miten kykenette elämään yksin?

Keskittyä voi vaikka mihin, mutta siinäkin tulee nopeasti huomioitua se tosiasia että on tekemässä jotain yksin. Ei ole ketään jolle sanoa että hei tuopa oli hauska juttu, hei katopa kun on hieno maisema, tämä on hyvä biisi, oletko koskaan maistanut näin hyvää ruokaa.

Reippaalla asenteella selviää toki pitkälle, niin minäkin selvisin, mutta kyllä se seinä tuli silti vastaan sieltä ajan kanssa.

joooooooooo kirjoitti:

Keskittyä voi vaikka mihin, mutta siinäkin tulee nopeasti huomioitua se tosiasia että on tekemässä jotain yksin. Ei ole ketään jolle sanoa että hei tuopa oli hauska juttu, hei katopa kun on hieno maisema, tämä on hyvä biisi, oletko koskaan maistanut näin hyvää ruokaa.

Reippaalla asenteella selviää toki pitkälle, niin minäkin selvisin, mutta kyllä se seinä tuli silti vastaan sieltä ajan kanssa.

Lue lisää

En minä ainakaan matematiikanluennolla ajattele että 'vitsi kun pääsisi keskustelemaan näistä käänteismatriiseista jonkun ihanan pojan kanssa, ihan turhaa tämä muuten on :(' vaan että 'yliopisto on oivallinen tie päästä mielekkääseen ammattiin ja tämä opetettava asia on mielenkiintoista'.

Ei se rakkaus ole ainoa asia, jolla on väliä. Asioita ei pidä tavoitella vain siksi, että ne saattavat johtaa rakkauden löytymiseen, vaan asioita pitää tavoitella niiden itsensä takia. Olisi aika ankeaa tähdätä elämässään vain rakkaussuhteeseen (eli angstata koko ajan siitä, ettei tätä ja tätä tekemässä ole poikaystävää mukana) - rakkaus on kyllä yksi tavoitteistani, mutta niitä on muitakin, kuten poliittinen vaikuttaminen, sosiaalisen elämän laajentaminen, hyväntekeväisyys, se mainitsemani mielekäs ja hyvinpalkattu ammatti, kirjan kirjoittaminen, matkustelu, oppiminen ihan oppimisen vuoksi... Jokin noista asioista voi hyvinkin tuoda rakkauden löytymisen lähemmäksi, mutta en tavoittele noita asioita siltä pohjalta vaan niiden itsensä takia jolloin ne tuovat oikeaa sisältöä elämääni, minkä takia pärjään vaikken ikinä ketään löytäisikään.

gfhgfhgfhgf kirjoitti:

En minä ainakaan matematiikanluennolla ajattele että 'vitsi kun pääsisi keskustelemaan näistä käänteismatriiseista jonkun ihanan pojan kanssa, ihan turhaa tämä muuten on :(' vaan että 'yliopisto on oivallinen tie päästä mielekkääseen ammattiin ja tämä opetettava asia on mielenkiintoista'.

Ei se rakkaus ole ainoa asia, jolla on väliä. Asioita ei pidä tavoitella vain siksi, että ne saattavat johtaa rakkauden löytymiseen, vaan asioita pitää tavoitella niiden itsensä takia. Olisi aika ankeaa tähdätä elämässään vain rakkaussuhteeseen (eli angstata koko ajan siitä, ettei tätä ja tätä tekemässä ole poikaystävää mukana) - rakkaus on kyllä yksi tavoitteistani, mutta niitä on muitakin, kuten poliittinen vaikuttaminen, sosiaalisen elämän laajentaminen, hyväntekeväisyys, se mainitsemani mielekäs ja hyvinpalkattu ammatti, kirjan kirjoittaminen, matkustelu, oppiminen ihan oppimisen vuoksi... Jokin noista asioista voi hyvinkin tuoda rakkauden löytymisen lähemmäksi, mutta en tavoittele noita asioita siltä pohjalta vaan niiden itsensä takia jolloin ne tuovat oikeaa sisältöä elämääni, minkä takia pärjään vaikken ikinä ketään löytäisikään.

Lue lisää

Minäpä taas haluaisin keskustella arkipäivän asioista kotona jonkun kanssa.

Minulle rakkaus on ainoa asia jolla on väliä.

Sen sijaan politiikka, ammatti, ym liirum laarum on minulle täysin samantekevää.

Yksin matkustaminen on todella perseestä, eikä sekään poista sitä tosiasiaa että olen yksin. Voin mennä tästä vaikka heti Brittein saarille tai Saksaan, mutta sinne päästyäni olisin edelleen saman tosiasian edessä, sinkkuna parien keskellä.

Sosiallisen elämän laajentamistakin olen yrittänyt, kuten aloituksessa mainitsin, luepa kyseinen kohta uudestaan.

Siinä missä sinä koet itsesi vähemmän yksinäiseksi tekemällä jotain "merkittävää", minä tunnen itseni vain entistä enemmän yksinäiseksi, koska joudun tekemään sitä yksin.

Mainitsit muuten siitä että nautit itsenäisestä elämästä, kerro miten saat siitä nautintoa? Tekemällä jotain, mutta miksi nautit siitä että teet yksin?

minun ja sinun välillä kirjoitti:

Minäpä taas haluaisin keskustella arkipäivän asioista kotona jonkun kanssa.

Minulle rakkaus on ainoa asia jolla on väliä.

Sen sijaan politiikka, ammatti, ym liirum laarum on minulle täysin samantekevää.

Yksin matkustaminen on todella perseestä, eikä sekään poista sitä tosiasiaa että olen yksin. Voin mennä tästä vaikka heti Brittein saarille tai Saksaan, mutta sinne päästyäni olisin edelleen saman tosiasian edessä, sinkkuna parien keskellä.

Sosiallisen elämän laajentamistakin olen yrittänyt, kuten aloituksessa mainitsin, luepa kyseinen kohta uudestaan.

Siinä missä sinä koet itsesi vähemmän yksinäiseksi tekemällä jotain "merkittävää", minä tunnen itseni vain entistä enemmän yksinäiseksi, koska joudun tekemään sitä yksin.

Mainitsit muuten siitä että nautit itsenäisestä elämästä, kerro miten saat siitä nautintoa? Tekemällä jotain, mutta miksi nautit siitä että teet yksin?

Lue lisää

Ei elämäänsä voi rakentaa rakkauden etsimisen varaan. On surullista, jos se on ihan oikeasti ainoa asia jolla on väliä - miten esim ystävät? Ja miten yhtä ja samaa asiaa voi edes ajatella niin intensiivisesti että kaikki muu on turhaa? Eikö mikään ammatti kiinnosta sinua niin paljoa että se olisi mukava saavuttaa ihan itsensä takia? Eikö sinulla ole mitään harrastusta josta pidät sen itsensä vuoksi?
Usein käy niin että rakkauden löytää nimenomaan kun sitä ei etsi!

Matkoillahan on tarkoitus tutustua paikallisiin ihmisiin. Ei siellä ainakaan yksin seilaa, voi jutella vaikka kenelle.

"Mainitsit muuten siitä että nautit itsenäisestä elämästä, kerro miten saat siitä nautintoa? Tekemällä jotain, mutta miksi nautit siitä että teet yksin?"

En nauti erityisesti siitä että teen yksin, mutta nautin tekemisestä *siitä huolimatta* että teen yksin. Koska se tekeminen itsessään on antoisaa - pidän siitä tunteesta kun saan jotain aikaan, pidän oppimisesta, rakastan kirjoittamista, samoin laulamista ja musiikkia, pidän keskustelusta ja väittelystä oli se sitten mielitietyn tai ventovieraan kanssa, elämässä vaan on niin paljon mielenkiintoisia asioita tutkittavana ja tehtävänä yksinkin. Paljosta jää tietysti paitsi parisuhteen puuttuessa, mutta ei missään nimessä kaikesta!

On yksinolossa sellaisiakin hienoja puolia jotka menettäisi jos seurustelisi vakavasti. Tykkään itsenäisestä elämäntahdista, tykkään siitä että voin pitää kämppää sotkuisena, olen laiska pitämään ihmisiin yhteyttä, ei tarvitse stressata suhteen tilasta, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä että olen epätäydellinen kumppani, ei ole mustasukkaisuusdraamaa, ei ole tilivelvollinen kenellekään eikä toisaalta tarvitse tentata keneltäkään että missäs sitä oltiin viime yönä. Kukaan ei ruinaa seksiä (se ei minulta tulisi ainakaan mormaalilla tavalla onnistumaan parisuhteessakaan, mikä on suurin syy siihen miksi minua ei yhtään haittaa vaikka jäisinkin loppuelämäksi yksin), kukaan ei kohdista minuun liian suuria odotuksia, kukaan ei valita siitä että en laita geeliä tukkaan tai osta kivoja vaatteita, vaan voin stressata ulkonäöstäni niin vähän kuin haluan.

Olen kyllä seurustellut, mutta liian tiivis yhteydenpito alkoi ahdistaa, joten erosin. Sen ainoan suhteeni jälkeen en ole seurustellut. Kai minä vaan nautin itsenäisyydestä ja toisaalta minulla ei olisi aikaakaan seurustella, ellei kumppani olisi yliopistolta - koulun jälkeen ei olisi aikaa nähdä ketään ainakaan enempää kuin kerran viikossa.

Vaikutan varmaan tunnekylmältä ihmiseltä joka ei edes tahtoisi rakastua, mutta kyllä minä sitä hellyyttä ainakin kaipaan kovasti. Mutta olen vaan tosi optimistinen ihminen ja ajattelen koko ajan että epätoivoon ei ole syytä vajota, kyllä se tapahtuu jos on tapahtuakseen.

Nautin myös kaukaa ihailemisesta, ja olenkin melkein aina salaa ihastunut johonkuhun. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä asiaa millään tavalla selväksi kohteille, koska kaukaa ihailu on turvallista ja mukavaa :)

ghrhuytuty kirjoitti:

Ei elämäänsä voi rakentaa rakkauden etsimisen varaan. On surullista, jos se on ihan oikeasti ainoa asia jolla on väliä - miten esim ystävät? Ja miten yhtä ja samaa asiaa voi edes ajatella niin intensiivisesti että kaikki muu on turhaa? Eikö mikään ammatti kiinnosta sinua niin paljoa että se olisi mukava saavuttaa ihan itsensä takia? Eikö sinulla ole mitään harrastusta josta pidät sen itsensä vuoksi?
Usein käy niin että rakkauden löytää nimenomaan kun sitä ei etsi!

Matkoillahan on tarkoitus tutustua paikallisiin ihmisiin. Ei siellä ainakaan yksin seilaa, voi jutella vaikka kenelle.

"Mainitsit muuten siitä että nautit itsenäisestä elämästä, kerro miten saat siitä nautintoa? Tekemällä jotain, mutta miksi nautit siitä että teet yksin?"

En nauti erityisesti siitä että teen yksin, mutta nautin tekemisestä *siitä huolimatta* että teen yksin. Koska se tekeminen itsessään on antoisaa - pidän siitä tunteesta kun saan jotain aikaan, pidän oppimisesta, rakastan kirjoittamista, samoin laulamista ja musiikkia, pidän keskustelusta ja väittelystä oli se sitten mielitietyn tai ventovieraan kanssa, elämässä vaan on niin paljon mielenkiintoisia asioita tutkittavana ja tehtävänä yksinkin. Paljosta jää tietysti paitsi parisuhteen puuttuessa, mutta ei missään nimessä kaikesta!

On yksinolossa sellaisiakin hienoja puolia jotka menettäisi jos seurustelisi vakavasti. Tykkään itsenäisestä elämäntahdista, tykkään siitä että voin pitää kämppää sotkuisena, olen laiska pitämään ihmisiin yhteyttä, ei tarvitse stressata suhteen tilasta, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä että olen epätäydellinen kumppani, ei ole mustasukkaisuusdraamaa, ei ole tilivelvollinen kenellekään eikä toisaalta tarvitse tentata keneltäkään että missäs sitä oltiin viime yönä. Kukaan ei ruinaa seksiä (se ei minulta tulisi ainakaan mormaalilla tavalla onnistumaan parisuhteessakaan, mikä on suurin syy siihen miksi minua ei yhtään haittaa vaikka jäisinkin loppuelämäksi yksin), kukaan ei kohdista minuun liian suuria odotuksia, kukaan ei valita siitä että en laita geeliä tukkaan tai osta kivoja vaatteita, vaan voin stressata ulkonäöstäni niin vähän kuin haluan.

Olen kyllä seurustellut, mutta liian tiivis yhteydenpito alkoi ahdistaa, joten erosin. Sen ainoan suhteeni jälkeen en ole seurustellut. Kai minä vaan nautin itsenäisyydestä ja toisaalta minulla ei olisi aikaakaan seurustella, ellei kumppani olisi yliopistolta - koulun jälkeen ei olisi aikaa nähdä ketään ainakaan enempää kuin kerran viikossa.

Vaikutan varmaan tunnekylmältä ihmiseltä joka ei edes tahtoisi rakastua, mutta kyllä minä sitä hellyyttä ainakin kaipaan kovasti. Mutta olen vaan tosi optimistinen ihminen ja ajattelen koko ajan että epätoivoon ei ole syytä vajota, kyllä se tapahtuu jos on tapahtuakseen.

Nautin myös kaukaa ihailemisesta, ja olenkin melkein aina salaa ihastunut johonkuhun. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä asiaa millään tavalla selväksi kohteille, koska kaukaa ihailu on turvallista ja mukavaa :)

Lue lisää

"Ei elämäänsä voi rakentaa rakkauden etsimisen varaan. On surullista, jos se on ihan oikeasti ainoa asia jolla on väliä - miten esim ystävät?"

Kyllä voi, minusta jopa pitää. Eikä siinä ole mitään surullista. Ystäviäkin rakastan.

"Ja miten yhtä ja samaa asiaa voi edes ajatella niin intensiivisesti että kaikki muu on turhaa?"

Kaikilla meillä on intohimomme. Sulla ilmeisesti ammatti?

"Eikö mikään ammatti kiinnosta sinua niin paljoa että se olisi mukava saavuttaa ihan itsensä takia?"

Ei kiinnosta niin paljoa että haluaisin sen takia elää sinkkuna.

"Eikö sinulla ole mitään harrastusta josta pidät sen itsensä vuoksi?"

Musiikki

"Usein käy niin että rakkauden löytää nimenomaan kun sitä ei etsi!"

