Terve kaikille.Oon 16 vuotias lukiolaispoika. Vanhempani erosivat kahdeksan vuotta sitten.Asun isän kanssa. ala asteella en ollu hirveän ujo,pikemmin päin vastoin.Olin monessa mukana enkä oikein pelännyt ketään.Mutta seiska luokalla aloin mennä ujommaksi.Seiska luokalla minua sillain lievästi kiusattiin, tai no ei lievästi, mutta kuitenki kiusattiin minun kavereitten kuulle.En tiiä miksi mutta muutamat tyypit aina haukku ja auko päätä.En tiiä syytä.Sama jatku kasi luokalla ja vielä ysillä.Ysi luokalla olin jo melko ujo ja erakon tyylinen.En uskaltanu puhua muuta ku omille kavereilleni.Ne tyypit vieläki välillä auko päätään.Ajattelin aina että jokohan ne tyypit olisivat jättäneet sen kiusaaminen, mutta ei.Se kiusaaminen, haukkuminen omien kavereiden kuullen jätti arvet.Kaverini salaa nauroivat ku ne tyypit kiusas minua.Se jätti arvet.En sen jälkeen oo halunnu olla ees niitten tyyppien lähellä ku aina pelottaa että ne alkaa haukkumaan.
Nyt käyn lukioa.Se ei oikeen suju koska oon niin ujo, että en uskalla puhua muuta ku jälleen omille kavereille.Paniikkikohtauksia on ollu muutaman kerran.jos joku tietää miltä tuntuu ku kokeen aikana tulee paniikkikohtaus nii tietää minkälaista on tehdä jotaki koetta paniikkikohtauksessa.Kotona en käy kavereitten luona koska ei mulla niitä paljo oo.Tykkään olla luonnossa ja tekniikan parissa olla.
Onko mulla kohtalo tovereita jotka on menny koulukiusaaminen takia ujoksi ja ehkä vähän erakoksi?
Ja miksi,miksi pitää kiusata viatonta ihmistä, joka ei oo tehny koskaan kellekkään pahaa? Miksi
Nyt käyn lukioa.Se ei oikeen suju koska oon niin ujo, että en uskalla puhua muuta ku jälleen omille kavereille.Paniikkikohtauksia on ollu muutaman kerran.jos joku tietää miltä tuntuu ku kokeen aikana tulee paniikkikohtaus nii tietää minkälaista on tehdä jotaki koetta paniikkikohtauksessa.Kotona en käy kavereitten luona koska ei mulla niitä paljo oo.Tykkään olla luonnossa ja tekniikan parissa olla.
Onko mulla kohtalo tovereita jotka on menny koulukiusaaminen takia ujoksi ja ehkä vähän erakoksi?
Ja miksi,miksi pitää kiusata viatonta ihmistä, joka ei oo tehny koskaan kellekkään pahaa? Miksi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ala-asteella olin sosiaalinen ja "normaali". Ylä-asteella oli tönimistä, haukkumista ym. kiusaamista, minkä takia vetäydyin syrjään jotta saisin olla rauhassa. Minusta tuli pikkuhiljaa ujo.
Lukioon mennessäni pääsin eroon kiusaajista, mutta ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko jäivät, ja niistä olen saanut kärsiä paljon.
Nyt kolmas vuosi lukiossa menossa, ja olen saanut ehkä vähän itsevarmuutta takaisin. Kiusattuna oleminen on kuitenkin jollakin tapaa tehnyt minusta vahvemman, vaikka ujo olenkin.
Miksi kiusaajat kiusaavat, sitä en tiedä.
ajattelen joka helvetin päivä tota samaa asiaa.
mikä tarve ihmisillä on tuoda pahaaoloa toisille, viattomille ja hyvätahtoisille ihmisille.
Muista aina se mitä sä oot, mitä sul on. pidä kiinni siitä mitä sul nyt on, voita pelkos, tunnut
kivalta tyypiltä vaikka sua nyt en tunnekkaan, itekki oon tosi ujo, mut aina kavereita on löytyny, ja muaki jos lievästi kiusattii, mut nyt mulla on ystäviä ja elämä kukoistaa. oot nuori ihminen, kantsii elää nyt, toista mahdollisuutta ei oo, näytä kaikille mistä sut on tehty! :)
Hei. Luulen tietäväni ainakin vähäse, miten susta tuntuu. Ite olen 15-vuotias tyttö, ja just sellainen luokan hiljainen haaveilija. Mun paras kaveri valehteli mulle ja jos oli muita ihmisiä paikalla se vaa puhu niitten kaa ja syrji mua, eikä edes kertonu mitään syytä. Se tuntu tosi pahalta. Mulla ei ollut muita kunnon kavereita, joten itseluottamus jymähti pohjaan. Nyt kuitenkin olen saanut ihanan ystävän.
