Nuorin tuntemasi isäksi/äidiksi

5-vuotiaasta.
En tuntenut häntä mutta tunsin asiasta pahoinvointia.
Onneksi hänet naitiin kaukana Suomesta.
Saatoin siten kohauttaa olkiani, ulkopoliittisesti korrektisti.
Eihän meillä SUomessa, eihän?

13v äiti ja 14v isä. Avioituivat parin vuoden kuluttua lapsen syntymän jälkeen ja kun viimeksi kuulin heistä noin 20v sitten, he olivat yhä aviossa.

...oli 15 vuotias, kun sai vauvan.
Itse olin 19 vuotias, kun sain ensimmäisen lapsen. Haluttiin molemmat vauvan ja heti tärppäs :)

15-vuotias luokkatoverini kävi hoitamassa naapurinsa lapsia usein iltaisin ja leikki välillä piiloleikkejä perheen isän kanssa niin, että tuli raskaaksi. Mies pelastui linnatuomiolta, kun vei tytön vihille. Tyttö sai jatkaa koulunkäyntiä (Helsingissä), vaikka jotkut opettajista ja vanhemmista paheksuivat asiaa ja ajoivat tytön erotettamista koulusta paheksuttavan käytöksensä vuoksi.

Nuorin 80-luvulla tapaamani isoäiti oli 32-vuotias isoäidiksi tullessaan, kun tytär noudatti perinnettä pyöräyttäessään uuden tyttären 16-vuotiaana. Tyttö oli lopettanut koulunsa, eikä mieleeni tullut työpaikkahaastattelua tehdessäni, että hän lähtisi pian äitiyslomalle.

15 vuotias tyttö vuonna 1966, luokkatoverini. Siihen aikaan "moraali" oli tiukkaa, kuitenkaan tätä tyttöä ei kukaan moralisoinut vaan päinvastoin olimme innostuneita pienestä pojasta. Myöhemmin tavatesssa hän oli aviossa lapsen isän kanssa ja perhe oli lisääntynyt tytöllä.

Kun heilastelin 16-vuotiaana, minulle sanottiin, että tuossa on ovi, jos tulet raskaaksi.

Kun loppu sitten poikakaverin kanssa tuli, äiti oli ainoastaan tyytyväinen siitä, etten tullut raskaaksi. Mitään muuta lohtua ei herunut. Ajateltiin, että niin nuoret tytöt eivät vielä osaa surra. Aikuiset kyllä saivat retostella avioeroillaan.

kanttaakos sitä tuolla tavalla miettiä muiden asioita, eiköhän jokainen hoida jälkikasvunsa omalla tavallaan ja paras vaan pitää omistaan huolta, eikä tuhlata aikaa muiden asioita pohtimalla.

sossujen kanssa ja perheemme nuorilta kuullut, että nyt on oikein buumi, että yhä nuoremmat haluavat lapsen.
Ei ole mitenkään outoa, että äiti on 15-16 v ja nuorin tietämäni isä, tästä lähipiiristä 14 v.
Nykyisin ei enää vahinkoja tapahdu, vaan noi kakarat ovat ottaneet lapsen teon tavallaan ulospääsytieksi irti vanhemmistaan, tai ainakin itsenäistymis keinoksi.
Tietävät oikein hyvin mitä kaikkia etuuksia saavat, kun lapsi syntyy, eli laskevat, että lapsen avulla saavat paremmat edut.
Meidän nuoret ovat kertoneet, kuinka tarkkoja laskelmia heidän kaverinsa tekevät lapsen tekoa suunnitellessaan. Tietävät luetella tarkalleen kuinka paljon saavat sitä ja sitä tukea ja kuinka sitten rikastuvatkaan.
Kummallisesti eivät puolella sanallakaan mainitse niitä kuluja, mitä vauvasta aiheutuu.
Pettymys onkin monille ylivoimainen, kun totuus paljastuu.
Kun ei olla etukäteen niitä kuluja otettu huomioon, niin ei niihin rahaa meinaa löytyä, vaikka lapsen välttämättömistä tarpeista on kysymys. Valitettavasti lapset joutuvat siinä aikansa kärsimään, kunnes joku lastensuojelusta rientää hätiin. Valitettavan usein lapset lopulta päätyvät huostaan. Siinä on tosi monen elämä pilalla.
Minusta pitäisi olla laki, että, kun alaikäinen saa lapsen, niin vanhempien kuuluu huolehtia äidistä ja vauvasta, kunnes äiti on täysi-ikäinen.
Ellei vanhemmat pysty, niin otetaan huostaan äiti ja vauva. Eli äitiä pitää kohdella hänen ikätasonsa mukaisesti, olkoon synnyttänyt tai ei.