Saduissa, kirjoissa ja elokuvissa ainakin.

"Matkoillahan on tarkoitus tutustua paikallisiin ihmisiin. Ei siellä ainakaan yksin seilaa, voi jutella vaikka kenelle."

Niin voi täälläkin. Ei riittävä peruste sinkkuna elämiseen, mielummin matkustan jonkun erittäin läheisen kanssa. Voi sitten kerrata matkatarinoita kiikkutuolissa wanhoilla vuosillaan.

"En nauti erityisesti siitä että teen yksin, mutta nautin tekemisestä *siitä huolimatta* että teen yksin."

Niin minäkin, mutten läheskään niin paljoa kuin jonkun toisen kanssa.

"Koska se tekeminen itsessään on antoisaa - pidän siitä tunteesta kun saan jotain aikaan, pidän oppimisesta, rakastan kirjoittamista, samoin laulamista ja musiikkia, pidän keskustelusta ja väittelystä oli se sitten mielitietyn tai ventovieraan kanssa, elämässä vaan on niin paljon mielenkiintoisia asioita tutkittavana ja tehtävänä yksinkin. Paljosta jää tietysti paitsi parisuhteen puuttuessa, mutta ei missään nimessä kaikesta!"

Juuri se ettei ole koskaan ketään siinä lähellä jonka kanssa jakaa hauska hetki, on äärimmäisen masentavaa.

"On yksinolossa sellaisiakin hienoja puolia jotka menettäisi jos seurustelisi vakavasti."

Ei siinä suhteessa elämisessä menetä mitään. Ei suhteen pidäkään olla vakavaa vaan hauskaa.

"Tykkään itsenäisestä elämäntahdista, tykkään siitä että voin pitää kämppää sotkuisena"

Miksi?

"olen laiska pitämään ihmisiin yhteyttä"

Sitten olisi varmaan kätevää jos se paras kaveri olisi aina vieressä?

"ei tarvitse stressata suhteen tilasta"

Miksi siitä pitäisi stressata muutenkaan? Ei yhteiselon ole tarkoitus olla vaikeaa.

"ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä että olen epätäydellinen kumppani"

Etkö sitten tunne huonoa omaatuntoa siitä että olet epätäydellinen kaveri?

"ei ole mustasukkaisuusdraamaa"

Kyllä sitä on sinkkunakin, varsinkin kaverisi puolisot omaavat lahjoja tässä.

"ei ole tilivelvollinen kenellekään"

Aina sitä on jollekin.

"eikä toisaalta tarvitse tentata keneltäkään että missäs sitä oltiin viime yönä"

Etkö sitten kysy tuota ystäviltäsi, mitä ovat tehneet ja missä olleet? Etkö vastaa heille jos he kysyvät sinulta?

"Kukaan ei ruinaa seksiä"

Valhe.

"kukaan ei kohdista minuun liian suuria odotuksia"

Kerrotko tästä hieman tarkemmin? Ystävilläsi ei ole suuria odotuksia sinusta vai että on?

"kukaan ei valita siitä että en laita geeliä tukkaan tai osta kivoja vaatteita, vaan voin stressata ulkonäöstäni niin vähän kuin haluan."

Kyllä valittaa muttei ääneen. Siinä se ero.

"Olen kyllä seurustellut, mutta liian tiivis yhteydenpito alkoi ahdistaa, joten erosin."

Voi kunpa voisi tehdä sukulaisillekin noin. Et varmaankaan ole tehnyt vai oletko?

"koulun jälkeen ei olisi aikaa nähdä ketään ainakaan enempää kuin kerran viikossa."

Entäs KOTONA?

"Vaikutan varmaan tunnekylmältä ihmiseltä joka ei edes tahtoisi rakastua, mutta kyllä minä sitä hellyyttä ainakin kaipaan kovasti."

Minä taas tarvitsen sitä yhdessäoloa. Hellyyttä saa yhdeksi yöksi koska vain, mutta se vain ei tunnu miltään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.

"Mutta olen vaan tosi optimistinen ihminen ja ajattelen koko ajan että epätoivoon ei ole syytä vajota, kyllä se tapahtuu jos on tapahtuakseen."

Ei kyl tolla asenteella.

"Nautin myös kaukaa ihailemisesta, ja olenkin melkein aina salaa ihastunut johonkuhun. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä asiaa millään tavalla selväksi kohteille, koska kaukaa ihailu on turvallista ja mukavaa :)"

Eikö se ole ihan turvallista ja mukavaa lähempääkin?

vuotaaaaaaaaa kirjoitti:

"Ei elämäänsä voi rakentaa rakkauden etsimisen varaan. On surullista, jos se on ihan oikeasti ainoa asia jolla on väliä - miten esim ystävät?"

Kyllä voi, minusta jopa pitää. Eikä siinä ole mitään surullista. Ystäviäkin rakastan.

"Ja miten yhtä ja samaa asiaa voi edes ajatella niin intensiivisesti että kaikki muu on turhaa?"

Kaikilla meillä on intohimomme. Sulla ilmeisesti ammatti?

"Eikö mikään ammatti kiinnosta sinua niin paljoa että se olisi mukava saavuttaa ihan itsensä takia?"

Ei kiinnosta niin paljoa että haluaisin sen takia elää sinkkuna.

"Eikö sinulla ole mitään harrastusta josta pidät sen itsensä vuoksi?"

Musiikki

"Usein käy niin että rakkauden löytää nimenomaan kun sitä ei etsi!"

Saduissa, kirjoissa ja elokuvissa ainakin.

"Matkoillahan on tarkoitus tutustua paikallisiin ihmisiin. Ei siellä ainakaan yksin seilaa, voi jutella vaikka kenelle."

Niin voi täälläkin. Ei riittävä peruste sinkkuna elämiseen, mielummin matkustan jonkun erittäin läheisen kanssa. Voi sitten kerrata matkatarinoita kiikkutuolissa wanhoilla vuosillaan.

"En nauti erityisesti siitä että teen yksin, mutta nautin tekemisestä *siitä huolimatta* että teen yksin."

Niin minäkin, mutten läheskään niin paljoa kuin jonkun toisen kanssa.

"Koska se tekeminen itsessään on antoisaa - pidän siitä tunteesta kun saan jotain aikaan, pidän oppimisesta, rakastan kirjoittamista, samoin laulamista ja musiikkia, pidän keskustelusta ja väittelystä oli se sitten mielitietyn tai ventovieraan kanssa, elämässä vaan on niin paljon mielenkiintoisia asioita tutkittavana ja tehtävänä yksinkin. Paljosta jää tietysti paitsi parisuhteen puuttuessa, mutta ei missään nimessä kaikesta!"

Juuri se ettei ole koskaan ketään siinä lähellä jonka kanssa jakaa hauska hetki, on äärimmäisen masentavaa.

"On yksinolossa sellaisiakin hienoja puolia jotka menettäisi jos seurustelisi vakavasti."

Ei siinä suhteessa elämisessä menetä mitään. Ei suhteen pidäkään olla vakavaa vaan hauskaa.

"Tykkään itsenäisestä elämäntahdista, tykkään siitä että voin pitää kämppää sotkuisena"

Miksi?

"olen laiska pitämään ihmisiin yhteyttä"

Sitten olisi varmaan kätevää jos se paras kaveri olisi aina vieressä?

"ei tarvitse stressata suhteen tilasta"

Miksi siitä pitäisi stressata muutenkaan? Ei yhteiselon ole tarkoitus olla vaikeaa.

"ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä että olen epätäydellinen kumppani"

Etkö sitten tunne huonoa omaatuntoa siitä että olet epätäydellinen kaveri?

"ei ole mustasukkaisuusdraamaa"

Kyllä sitä on sinkkunakin, varsinkin kaverisi puolisot omaavat lahjoja tässä.

"ei ole tilivelvollinen kenellekään"

Aina sitä on jollekin.

"eikä toisaalta tarvitse tentata keneltäkään että missäs sitä oltiin viime yönä"

Etkö sitten kysy tuota ystäviltäsi, mitä ovat tehneet ja missä olleet? Etkö vastaa heille jos he kysyvät sinulta?

"Kukaan ei ruinaa seksiä"

Valhe.

"kukaan ei kohdista minuun liian suuria odotuksia"

Kerrotko tästä hieman tarkemmin? Ystävilläsi ei ole suuria odotuksia sinusta vai että on?

"kukaan ei valita siitä että en laita geeliä tukkaan tai osta kivoja vaatteita, vaan voin stressata ulkonäöstäni niin vähän kuin haluan."

Kyllä valittaa muttei ääneen. Siinä se ero.

"Olen kyllä seurustellut, mutta liian tiivis yhteydenpito alkoi ahdistaa, joten erosin."

Voi kunpa voisi tehdä sukulaisillekin noin. Et varmaankaan ole tehnyt vai oletko?

"koulun jälkeen ei olisi aikaa nähdä ketään ainakaan enempää kuin kerran viikossa."

Entäs KOTONA?

"Vaikutan varmaan tunnekylmältä ihmiseltä joka ei edes tahtoisi rakastua, mutta kyllä minä sitä hellyyttä ainakin kaipaan kovasti."

Minä taas tarvitsen sitä yhdessäoloa. Hellyyttä saa yhdeksi yöksi koska vain, mutta se vain ei tunnu miltään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.

"Mutta olen vaan tosi optimistinen ihminen ja ajattelen koko ajan että epätoivoon ei ole syytä vajota, kyllä se tapahtuu jos on tapahtuakseen."

Ei kyl tolla asenteella.

"Nautin myös kaukaa ihailemisesta, ja olenkin melkein aina salaa ihastunut johonkuhun. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä asiaa millään tavalla selväksi kohteille, koska kaukaa ihailu on turvallista ja mukavaa :)"

Eikö se ole ihan turvallista ja mukavaa lähempääkin?

Lue lisää

""Ei elämäänsä voi rakentaa rakkauden etsimisen varaan. On surullista, jos se on ihan oikeasti ainoa asia jolla on väliä - miten esim ystävät?"

Kyllä voi, minusta jopa pitää. Eikä siinä ole mitään surullista. Ystäviäkin rakastan."

No nyt tässä on jo vähän enemmän järkeä, jos tarkoitatkin 'rakkaudella' kaikkea rakkautta etkä vain sitä romanttista rakkautta. Eikö ystäviltä saatu rakkaus siis riitä? Sinulla on rakkautta ympärilläsi jo valmiiksi.

""Ja miten yhtä ja samaa asiaa voi edes ajatella niin intensiivisesti että kaikki muu on turhaa?"

Kaikilla meillä on intohimomme. Sulla ilmeisesti ammatti? "
En minä tee kaikkea mitä teen vain ammatin takia. Se on vain yksi monista intohimoistani ja tavoitteistani, olisi minunkin elämäni aika köyhää jos en muuta ajattelisi. Pelkän rakkauden ajatteleminen ja siihen tähtääminen ei ole yhtään sen parempi kuin se, että perustaa koko elämänsä esim. rahan hankinnalle. Rakennus, jolla on vain yksi tukipilari, sortuu helposti. On tervettä hankkia itselleen useita elämän mielekkääksi tekeviä todellisia tai tavoitteellisia asioita.

""Eikö mikään ammatti kiinnosta sinua niin paljoa että se olisi mukava saavuttaa ihan itsensä takia?"

Ei kiinnosta niin paljoa että haluaisin sen takia elää sinkkuna."
Miten tämä nyt liittyy mihinkään? Ei se, että tähtäät johonkin ammattiin ja nautit siitä sulje pois sitä, että löytäisit rakkaudenkin. Päin vastoin, tuolla pelkällä rakkauden vatvomisella teet helposti itsestäsi pakkomielteisen ja omituisen oloisen. Jo se voi ajaa naisia/miehiä tiehensä, jos vaikuttaa liian epätoivoiselta tai takertuvaiselta.

Musiikki, hienoa. Keskity ihmeessä siihen! Täytyy olla jotain muutakin ajateltavaa kuin rakkaus. Mikset tähtäisi jonnekin vaikka sillä musiikin alalla?

""Usein käy niin että rakkauden löytää nimenomaan kun sitä ei etsi!"

Saduissa, kirjoissa ja elokuvissa ainakin."
On se todennäköisempää kuin se, että rakkaus löytyisi maanisen pakkomielteisellä etsinnällä.

""En nauti erityisesti siitä että teen yksin, mutta nautin tekemisestä *siitä huolimatta* että teen yksin."

Niin minäkin, mutten läheskään niin paljoa kuin jonkun toisen kanssa."
Minäkin nautin siitä, että minulla on sen verran rahaa että elintasoni ei ole huono. Nauttisin kuitenkin enemmän siitä, jos tienaisin sata kertaa enemmän. Olen kuitenkin hyväksynyt sen tosiasian, että kaikkea ei voi saada vaan pitää olla tyytyväinen siihen mitä saa tai vaihtoehtoisesti tehdä työtä sata kertaa enemmän.

En yritä väittää että sinkkuna olisi parempi olla kuin (hyvässä) suhteessa, sanon vain että sinkkunakin on ihan hyvä olla ja elämä on mielekästä niinkin, vaikka se ei olisikaan *yhtä* mielekästä kuin jos olisi se unelmien seurustelukumppani (jollaisia ei edes ole olemassa).

Sinulla on liian suuret luulot suhteista; eihän niissä kuulukaan olla vaikeuksia, mutta vähänkin vakavammissa suhteissa on. Tietysti jos etsit jotain ihan kokeilumielellä ja vailla sitoumuksia niin siihen tuo voi jopa päteä, mutta jos sitä vakituista kultaa kainaloon kaipaat niin saat myös varautua ongelmiin, sillä yksikään suhde ei ole täydellinen.

""Tykkään itsenäisestä elämäntahdista, tykkään siitä että voin pitää kämppää sotkuisena"

Miksi? "
Koska en jaksa siivota enkä todellakaan halua kenenkään nalkuttavan asiasta. Tykkään siitä että voin viettää koko viikonlopun netissä eikä tarvitse kuunnella kuinka mukamas laiminlyön poikaystävää tai kuinka tylsä olen kun lähde baareihin tai mihinkään.

""olen laiska pitämään ihmisiin yhteyttä"

Sitten olisi varmaan kätevää jos se paras kaveri olisi aina vieressä? "
Pää hajoaisi. Tarvitsen omaa tilaa enkä kestäisi edes 100% samalla aallonpituudella kanssani olevaa parasta kaveriani 24/7. Tarvitsen omaa tilaa ja paljon.

