Olen ammatiltani valokuvaaja ja kuvaan myös runsaasti häitä, joten ei tietenkään ollut yllätys, että vaimon veli pyysi minua kuvaamaan heidänkin hääjuhlansa. Yleensä vastaukseni sukulaisten kuvauspyyntöihin oli, että saavat kymmenen prosentin alennuksen listahinnoistani, mutta tässä tapauksessa lupasin hoitaa kuvauksen häälahjana minulta ja vaimolta. Toki asiaa edesauttoi sekin, että vaimon veli oli saanut opiskelunsa vasta päätökseen ja siirtynyt juuri työelämään, kun tulevalla kälyllä riitti opintoja vielä vuodeksi eteenpäin. Eli eipä heillä kovin suurta budjettia häihinsä ollutkaan repiä.
Häät sitten lähestyivät ja olin sopinut tavalliseen tapaani morsiamen kanssa palaverin, jossa käydään läpi päivän kuvausohjelmaa. Toki kutsun aina molemmat paikalle, mutta lähes poikkeuksetta se on morsian, jonka ehdoilla kuvaus hoidetaan ja näin oli tälläkin kertaa. Minna tuli sovittuun aikaan toimistolleni ja kävimme asiat rutiininomaisesti läpi. Koska hinnasta ei tarvinut keskustella, niin morsiamen toive oli tälläkin kertaa pitkän kaavan mukaan, eli kuvaus aloitetaan heti aamuvalmisteluista lähtien. Minnan tehdessä jo lähtöä, huomasin jonkun asian vielä mietityttävän, joten kysyin jäikö joku asia vielä mietityttämään. Tähän hän vastaili hieman empien, että oli miettinyt tuota huomenlahjaa ja tullut tyttökavereidensa kanssa siihen tulokseen, että huomenlahjakuvat olisivat varmasti edullisimmat, jos vain suostuisin nekin kuvat ottamaan. Tästä ei oltu tietenkään sovittu ja tietäisi taas mahdollisesti yhden maksavan asiakkaan hylkäämistä, mutta lupasin miettiä asiaa ja ilmoitella milloin tuo kävisi aikatauluihini.
Viikko vaihtui, enkä ollut asiaa ehtinyt vielä miettiä, kun Minna tuli yllättäen käymään toimistollani erään ystävättärensä kanssa. Tämä ystävätär oli kuulemma hänen kaasonaan ja töissä läheisessä hotellissa. Kaaso olikin heistä enemmän äänessä ja kertoi sopineensa hotellista hääyöksi kunnon sviitin ja saaneensa sen todella edulliseksi. Hän saisi myös sovittua meille saman sviitin kuvauksia varten, joten minun pitäisi nyt kertoa aika ja päivä. No, selailin sitten kalenteriani ja koska häihin oli enää reilu viikko, niin päivä sovittiin heti viikon alkuun, josta sopivasti vapaa iltapäivä sattui löytymään. Sovimme Kaason kanssa vielä, että tulen huomenna katsomaan sviitin, jotta tiedän millaiset valaistusvälineet otan matkaan.
Seuraavana päivänä kävin vilkaisemassa sviittiä ja siellähän oli oikein mukavan näköistä. Kaaso tiesi kertoa, että edelliseltä hääparilta tulisi jäämään luultavasti paljon kukkia huoneeseen, joten hän voisi irroitella vaikka ruusuista terälehdet, jos niille löytyisi käyttöä. Sanoin sen kyllä sopivan, mutten ollut vielä moriamen kanssa keskustellut tämän kuvauksen yksityiskohdista. Kaaso kuitenkin kertoili mitä olivat tyttöjen kanssa visioineet ja hän oli täysin vakuuttunut morsiamen lähtevän ideoihin mukaan. Hieman ohimennen Kaaso lipsautti, ettei tuleva kälyni normaalisti aivan niin ujo ollut kuin minun seurassani ja vihjaili minun varmasti huomanneen jotain.
