti olet pelännyt hysteerisesti raiskaajia Suomessa ollessasi. Älä liioittele ja ole johdonmukainen.
Nimimerkki 'jaahas' ei ehkä vakuutu, mutta kuitenkin tunnen tarvetta sanoa, etten ole sama henkilö kuin kissa.
Olen myös pahoillani ja surullinen näkemyksistä, jotka jaahas tulee kohdistaneeksi minuun ja kissaan. Itse työskentelen tutkijana yhdessä Turun korkeakouluista, ja vaikka en kuvittelekaan olevani erityisen lahjakas työssäni, tuntuu julmalta kuulla väite, että ei ole fiksu. Enkä minä ole pyytänyt sääliä, eikä niin ole tehnyt mielestäni kissakaan.
Kielenkäytöstä sen verran, että kirjoitusasun täsmällisyys aika usein kertoo henkilön koulutustaustasta. Lausehirviöt jotka alkavat ja päättyvät miten sattuu, eivät anna vakuuttavaa kuvaa käsitteellisen ajatuksen kulusta. Erityisen kyseenalaista on vihjailu teini-ikään. 'Teini', joka aikaisemmin tarkoitti 13-19-vuotiasta nuorta tai oppikoulun oppilasta, on muuttunut loukkaukseksi ja solvaukseksi. Sen harkitsematon käyttö ei kerro mistään muusta kuin opittujen toimintatapojen harkitsemattomasta toistamisesta.
Moraalinen vaahtoaminen ja suuriääninen oikeassaolonsa todistelu on joko 1) keino pönkittää omaa egoa tai 2) hyväksi koettu tekosyy työntää utelias nokka asiaan, joka ei varsinaisesti kuulu vaahtoajalle. Mutta pönkittyykö ego moisella vaahtoamisella? Minusta tuollainen käytös on aivan yhtä hyvää ja rakentavaa kuin se, että joku väittäisi olevansa erinomaisen hyvä huutamalla isoon ääneen että kaksi plus kaksi on neljä. Ja jos pedofilia ilmiönä syystä tai toisesta noin kiinnostaa, niin pitäisi olla kanttia mennä kirjastoon lukemaan tai lainaamaan asiaa käsittelevää kirjallisuutta. Tällä palstalla tuntuvat pääasiassa vaahtoavan suurisuut, mutta osuvat kuvaukset asiasta ovat harvassa. En mitenkään usko, että täysissä sielunvoimissa oleva ihminen jaksaa lukea satoja tekstejä, joitten pääasiallinen sisältö on oman oikeassaolon esittely ja tuomioden jakelu kasvottomalle viholliselle. Siispä se on jokin muu syy, joka vetää nuo ihmiset lukemaan tätä palstaa. Minua yököttää se, että jotkut haluavat puljata seksuaalisen väkivallan kanssa omaksi huvikseen. Eikö heidän elämästä todellakaan löydy muuta sisältöä? Eikö ole läheisempiä ongelmia, joiden oikaisemiseksi heillä olisi konkreettisia keinoja? Mikä ihme tässä pahuudessa niin kiehtoo? Häpeäisivät.
(en muuten turhaan copypastennut: se on vastaus sinulle.)
...joku vitun hihhuli joka paasaa täällä hänelle etukäteen pakkosyötettyjä lauseita ja uskomuksia joihin hän ei edes itse oikeasti usko.
Hän on niiden saatanan saarnamiesten uhri.
Polttakaa roviolla, pääseepähän tuskistaan....
Käsitä sinä mitä haluat. Mutta voitko osoittaa pitävästi tuntevasi minua paremmin minun ajatukseni?
Minulle ei ole pakkosyötetty mitään. Mutta mikähän saa sinut tekemään tuollaisia johtopäätöksiä? Mitä sinulle on pakkosyötetty, että et usko minua?
Kuka lopulta on hihhuli, se joka puhuu avoimesti kokemuksistaan vai se joka tuomitsee vaikka ei edes tunna tapausta kovin perinpohjaisesti?