"Etkö sitten tunne huonoa omaatuntoa siitä että olet epätäydellinen kaveri?"
Vain jos olen tehnyt jotain todella paskamaista jotain kaveriani kohtaan, ja niin käy harvoin. Suhteessa stressaisin huomattavasti enemmän. Kaverisuhteeni ovat sopivan etäisiä ja rentoa meininkiä, suhde olisi minulle itselleni vakavampi asia.

""ei ole mustasukkaisuusdraamaa"

Kyllä sitä on sinkkunakin, varsinkin kaverisi puolisot omaavat lahjoja tässä."
Ei päde minuun, en ole joutunut toistenkaan draamoja setvimään. Useimmat kaverinikin sinkkuja.

""ei ole tilivelvollinen kenellekään"

Aina sitä on jollekin."
Ei samassa mittakaavassa.

""eikä toisaalta tarvitse tentata keneltäkään että missäs sitä oltiin viime yönä"

Etkö sitten kysy tuota ystäviltäsi, mitä ovat tehneet ja missä olleet? Etkö vastaa heille jos he kysyvät sinulta? "
Taisit ymmärtää väärin tuon kysymyksen sävyn. Siis tarkoitin, ettei tarvitse mustasukkaisena/loukkaantuneena/vittuuntuneena kysellä poikaystävältä että missä hiton baarissa sä olet oikein ollut ja tuhlannut mun rahoja. Ei tuollaisia kavereilta kysellä kun ne eivät pääse rahoihini käsiksi ja niiden tekemiset eivät suoraan vaikuta minun hyvinvointiini, saavat minun puolestani ryypätä missä tahtovat ja kenen kanssa tahtovat.

""Kukaan ei ruinaa seksiä"

Valhe. "
Ei minulta.

""kukaan ei kohdista minuun liian suuria odotuksia"

Kerrotko tästä hieman tarkemmin? Ystävilläsi ei ole suuria odotuksia sinusta vai että on?"
Ei niillä ole. Kuten sanoin, ystävyyssuhteeni ovat sopivan rentoja ja kaverit samalla aallonpituudella, kelvataan toisillemme tälläisinä. Ei mitään paineita kavereiden osalta. Niille ei tarvitse esim. ostaa lahjoja tai järjestää romanttisia yllätyksiä tai niiden oikkuja ei tarvitse sietää... Kaverisuhteilla on selvä ero seurusteluun; seurustelun suhteen ihmisen tunteet käyvät ihan erilaisilla kierroksilla kuin kaverisuhteissa. Seurustelu on dramaattista, kaverisuhteet eivät. Seurustelussa on niin paljon pelissä, kaverisuhteet olivat sellaisia joskus ala-asteella, nyt ne ovat vakiintuneita ja arkisia niin kuin kaveruuden kuuluukin.

""kukaan ei valita siitä että en laita geeliä tukkaan tai osta kivoja vaatteita, vaan voin stressata ulkonäöstäni niin vähän kuin haluan."

Kyllä valittaa muttei ääneen. Siinä se ero. "
Joo mutta ei kukaan kenen mielipiteestä välittäisin. Minulle on aivan samantekevää olenko random ohikulkijan tai kaverin veljen tai tätini mielestä ruma, sitä paitsi kuten sanoit, ei sitä ainakaan ääneen tarvitse kuunnella; sen sijaan seurustelukumppani varmasti valittaisi mun mukavan kotoisista verkkareista ja kirpputorihuppareista ja ties mistä. Haluan olla oma luonnollinen itseni, koska pidän itsestäni tälläisenä!

""Olen kyllä seurustellut, mutta liian tiivis yhteydenpito alkoi ahdistaa, joten erosin."

Voi kunpa voisi tehdä sukulaisillekin noin. Et varmaankaan ole tehnyt vai oletko?"
Itse asiassa kyllä, muutin pois kotoa heti kun ahdistus kävi liian suureksi ja olen sanonut että ei tarvitse soitella muuta kuin silloin kun on jotain asiaa. Ymmärtävät minua kyllä, koska tietävät että olen omaa tilaa tarvitseva introvertti.

""koulun jälkeen ei olisi aikaa nähdä ketään ainakaan enempää kuin kerran viikossa."

Entäs KOTONA? "
No pitäisihän sen seurustelun ensin alkaakin ennen kuin sitä jätkää voisi kotiin raahata asumaan :P Siihen deittailuvaiheeseen ei olisi aikaa. Ja kotiani en muutenkaan haluaisi jakaa kenenkään kanssa, haluan syödä omia outoja ruokiani ja olla rahan ja sähkön säästämisen suhteen niin pihi kuin olen. Sekoaisin jopa soluasunnossa toisten jatkuvasta seurasta, mistä sain jopa lausunnon jonka avulla pääsin suoraan muuttamaan yksiöön (opiskelijat tungetaan yleensä ensin soluun). Ja soluasunto on aika tavalla löyhempää yhdessäeloa kuin rakastetun kanssa yhteenmuutto!

"Minä taas tarvitsen sitä yhdessäoloa. Hellyyttä saa yhdeksi yöksi koska vain, mutta se vain ei tunnu miltään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa."
Siis anteeksi? Mistä sinä saat hellyyttä yhdeksi yöksi? En puhu nyt seksistä, jota todellakin olisi helppo saada yhdeksi yöksi, vaan ihan oikeaa HELLYYTTÄ ilman seksiä. Voisi tuntea mies olonsa aika kusetetuksi jos ensin iskisin jossain baarissa (joihin en muutenkaan jalallani astuisi) ja veisin kotiin, jossa kävisikin ilmi että halusin vain halailla. Raiskaushan siitä seuraisi. Siinä sitä hellyyttä kerrakseen.

""Mutta olen vaan tosi optimistinen ihminen ja ajattelen koko ajan että epätoivoon ei ole syytä vajota, kyllä se tapahtuu jos on tapahtuakseen."

Ei kyl tolla asenteella. "
No voi lol, näetkö sinä mahdollisesti minun tulevaisuuteeni? En ole näin päällekäyvä ja ärsyttävä IRL, ja asenteeni on hyvä ja optimistinen. Sitä paitsi haluan kumppanin joka hyväksyy minut luonnollisena eli sellaisena kuin olen; jos en kelpaa tälläisenä niin se on voi voi, en ala muuttamaan itseäni jonkun nirson jätkän takia. Se jos mikä olisi epätoivoista ja tekisi minut onnettomaksi. Elän vain itseäni varten!
Usko pois, on olemassa monia ihmisiä jotka tarvitsevat omaa tilaa yhtä paljon kuin minä ja silti haluavat suhteen. Introvertti haluaa introvertin, eikös se niin mene? Ainakin tästä palstasta päätellen niitä introverttinörttejä kyllä on ihan riittämiin, eiköhän minunkin kohdalleni vielä yksi eksy. Ja jos ei niin onhan minulla kaikkea muuta mielekästä elämässäni :)

""Nautin myös kaukaa ihailemisesta, ja olenkin melkein aina salaa ihastunut johonkuhun. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä asiaa millään tavalla selväksi kohteille, koska kaukaa ihailu on turvallista ja mukavaa :)"

Eikö se ole ihan turvallista ja mukavaa lähempääkin? "
No ei kyllä ole. Olen joutunut seuraamaan läheltä hyvin epätervettä ja turvatonta suhdetta; jos kumppani on väärä niin suhde voi käydä kovin ahdistavaksi. Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta olet siinä oikeassa että suhde VOI olla mukava ja turvallinen, mutta kun sitä ei millään voi ennustaa. En ole riskisijoittaja, mutta en toisaalta sano 'ei koskaan'. Olen sopivan varovainen.

fghgfhgfh kirjoitti:

""Ei elämäänsä voi rakentaa rakkauden etsimisen varaan. On surullista, jos se on ihan oikeasti ainoa asia jolla on väliä - miten esim ystävät?"

Kyllä voi, minusta jopa pitää. Eikä siinä ole mitään surullista. Ystäviäkin rakastan."

No nyt tässä on jo vähän enemmän järkeä, jos tarkoitatkin 'rakkaudella' kaikkea rakkautta etkä vain sitä romanttista rakkautta. Eikö ystäviltä saatu rakkaus siis riitä? Sinulla on rakkautta ympärilläsi jo valmiiksi.

""Ja miten yhtä ja samaa asiaa voi edes ajatella niin intensiivisesti että kaikki muu on turhaa?"

Kaikilla meillä on intohimomme. Sulla ilmeisesti ammatti? "
En minä tee kaikkea mitä teen vain ammatin takia. Se on vain yksi monista intohimoistani ja tavoitteistani, olisi minunkin elämäni aika köyhää jos en muuta ajattelisi. Pelkän rakkauden ajatteleminen ja siihen tähtääminen ei ole yhtään sen parempi kuin se, että perustaa koko elämänsä esim. rahan hankinnalle. Rakennus, jolla on vain yksi tukipilari, sortuu helposti. On tervettä hankkia itselleen useita elämän mielekkääksi tekeviä todellisia tai tavoitteellisia asioita.

""Eikö mikään ammatti kiinnosta sinua niin paljoa että se olisi mukava saavuttaa ihan itsensä takia?"

Ei kiinnosta niin paljoa että haluaisin sen takia elää sinkkuna."
Miten tämä nyt liittyy mihinkään? Ei se, että tähtäät johonkin ammattiin ja nautit siitä sulje pois sitä, että löytäisit rakkaudenkin. Päin vastoin, tuolla pelkällä rakkauden vatvomisella teet helposti itsestäsi pakkomielteisen ja omituisen oloisen. Jo se voi ajaa naisia/miehiä tiehensä, jos vaikuttaa liian epätoivoiselta tai takertuvaiselta.

Musiikki, hienoa. Keskity ihmeessä siihen! Täytyy olla jotain muutakin ajateltavaa kuin rakkaus. Mikset tähtäisi jonnekin vaikka sillä musiikin alalla?

""Usein käy niin että rakkauden löytää nimenomaan kun sitä ei etsi!"

Saduissa, kirjoissa ja elokuvissa ainakin."
On se todennäköisempää kuin se, että rakkaus löytyisi maanisen pakkomielteisellä etsinnällä.

""En nauti erityisesti siitä että teen yksin, mutta nautin tekemisestä *siitä huolimatta* että teen yksin."

Niin minäkin, mutten läheskään niin paljoa kuin jonkun toisen kanssa."
Minäkin nautin siitä, että minulla on sen verran rahaa että elintasoni ei ole huono. Nauttisin kuitenkin enemmän siitä, jos tienaisin sata kertaa enemmän. Olen kuitenkin hyväksynyt sen tosiasian, että kaikkea ei voi saada vaan pitää olla tyytyväinen siihen mitä saa tai vaihtoehtoisesti tehdä työtä sata kertaa enemmän.

En yritä väittää että sinkkuna olisi parempi olla kuin (hyvässä) suhteessa, sanon vain että sinkkunakin on ihan hyvä olla ja elämä on mielekästä niinkin, vaikka se ei olisikaan *yhtä* mielekästä kuin jos olisi se unelmien seurustelukumppani (jollaisia ei edes ole olemassa).

Sinulla on liian suuret luulot suhteista; eihän niissä kuulukaan olla vaikeuksia, mutta vähänkin vakavammissa suhteissa on. Tietysti jos etsit jotain ihan kokeilumielellä ja vailla sitoumuksia niin siihen tuo voi jopa päteä, mutta jos sitä vakituista kultaa kainaloon kaipaat niin saat myös varautua ongelmiin, sillä yksikään suhde ei ole täydellinen.

""Tykkään itsenäisestä elämäntahdista, tykkään siitä että voin pitää kämppää sotkuisena"

Miksi? "
Koska en jaksa siivota enkä todellakaan halua kenenkään nalkuttavan asiasta. Tykkään siitä että voin viettää koko viikonlopun netissä eikä tarvitse kuunnella kuinka mukamas laiminlyön poikaystävää tai kuinka tylsä olen kun lähde baareihin tai mihinkään.

""olen laiska pitämään ihmisiin yhteyttä"

Sitten olisi varmaan kätevää jos se paras kaveri olisi aina vieressä? "
Pää hajoaisi. Tarvitsen omaa tilaa enkä kestäisi edes 100% samalla aallonpituudella kanssani olevaa parasta kaveriani 24/7. Tarvitsen omaa tilaa ja paljon.

"Etkö sitten tunne huonoa omaatuntoa siitä että olet epätäydellinen kaveri?"
Vain jos olen tehnyt jotain todella paskamaista jotain kaveriani kohtaan, ja niin käy harvoin. Suhteessa stressaisin huomattavasti enemmän. Kaverisuhteeni ovat sopivan etäisiä ja rentoa meininkiä, suhde olisi minulle itselleni vakavampi asia.

""ei ole mustasukkaisuusdraamaa"

Kyllä sitä on sinkkunakin, varsinkin kaverisi puolisot omaavat lahjoja tässä."
Ei päde minuun, en ole joutunut toistenkaan draamoja setvimään. Useimmat kaverinikin sinkkuja.

""ei ole tilivelvollinen kenellekään"

Aina sitä on jollekin."
Ei samassa mittakaavassa.

""eikä toisaalta tarvitse tentata keneltäkään että missäs sitä oltiin viime yönä"

Etkö sitten kysy tuota ystäviltäsi, mitä ovat tehneet ja missä olleet? Etkö vastaa heille jos he kysyvät sinulta? "
Taisit ymmärtää väärin tuon kysymyksen sävyn. Siis tarkoitin, ettei tarvitse mustasukkaisena/loukkaantuneena/vittuuntuneena kysellä poikaystävältä että missä hiton baarissa sä olet oikein ollut ja tuhlannut mun rahoja. Ei tuollaisia kavereilta kysellä kun ne eivät pääse rahoihini käsiksi ja niiden tekemiset eivät suoraan vaikuta minun hyvinvointiini, saavat minun puolestani ryypätä missä tahtovat ja kenen kanssa tahtovat.

""Kukaan ei ruinaa seksiä"

Valhe. "
Ei minulta.

