kirjotin tänne jo joskus aiemminki ja sain ihan hyviä vastauksia:)
"Mitä sillon pitää tehä ku jatkuvasti on paha olo kaikesta? Koko ajan on vihainen muille, surullinen asioista ja masentunu kellon ympäri. Ei huvita tehdä mitään, haluis vaan nukkua ja istua koneella, vaik en ennen ollu sellanen, kävin ulkona joka päivä. Kaikki elämäs tuntuu niin turhalta, mitä hyötyä täst kaikest on? "
Mut edelleen on paha olo ja oon jatkuvasti vihainen. Kännis etenki suutun heti kaikille ja huudan ihan tyhjästä. Sit vahingoittanu tarkotuksel itteeni koska miettiny kauan et haluaisinko kuolla. En näe mitään ratkaisua tähän tilanteeseen koska mitkään asiat ei ole pitkään aikaan enää kiinnostanut. Saisin psykologin mukaan kuulemma masennuslääkityksen ja paikan johonki sairaalaanki etten tekis itelleni mitään mut en tiedä haluanko mitään tollasta. Haluisin et kaikki ois vaan hyvin ja asiat tuntuis hyvältä.
Eli, kellään mitään kokemusta ku pitkään aikaan mikään ei kiinnosta, joko tuntuu tyhjältä tai sit vihaiselta tai surulliselta. Tai et ei ole juuri muita ihmisiä lähellä tai näe mitään positiivista tulevaisuudes.
"Mitä sillon pitää tehä ku jatkuvasti on paha olo kaikesta? Koko ajan on vihainen muille, surullinen asioista ja masentunu kellon ympäri. Ei huvita tehdä mitään, haluis vaan nukkua ja istua koneella, vaik en ennen ollu sellanen, kävin ulkona joka päivä. Kaikki elämäs tuntuu niin turhalta, mitä hyötyä täst kaikest on? "
Mut edelleen on paha olo ja oon jatkuvasti vihainen. Kännis etenki suutun heti kaikille ja huudan ihan tyhjästä. Sit vahingoittanu tarkotuksel itteeni koska miettiny kauan et haluaisinko kuolla. En näe mitään ratkaisua tähän tilanteeseen koska mitkään asiat ei ole pitkään aikaan enää kiinnostanut. Saisin psykologin mukaan kuulemma masennuslääkityksen ja paikan johonki sairaalaanki etten tekis itelleni mitään mut en tiedä haluanko mitään tollasta. Haluisin et kaikki ois vaan hyvin ja asiat tuntuis hyvältä.
Eli, kellään mitään kokemusta ku pitkään aikaan mikään ei kiinnosta, joko tuntuu tyhjältä tai sit vihaiselta tai surulliselta. Tai et ei ole juuri muita ihmisiä lähellä tai näe mitään positiivista tulevaisuudes.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Viestisi perusteella sanoisin et kuulostaa siltä kuin olisit masentunut. En tosin tiedä, minkä ikäinen olet, mutta nuorten masennus ilmenee juurikin vihaisuutena ja surullisuutena.
Itse olen jo teini-iän ohittanut, mutta varsinkin lukioikäisenä kärsin masennusvaiheista. Silloin tuntemukset olivat lähinnä juuri yleistä elämänhalun menettämistä, itsemurhan ympärillä pyöriviä ajatuksia ja ns. tyhjyyden tunnetta (niinkuin ei tuntisi yhtään mitään). Oli todella vaikea joskus nousta aamulla sängystä kun ei löytänyt elämiseen mitään motiivia.
Itselläni masennus helpottui ajan kanssa, mutta jälkeenpäin ajatellen koen, että olisi ollut kannattavaa käydä lääkärin tai psykologin puheilla.
Opiskelen nykyään psykologiaa, joten en ole vielä ammattilainen, mutta faktapohjaa seuraavalle löytyy: sinun kannattaa käydä edes juttelemassa lääkärin tai psykiatrin kanssa masennuslääkityksen vaihtoehdosta. Masennus johtuu aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, ja masennuslääkkeet vaikuttavat suoraan näihin välittäjäaineisiin. Lääkehoito on yleisin hoito masennukseen ja sen on myös todettu olevan usein tehokkain, etenkin jos lisäksi käy terapiassa.
Ymmärsin, että olet jo käyny juttelemassa psykologin kanssa. Se on hyvä alku. Masennuksesta voi toipua myös omin avuin, mutta tämä voi olla hyvin pitkällinen ja rankka prosessi. Lääkkeet tuovat helpotusta oloon jo parissa viikossa, ne eivät siis varsinaisesti "paranna" masennusta.
Pointtini siis on, että sinun kannattaa edes harkita lääkärille menoa, lääkärin tehtävä on arvioida mahdollisen lääkityksen tarve. Lääkitys saattaa helpottaa oloa ja tuoda elämänilosi takaisin jo lyhyessä ajassa. Lääkkeet eivät tee sinusta "hullua", vaan auttavat sinua.