Rehellisesti sanoen, en ollut huomannut mitään, mutta toki sitten illemmalla kun asiaa mietin uudemman kerran, niin sattoihan tuon tytön käytöksessä jotain ollakin. Tuleva käly ja miehensä olivat minua ja vaimoani kymmenisen vuotta nuorempia ja kälykokelaankin olin tuntenut jo pitkän aikaa. Hän oli luonteeltaan hieman flirttaileva, mutta sellaisella jännän ujolla tavallaan. Olihan hän myös todella nätti nuori nainen, mutta kyllähän kauniita naisia on tullut kuvattua vähissäkin vaatteissa jo kyllästymiseenkin asti, eli ajattelin tämänkin sujuvan kuitenkin ihan ruutiininomaisesti. Minna soittelikin vielä samalle iltaa ja kysyi oliko homma nyt sovittuna. Sanoin asian olevan selvä ja pyysin häntä tulemaan paikalle samaan aikaan kuin itsekin tulen, niin voidaan jutella yksityiskohdista vielä siinä samalla kun laitan valoja paikoilleen. Kerroin Kaason kertoneen jo heidän suunnitelmiaan, eli aikalailla tiesinkin mitä Minna oli mietiskellyt.
Sitten koittikin itse kuvauspäivä ja kuten Kaaso oli luvannut, niin huoneessa oli iso korillinen ruusun terälehtiä ja vielä melkoinen määrä hengissäkin olevia ruusuja. Pyysin Minnaa vaihtamaan vaatteensa ja totuttelemaan hieman oloonsa, niin laitan laitteet sillä aikaa valmiiksi. Siinä samalla sitten kerroin missä järjestyksessä voisimme kuvata. Sitten kun kaikki alkoi olla valmista, järjestelin kaiken ylimääräisen tavaran ja Minnan vaatteet kaappeihin piiloon, jottei ne sitten pääse häiritsemään kuviin. Tapana on ollut ottaa ensin ihan normaaleita poseerauskuvia siinä asussa minkä morsian on päällensä valinnut ja näin tehtiin nytkin. Tämä auttaa mallia rentoutumaan ja pääsemään turhasta alkujännityksestä, jonka jälkeen siirrytään pikkuhiljaa rohkeampiin asentoihin ja vähempään vaatetukseen.
Aika asettaa tietenkin aina oman haasteensa, mutta nyt meillä oli harvinaisen paljon aikaa, joten saatoimme edetä hieman rauhallisemmin kuin tavallisesti. Ujokin morsian voi haluta hyvin rohkeita kuvia, mutta jos kuvausaikataulu on kovin tiukka, niin morsian ei ehdi niin sanoakseni lämmetä tarpeeksi rohkeisiin kuviin ja tällöin kannattaa pysyä hieman turvallisemmalla tasolla, jotta kuviin saadaan oikea tunnelma. Siirryimme siitä sitten paljaaseen yläosaan, peittäen kuitenkin hunnulla, ruusulla tai muilla keinoin nänninpäät. Tämän jälkeen Minna riisuikin sitten loputkin vaatteensa ja oli pelkkä huntu kaverinaan sängyllä, jolloin haimme hieman pidempään sopivia asentoja, että lopputulos näyttäisi sopivan siveelliseltä.
Viimeiseksi olimme sitten jättäneet ruusunlehdet, koska ne tiesivät sotkua. Minna asettui sängyn keskelle selälleen ja aloin ripotella ruusun lehtiä hänen ympärilleen ja kapeaksi ajetun karvoituksensa peitoksi. Minna oli välillä melko puheliaskin, mutta nyt hän katseli vain hiljaa kun asettelin muutaman satunnaisenkin terälehden hänen alastomalle vartalolleen. Olimme sopineet, että rinnat saavat näkyä tässä kuvassa, joten sinne laitoin vain yhden terälehden, tuomaan katsetta lähemmäs. Otin muutaman kuvan ja huomasin heti kuinka Minnan katse oli muuttunut paljon seesteisemmäksi, eli nyt hän ei jännittänyt enää lainkaan. Hieman myöhäänhän tähän päästiin, mutta olen aika usein ennenkin ottanut sitten tällaisessa tapauksessa muutaman ylimääräisen kuvan vielä loppuun, joista onkin tullut yleensä ne parhaat kuvat.