""kukaan ei kohdista minuun liian suuria odotuksia"

Kerrotko tästä hieman tarkemmin? Ystävilläsi ei ole suuria odotuksia sinusta vai että on?"
Ei niillä ole. Kuten sanoin, ystävyyssuhteeni ovat sopivan rentoja ja kaverit samalla aallonpituudella, kelvataan toisillemme tälläisinä. Ei mitään paineita kavereiden osalta. Niille ei tarvitse esim. ostaa lahjoja tai järjestää romanttisia yllätyksiä tai niiden oikkuja ei tarvitse sietää... Kaverisuhteilla on selvä ero seurusteluun; seurustelun suhteen ihmisen tunteet käyvät ihan erilaisilla kierroksilla kuin kaverisuhteissa. Seurustelu on dramaattista, kaverisuhteet eivät. Seurustelussa on niin paljon pelissä, kaverisuhteet olivat sellaisia joskus ala-asteella, nyt ne ovat vakiintuneita ja arkisia niin kuin kaveruuden kuuluukin.

""kukaan ei valita siitä että en laita geeliä tukkaan tai osta kivoja vaatteita, vaan voin stressata ulkonäöstäni niin vähän kuin haluan."

Kyllä valittaa muttei ääneen. Siinä se ero. "
Joo mutta ei kukaan kenen mielipiteestä välittäisin. Minulle on aivan samantekevää olenko random ohikulkijan tai kaverin veljen tai tätini mielestä ruma, sitä paitsi kuten sanoit, ei sitä ainakaan ääneen tarvitse kuunnella; sen sijaan seurustelukumppani varmasti valittaisi mun mukavan kotoisista verkkareista ja kirpputorihuppareista ja ties mistä. Haluan olla oma luonnollinen itseni, koska pidän itsestäni tälläisenä!

""Olen kyllä seurustellut, mutta liian tiivis yhteydenpito alkoi ahdistaa, joten erosin."

Voi kunpa voisi tehdä sukulaisillekin noin. Et varmaankaan ole tehnyt vai oletko?"
Itse asiassa kyllä, muutin pois kotoa heti kun ahdistus kävi liian suureksi ja olen sanonut että ei tarvitse soitella muuta kuin silloin kun on jotain asiaa. Ymmärtävät minua kyllä, koska tietävät että olen omaa tilaa tarvitseva introvertti.

""koulun jälkeen ei olisi aikaa nähdä ketään ainakaan enempää kuin kerran viikossa."

Entäs KOTONA? "
No pitäisihän sen seurustelun ensin alkaakin ennen kuin sitä jätkää voisi kotiin raahata asumaan :P Siihen deittailuvaiheeseen ei olisi aikaa. Ja kotiani en muutenkaan haluaisi jakaa kenenkään kanssa, haluan syödä omia outoja ruokiani ja olla rahan ja sähkön säästämisen suhteen niin pihi kuin olen. Sekoaisin jopa soluasunnossa toisten jatkuvasta seurasta, mistä sain jopa lausunnon jonka avulla pääsin suoraan muuttamaan yksiöön (opiskelijat tungetaan yleensä ensin soluun). Ja soluasunto on aika tavalla löyhempää yhdessäeloa kuin rakastetun kanssa yhteenmuutto!

"Minä taas tarvitsen sitä yhdessäoloa. Hellyyttä saa yhdeksi yöksi koska vain, mutta se vain ei tunnu miltään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa."
Siis anteeksi? Mistä sinä saat hellyyttä yhdeksi yöksi? En puhu nyt seksistä, jota todellakin olisi helppo saada yhdeksi yöksi, vaan ihan oikeaa HELLYYTTÄ ilman seksiä. Voisi tuntea mies olonsa aika kusetetuksi jos ensin iskisin jossain baarissa (joihin en muutenkaan jalallani astuisi) ja veisin kotiin, jossa kävisikin ilmi että halusin vain halailla. Raiskaushan siitä seuraisi. Siinä sitä hellyyttä kerrakseen.

""Mutta olen vaan tosi optimistinen ihminen ja ajattelen koko ajan että epätoivoon ei ole syytä vajota, kyllä se tapahtuu jos on tapahtuakseen."

Ei kyl tolla asenteella. "
No voi lol, näetkö sinä mahdollisesti minun tulevaisuuteeni? En ole näin päällekäyvä ja ärsyttävä IRL, ja asenteeni on hyvä ja optimistinen. Sitä paitsi haluan kumppanin joka hyväksyy minut luonnollisena eli sellaisena kuin olen; jos en kelpaa tälläisenä niin se on voi voi, en ala muuttamaan itseäni jonkun nirson jätkän takia. Se jos mikä olisi epätoivoista ja tekisi minut onnettomaksi. Elän vain itseäni varten!
Usko pois, on olemassa monia ihmisiä jotka tarvitsevat omaa tilaa yhtä paljon kuin minä ja silti haluavat suhteen. Introvertti haluaa introvertin, eikös se niin mene? Ainakin tästä palstasta päätellen niitä introverttinörttejä kyllä on ihan riittämiin, eiköhän minunkin kohdalleni vielä yksi eksy. Ja jos ei niin onhan minulla kaikkea muuta mielekästä elämässäni :)

""Nautin myös kaukaa ihailemisesta, ja olenkin melkein aina salaa ihastunut johonkuhun. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä asiaa millään tavalla selväksi kohteille, koska kaukaa ihailu on turvallista ja mukavaa :)"

Eikö se ole ihan turvallista ja mukavaa lähempääkin? "
No ei kyllä ole. Olen joutunut seuraamaan läheltä hyvin epätervettä ja turvatonta suhdetta; jos kumppani on väärä niin suhde voi käydä kovin ahdistavaksi. Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta olet siinä oikeassa että suhde VOI olla mukava ja turvallinen, mutta kun sitä ei millään voi ennustaa. En ole riskisijoittaja, mutta en toisaalta sano 'ei koskaan'. Olen sopivan varovainen.

Lue lisää

"On tervettä hankkia itselleen useita elämän mielekkääksi tekeviä todellisia tai tavoitteellisia asioita."

Mutta eikö tuo sun juttu ala viittaamaan johonkin sairaalloiseen läheisyyden pelkoon?

Nythän on näemmä niin että kaikilla pitää olla joku sairaus. Sovitaanko niin että sulla on läheisyyden pelko ja mulla läheisriippuvuus.

Sitten voidaankin mennä molemmat apteekkiin hakemaan lääkepurkit ja mutustaa pilleriä X asennossa olkkarin lattialla.

Sairastahan se olisi jos ei olisi jotain sairautta.

Katsopa, oli aika jolloin minä omasin samankaltaisen ajatusmaailman kuin sinä nyt. Katso mihin minä päädyin. Sitten kun sulla on koulut käyty niin missäpäs sitten kaukaa ihailet ja tarkkailet jotakuta, kun ei ole koulukavereita, eikä kavereita muutenkaan kun ovat kaikki jo perheellisiä.

Ei teistä rehellisesti sanoen ollut mulle paljoakaan apua. Kysyin että miten kestätte yksinolemista, vastaukseksi tulee vain naurettavia diagnooseja, taikka sitten johtopäätöksiä siitä ettei minulla ole elämää.

Kyllä minulla on elämä ja tekemistä yllin kyllin. En vain halua tehdä mitään yksin.

Ongelmani on siis yksinoleminen, ei tekemisen puute.

Olen ollut yksin lähes koko ikäni, luulisin että osaan sen homman.

Kysymys on siis:

Miten voitte haluta olla yksin. Minä en ymmärrä, koska minä en halua olla yksin. Haluaisin oppia ymmärtämään ihmisiä jotka haluavat olla yksin.

suomen kotipsykologit ry. kirjoitti:

"On tervettä hankkia itselleen useita elämän mielekkääksi tekeviä todellisia tai tavoitteellisia asioita."

Mutta eikö tuo sun juttu ala viittaamaan johonkin sairaalloiseen läheisyyden pelkoon?

Nythän on näemmä niin että kaikilla pitää olla joku sairaus. Sovitaanko niin että sulla on läheisyyden pelko ja mulla läheisriippuvuus.

Sitten voidaankin mennä molemmat apteekkiin hakemaan lääkepurkit ja mutustaa pilleriä X asennossa olkkarin lattialla.

Sairastahan se olisi jos ei olisi jotain sairautta.

Katsopa, oli aika jolloin minä omasin samankaltaisen ajatusmaailman kuin sinä nyt. Katso mihin minä päädyin. Sitten kun sulla on koulut käyty niin missäpäs sitten kaukaa ihailet ja tarkkailet jotakuta, kun ei ole koulukavereita, eikä kavereita muutenkaan kun ovat kaikki jo perheellisiä.

Ei teistä rehellisesti sanoen ollut mulle paljoakaan apua. Kysyin että miten kestätte yksinolemista, vastaukseksi tulee vain naurettavia diagnooseja, taikka sitten johtopäätöksiä siitä ettei minulla ole elämää.

Kyllä minulla on elämä ja tekemistä yllin kyllin. En vain halua tehdä mitään yksin.

Ongelmani on siis yksinoleminen, ei tekemisen puute.

Olen ollut yksin lähes koko ikäni, luulisin että osaan sen homman.

Kysymys on siis:

Miten voitte haluta olla yksin. Minä en ymmärrä, koska minä en halua olla yksin. Haluaisin oppia ymmärtämään ihmisiä jotka haluavat olla yksin.

Lue lisää

Väitinkö, että sinulla on läheisriippuvuus-niminen sairaus? Ei, sanoin vain että takertuvaisuutesi ja epätoivoisuutesi vaikuttaa pakkomielteiseltä. Sen ei tarvitse *olla* pakkomielteistä oikeasti, mutta jos se vastakkaisen sukupuolen silmiin näyttää siltä (en tiedä näyttääkö se oikeasti IRL vai onko asia eri täällä netissä!), niin se voi olla osasyy sille miksi sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt.

Mitä itseeni tulee, niin en minä *pelkää* läheisyyttä, minä vaan tarvitsen omaa tilaa. Läheisyydenpelosta ei voida puhua, sillä olen vain hieman varovainen luottamukseni kanssa, en kuitenkaan sairaalloisen varovainen. Läheisyys olisi ihan tervetullutta oikealta kumppanilta, kunhan se oma itsenäisyys ja oma tila säilyisivät suht hyvin.

Toki minulla on diagnoosi, mistä jo mainitsinkin; onko Aspergerin luonnetyyppi tuttu termi? Asperger-ihmiset ovat usein hyvin itsenäisiä ja heillä on kummallisia pinttyneitä tapoja, jotka ovat osasyy siihen että haluaa tehdä asiat omaan tahtiinsa. Aspergerit ovat itsepäisiä eivätkä osaa tehdä kompromisseja, mikä on erittäin suuri haitta suhteessa. Aspergerit viihtyvät yksin ja ovat usein huonoja sosiaalisessa kanssakäymisessä, koska eivät ymmärrä sosiaalisia tilanteita kunnolla (minulle esim small talk äärimmäisen vaikeaa, haluan keskustella vain painavaa asiaa).

"Sitten kun sulla on koulut käyty niin missäpäs sitten kaukaa ihailet ja tarkkailet jotakuta, kun ei ole koulukavereita, eikä kavereita muutenkaan kun ovat kaikki jo perheellisiä."
Lollollol, taas katsot tulevaisuuteeni. Kaverinikin tunnet niin hyvin että tiedät heidän hylkäävän minut heti kun perustavat perheen, ikään kuin se tulisi kaikille edes tapahtumaan. Vasta viime tortsaina tuli juteltua kaverini kanssa siitä miten emme kumpikaan ikinä halua perustaa perhettä.

Olisit heti tarkentanut kysymystäsi. 'Miten voitte olla yksin' on ihan eri asia kuin 'miksi haluatte olla yksin'. Asiahan on niin että minä en *halua* olla yksin, siis ilman poikaystävää, mutta kun se ei ole itse valittavissa oleva asia. Jos sattuu olemaan yksin, niin siihen pitää joko sopeutua tai tehdä jotain asian eteen, ja ujona ihmisenä en paljoa pysty asialle tekemään (ja en halua muuttaa itseäni mitenkään), joten olen valinnut sopeutumisen ja hyvin olenkin sopeutunut.

ghhhhfgff kirjoitti:

Väitinkö, että sinulla on läheisriippuvuus-niminen sairaus? Ei, sanoin vain että takertuvaisuutesi ja epätoivoisuutesi vaikuttaa pakkomielteiseltä. Sen ei tarvitse *olla* pakkomielteistä oikeasti, mutta jos se vastakkaisen sukupuolen silmiin näyttää siltä (en tiedä näyttääkö se oikeasti IRL vai onko asia eri täällä netissä!), niin se voi olla osasyy sille miksi sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt.

Mitä itseeni tulee, niin en minä *pelkää* läheisyyttä, minä vaan tarvitsen omaa tilaa. Läheisyydenpelosta ei voida puhua, sillä olen vain hieman varovainen luottamukseni kanssa, en kuitenkaan sairaalloisen varovainen. Läheisyys olisi ihan tervetullutta oikealta kumppanilta, kunhan se oma itsenäisyys ja oma tila säilyisivät suht hyvin.

Toki minulla on diagnoosi, mistä jo mainitsinkin; onko Aspergerin luonnetyyppi tuttu termi? Asperger-ihmiset ovat usein hyvin itsenäisiä ja heillä on kummallisia pinttyneitä tapoja, jotka ovat osasyy siihen että haluaa tehdä asiat omaan tahtiinsa. Aspergerit ovat itsepäisiä eivätkä osaa tehdä kompromisseja, mikä on erittäin suuri haitta suhteessa. Aspergerit viihtyvät yksin ja ovat usein huonoja sosiaalisessa kanssakäymisessä, koska eivät ymmärrä sosiaalisia tilanteita kunnolla (minulle esim small talk äärimmäisen vaikeaa, haluan keskustella vain painavaa asiaa).

"Sitten kun sulla on koulut käyty niin missäpäs sitten kaukaa ihailet ja tarkkailet jotakuta, kun ei ole koulukavereita, eikä kavereita muutenkaan kun ovat kaikki jo perheellisiä."
Lollollol, taas katsot tulevaisuuteeni. Kaverinikin tunnet niin hyvin että tiedät heidän hylkäävän minut heti kun perustavat perheen, ikään kuin se tulisi kaikille edes tapahtumaan. Vasta viime tortsaina tuli juteltua kaverini kanssa siitä miten emme kumpikaan ikinä halua perustaa perhettä.

Olisit heti tarkentanut kysymystäsi. 'Miten voitte olla yksin' on ihan eri asia kuin 'miksi haluatte olla yksin'. Asiahan on niin että minä en *halua* olla yksin, siis ilman poikaystävää, mutta kun se ei ole itse valittavissa oleva asia. Jos sattuu olemaan yksin, niin siihen pitää joko sopeutua tai tehdä jotain asian eteen, ja ujona ihmisenä en paljoa pysty asialle tekemään (ja en halua muuttaa itseäni mitenkään), joten olen valinnut sopeutumisen ja hyvin olenkin sopeutunut.