Kokeile kysellä sun kavereiltas et miks ne tekee tolleen. Jos ei suoraa vastausta tule, niin ovat kyllä aika epävarmoja itestään.
enhän mä tiedä, mutta luulisin ettet sä oo pohjimmiltasi arka, vaan nuo tyhmät kiusaajat ovat muokanneet sellaisen sinusta. Ihmisessä on niin hyvää kuin pahaa, ja epävarmuus tai pelko on yksi niistä. Vaatii niin paljon rohkeutta puolustaa kiusattua, ettei siihen moni pysty!
Itse hain tukea perheeltä ja sukulaisilta kun mua ei arvostettu sellaisena kuin olen. en tiiä auttaisko se sua?
Mäkin viihdyn luonnossa ja uskon että kaikki ihmiset tarvis sitä. Jaksa tsempata ja olla iloinen!
Muistan että ala-asteella oli kivaa ja ei kiusattu ja tulinki toimeen hyvin ja oli puhekaveria yms. Sitten yläasteella alettiin kiusaa ja musta tuli se hiljanen takarivin tyttö, joka hoiti koulun kunnolla ja joka ei ikinä pukahtanut tunnilla mitään. Onhan mulla ne kaverit, jotka mä sain jo ala-asteella, mutta uusia on hankala löytää kun on vaan niin ujo. Kiusaus jätti sellaset arvet, ettei oikein uskalla uusille ihmisille puhua. Ajattelee, että mitä ne muut alkaa musta sitte ajetteleen, jos mä niille puhun. Mitä jos sanon jotain tyhmää, ja sen takia neki sitte alkaa kiusaa?
Kiusaajat pitäs erottaa koulusta ikuisesti. Laittaa johonki vankilan kaltaseen paikkaan kouluun. Saisivat sitte olla kaltaistensa joukossa.
Sä voisit saada apua tekkarilta tai sit jos paniikkihäiriö paheneee, niin terveyskeskuksesta. Voikko puhua asiasta vanhempiesi kanssa? Yksin ei kannata jäädä.
Minäkään en ole se sama poika, ennen 7 luokkaa.
minua on kiusattu koko yläasteen ajan (en myöskään tiedä syytä)
7 luokalla en vielä "ymmärtänyt" että minua kiustattiin (se ei sattunut)
8. jouluun mennessä oli todella masentunut, vihasin elämääni , en luottanut keneenkään. Harkitsin ensin itsemurhaa ja jouluna olin toteuttamassa sitä, kunnes huomasin että olen liian heikko, liian heikko tekemään sitä. joten harkitsin karkaavani pois paikkakunnaltani.
kesällä pakotin itseni tutustumaan seurakunnan nuorten toimintaan, minulla kesti melkein vuosi että pystyin olemaan rauhassa siellä. minulla on todettu paniikkihäiriö, saan siihen lääkettä että voi olla edes koulussa...
9. olen samassa luokassa yksikseni. koitan välttää lintsaamisia, olen onnistunut siinä mielestäni hyvin. aloitin harrastamaan Saksofonin soittoa koska, kun soitan voin unohtaa edes hetkeksi paskan elämäni.
pienenä olin itsevarma, monessa mukana ja tulin kaikkien kanssa juttuun.
nyt tähtään hyvään tokariin, että pääsen pois paikkakunnaltani opiskelemaan. maiseman vaihtaminen tuntuu hyvälle ratkaisulle.
olen vieläkin ujo, mutta toivon että itseluottamukseni kasvaa ajan myötä.
"Harkitsin ensin itsemurhaa ja jouluna olin toteuttamassa sitä, kunnes huomasin että olen liian heikko, liian heikko tekemään sitä."
Ei. Olit liian vahva tekemään sitä. Oman käden kautta käy pelkureiden tie. Elämä on vaikeata, eikä helppoa tietä ulos ole - mutta aina löytyy jotain hyvää, se pitää vain löytää se mistä itse todellakin pitää.
Joillekin se on kirjoittaminen, joillekin se on musiikin tekeminen, joillekin se on tiede, joillekin se on joku urheilu..
Hei.Minäkin olen entinen koulukiusattu.Minua kiusattiin sekä ala- ja ylä- asteella vaihtevasti, joskus enemmän ja joskus vähemmän, eikä kavereitakaan minulla paljoa ole ollut.Sen takia minä olen nykyään aikalailla erakko sillä vietän suurimmanosan ajasta huoneessani, kuuntelen musiikkia ja kuvittelen olevani jossain muualla.
Oikeastaan minunkin piti mennä lukioon, mutta koulukiusaamisesta aiheutunut masennus sai minut luovuttamaan 4 päivässä.
Sitä vaan että et ole ainoa kokemuksiesi kanssa.