Minnallekin ehdotin vielä hieman rohkeampia kuvia ja eleitä, joihin hän lähtikin hyvin matkaan ja jälleen kerran ne viimeiset kuvat olivat niitä parhaita. Minna alkoi keräillä ruusun lehtiä takaisin sängyltä koriin ja selasin sillä aikaa kameran kuvat. Viimeisiä kuvia katsellessa ajattelin hänen miehensä varmasti ihastuvan niihin ja pääsevän taatusti oikeaan tunnelmaan. Laitoin kameran vielä jalustalle, enkä alkanut pakata tavaroitani, vaan menin auttamaan Minnaa terälehtien keräämisessä. Kuten etukäteen hieman arvelinkin, niin tilanne ei näin tutun ihmisen kanssa ollut aivan samanlainen kuin tuntematonta morsianta kuvatessa. Jalkovälissä alkoi tuntua hieman paineita nyt kun työt oli ohi ja ajattelin häntä jälleen vain Minnana, enkä asiakkaana.
Kysyin oliko hänelle tullut mieleen vielä joku kuva mikä otettais ja olihan hänelle. Hänellä oli laukussaan iso karkkipussi, jossa oli erivärisiä pieniä pyöreitä rakeita, jotka hän oli kaasonsa kehotuksesta ostanut siltä varalta, jos ruusun terälehtiä ei jostain syystä voisi käyttää. Sanoin minulla olevan kyllä aikaa sen verran, että voisimme toki kokeilla niitäkin ja kun olimme saaneet sängyn siistittyä, pyysin asettumaan istumaan sängyn reunalle ja kysyin voinko hakea karkkipussin hänen laukustaan. Pyysin Minnaa nojaamaan käsivarsiensa varassa taaksepäin, jolloin karkit olisivat kuin tarjottimella katsojan suuntaan. Tekisin tarkennuksen karkkeihin, jolloin rinnat näkyisivät jo hieman epäselvänä ja tehostaisin sitä mahdollisesti vielä jälkikäsittelyllä.
Aloin ripotella karkkeja hänen jalkoväliinsä, jolloin Minna kiljahti hieman, sanoen karkkien tuntuvan kylmiltä vaikka pitäisihän niiden olla lämpimiä. Laitoin yhden karkin suuhuni ja totesin sen olevan kyllä ihan lämmin, pyytäen sitten lupaa jatkaa. Minna nyökkäsi, joten ripottelin karkkeja hieman lisää. Otimme muutaman kuvan, jonka jälkeen kysyin laitetaanko karkit takaisin pussiin vai mitä tehdään. Minna naureskeli ettei niitä pussiin voi laittaa, mutta ei hän kyllä niitä kehtaa minullekaan enää tarjota. Koska olin jättänyt työminäni sivuun jo aiemmin, niin sanoin tietenkin karkkien maistuvan kyllä yhä minulle, eihän ne miksikään ole menneet, eiköhän hän ole suihkun raikkaana kuvauksiin tullut. Hän myönteli asian olevan toki niinkin ja otti muutaman karkin suuhunsa, joten tein saman perässä.
Minna naureskeli että meneehän tämä näinkin ja alkoi kysellä millaisia huomenlahjakuvia olen ottanut ja onko joskus ollut jotain ihmeellisiä pyyntöjä, toiveita tai paikkoja. Kertoilin jotain yleisellä tasolla ja siinä sivussa alkoi sitten karkitkin huveta, joten jonkun ajan päästä ei voinut välttyä enää ihokosketukselta karkkia suuhun ottaessaan. Minnaa tämä ei tuntunut häiritsevän, ehkä jopa päinvastoin, sillä hän lopetti karkkien ottamisen ja antoi minun poimia loput karkit, pyytäen aina välillä yhden suuhunsa. Syyksi tälle hän selitteli, ettei jaksa pitää itseään yhden käden varassa, mutta todellisuus taisi olla, että hän alkoi pitää tästä leikistä yhtä paljon kuin itsekin huomasin pitäväni.
Tunnelma tiivistyi karkkien käydessä yhä vähemmäksi, eikä ollut enää epäilystäkään, mihin tämä johtaisi. Viimeiset karkit poiminkin suoraan suullani, Minnan levittäessä jalkansa reilusti eteeni. Lipaisin häpyä kielelläni ja leikittelin hetken klitoriksella, tarkoituksena jatkaa sitä pidempäänkin, mutta Minna sanoi haluavansa munaa heti. En ollut uskoa korviani, mutten jäänyt asiaa jahkaamaan, vaan riisuin itseni ja kiipesin sängylle, Minnan peruuttaessa hieman peremmälle. Laskeuduin Minnan päälle ja työnnyin hänen kostean kuumaan vakoonsa ja aloin työnnellä reippain liikkein. Minna sai huokailun lomasta sanotuksi, että hän vähän pelkäsikin että tässä näin kävisi, mutta onhan se ihan oikein että saan jonkun palkan tästäkin työstä.