Lue lisää

Kylläpäs "ghhhhfgff" yms. nimimerkin teksti kuulosti tutulta, melkeinpä kuin omaa tekstiä olisi lukenut.

Itsekin olen yksikseni viihtynyt erittäin hyvin, enkä oikein osaa kuvitella että elämäni jonkin kanssa joutuisin jakamaan (saatikka sitten sitä sähkölaskua), mutta se ei todellakaan tarkoita sitä ettenkö haluaisi elämänkumppania itselleni.

Usein ongelma on siinä etten vain aina jaksa olla tekemässä niitä aloitteita baareissa (harvoin tulee edes nykyään käytyä) ja itselläni on ainakin sellaiset sosiaaliset ympyrät etten paljon vapaita naisia muutoin edes tapaa.

Tiedän että joillekin meistä "naisten iskeminen" on helppoa kuin heinän teko, ja joillekin se "tosi rakkaus" löytyy vaikka bussipysäkiltä, mutta ainakin itselleni naisen iskeminen on henkisesti erittäin raskas prosessi, ja tulokset ovat jääneet useimmiten melko laihoiksi, joten miksi edes vaivautua? Koulu, kaverit ja pari pikku harrastusta vievät suurimman osan ajastani, enkä todellakaan ole vielä valmis niistä luopumaan (ainakaan vielä) vain sen takia, että itselleni naisen hommaisin.

Mutta toisin kuin tällä matikanopiskelijalla, itse kuitenkin vielä joskus haluaisin perustaa sen oman perheen ja ehkä lapsiakin hommata, joten jotain kai tässä on vielä joskus saatava aikaiseksi, enkä voi luovuttaa kuten matikanopiskelija.

No, onneksi olen vielä sen verran nuori (24), että minulla on vielä muutama vuosi aikaa nauttia omasta elämästäni, ennen kuin joudun sen jonkun kanssa jakamaan. Eiköhän sitä joku nainen myös minulle löydy ennen kuin 35 täytän. (tämä kyllä kuulostaa hieman liian positiiviselta, ainakin näin pinttyneen pessimistin suusta, mutta en kyllä ihan vielä ole valmis kaikesta toivosta luopumaan)

suomen kotipsykologit ry. kirjoitti:

"On tervettä hankkia itselleen useita elämän mielekkääksi tekeviä todellisia tai tavoitteellisia asioita."

Mutta eikö tuo sun juttu ala viittaamaan johonkin sairaalloiseen läheisyyden pelkoon?

Nythän on näemmä niin että kaikilla pitää olla joku sairaus. Sovitaanko niin että sulla on läheisyyden pelko ja mulla läheisriippuvuus.

Sitten voidaankin mennä molemmat apteekkiin hakemaan lääkepurkit ja mutustaa pilleriä X asennossa olkkarin lattialla.

Sairastahan se olisi jos ei olisi jotain sairautta.

Katsopa, oli aika jolloin minä omasin samankaltaisen ajatusmaailman kuin sinä nyt. Katso mihin minä päädyin. Sitten kun sulla on koulut käyty niin missäpäs sitten kaukaa ihailet ja tarkkailet jotakuta, kun ei ole koulukavereita, eikä kavereita muutenkaan kun ovat kaikki jo perheellisiä.

Ei teistä rehellisesti sanoen ollut mulle paljoakaan apua. Kysyin että miten kestätte yksinolemista, vastaukseksi tulee vain naurettavia diagnooseja, taikka sitten johtopäätöksiä siitä ettei minulla ole elämää.

Kyllä minulla on elämä ja tekemistä yllin kyllin. En vain halua tehdä mitään yksin.

Ongelmani on siis yksinoleminen, ei tekemisen puute.

Olen ollut yksin lähes koko ikäni, luulisin että osaan sen homman.

Kysymys on siis:

Miten voitte haluta olla yksin. Minä en ymmärrä, koska minä en halua olla yksin. Haluaisin oppia ymmärtämään ihmisiä jotka haluavat olla yksin.

Lue lisää

Minulla on 50-ikävuoteen mennessä ollut 1 avioliitto, 1 avoliitto ja 2 ns. kihlausta. Kolme heistä hakkasi 1-4krt/kk. joivat, pettivät ja maksattivat minulla elämänsä ja lisäksi velkaannuin heidän takiaan. Neljäs oli lammas,juoppo ja heikko luonteinen, perässävedettävä, haiseva, peseytymishaluton hiippailija.Nyt elän vapaaehtoisesti ja mielellään yksin. Yksin ei ole kovin kivaa juuri edellä kuvatun "tyhjän kodin -syndrooman" vuoksi, mutta näin se menee. Sitä vanhenee,rumenee, parkkiintuu, piintyy tavoissaan, ei siedä toisen ihmisen inhottavuuksia jne. Enkä enää lähtisikään muuta kuin suuren rakkauden/yhteisten elämän arvojen vuoksi yhteiselämään/seurusteluun tms.Taitaa olla niin että yksin saa elää loppuun asti. En enää etsi ketään. Käyn kirkoissa, hengellisissä tilaisuuksissa, raitistuin ja aloin elää uudelleen ihan omaa elämää.

ghhhhfgff kirjoitti:

Väitinkö, että sinulla on läheisriippuvuus-niminen sairaus? Ei, sanoin vain että takertuvaisuutesi ja epätoivoisuutesi vaikuttaa pakkomielteiseltä. Sen ei tarvitse *olla* pakkomielteistä oikeasti, mutta jos se vastakkaisen sukupuolen silmiin näyttää siltä (en tiedä näyttääkö se oikeasti IRL vai onko asia eri täällä netissä!), niin se voi olla osasyy sille miksi sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt.

Mitä itseeni tulee, niin en minä *pelkää* läheisyyttä, minä vaan tarvitsen omaa tilaa. Läheisyydenpelosta ei voida puhua, sillä olen vain hieman varovainen luottamukseni kanssa, en kuitenkaan sairaalloisen varovainen. Läheisyys olisi ihan tervetullutta oikealta kumppanilta, kunhan se oma itsenäisyys ja oma tila säilyisivät suht hyvin.

Toki minulla on diagnoosi, mistä jo mainitsinkin; onko Aspergerin luonnetyyppi tuttu termi? Asperger-ihmiset ovat usein hyvin itsenäisiä ja heillä on kummallisia pinttyneitä tapoja, jotka ovat osasyy siihen että haluaa tehdä asiat omaan tahtiinsa. Aspergerit ovat itsepäisiä eivätkä osaa tehdä kompromisseja, mikä on erittäin suuri haitta suhteessa. Aspergerit viihtyvät yksin ja ovat usein huonoja sosiaalisessa kanssakäymisessä, koska eivät ymmärrä sosiaalisia tilanteita kunnolla (minulle esim small talk äärimmäisen vaikeaa, haluan keskustella vain painavaa asiaa).

"Sitten kun sulla on koulut käyty niin missäpäs sitten kaukaa ihailet ja tarkkailet jotakuta, kun ei ole koulukavereita, eikä kavereita muutenkaan kun ovat kaikki jo perheellisiä."
Lollollol, taas katsot tulevaisuuteeni. Kaverinikin tunnet niin hyvin että tiedät heidän hylkäävän minut heti kun perustavat perheen, ikään kuin se tulisi kaikille edes tapahtumaan. Vasta viime tortsaina tuli juteltua kaverini kanssa siitä miten emme kumpikaan ikinä halua perustaa perhettä.

Olisit heti tarkentanut kysymystäsi. 'Miten voitte olla yksin' on ihan eri asia kuin 'miksi haluatte olla yksin'. Asiahan on niin että minä en *halua* olla yksin, siis ilman poikaystävää, mutta kun se ei ole itse valittavissa oleva asia. Jos sattuu olemaan yksin, niin siihen pitää joko sopeutua tai tehdä jotain asian eteen, ja ujona ihmisenä en paljoa pysty asialle tekemään (ja en halua muuttaa itseäni mitenkään), joten olen valinnut sopeutumisen ja hyvin olenkin sopeutunut.

Lue lisää

"Väitinkö, että sinulla on läheisriippuvuus-niminen sairaus? Ei, sanoin vain että takertuvaisuutesi ja epätoivoisuutesi vaikuttaa pakkomielteiseltä"

Kirjoita samalla nimimerkillä, älä tuolla lösdjhflaskjhdfalskfd nimimerkillä.

"miksi sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt"

Kyllä on löytynyt. Oma vikani että menetin sen.

"Mitä itseeni tulee, niin en minä *pelkää* läheisyyttä, minä vaan tarvitsen omaa ti...isivät suht hyvin"

Seli seli.

"Toki minulla on diagnoosi, mistä jo mainitsinkin"

Et muuten maininnut.

"Lollollol, taas katsot tulevaisuuteeni. Kaverinikin tunnet niin hyvin että tiedät heidän hylkäävän minut heti kun perustavat perheen"

En ole katsonut aiemmin. Mutta, näin kävi minulle. Asenteeni oli melko samankaltainen verrattuna sinun asenteeseesi. En tietenkään tiedä miten sulle käy, mutta jos ja kun historia toistaa itseään, päädyt juurikin tähän samaan helvettiin. Onnea matkaan.

J-84^_^ kirjoitti:

Kylläpäs "ghhhhfgff" yms. nimimerkin teksti kuulosti tutulta, melkeinpä kuin omaa tekstiä olisi lukenut.

Itsekin olen yksikseni viihtynyt erittäin hyvin, enkä oikein osaa kuvitella että elämäni jonkin kanssa joutuisin jakamaan (saatikka sitten sitä sähkölaskua), mutta se ei todellakaan tarkoita sitä ettenkö haluaisi elämänkumppania itselleni.

Usein ongelma on siinä etten vain aina jaksa olla tekemässä niitä aloitteita baareissa (harvoin tulee edes nykyään käytyä) ja itselläni on ainakin sellaiset sosiaaliset ympyrät etten paljon vapaita naisia muutoin edes tapaa.

Tiedän että joillekin meistä "naisten iskeminen" on helppoa kuin heinän teko, ja joillekin se "tosi rakkaus" löytyy vaikka bussipysäkiltä, mutta ainakin itselleni naisen iskeminen on henkisesti erittäin raskas prosessi, ja tulokset ovat jääneet useimmiten melko laihoiksi, joten miksi edes vaivautua? Koulu, kaverit ja pari pikku harrastusta vievät suurimman osan ajastani, enkä todellakaan ole vielä valmis niistä luopumaan (ainakaan vielä) vain sen takia, että itselleni naisen hommaisin.

Mutta toisin kuin tällä matikanopiskelijalla, itse kuitenkin vielä joskus haluaisin perustaa sen oman perheen ja ehkä lapsiakin hommata, joten jotain kai tässä on vielä joskus saatava aikaiseksi, enkä voi luovuttaa kuten matikanopiskelija.

No, onneksi olen vielä sen verran nuori (24), että minulla on vielä muutama vuosi aikaa nauttia omasta elämästäni, ennen kuin joudun sen jonkun kanssa jakamaan. Eiköhän sitä joku nainen myös minulle löydy ennen kuin 35 täytän. (tämä kyllä kuulostaa hieman liian positiiviselta, ainakin näin pinttyneen pessimistin suusta, mutta en kyllä ihan vielä ole valmis kaikesta toivosta luopumaan)

Lue lisää

ei muuta ku onnea matkaan.. tämä keskustelun avaus oli mun, olen reippaasti yli tuon 24 vuoden. siksipä se uusien kavereiden/tuttavuuksien hankkiminen ei olekaan enää niin helppoa..

vaihtoehdoiksi jäävät lähiökuppilat, jotka sisältävät vain ne huonoimmat vaihtoehdot (jämät), ei muuta..

naisten iskeminen on se helppo juttu, mutta se että saisi ne pitämään yhteyttä onkin jo paljon vaikeampaa..

Siis yksin kirjoitti:

Minulla on 50-ikävuoteen mennessä ollut 1 avioliitto, 1 avoliitto ja 2 ns. kihlausta. Kolme heistä hakkasi 1-4krt/kk. joivat, pettivät ja maksattivat minulla elämänsä ja lisäksi velkaannuin heidän takiaan. Neljäs oli lammas,juoppo ja heikko luonteinen, perässävedettävä, haiseva, peseytymishaluton hiippailija.Nyt elän vapaaehtoisesti ja mielellään yksin. Yksin ei ole kovin kivaa juuri edellä kuvatun "tyhjän kodin -syndrooman" vuoksi, mutta näin se menee. Sitä vanhenee,rumenee, parkkiintuu, piintyy tavoissaan, ei siedä toisen ihmisen inhottavuuksia jne. Enkä enää lähtisikään muuta kuin suuren rakkauden/yhteisten elämän arvojen vuoksi yhteiselämään/seurusteluun tms.Taitaa olla niin että yksin saa elää loppuun asti. En enää etsi ketään. Käyn kirkoissa, hengellisissä tilaisuuksissa, raitistuin ja aloin elää uudelleen ihan omaa elämää.

Lue lisää

Älä syytä parisuhdetta vain siksi että olet valinnut aina huonon puolison. Aika hyvin olet miettinyt asioita etukäteen jos 3/4 suhteista oli väkivaltaisia..

Tuo oli juuri kuin minun kynästäni! Ihan kuin "vertaistukea", sillä on niin paljon ihmisiä (lähinnä toisia naisia), jotka eivät ymmärrä valitaani. Olen varmaan jotain about samaa ikäluokkaa, eli yli nelikymppinen, joten lasten tekoakaan ei tarvitse enää edes harkita, mikä on sekin jollain tavalla helpotus, kun ei tarvitse sitä enää miettiä. Ympäristö toitotti ihan viime vuosiin asti, että onhan niitä paljon nelikymppisiä ensisynnyttäjiä, mutta nyt on sekin hiljennyt. Pidän kyllä lapsista, mutta ei ole minun juttuni ja siksikin pidetään outona.

Ärsyttävintä on se, että moni sanoo, että kyllähän sinä nyt miehen saisit, vieläkin. Mutta kun en halua! On ollut pari pitempää seurustelusuhdetta ja avoliittoakin, se riitti. Aikaa viimeisimmästä on jo kohta kymmenen vuotta ja elo sen kun paranee. Olen panostanut omaan kotiini ja sen sisustamiseen ja nyt minulla on oma ihana pesä, johon palata. Tuntuisi, että kodin ilmapiiri menisi aivan pilalle, jos joku toisi tähän omat juttunsa.

