Jos ei pian lopeteta tätä jokela-kauhajoki hössötystä niin aivan varmasti pian napsahtaa taas jollakin ja olen varma että sen tarkoitus on lyödä ennätykset.
Suomessa on satojatuhansia suurikaliberisempia aseita kun 22 cal.
Suomessa on taatusti yhtä ahdistuneita ja ahdistuneempia kun nykyiset marttyyrit.
Tällä toohotuksella pekasta ja matista tehdään sankareita.
Joku muukin jossain saatta juuri nyt miettiä että josko jo huomenna aamulla.
Annetaan nyt olla ja viranomaiset hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä ja omaisia tuetaan henkisesti joilla ei omaa sukulais- ja ystäväpiiriä ole.
Suomessa on satojatuhansia suurikaliberisempia aseita kun 22 cal.
Suomessa on taatusti yhtä ahdistuneita ja ahdistuneempia kun nykyiset marttyyrit.
Tällä toohotuksella pekasta ja matista tehdään sankareita.
Joku muukin jossain saatta juuri nyt miettiä että josko jo huomenna aamulla.
Annetaan nyt olla ja viranomaiset hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä ja omaisia tuetaan henkisesti joilla ei omaa sukulais- ja ystäväpiiriä ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei pitäisi liikaa antaa huomiota ainakaan näille koulusurmaajille, mutta itse syistä ja seurauksista pitäisi mielestäni, ilman nimiä keskustella enemmänkin ja onhan jo todistettu, ettei Jokelan jälkeenkään mitään tapahtunut.
Kun häly loppui, niin palattiin entiseen tyhjiöön, hyssyteltiin vain asia pois päiväjärjestyksestä.
Nyt on ihan pakko puhua niin kauan, että viranomaiset todella ryhtyvät toimenpiteisiin ja vielä sellaisiin joista on todellista hyötyä.
Ihmettelne poliisitutkintakin, jos muka niin tarkkaan asia Jokelan kohdallakin tutkittiin, niin kuinka ei pojan tietokoneelta löydetty tätä kirjeenvaihtoa tän Kauhajoen kaverin kanssa. Asiaan olisi voitu puuttua saman tien.
Kuitenkaan ei sekään mitään auta, että yritetään olla valppaina ja saada ajoissa kiinni mahd. seuraajat, vaan pitää mennä syihin paaaaljoon syvemmälle.
Nyt yritetään vain saada seuraukset poistettua, eikä vieläkään haluta pureutua todellisiin ongelmiin ja syihin. Siinä joutuis liian moni katsomaan peiliin, niin on liian tuskallista myöntää totuus ja välinpitämättömyys esim. oppilaista, rehtoreilla, koulukuraattoreilla ja opettajilla.
Nyt pitäisi saada keskustelu käännettyä siten, että vastaavaa sunnittelevat tajuaisivat olevansa vain reppanoita, joita kaikki säälivät.
Kuitenkin nämäkin teot on tehty, koska ei muuta ratkaisua asioille olla voitu nähdä ja sanoisin, että tekijät ovat olleet äärimmäisessä ahdistuksessa jo vuosia epäoikeuden mukaisen kohtelunsa vuoksi.
Siitä se katkeruus vain kasvaa, kun ei aikuisista saa mitään tukea.
Esim. nämä Jokelan pojan vanhemmatkin olivat kyllä yrittäneet auttaa poikaansa, mutta jos koulu ei ota kantaa ja jättää koko perheen yksin ratkomaan ongelmia, jotka kuitenkin selkeesti olisi koulun asia, nhiin tämä on seuraus.
Ei vanhemmat voi mitään kotoa käsin, kun ongelmat on koulussa. Näistä asioista siis pitää puhua yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes asiat on paremmin ja lapsia kuullaan ja kuunnellaan ja vanhempia uskotaan.
Pelottaa todella kovain, et mitä tapahtuu, kun ne lapset, jotka nyt huost.ottojen yhteydessä ovat kokeneet suurta vääryyttä. kun katkeruus heilläkin varmaan lisääntyy, niin kohta ne iskut ei enää rajoitukkaan vain kouluille.
Niin se on, sitä saa mitä tilaa, kunpa edes tajuaisivat säästää ulkopuoliset ja osattomat iskuiltansa. Katkeruuden sumentamat aivot eivät ilmeisesti pysty näkemään asioita selkeästi ja sivullisetkin joutuvat kärsimään.
esim. koulukiusaamisen vaikutuksen jonkun syrjäytymiseen ja sairastumiseen suinkaan tarkoita sitä, että HYVÄKSYY ampumisen.
Tämä on sellainen kummallinen väärinkäsitys, mitä jotkut näyttävät pelkäävän. Jos ei suu vaahdossa hauku ampujia, niin miten ihmeessä se voi jonkun mielestä tarkoittaa sitä, että heistä oltaisiin tekemässä sankareita? En ole kenenkään nähnyt heitä ihannoivan - paitsi korkeintaan taas joku kiusaamisesta sairastunut, yksinäinen ja syrjäytynyt nuori.
nuoremme on sanonut molempien koulusurmien jälkeen, että tekijä on tietysti joku koulukiusattu. Hän on todennut näin jo ennenkuin julkisuudessa on ollut mitään spekulointeja. Vaikka tuomitsen surmat enkä missään tapauksessa hyväksy väkivaltaa missään muodossa, olen sitä mieltä, että myös ampujat ovat uhreja. He ovat kenties olleet vuosikausi uhreja ja kärsineet. Voi vain kuvitella ne tuskaisat päivät lomien ja viikonloppujen aikana kun kiusattu lapsi esittää vanhemmilleen epätoivoisen kysymykse: miksi minulla ei ole yhtään kaveria? Näin Pekka-Ericin äiti totesi poikansa kyselleen... tunsin tuskan itsekin, täsmälleen samoilla sanoilla silmät kyyneleiden täyttäminä omakin lapseni kyseli monta vuotta. Hän vielä lisäsi siihen kysymyksen: olenko jotenkin viallinen kun kukaan ei halua olla kaverini? Mitäpä siihen äitinä sanot, rutistat lastasi syliin ja lohdutat toivoen että elämä voittaa. Siinä kyllä kasvaa sisimpään viha niitä kohtaan jotka ovat kaiken saaneet aikaan. Monesti minunkin teki mieli käydä täräyttämässä päin näköä lapseni kiduttajia, mutta hän tekikin sen sitten lopulta itse. Onneksi ei sen pahempaa, nyt hänellä on elämä järjestyksessä ja pahimmat traumat takana. Kyllä, ymmärrän näitä epätoivoisen teon tehneitä, mutta en ihannoi.
Viestiketjun aihetta käsiteltiin Ajankohtaisessa Kakkosen teemaillassa 18.11.2008.
Eräs keskustelija sanoi ettei monellakaan koululaisella ole yhtäkään jolle voisi kertoa huolistaan. Syiksi sanottiin että psykologeja ja kuraattoreita on liian vähän, ne ovat liian etäällä jne.
Ei vain tullut herralle mieleen että nuori ei useinkaan luota psykologeihin ja vastaaviin. Useimmiten epäluottamus on tarkoin kätkettyä sillä sosiaalisysteemi pitää avointa epäluottamusta mielisairauden oireena. Agressiivisella tungettelulla ei oikeaa ystävyyttä rakenneta.
Intiimit asiat ovat intiimejä asioita nuorillekin, ei niitä ruveta noin vain levittelemään ventovieraille, olipa tämä "auttaja" sitten ammatiltaan ja maailmankatsomukseltaan mitä tahansa.