- - -
Päätinkin kirjoittaa jutun nyt vain visioasteella, eli jokainen voi sitten mielessään kehitellä tarinaa :)
Häät sitten lähestyivät ja olin sopinut tavalliseen tapaani morsiamen kanssa palaverin, jossa käydään läpi päivän kuvausohjelmaa. Toki kutsun aina molemmat paikalle, mutta lähes poikkeuksetta se on morsian, jonka ehdoilla kuvaus hoidetaan ja näin oli tälläkin kertaa. Minna tuli sovittuun aikaan toimistolleni ja kävimme asiat rutiininomaisesti läpi. Koska hinnasta ei tarvinut keskustella, niin morsiamen toive oli tälläkin kertaa pitkän kaavan mukaan, eli kuvaus aloitetaan heti aamuvalmisteluista lähtien. Minnan tehdessä jo lähtöä, huomasin jonkun asian vielä mietityttävän, joten kysyin jäikö joku asia vielä mietityttämään. Tähän hän vastaili hieman empien, että oli miettinyt tuota huomenlahjaa ja tullut tyttökavereidensa kanssa siihen tulokseen, että huomenlahjakuvat olisivat varmasti edullisimmat, jos vain suostuisin nekin kuvat ottamaan. Tästä ei oltu tietenkään sovittu ja tietäisi taas mahdollisesti yhden maksavan asiakkaan hylkäämistä, mutta lupasin miettiä asiaa ja ilmoitella milloin tuo kävisi aikatauluihini.
Viikko vaihtui, enkä ollut asiaa ehtinyt vielä miettiä, kun Minna tuli yllättäen käymään toimistollani erään ystävättärensä kanssa. Tämä ystävätär oli kuulemma hänen kaasonaan ja töissä läheisessä hotellissa. Kaaso olikin heistä enemmän äänessä ja kertoi sopineensa hotellista hääyöksi kunnon sviitin ja saaneensa sen todella edulliseksi. Hän saisi myös sovittua meille saman sviitin kuvauksia varten, joten minun pitäisi nyt kertoa aika ja päivä. No, selailin sitten kalenteriani ja koska häihin oli enää reilu viikko, niin päivä sovittiin heti viikon alkuun, josta sopivasti vapaa iltapäivä sattui löytymään. Sovimme Kaason kanssa vielä, että tulen huomenna katsomaan sviitin, jotta tiedän millaiset valaistusvälineet otan matkaan.
Seuraavana päivänä kävin vilkaisemassa sviittiä ja siellähän oli oikein mukavan näköistä. Kaaso tiesi kertoa, että edelliseltä hääparilta tulisi jäämään luultavasti paljon kukkia huoneeseen, joten hän voisi irroitella vaikka ruusuista terälehdet, jos niille löytyisi käyttöä. Sanoin sen kyllä sopivan, mutten ollut vielä moriamen kanssa keskustellut tämän kuvauksen yksityiskohdista. Kaaso kuitenkin kertoili mitä olivat tyttöjen kanssa visioineet ja hän oli täysin vakuuttunut morsiamen lähtevän ideoihin mukaan. Hieman ohimennen Kaaso lipsautti, ettei tuleva kälyni normaalisti aivan niin ujo ollut kuin minun seurassani ja vihjaili minun varmasti huomanneen jotain.
Rehellisesti sanoen, en ollut huomannut mitään, mutta toki sitten illemmalla kun asiaa mietin uudemman kerran, niin sattoihan tuon tytön käytöksessä jotain ollakin. Tuleva käly ja miehensä olivat minua ja vaimoani kymmenisen vuotta nuorempia ja kälykokelaankin olin tuntenut jo pitkän aikaa. Hän oli luonteeltaan hieman flirttaileva, mutta sellaisella jännän ujolla tavallaan. Olihan hän myös todella nätti nuori nainen, mutta kyllähän kauniita naisia on tullut kuvattua vähissäkin vaatteissa jo kyllästymiseenkin asti, eli ajattelin tämänkin sujuvan kuitenkin ihan ruutiininomaisesti. Minna soittelikin vielä samalle iltaa ja kysyi oliko homma nyt sovittuna. Sanoin asian olevan selvä ja pyysin häntä tulemaan paikalle samaan aikaan kuin itsekin tulen, niin voidaan jutella yksityiskohdista vielä siinä samalla kun laitan valoja paikoilleen. Kerroin Kaason kertoneen jo heidän suunnitelmiaan, eli aikalailla tiesinkin mitä Minna oli mietiskellyt.