Jotkut myös kuvittelevat, että minusta tulisi katkera vanhapiika, mutta elämäni vain paranee. Minulla on onni omata laaja ystäväpiiri, johon kuuluu niin perheellisiä, sukulaisia kuin muitakin sinkkuja. Eläväisenä ja liikkuvaisena saan seuraa tarvittaessa ja juhlapyhinäkin voin mennä vaikka vanhan leskitätini luo, veljen perheeseen tai jonkin sinkkukaverini kanssa leffaan tai pikku matkalle. Välillä tuntuu, etten aina edes jaksaisi tavata kaikkia, sillä olen asiakaspalvelussa, jossa saan tavata ihmisiä koko ajan. Siksikin tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa.

Tekemistä minulla riittää, opiskelen kieliä, teen pitkiä kävelylenkkejä naapureitteni kanssa tai yksin, luen, katson telkkua (voi luoja, jos joku ottaisi minulta kaukosäätimen!), puuhastelen kotona kaikkea, sisustelen, käyn kaupungilla shoppailemassa, kahvilla, syömässä, kirjastossa, uimassa... Tuntuu, ettei aika aina välillä edes riitä kaikkeen.

Koen hyvin vahvasti olevani minä, oma yksilöni. En pidä itseäni kovin itsekkäänäkään, sillä autan kummilapsiani missä voin, myös rahallisesti ja kun minulla on aikaa, niin usein myös apuani pyydetään. Minuun luotetaan ja se tuntuu hyvältä.

Elämäni on ihanaa, "sinkkudesta huolimatta"!

mullekin sopii kirjoitti:

Tuo oli juuri kuin minun kynästäni! Ihan kuin "vertaistukea", sillä on niin paljon ihmisiä (lähinnä toisia naisia), jotka eivät ymmärrä valitaani. Olen varmaan jotain about samaa ikäluokkaa, eli yli nelikymppinen, joten lasten tekoakaan ei tarvitse enää edes harkita, mikä on sekin jollain tavalla helpotus, kun ei tarvitse sitä enää miettiä. Ympäristö toitotti ihan viime vuosiin asti, että onhan niitä paljon nelikymppisiä ensisynnyttäjiä, mutta nyt on sekin hiljennyt. Pidän kyllä lapsista, mutta ei ole minun juttuni ja siksikin pidetään outona.

Ärsyttävintä on se, että moni sanoo, että kyllähän sinä nyt miehen saisit, vieläkin. Mutta kun en halua! On ollut pari pitempää seurustelusuhdetta ja avoliittoakin, se riitti. Aikaa viimeisimmästä on jo kohta kymmenen vuotta ja elo sen kun paranee. Olen panostanut omaan kotiini ja sen sisustamiseen ja nyt minulla on oma ihana pesä, johon palata. Tuntuisi, että kodin ilmapiiri menisi aivan pilalle, jos joku toisi tähän omat juttunsa.

Jotkut myös kuvittelevat, että minusta tulisi katkera vanhapiika, mutta elämäni vain paranee. Minulla on onni omata laaja ystäväpiiri, johon kuuluu niin perheellisiä, sukulaisia kuin muitakin sinkkuja. Eläväisenä ja liikkuvaisena saan seuraa tarvittaessa ja juhlapyhinäkin voin mennä vaikka vanhan leskitätini luo, veljen perheeseen tai jonkin sinkkukaverini kanssa leffaan tai pikku matkalle. Välillä tuntuu, etten aina edes jaksaisi tavata kaikkia, sillä olen asiakaspalvelussa, jossa saan tavata ihmisiä koko ajan. Siksikin tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa.

Tekemistä minulla riittää, opiskelen kieliä, teen pitkiä kävelylenkkejä naapureitteni kanssa tai yksin, luen, katson telkkua (voi luoja, jos joku ottaisi minulta kaukosäätimen!), puuhastelen kotona kaikkea, sisustelen, käyn kaupungilla shoppailemassa, kahvilla, syömässä, kirjastossa, uimassa... Tuntuu, ettei aika aina välillä edes riitä kaikkeen.

Koen hyvin vahvasti olevani minä, oma yksilöni. En pidä itseäni kovin itsekkäänäkään, sillä autan kummilapsiani missä voin, myös rahallisesti ja kun minulla on aikaa, niin usein myös apuani pyydetään. Minuun luotetaan ja se tuntuu hyvältä.

Elämäni on ihanaa, "sinkkudesta huolimatta"!

Lue lisää

Kunpa minullakin olisi niin hyvin etten kaipaisi OMAA perhettä.

Voi muuten olla että kyse on ihan vaan biologiasta.

Voi olla että he jotka haluavat elää sinkkuna, heillä ei ns. biologinen kello tikitä.

Minulla tilanne on se että kaipaan omaa perhettä, jota en kuitenkaan näytä saavan.

Ymmärrän kuitenkin heitä jotka eivät halua lisääntyä. Ei ole mitään ongelmaa sen suhteen. Luontoa ymmärtävänä tiedän ettei kaikki yksilöt lisäänny.

Itse kuitenkin vaihdan paikkakuntaa jos vaikuttaa siltä ettei nykyisestä löydy puolisoa.

Onko sitten niin että mä-haluun-olla-sinkut ovat niitä joiden lisääntymisvietti on pyöreä 0 ?

"Sun pitää suuntautua harrastuspiireihin esim. musiikki- ja taidepiireissä pyörii tosi hauskaa porukkaa. "

Tosi hauskaa juu. Olen itse muusikko ja näistä piireistä ne pahimmat narsistit vasta löytyvätkin. On hyviäkin tyyppejä, mutta heidän kiireellisyytensä ei ainakaan auta minun yksinäisyyteeni.

Nyt on tarkennettava ettei minulla ole tekemisen puutetta, vaan sinkku ystävien ja puolison puutetta.

Toisaalta näistä muutamasta vastauksesta valottui jo se miksi asia on niin hassusti että en saa ystäviä sinkuista. En tietenkään saa, koska he juuri haluavat olla yksin. Hassua etten tajunnut tuota aiemmin. Sitten pariutuneista on helpompi saada ystäviä, mutta heillä ei ole paljoakaan aikaa muulle kuin puolisolleen.

Toisinsanoen voin vain odottaa kunnes jollain pariutuneella ns. kariutuu.

sellaista sitten kirjoitti:

"Sun pitää suuntautua harrastuspiireihin esim. musiikki- ja taidepiireissä pyörii tosi hauskaa porukkaa. "

Tosi hauskaa juu. Olen itse muusikko ja näistä piireistä ne pahimmat narsistit vasta löytyvätkin. On hyviäkin tyyppejä, mutta heidän kiireellisyytensä ei ainakaan auta minun yksinäisyyteeni.

Nyt on tarkennettava ettei minulla ole tekemisen puutetta, vaan sinkku ystävien ja puolison puutetta.

Toisaalta näistä muutamasta vastauksesta valottui jo se miksi asia on niin hassusti että en saa ystäviä sinkuista. En tietenkään saa, koska he juuri haluavat olla yksin. Hassua etten tajunnut tuota aiemmin. Sitten pariutuneista on helpompi saada ystäviä, mutta heillä ei ole paljoakaan aikaa muulle kuin puolisolleen.

Toisinsanoen voin vain odottaa kunnes jollain pariutuneella ns. kariutuu.

Lue lisää

sinä oikein puhut?

Sinkuista saa ystäviä.

"Sinkku" tarkoittaa vain ihmistä joka ei ole tällä hetkellä parisuhteessa jostakin syystä.

Itsekin olet tällä hetkellä sinkku. Sinusta ei varmaan sitten saa ystävää...

helvettiä kirjoitti:

sinä oikein puhut?

Sinkuista saa ystäviä.

"Sinkku" tarkoittaa vain ihmistä joka ei ole tällä hetkellä parisuhteessa jostakin syystä.

Itsekin olet tällä hetkellä sinkku. Sinusta ei varmaan sitten saa ystävää...

Lue lisää

MINÄ(alleviivattuna) en saa sinkuista ystäviä. En ole missään vaiheessa sanonut ettet sinä saa. Tässä yhteydessä on tarkennettava että tarkoitan ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta.

Olen yrittänyt saada vastakkaisesta sukupuolesta ystäviä. Tämä ei siis onnistu mikäli henkilö EI elä parisuhteessa. Sinkuista ei ystävää tule. Tämä on kokeiltu aika monta kertaa.

tarkennanko vielä kirjoitti:

MINÄ(alleviivattuna) en saa sinkuista ystäviä. En ole missään vaiheessa sanonut ettet sinä saa. Tässä yhteydessä on tarkennettava että tarkoitan ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta.

Olen yrittänyt saada vastakkaisesta sukupuolesta ystäviä. Tämä ei siis onnistu mikäli henkilö EI elä parisuhteessa. Sinkuista ei ystävää tule. Tämä on kokeiltu aika monta kertaa.

Lue lisää

selvemmin.

Ehkä et ole vain tarpeeksi kiinnostava tapaus?

selvisi ongelmasi kirjoitti:

selvemmin.

Ehkä et ole vain tarpeeksi kiinnostava tapaus?

Voi olla näinkin. Vaikkakin tämä sivuaa aihetta jo pahasti, mistä kohdasta sinulle selvisi etten ole tarpeeksi kiinnostava tapaus?

se voi olla kirjoitti:

Voi olla näinkin. Vaikkakin tämä sivuaa aihetta jo pahasti, mistä kohdasta sinulle selvisi etten ole tarpeeksi kiinnostava tapaus?

tuossa.

Tarkoitin että jos et ole löytänyt ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita sinusta?

Yleensä tarvitaan samanlaisia intressejä.

vähän väärin kirjoitti:

tuossa.

Tarkoitin että jos et ole löytänyt ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita sinusta?

Yleensä tarvitaan samanlaisia intressejä.

"Yleensä tarvitaan samanlaisia intressejä."

Yleensä näillä mä-haluun-olla-sinkuilla ei ole intressejä yhdessä olemiseen, joten samanlaisen intressin löytäminen olisi melkoinen paradoksi.

sinkut/yhdessäolo kirjoitti:

"Yleensä tarvitaan samanlaisia intressejä."

Yleensä näillä mä-haluun-olla-sinkuilla ei ole intressejä yhdessä olemiseen, joten samanlaisen intressin löytäminen olisi melkoinen paradoksi.

Lue lisää

enää kyllä mitään.

Jos joku haluaa olla sinkku niin se ei kyllä tarkoita yhtään mitään suuntaan tai toiseen mitä YSTÄVIIN tulee. Itseasiassa nämä sinkuthan usein juuri panostavat kavereihin ja ystäviin kun eivät etsi kumppania.

Yhdessä olo VAATII yhteisiä intressejä vaikkapa samanlaiset puheenaiheet, harrastukset yms.

ymmärrä kirjoitti:

enää kyllä mitään.

Jos joku haluaa olla sinkku niin se ei kyllä tarkoita yhtään mitään suuntaan tai toiseen mitä YSTÄVIIN tulee. Itseasiassa nämä sinkuthan usein juuri panostavat kavereihin ja ystäviin kun eivät etsi kumppania.

Yhdessä olo VAATII yhteisiä intressejä vaikkapa samanlaiset puheenaiheet, harrastukset yms.

Lue lisää

"Itseasiassa nämä sinkuthan usein juuri panostavat kavereihin ja ystäviin kun eivät etsi kumppania."

Jo olemassa oleviin kavereihin. He eivät etsi kumppania, eikä myöskään kavereita, koska kavereita heillä jo on.

Tästä johtuen yksinäiset ihmiset, eli ne joilla kavereita ei ole, ovat vain niitä yksinäisiä hyypiöitä siellä baarin nurkkapöydässä.

Jos erehdyn yrittämään lähempää tuttavuutta, yritän hänen silmissään tietysti iskeä, joka ei siis käy. Mutta jos käy niin olen yhden illan juttu, johon ei pidetä yhteyttä enää toiste.

Joko hahmottuu? Sinkku jonka olemassa olevat kaverit elävät parisuhteessa, jää yksin. Siis aivan kokonaan.

taaaaaaaas kirjoitti:

"Itseasiassa nämä sinkuthan usein juuri panostavat kavereihin ja ystäviin kun eivät etsi kumppania."

Jo olemassa oleviin kavereihin. He eivät etsi kumppania, eikä myöskään kavereita, koska kavereita heillä jo on.

Tästä johtuen yksinäiset ihmiset, eli ne joilla kavereita ei ole, ovat vain niitä yksinäisiä hyypiöitä siellä baarin nurkkapöydässä.

Jos erehdyn yrittämään lähempää tuttavuutta, yritän hänen silmissään tietysti iskeä, joka ei siis käy. Mutta jos käy niin olen yhden illan juttu, johon ei pidetä yhteyttä enää toiste.

Joko hahmottuu? Sinkku jonka olemassa olevat kaverit elävät parisuhteessa, jää yksin. Siis aivan kokonaan.

Lue lisää

Mutta sehän ei ole kiinni ettei joku halua ystäviä vaan on epäluuloinen toista sukupuolta kohtaan että lähestyisi pelkässä ystävyysmielessä.

Millä tavoin olet heitä lähestynyt ystävyys mielessäsi?

sellaista sitten kirjoitti:

"Sun pitää suuntautua harrastuspiireihin esim. musiikki- ja taidepiireissä pyörii tosi hauskaa porukkaa. "

Tosi hauskaa juu. Olen itse muusikko ja näistä piireistä ne pahimmat narsistit vasta löytyvätkin. On hyviäkin tyyppejä, mutta heidän kiireellisyytensä ei ainakaan auta minun yksinäisyyteeni.

Nyt on tarkennettava ettei minulla ole tekemisen puutetta, vaan sinkku ystävien ja puolison puutetta.

Toisaalta näistä muutamasta vastauksesta valottui jo se miksi asia on niin hassusti että en saa ystäviä sinkuista. En tietenkään saa, koska he juuri haluavat olla yksin. Hassua etten tajunnut tuota aiemmin. Sitten pariutuneista on helpompi saada ystäviä, mutta heillä ei ole paljoakaan aikaa muulle kuin puolisolleen.

Toisinsanoen voin vain odottaa kunnes jollain pariutuneella ns. kariutuu.