Voimia ja jaksamista sinulle
En tiiä osaanko yhtään auttaa. Eka kertaan mihinkään vastaan täällä. Noniin siis.. Keksi jotain mitä haluat tehdä. Ei se mitään erikoista tarvi olla. Jotain vaan että ei jämähä ihan paikolleen. Jotain yrittää keksii mistä tykkää mutta se saattaa olla vaikeaa. Liikuntaa harrastaa. Purkaa enerkia siihen eikä muihin. Mitä järkeä kuolla! Kiusana vaan täällä muille olla jos ei muuta :D Kännissä saattaa kaikki ärhennellä. Ei kannata juua sit niin paljon. Mä en tykkää noista masennuslääkityksistä yhtään.. Itelläkin joku ihme lääkitys. Joskus kyl saattaa olla apua noista? Sairaalassa oon ollu mutta ei mulle hyötyä. Ehkä mä jätin asioita kertomatta ja niin edelleen. No yrittää purkaa liikuntaan pahaa oloa ja.. Jotain keksiä.. Sitä on niin paljon mahdollisuuksi. Se on vaan omasta päästä kiini. Toivottavasti tulee enmmän ja parempia neuvoja. Nyt mäkin kirjotin tänne ja koskaan en ole kitjottanu niin kaikki tänne ja äkkiä kirjottaa kaikki neuvot!! Toivottavasti mustakin jotakin hyötyä :D
kiitos:) ihan hyviä neuvoja, ja tuli näin nopeesti viel:)
En vaan usko et lääkkeet auttais mitään koska en näe tätä minään aivojen kemia-juttuna. Mul on vaan paha olo koska elämäs ei ole mitään sisältöä enää, ei ole kavereita, ei harrastuksia, en näe ihmisiä, puhu kellekkään, eikä mikään todellakaan kiinnosta. Se vihaisuus on sit joko turhautumista tai sit katkeruutta:/ en tiedä
Haluisin tietää mist tää johtuu ja mikä auttaa. Koska en oikeesti ees tiedä mitä se "parempaan suuntaan" olisi. mikä ois parempaa. Ku en halua mitään. Haluaan vaan epämääräisesti et ois hyvä olo.
Kiitos silti:)
Mä tiedän että olo helpottaa kyllä.
Mullakin oli se ajanjakso elämässä.
Mutta kun puhui muille.
Mietti elämäänsä.
Kaikkea hyvää mitä voi tehdä.
Ymmärsi että kyllä se aurinko on olemassa siellä pilvien takana. Ja se paistaa vielä läpi.
Pitää vain odottaa ja puhua muille :)
Ei pidä miettiä aina yksin :) Muut auttavat.
hyviä neuvoja noi edelliset,mitä siihen lisäisin...
lääkkeiden kanssa ei kannata alkaa pelleileen,minusta se on itsepetosta,poistavat "kivun"mutta ei itse tautia.
itselleni tuttu tila,jonkin asteen horroksessa räpellän elämääni tälläkin hetkellä,tuntuu varmaan pöhköltä sanoa että lähde vaikka lenkille tai tee jotain mitä olet aina halunnut mutta se auttaa,ainakin mulla.
otat sen asenteen että mulla on elämä edessäni,tänäänkin,juuri nyt,tätäkään päivää ei tule toista kertaa,ELÄ!
mä kävelen metsässä kun masentaa tai vituttaa,usein vitutus jää sinne,tai alan kuunteleen jotain suosikkibiisejä vuosien takaa joita kuuntelin ennen kuin tulin vanhemmaksi.
jotain motorheadia täysillä,siittä se lähtee,pahinkin vitutus!
On eri asia olla alakuloinen tai masentunut. Jos psykologi on arvellut sinun hyötyvän hoidosta, niin silloin sitä on syytä ottaa vastaan. Lääkehoitoon liittyvistä asioista kannattaa keskustella lääkärin kanssa ja miettiä hänen kanssaan hyötyjä ja haittoja.
Nii mustaki ne on eri asia, koska vaik noi musiikki ja käveleminen ja kaverit ja urheilu ja vaik mikä tekeminen, on hyvii ideoita nii ei mikään sellanen tunnu miltään. Ennen soitin ja kuuntelin musiikkia koko ajan, nyt vihaan kaikkea musiikkia. En jaksa mennä käymään ees kaupas nii ei toi urheilukaa nii kiinnosta.
En mä oletakkaa et tähän ois mitään ratkaisua tai ainakaa mitää helppoa ratkaisua. Haluis vaan et:
1. ois joku jolle puhua ja joka kuuntelis ja neuvois
2. sit joku joka välittäis ja pitäis musta. Ikävä kaikkea vähäistäkin läheisyyttä ja sitä koko tunnetta et on ihastunut tai et joku toinen tuntuu tärkeältä.
Kiitos silti neuvoista kaikille:)
Kaikilla on oma juttu joka auttaa, sen ku alat ettiin sitä. Tosi monella se on urheilu, kaverit ja/tai musiikki. Jos et harrasta urheilua, alota joku laji. Jos sulla ei oo kavereita, hanki niitä, vaikka netistä jos et muuten löyä/uskalla/iha sama. Toi musiikki voi tieten jotaki vaa ahistaa lisää, jos vaa sulkeutuu sen myötä, mutta toisia se auttaa iha tosissaa. Mut hei senku kokeilet, ei ne lääkkeet mitää ratkase, ku elämäntavat.
Hei!!
Olen 16-vuotias neitokainen, haluaisitko vaikka mailiosoitteesi antaa, niin ruvetaan yhdessä kulkemaan kohti parempaa elämää?