Sitten koittikin itse kuvauspäivä ja kuten Kaaso oli luvannut, niin huoneessa oli iso korillinen ruusun terälehtiä ja vielä melkoinen määrä hengissäkin olevia ruusuja. Pyysin Minnaa vaihtamaan vaatteensa ja totuttelemaan hieman oloonsa, niin laitan laitteet sillä aikaa valmiiksi. Siinä samalla sitten kerroin missä järjestyksessä voisimme kuvata. Sitten kun kaikki alkoi olla valmista, järjestelin kaiken ylimääräisen tavaran ja Minnan vaatteet kaappeihin piiloon, jottei ne sitten pääse häiritsemään kuviin. Tapana on ollut ottaa ensin ihan normaaleita poseerauskuvia siinä asussa minkä morsian on päällensä valinnut ja näin tehtiin nytkin. Tämä auttaa mallia rentoutumaan ja pääsemään turhasta alkujännityksestä, jonka jälkeen siirrytään pikkuhiljaa rohkeampiin asentoihin ja vähempään vaatetukseen.
Aika asettaa tietenkin aina oman haasteensa, mutta nyt meillä oli harvinaisen paljon aikaa, joten saatoimme edetä hieman rauhallisemmin kuin tavallisesti. Ujokin morsian voi haluta hyvin rohkeita kuvia, mutta jos kuvausaikataulu on kovin tiukka, niin morsian ei ehdi niin sanoakseni lämmetä tarpeeksi rohkeisiin kuviin ja tällöin kannattaa pysyä hieman turvallisemmalla tasolla, jotta kuviin saadaan oikea tunnelma. Siirryimme siitä sitten paljaaseen yläosaan, peittäen kuitenkin hunnulla, ruusulla tai muilla keinoin nänninpäät. Tämän jälkeen Minna riisuikin sitten loputkin vaatteensa ja oli pelkkä huntu kaverinaan sängyllä, jolloin haimme hieman pidempään sopivia asentoja, että lopputulos näyttäisi sopivan siveelliseltä.
Viimeiseksi olimme sitten jättäneet ruusunlehdet, koska ne tiesivät sotkua. Minna asettui sängyn keskelle selälleen ja aloin ripotella ruusun lehtiä hänen ympärilleen ja kapeaksi ajetun karvoituksensa peitoksi. Minna oli välillä melko puheliaskin, mutta nyt hän katseli vain hiljaa kun asettelin muutaman satunnaisenkin terälehden hänen alastomalle vartalolleen. Olimme sopineet, että rinnat saavat näkyä tässä kuvassa, joten sinne laitoin vain yhden terälehden, tuomaan katsetta lähemmäs. Otin muutaman kuvan ja huomasin heti kuinka Minnan katse oli muuttunut paljon seesteisemmäksi, eli nyt hän ei jännittänyt enää lainkaan. Hieman myöhäänhän tähän päästiin, mutta olen aika usein ennenkin ottanut sitten tällaisessa tapauksessa muutaman ylimääräisen kuvan vielä loppuun, joista onkin tullut yleensä ne parhaat kuvat.
Minnallekin ehdotin vielä hieman rohkeampia kuvia ja eleitä, joihin hän lähtikin hyvin matkaan ja jälleen kerran ne viimeiset kuvat olivat niitä parhaita. Minna alkoi keräillä ruusun lehtiä takaisin sängyltä koriin ja selasin sillä aikaa kameran kuvat. Viimeisiä kuvia katsellessa ajattelin hänen miehensä varmasti ihastuvan niihin ja pääsevän taatusti oikeaan tunnelmaan. Laitoin kameran vielä jalustalle, enkä alkanut pakata tavaroitani, vaan menin auttamaan Minnaa terälehtien keräämisessä. Kuten etukäteen hieman arvelinkin, niin tilanne ei näin tutun ihmisen kanssa ollut aivan samanlainen kuin tuntematonta morsianta kuvatessa. Jalkovälissä alkoi tuntua hieman paineita nyt kun työt oli ohi ja ajattelin häntä jälleen vain Minnana, enkä asiakkaana.