Lue lisää

Niin, no tuo pitää kyllä osittain paikkansa...En ihan tarkalleen miettinyt, mitä heitin, sorry:)

Tarkemmin ajateltuna nekin piirit, joissa itse pyörin, niin niissä pyörii aika paljon narsisteja. Onhan ne tietenkin hauskoja tietyyyn pisteeseen asti, mutta sitten tulee se, ettei ne kestä mitään itsekritiikkiä ja läpänheittoa itsestään. Se on mielestäni elämä suola, että osaa nauraa itselleen, että olinpas taas hupsu.

Oletko ajatellut sairaanhoitajia tai muita vastaavia piirejä? Minulla oli aikoinaan (n. 10 vuotta sitten) poikaystävä, joka oli sairaanhoitaja ja hänen kauttaan tutustuin näihin piireihin. Hän oli aivan mahtava tyyppi. Juteltiin kirjoista, filosofiasta, musiikista, psykologiasta - mistä vain. Hänen ansioistaan jaksoin painaa viimeisen lukiovuodenkin loppuun.

Olen itsekin vähän sellainen, että vaikka tykkään "taiteilla", niin tykkään aidosta läsnäolosta ihmisten kanssa ja kaveripiiriin kuuluu paljon lähihoitajia, sairaanhoitajia siis ihmisiä, jotka ovat sosiaalisesti tosi lahjakkaita.

laatuaikaa... kirjoitti:

Niin, no tuo pitää kyllä osittain paikkansa...En ihan tarkalleen miettinyt, mitä heitin, sorry:)

Tarkemmin ajateltuna nekin piirit, joissa itse pyörin, niin niissä pyörii aika paljon narsisteja. Onhan ne tietenkin hauskoja tietyyyn pisteeseen asti, mutta sitten tulee se, ettei ne kestä mitään itsekritiikkiä ja läpänheittoa itsestään. Se on mielestäni elämä suola, että osaa nauraa itselleen, että olinpas taas hupsu.

Oletko ajatellut sairaanhoitajia tai muita vastaavia piirejä? Minulla oli aikoinaan (n. 10 vuotta sitten) poikaystävä, joka oli sairaanhoitaja ja hänen kauttaan tutustuin näihin piireihin. Hän oli aivan mahtava tyyppi. Juteltiin kirjoista, filosofiasta, musiikista, psykologiasta - mistä vain. Hänen ansioistaan jaksoin painaa viimeisen lukiovuodenkin loppuun.

Olen itsekin vähän sellainen, että vaikka tykkään "taiteilla", niin tykkään aidosta läsnäolosta ihmisten kanssa ja kaveripiiriin kuuluu paljon lähihoitajia, sairaanhoitajia siis ihmisiä, jotka ovat sosiaalisesti tosi lahjakkaita.

Lue lisää

Tuo on yleistämistä.

Jos jonkun ammattikunnan edustaja on pelle, se ei tarkoita sitä että kaikki on.

Nykyään kaikilla on joku sairaus. Jos ei ole niin kohta on keksitty sillekin poikkeustapaukselle diagnoosi.

Ei läheisriippuvuus ole mikään oikea sairaus. Ei laumaeläimen

(ihminen on siis laumaeläin ja näinollen luonteeltaan erittäin sosiaalinen)

kaipuu muiden seuraan ole mikään sairaus. Eikä jatkuvan seuran kaipuu ole myöskään mitään sairautta. Se on meille ihmisille luonteenpiirre. Terveille yksilöille ainakin.

Jos kerran nykylääketieteen oppeja noudattaen minullakin pitää olla joku sairaus, olkoon se sitten läheisriippuvuus. Ennemin se kuin sosiaalinen eristäytyminen (joka on muuten yksi skitsofrenian tunnusmerkeistä) sillä sosiaalinen eristäytyminen on ollut mm. jokaisen kouluampujan taustalla.

Yhteiskunnassa jossa naapurit eivät katso toisiaan, eivät uskallaudu rappuun samaan aikaan, ei tervehdi, eikä välitä, ei ole mikään ihme että kouluissa ammuskellaan. Se on sairautta jos mikä.

Se että haluaa olla muiden seurassa, eikä yksin, se ei ole mitään sairautta. En käsitä miten jopa ihmisen perusluonne voidaan lääkärin mielessä kääntää sairaudeksi. Voi sitä käyttää vähän omaa maalaisjärkeäkin eikä aika uskoa mitä lääkäri sanoo, lääkärihän on vain ihminen.

Tämä sanottuna, osaan kyllä olla yksinkin, olenhan ollut jo monta vuotta.

nykylääketiede lol kirjoitti:

Nykyään kaikilla on joku sairaus. Jos ei ole niin kohta on keksitty sillekin poikkeustapaukselle diagnoosi.

Ei läheisriippuvuus ole mikään oikea sairaus. Ei laumaeläimen

(ihminen on siis laumaeläin ja näinollen luonteeltaan erittäin sosiaalinen)

kaipuu muiden seuraan ole mikään sairaus. Eikä jatkuvan seuran kaipuu ole myöskään mitään sairautta. Se on meille ihmisille luonteenpiirre. Terveille yksilöille ainakin.

Jos kerran nykylääketieteen oppeja noudattaen minullakin pitää olla joku sairaus, olkoon se sitten läheisriippuvuus. Ennemin se kuin sosiaalinen eristäytyminen (joka on muuten yksi skitsofrenian tunnusmerkeistä) sillä sosiaalinen eristäytyminen on ollut mm. jokaisen kouluampujan taustalla.

Yhteiskunnassa jossa naapurit eivät katso toisiaan, eivät uskallaudu rappuun samaan aikaan, ei tervehdi, eikä välitä, ei ole mikään ihme että kouluissa ammuskellaan. Se on sairautta jos mikä.

Se että haluaa olla muiden seurassa, eikä yksin, se ei ole mitään sairautta. En käsitä miten jopa ihmisen perusluonne voidaan lääkärin mielessä kääntää sairaudeksi. Voi sitä käyttää vähän omaa maalaisjärkeäkin eikä aika uskoa mitä lääkäri sanoo, lääkärihän on vain ihminen.

Tämä sanottuna, osaan kyllä olla yksinkin, olenhan ollut jo monta vuotta.

Lue lisää

kyky selviytyä yksin ja päinvastoin nykyaikana suositaan yksilöitymistä mutta samalla pitäisi olla ubersosiaalinen ettei vain ole sosiaalinen hylkiö.

Ihmettelen syvästi mitä sinkuilla on tekemistä sosiaalisesti eristäytyneiden kanssa.

Huomauttaisin myös että laumaeläimillä usein on tapana luoda laumahierarkia jossa osa eläimistä voi jäädä tämän ulkopuolelle juuri noina "hylkiöinä" TAHTOMATTAAN mikä usein on nimenomaan noiden kouluampumisten takana. Kun ihminen on tähän tilaan ajettu niin he alkavat eristäytyä tietysti itsekin.

On vaikea keskustella asiasta kanssasi kun sekoitat asioita toisiinsa.

Kaipaat vain parisuhdetta ja purat nyt jonkun kiukuttelun sinkkuihin toisesta sukupuolesta kun he eivät halua sinusta ystävää ja toteat että he ovat sosiaalisesti eristäytyneitä?

Sinun kannattaisi miettiä mitä oikein haluat.

on myös kirjoitti:

kyky selviytyä yksin ja päinvastoin nykyaikana suositaan yksilöitymistä mutta samalla pitäisi olla ubersosiaalinen ettei vain ole sosiaalinen hylkiö.

Ihmettelen syvästi mitä sinkuilla on tekemistä sosiaalisesti eristäytyneiden kanssa.

Huomauttaisin myös että laumaeläimillä usein on tapana luoda laumahierarkia jossa osa eläimistä voi jäädä tämän ulkopuolelle juuri noina "hylkiöinä" TAHTOMATTAAN mikä usein on nimenomaan noiden kouluampumisten takana. Kun ihminen on tähän tilaan ajettu niin he alkavat eristäytyä tietysti itsekin.

On vaikea keskustella asiasta kanssasi kun sekoitat asioita toisiinsa.

Kaipaat vain parisuhdetta ja purat nyt jonkun kiukuttelun sinkkuihin toisesta sukupuolesta kun he eivät halua sinusta ystävää ja toteat että he ovat sosiaalisesti eristäytyneitä?

Sinun kannattaisi miettiä mitä oikein haluat.

Lue lisää

"On vaikea keskustella asiasta kanssasi kun sekoitat asioita toisiinsa."

Minä en ottanut mitään diagnooseja puheeksi.

Kysyin miten sinkut kestävät yksinoloa.

onkohan ihan näin? kirjoitti:

"On vaikea keskustella asiasta kanssasi kun sekoitat asioita toisiinsa."

Minä en ottanut mitään diagnooseja puheeksi.

Kysyin miten sinkut kestävät yksinoloa.

Lue lisää

Ihmisistä yleensä, kavereista/ystävistä vai siis tarkoitat kumppanin puutetta (lyhyt tai pitkäaikaista)?

nykylääketiede lol kirjoitti:

Nykyään kaikilla on joku sairaus. Jos ei ole niin kohta on keksitty sillekin poikkeustapaukselle diagnoosi.

Ei läheisriippuvuus ole mikään oikea sairaus. Ei laumaeläimen

(ihminen on siis laumaeläin ja näinollen luonteeltaan erittäin sosiaalinen)

kaipuu muiden seuraan ole mikään sairaus. Eikä jatkuvan seuran kaipuu ole myöskään mitään sairautta. Se on meille ihmisille luonteenpiirre. Terveille yksilöille ainakin.

Jos kerran nykylääketieteen oppeja noudattaen minullakin pitää olla joku sairaus, olkoon se sitten läheisriippuvuus. Ennemin se kuin sosiaalinen eristäytyminen (joka on muuten yksi skitsofrenian tunnusmerkeistä) sillä sosiaalinen eristäytyminen on ollut mm. jokaisen kouluampujan taustalla.

Yhteiskunnassa jossa naapurit eivät katso toisiaan, eivät uskallaudu rappuun samaan aikaan, ei tervehdi, eikä välitä, ei ole mikään ihme että kouluissa ammuskellaan. Se on sairautta jos mikä.

Se että haluaa olla muiden seurassa, eikä yksin, se ei ole mitään sairautta. En käsitä miten jopa ihmisen perusluonne voidaan lääkärin mielessä kääntää sairaudeksi. Voi sitä käyttää vähän omaa maalaisjärkeäkin eikä aika uskoa mitä lääkäri sanoo, lääkärihän on vain ihminen.

Tämä sanottuna, osaan kyllä olla yksinkin, olenhan ollut jo monta vuotta.

Lue lisää

Kyllä läheisriippuvaisuus on sairasta silloin kun se on todella voimakasta, samoin kuin sosiaalinen eristäytyminenkin suuressa mittakaavassa. Kultaisen keskitien lähettyvillä olisi hyvä pysyä tässäkin asiassa.

Lähes mikä tahansa on sairasta silloin kun se menee yli.

gtrhrthyhgryh kirjoitti:

Kyllä läheisriippuvaisuus on sairasta silloin kun se on todella voimakasta, samoin kuin sosiaalinen eristäytyminenkin suuressa mittakaavassa. Kultaisen keskitien lähettyvillä olisi hyvä pysyä tässäkin asiassa.

Lähes mikä tahansa on sairasta silloin kun se menee yli.

Lue lisää

"Kyllä läheisriippuvaisuus on sairasta silloin kun se on todella voimakasta"

Ja se tekee minusta läheisriippuvaisen kun en tahdo olla sinkku, varsinkaan näin monen yksinäisen vuoden jälkeen?

Määrittele nyt vielä mikä tekee läheisriippuvaisen. Mielellään ilman mitään tieteellistä näyttöä. Se on uskottavampaa, oikeesti.

Ei ihmisen luontainen käytös (pyrkimys pariutumiseen) ole mikään sairaus. Sairaampaa se on jos pyrkii käyttäytymään ihmisluonnon vastaisesti ja pariutumisen pelko on nimenomaan sitä.

ooppa ny rehellinen kirjoitti:

"Kyllä läheisriippuvaisuus on sairasta silloin kun se on todella voimakasta"

Ja se tekee minusta läheisriippuvaisen kun en tahdo olla sinkku, varsinkaan näin monen yksinäisen vuoden jälkeen?

Määrittele nyt vielä mikä tekee läheisriippuvaisen. Mielellään ilman mitään tieteellistä näyttöä. Se on uskottavampaa, oikeesti.

Ei ihmisen luontainen käytös (pyrkimys pariutumiseen) ole mikään sairaus. Sairaampaa se on jos pyrkii käyttäytymään ihmisluonnon vastaisesti ja pariutumisen pelko on nimenomaan sitä.

Lue lisää

edelleenkin yhtä sairaita.

'Ihmisluonnosta' en viitsi edes puhua, sillä itse uskon jokaisen ihmisen yksilöllisyyteen ja en pidä itseäni osana jotain lajia jota kontrolloisivat jotkin tietyt luonnon määräämät taipumukset; olen oman itseni herra ja ennen kaikkea yksilö, jolloin on ihan sama mikä on muille ihmisille ominaista. Jos olen erilainen, se ei tee minusta 'sairasta'.

En väittänyt sinua läheisriippuvaiseksi. Ketään yksilöimättä sanoin, että läheisriippuvuus *suuressa mittakaavassa* on sairasta, eli liioiteltuna. Sairaalloisen läheisriippuvainen ihminen kokee ettei voi elää ilman jotain tiettyä läheistä, saattaa esim. uhkailla vaimoaan itsemurhalla jos tämä ottaa eron tai sääliä kerjäämällä harjoittaa emotionaalista painostusta.

Ei se ole vielä sairasta, että haluaa suhteen monen sinkkuvuoden jälkeen. Läheisriippuvuuden näkee ennemminkin ihmisissä joilla se suhde jo on; että siihen kumppaniin takerrutaan ahdistavan tiukasti, ei anneta omaa tilaa. Tähän liittyy yleensä myös liioiteltua mustasukkaisuutta ja omistushalua ja jatkuva pelko siitä että toinen jättää. Tämä on ongelma vain niille pareille jossa sitä toista osapuolta alkaa ahdistaa toisen takertuva käytös.

efgfgfhfgh kirjoitti:

edelleenkin yhtä sairaita.

