Tyhmyyttä?
Kyllästymistä?
Pelkuruutta?
Ylpeyttä?
Kaipuuta hellyyden, rakkauden?
Kaikkea tähän soppaan sekoitettu on,
mukana myös kaikki nuo kysymysmerkit:
Tyhmyyttä että sopan on alulle laittanut,
kyllästyessään elämäänsä sen keittänyt.
Pelkuruutta kun ei uskaltanut
itselleen eikä muillekkaan myöntää,
että kaikki mausteeet ja ohjeet olivat jo
kauan sitten kadonneet..
..yksin koitti vain hämmentää,
ylpeys esti epäonnistumisen myöntämään.
Kaipaus hellyyteen ja rakkauteen,
jonka oli oman padan äärellä kadottanut, vei vain mukanaan.
Hetken sai tulista soppaa hämmentää, kunnes huomasi sen olevan liian polttavaa!!
Kyllästymistä?
Pelkuruutta?
Ylpeyttä?
Kaipuuta hellyyden, rakkauden?
Kaikkea tähän soppaan sekoitettu on,
mukana myös kaikki nuo kysymysmerkit:
Tyhmyyttä että sopan on alulle laittanut,
kyllästyessään elämäänsä sen keittänyt.
Pelkuruutta kun ei uskaltanut
itselleen eikä muillekkaan myöntää,
että kaikki mausteeet ja ohjeet olivat jo
kauan sitten kadonneet..
..yksin koitti vain hämmentää,
ylpeys esti epäonnistumisen myöntämään.
Kaipaus hellyyteen ja rakkauteen,
jonka oli oman padan äärellä kadottanut, vei vain mukanaan.
Hetken sai tulista soppaa hämmentää, kunnes huomasi sen olevan liian polttavaa!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuitenkin kaikkien kuvailemiesi aineksien
yhteenlaskettu summa, hyvä niin..
Kun hän on pois on
jäljellä kaipuu.Vain
hiljaisuus ja jotain
pois lakastuu.
Poissa yhteiset aamut,
syli lämmin. Nyt nämä
härät kaavut, tämä
vuode kylmin.
Tovi vain oli, kun elämä
kuohui. Nautinnon puoli,
varret liehui.
Nyt lanteet yksin, ei
uumalla kättä. Valmis ja
kypsin, vierellä vain yötä.
Rohkeutta tunnustaa ja
vaipua syvään. Toiste
vastustaa ja luottaa pysyvään.
Katsoa sisään, maisemaan
sielun. Opetella välittämään,
löytää sisältään riemun.
Ja löytää kaipuun
todellisuutta. Väistää
loppuun Rakkaudettomuutta.
http://www.youtube.com/watch?v=JiypqmYr3wo&feature=related
Kiitos runostasi.
Ylpeys ja pelko on
este monelle hienolle
asialle, kokemukselle.
Soppaan on helpomi
sirotella epäolennaisia
mausteita kuin todellisia.
Rakkauteenkin kai liian
usein asettaa liikaa unelmia
ja liian nuukasti todellisuutta?
Hyvä runo sinulta. Tummaa
tunnetta vain edelleen rohkeasti
mukaan.
Mukavaa päivää sinulle.
voi kiitos sinulle, olipas kaunista tekstiä.
Mukavaa viikonloppua!
tämä on jonkinlainen monologi rakkauden kulusta,
kompasteluista. Kaipausta hellyyteen ja rakkau-
teen, joita meistä jokainen tarvitsee elämässään
jaksaakseen huomisiin.
Melko vahva ja Sinun kirjoittamaksesi yllättävän
pitkä, mutta ei millään muotoa pitkästyttävä.
Tämä on hyvin todenoloinen runo, lieneekö sitten
kaikki ollutta ja elettyä. Siltä se ainakin luki-
jasta, tai ainakin minusta tuntui.
Omaa soppaahan tässä tuli kiteytettyä ja pohdittua..valitettavasti tai sitten ei, kaipa kaikesta tässä elämässä oppii ja virheitäkin täytyy tehdä ja niistä ottaa opikseen..
Mukavaa viikonloppua ja lämpöä sinulle=)