Kysyin oliko hänelle tullut mieleen vielä joku kuva mikä otettais ja olihan hänelle. Hänellä oli laukussaan iso karkkipussi, jossa oli erivärisiä pieniä pyöreitä rakeita, jotka hän oli kaasonsa kehotuksesta ostanut siltä varalta, jos ruusun terälehtiä ei jostain syystä voisi käyttää. Sanoin minulla olevan kyllä aikaa sen verran, että voisimme toki kokeilla niitäkin ja kun olimme saaneet sängyn siistittyä, pyysin asettumaan istumaan sängyn reunalle ja kysyin voinko hakea karkkipussin hänen laukustaan. Pyysin Minnaa nojaamaan käsivarsiensa varassa taaksepäin, jolloin karkit olisivat kuin tarjottimella katsojan suuntaan. Tekisin tarkennuksen karkkeihin, jolloin rinnat näkyisivät jo hieman epäselvänä ja tehostaisin sitä mahdollisesti vielä jälkikäsittelyllä.
Aloin ripotella karkkeja hänen jalkoväliinsä, jolloin Minna kiljahti hieman, sanoen karkkien tuntuvan kylmiltä vaikka pitäisihän niiden olla lämpimiä. Laitoin yhden karkin suuhuni ja totesin sen olevan kyllä ihan lämmin, pyytäen sitten lupaa jatkaa. Minna nyökkäsi, joten ripottelin karkkeja hieman lisää. Otimme muutaman kuvan, jonka jälkeen kysyin laitetaanko karkit takaisin pussiin vai mitä tehdään. Minna naureskeli ettei niitä pussiin voi laittaa, mutta ei hän kyllä niitä kehtaa minullekaan enää tarjota. Koska olin jättänyt työminäni sivuun jo aiemmin, niin sanoin tietenkin karkkien maistuvan kyllä yhä minulle, eihän ne miksikään ole menneet, eiköhän hän ole suihkun raikkaana kuvauksiin tullut. Hän myönteli asian olevan toki niinkin ja otti muutaman karkin suuhunsa, joten tein saman perässä.
Minna naureskeli että meneehän tämä näinkin ja alkoi kysellä millaisia huomenlahjakuvia olen ottanut ja onko joskus ollut jotain ihmeellisiä pyyntöjä, toiveita tai paikkoja. Kertoilin jotain yleisellä tasolla ja siinä sivussa alkoi sitten karkitkin huveta, joten jonkun ajan päästä ei voinut välttyä enää ihokosketukselta karkkia suuhun ottaessaan. Minnaa tämä ei tuntunut häiritsevän, ehkä jopa päinvastoin, sillä hän lopetti karkkien ottamisen ja antoi minun poimia loput karkit, pyytäen aina välillä yhden suuhunsa. Syyksi tälle hän selitteli, ettei jaksa pitää itseään yhden käden varassa, mutta todellisuus taisi olla, että hän alkoi pitää tästä leikistä yhtä paljon kuin itsekin huomasin pitäväni.
Tunnelma tiivistyi karkkien käydessä yhä vähemmäksi, eikä ollut enää epäilystäkään, mihin tämä johtaisi. Viimeiset karkit poiminkin suoraan suullani, Minnan levittäessä jalkansa reilusti eteeni. Lipaisin häpyä kielelläni ja leikittelin hetken klitoriksella, tarkoituksena jatkaa sitä pidempäänkin, mutta Minna sanoi haluavansa munaa heti. En ollut uskoa korviani, mutten jäänyt asiaa jahkaamaan, vaan riisuin itseni ja kiipesin sängylle, Minnan peruuttaessa hieman peremmälle. Laskeuduin Minnan päälle ja työnnyin hänen kostean kuumaan vakoonsa ja aloin työnnellä reippain liikkein. Minna sai huokailun lomasta sanotuksi, että hän vähän pelkäsikin että tässä näin kävisi, mutta onhan se ihan oikein että saan jonkun palkan tästäkin työstä.
- - -
Päätinkin kirjoittaa jutun nyt vain visioasteella, eli jokainen voi sitten mielessään kehitellä tarinaa :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä juttu lisää... please!
lisaa kiitos!!