'Ihmisluonnosta' en viitsi edes puhua, sillä itse uskon jokaisen ihmisen yksilöllisyyteen ja en pidä itseäni osana jotain lajia jota kontrolloisivat jotkin tietyt luonnon määräämät taipumukset; olen oman itseni herra ja ennen kaikkea yksilö, jolloin on ihan sama mikä on muille ihmisille ominaista. Jos olen erilainen, se ei tee minusta 'sairasta'.

En väittänyt sinua läheisriippuvaiseksi. Ketään yksilöimättä sanoin, että läheisriippuvuus *suuressa mittakaavassa* on sairasta, eli liioiteltuna. Sairaalloisen läheisriippuvainen ihminen kokee ettei voi elää ilman jotain tiettyä läheistä, saattaa esim. uhkailla vaimoaan itsemurhalla jos tämä ottaa eron tai sääliä kerjäämällä harjoittaa emotionaalista painostusta.

Ei se ole vielä sairasta, että haluaa suhteen monen sinkkuvuoden jälkeen. Läheisriippuvuuden näkee ennemminkin ihmisissä joilla se suhde jo on; että siihen kumppaniin takerrutaan ahdistavan tiukasti, ei anneta omaa tilaa. Tähän liittyy yleensä myös liioiteltua mustasukkaisuutta ja omistushalua ja jatkuva pelko siitä että toinen jättää. Tämä on ongelma vain niille pareille jossa sitä toista osapuolta alkaa ahdistaa toisen takertuva käytös.

Lue lisää

"'Ihmisluonnosta' en viitsi edes puhua, sillä itse uskon jokaisen ihmisen yksilöllisyyteen ja en pidä itseäni osana jotain lajia jota kontrolloisivat jotkin tietyt luonnon määräämät taipumukset"

Siinähän pidät, mutta tiede voi olla asiasta eri mieltä.

"En väittänyt sinua läheisriippuvaiseksi. Ketään yksilöimättä sanoin, että läheisriippuvuus *suuressa mittakaavassa* on sairasta, eli liioiteltuna. Sairaalloisen läheisriippuvainen ihminen kokee ettei voi elää ilman jotain tiettyä läheistä, saattaa esim. uhkailla vaimoaan itsemurhalla jos tämä ottaa eron tai sääliä kerjäämällä harjoittaa emotionaalista painostusta."

Se ettei halua elää sinkkuna, ei mielestäni viittaa vielä mihinkään läheisriippuvuuteen.

Hyvin vaikeata käsittää sitä että heitetään tuollainen diagnoosi vastauksena kysymykseen jonka esitin. Pysytään aiheessa niin ei mene kenenkään kallisarvoinen sinkkuaika hukkaan.

Aloitteita on tullut naisilta. Useat deittisivustolla päivystävät etsivät kuitenkin "sitä oikeaa" joka käytännössä tarkoittaa sitä että sinulla saa olla vaikka 100 sopivaa ominaisuutta, mutta jo 1 sopimaton riittää yhteydenpidon katkaisemiseen.

Kaikkein eniten syö se että yhteys katkaistaan usein kovin julmalla ja epäinhimillisellä tavalla, eli se vain katkaistaan kertomatta syytä.

Eipä ole mahdollista siis edes yrittää parantaa tätä negatiivista ominaisuutta, kun ei edes tiedä mikä se on.

Deittisivustot ovat myöskin eräänlainen jämäkuppi jonne päätyvät kaikki outolinnut ja vastarannan kiisket. Nämä ovat niin yliedustettuina että saa olla melko tarkkana kenen kanssa edes vaivautuu viestittelemään.

Kilpalaulanta ei ole suuri ongelma minulle, mutta tietysti haen ensisijaisesti naista joka on minusta kiinnostunut, silloin ei tarvitse kilpaillakaan.

Nyt ettei asia karkaa aiheesta, palataan siihen että miten te sinkut kykenette elämään yksin?

mutta aloitteita on kirjoitti:

Aloitteita on tullut naisilta. Useat deittisivustolla päivystävät etsivät kuitenkin "sitä oikeaa" joka käytännössä tarkoittaa sitä että sinulla saa olla vaikka 100 sopivaa ominaisuutta, mutta jo 1 sopimaton riittää yhteydenpidon katkaisemiseen.

Kaikkein eniten syö se että yhteys katkaistaan usein kovin julmalla ja epäinhimillisellä tavalla, eli se vain katkaistaan kertomatta syytä.

Eipä ole mahdollista siis edes yrittää parantaa tätä negatiivista ominaisuutta, kun ei edes tiedä mikä se on.

Deittisivustot ovat myöskin eräänlainen jämäkuppi jonne päätyvät kaikki outolinnut ja vastarannan kiisket. Nämä ovat niin yliedustettuina että saa olla melko tarkkana kenen kanssa edes vaivautuu viestittelemään.

Kilpalaulanta ei ole suuri ongelma minulle, mutta tietysti haen ensisijaisesti naista joka on minusta kiinnostunut, silloin ei tarvitse kilpaillakaan.

Nyt ettei asia karkaa aiheesta, palataan siihen että miten te sinkut kykenette elämään yksin?

Lue lisää

"Aloitteita on tullut naisilta. Useat deittisivustolla päivystävät etsivät kuitenkin "sitä oikeaa" joka käytännössä tarkoittaa sitä että sinulla saa olla vaikka 100 sopivaa ominaisuutta, mutta jo 1 sopimaton riittää yhteydenpidon katkaisemiseen."

Samaa mieltä. Esimerkkisi tapauksessa nainen voisi sanoa rehellisesti hakevansa "täydellistä" kumppania.

"Kaikkein eniten syö se että yhteys katkaistaan usein kovin julmalla ja epäinhimillisellä tavalla, eli se vain katkaistaan kertomatta syytä."

Tuo on hyvin yleistä. Vastaukseksi saa yleensä selityksiä siitä, kun viestejä satelee miehiltä niin ja niin paljon, ja millään ei ehdi vastaamaan kaikille. Niinpä ! Ainakin minua oudoksuttaa se, että myös jo aloitetut viestittelyt katkaistaan samalla tekosyyllä. Väistämättä tulee mieleen, että nainen ei ole ollut alunperin tosissaan, vaan deittailee lähinnä huvikseen. Jotkut taitavat saada tuon tyyppisestä vedättämisestä jopa henkistä tyydytystä...

"Deittisivustot ovat myöskin eräänlainen jämäkuppi jonne päätyvät kaikki outolinnut ja vastarannan kiisket. Nämä ovat niin yliedustettuina että saa olla melko tarkkana kenen kanssa edes vaivautuu viestittelemään."

Kyllä, ja vaikka löytäisit kaikin puolin mukavan kumppaniehdokkaan eli molemmilla on paljon yhteistä, alkava tuttavuus voi loppua siihen, kun nainen elää tulevaisuutta etukäteen ja yrittää perustella itselleen, miksi suhde ei tulisi toimimaan. Miehenä tuossa tilanteessa menee jotenkin sanattomaksi, eikä ymmärrys meinaa pysyä perässä...

"Kilpalaulanta ei ole suuri ongelma minulle, mutta tietysti haen ensisijaisesti naista joka on minusta kiinnostunut, silloin ei tarvitse kilpaillakaan."

Kilpalaulannalla tarkoitin sitä, kun teet miehenä aloitteen ja lähetät naiselle viestin, saat samalla kilpailla myös seksiseuraa vonkaavien ukko- ja pelimiesten kanssa naisen suosiosta. Ero on siinä, että sinä haet sitä oikeaa, ja toiset pillua. Kilpalaulantahan perustuu siihen, että saat selitellä kaikenlaista tuubaa ummet ja lammet, jotta herättäisit naisen kiinnostuksen. Itse koen tuollaiset katteettoamt puheet itsensä pettämisenä, eli yritän antaa itsestäni jopa täysin vääränlaista kuvaa kiinnostuksen herättämiseksi.

"Nyt ettei asia karkaa aiheesta, palataan siihen että miten te sinkut kykenette elämään yksin?"

Kyse ei ole kykenemisestä, vaan ihan käytännön jutusta. Jos ei ole kumppania, ainoa vaihtoehto on yksineläminen. Tuossa on se hyvä puoli, että oppiipahan hoitamaan asiansa itsenäisesti, ja se kasvattaa myös henkisesti. Vastuu ja vapaus menevät käsi kädessä. Ainoa huono puoli on läheisyyden puute, ja sitä aukkoa yhden yön suhteet tms. eivät täytä. No, niitä en edes harkitsisi. Jos oma pärstäkerroin tai olemus ei riitä naisille, elän ennemmin yksin, kuin että eläisin suhteessa vain paremman puutteessa.

Vai niin. Itse en omana seurusteluaikanani käyttäytynyt ihan noin.

Voin myös melko suurella varmuudella sanoa että jos pariudut tuollaisen tyypin kanssa, se on ihan oma vikasi.

Roskapussit eivät muuten kulkeudu itsestään ulos sinkkunakaan. Eikä sinkkuna oleminen helpota siivoamistakaan yhtään.

Moni vain tuntuu perustelevan sinkkuuttaan sillä ettei muka tarvitse pestä pyykkiä, viedä roskia, siivota tai ylipäätään tehdä mitään joka ei ole kivaa. Nämä väitteet eivät tosin pidä vettä yhtään, mutta leikitään vaan että näin on.

kokeile joskus parempaa kirjoitti:

Vai niin. Itse en omana seurusteluaikanani käyttäytynyt ihan noin.

Voin myös melko suurella varmuudella sanoa että jos pariudut tuollaisen tyypin kanssa, se on ihan oma vikasi.

Roskapussit eivät muuten kulkeudu itsestään ulos sinkkunakaan. Eikä sinkkuna oleminen helpota siivoamistakaan yhtään.

Moni vain tuntuu perustelevan sinkkuuttaan sillä ettei muka tarvitse pestä pyykkiä, viedä roskia, siivota tai ylipäätään tehdä mitään joka ei ole kivaa. Nämä väitteet eivät tosin pidä vettä yhtään, mutta leikitään vaan että näin on.

Lue lisää

Sinkkuna ei kuitenkaan tarvitse siivota kuin omat sotkunsa. Eikä kumppani pidemmissä parisuhteissa enää nyhjää siinä sohvalla sen ekan puolen vuoden jälkeen sun kyljessä kiinni, ainakin kaikki parit ketä itse tunnen puuhastelevat suurimman osan kotonayhdessäoloajastaan omiansa eri huoneissa.

Jos kerran yksin eläminen on niin vaikeaa, mikset hanki kämppistä? Tai jos seuraa niin hirveästi kaipaat, niin joka kaupungista löytyy kyllä mm. yksinäisiä vanhuksia, jotka olisivat tosi iloisia jos joku tulisi kahville.

..edellinen kirjoitti:

Sinkkuna ei kuitenkaan tarvitse siivota kuin omat sotkunsa. Eikä kumppani pidemmissä parisuhteissa enää nyhjää siinä sohvalla sen ekan puolen vuoden jälkeen sun kyljessä kiinni, ainakin kaikki parit ketä itse tunnen puuhastelevat suurimman osan kotonayhdessäoloajastaan omiansa eri huoneissa.

Jos kerran yksin eläminen on niin vaikeaa, mikset hanki kämppistä? Tai jos seuraa niin hirveästi kaipaat, niin joka kaupungista löytyy kyllä mm. yksinäisiä vanhuksia, jotka olisivat tosi iloisia jos joku tulisi kahville.

Lue lisää

Pahoin pelkään että vanhuksilla ja minulla ei ole paljoakaan yhteistä.

En oikein osaa kuvitella mummoa 75 v. jonka kanssa keskustelisin henkeviä esim AC/DCn uudesta albumista, taikka siitä miten Jackie Chanin uudesta elokuvasta puuttui yllättäen lopusta ne pilalle menneet otokset.

Ihan turhaan sinä yleistät kaikki parisuhteet oman surkean parisuhteesi takia. Minun kavereilla on ihan toimivat suhteet kaikilla. Jos olisi enemmän tuollaisia esimerkkejä niin ehken sitten karsastaisi sinkkuutta niin kovasti, mutta kun heidän arki on ihan päinvastaista kuin tuo sun esimerkki.

Mutta kaipa tuo sun taktiikkakin toimii, pitänee kai pariutua jonkun lapamadon kanssa puoleksi vuodeksi niin sitten kestää sinkkuna taas ainakin vuoden. Mutta mistä löytää naisen joka ei siivoa tai tiskaa omia sotkujaan?

Mulla on ikää 30 , ja olen elänyt tähänastisen ikäni yksin. En laita pahakseni, vaikka vierelle ilmestyisi kauniimpi puolisko. En väitä, että eläminen olisi ollut aina helppoa, sillä sinkku(poika)mieskin kaipaa läheisyyttä. Mutta, koska sopivaa kumppania ei ole löytynyt, eikä tilapäissuhteet kelpaa, jatkan taapertamista eteenpäin.

Mainitsin että olen ollut lähes koko ikäni yksin. Helposti menis jos vaan 6kk olis joutunut yksin olemaan..

"Sinkkuuden suurin haitta on läheisyyden puuttuminen, mutta en ymmärrä miksi sinkkuus vaikuttaisi negatiivisesti matkustamiseen, harrastamiseen, ajan kuluttamiseen yms"

Ehkä se haitta on siinä ettei ole ketään jonka kanssa jakaa nämä elämän hienot hetket? On eri asia kertoa jostain tapahtumasta, kuin että kertaa jotain tapahtumaa.

Kaikkea voi tehdä yksin, mutta kaksin aina kaunihimpi.

Kun takana on pitkä liitto ja perheen kanssa touhuaminen, niin ei ehkä olekaan tarve pesiytyä jonkun kanssa yhteen. Se aika on ollut jo.

Haluan vieläkin jonkun tosi läheisekseni, mutten enää samanlaista symbioosia kuin avioliitossa. Tämä kai on suurin este, kun haluaa etäisyyttäkin suhteellisen paljon. Ei kukaan toivo olevansa se etärakastettu, joka otetaan vastaan vain tarpeen vaatiessa. Valmis rakkauteen pitää olla ja avoin sekä toiselle vastaantuleva.

Mutta ymmärrätkö sitä että sinä olet ollut suhteessa 5 kertaisen ajan sinkkuutesi suhteen? Ehkäpä minäkin osaisin paremmin olla yksin, jos olisin elänyt suhteessa viimeiset 15 vuotta.

Vaan kun en ole.

Siinä on vissi ero, onko elänyt suhteessa viimeiset 10 vuotta ja ennenkaikkea, minkälaisessa suhteessa.