Hei teille kaikille. Olen 21.v nainen, ja tahtoisin kertoa teille kokemukseni neljän eri päiväkodin lastenhoitomenetelmistä Itä-Suomessa. Tapahtumat sijoittuvat ajalle v.2000-2003, useimmissa tapauksissa päiväkodin vaitiolovelvollisuus on toteutunut, useimmissa sulkeutunut.
Olen siis ollut työharjoittelijana päiväkodeissa, työpäivät olivat 6h/pvä, 1-3kk ajan. Minulla on runsaasti kokemusta lastenhoidosta, vaikka siitä ei valitettavasti tule minun alaani.
Ensimmäinen päiväkotini oli Pienpäiväkoti, eli kahden yksityisen yrittäjän perustama päiväkoti. Lapsia oli n. 9. En ollut mitenkään kokenut ensimmäisessä työpaikassa, kattolamppukin taisi särkyä :) Tässä kyseisessä työpaikassa olin koko työharjoitteluajan, 3kk. Kuten kaikissa päiväkodeissa, tässäkin päiväkodissa oli muutama n. 6 vuotiasta lasta, jotka hallitsivat melkeimpä hemmoitellulla käytöksellään meitä kaikkia ohjaajia. Kuitenkin kuri oli päiväkodissa hyvä, lapset tottelivat aika hyvin. Tosin tämä kaikkein hemmotelluin lapsi lähti ulkona ollessaan karkailemaan, yms. Viimeisenä päivänä lähtö oli hyvin surullista, olin kiintynyt kaikkiin lapsiin, ja hekin olivat kiintyneet minuun. Päiväkoti oli oikeastaan tavallinen päiväkoti, jossa ei juoruilemista kuulunut.
Seuraava päiväkoti oli kunnallinen päiväkoti, oli pienien (1-3.v) puoli, (lapsia n. 14) sekä Isojen, (lapsia n. 10) (3-6.v) puoli. Pääsin itse pienten puolelle. Lapset olivat varautuneesti suhtautuneita, paitsi eräs pieni (1,5.v) lapsi, joka ihastui minuun jo ensimmäisenä päivänä. Kuulemma kyseinen lapsi oli vierastanut kaikkia hoitajiaan, jopa vakituisia. Minä vain menin lapsen vierelle, nappasin tämän syliini, ja aloin lukea kirjaa. (Tämä on tietenkin harvinainen poikkeustapaus) Lastenhoitajat, (n. 6-10kpl) olivat aika ajoin töykeitä, eivät antaneet minun tutustua lapsiin kunnolla, vaan määräsivät siivoamaan, yms. (Vaikka päiväkodilla oli oma siivoaja) Lapset kuitenkin tutustivat minuun, huomasin myös, että eräät lastenhoitajat riiputtivat yhtä tiettyä "lempilastaan" sylissä, eivät päästäneet leikkimään, vaan pitelivät melkeimpä väkisin sylissään! Minua passitettiin hoitamaan 1,5.v lasta, joka alkoikin siitä syystä pitämään minua ns. omahoitajanaan, ja hänelle tuli siitä syystä itkukohtauksia jopa silloin, kun häntä ei sattunut. Hän opetteli nimeni, ja itkeskeli jopa kotonaan. Minä lopulta rimpuilin lapsesta irti, annoin tämän itkeä vapaasti, tulin vasta sitten lohduttamaan kun oli "tosi" kyseessä. Yleensä lapsi olikin itkenyt esim. koko ulkoilun ajan, ja lopulta vapisi käsissäni itkemisen johdosta. Onneksi osastollemme tuli sitten vuoden ikäinen lapsi, joka vei enemmän huomiotani, henkilöstön sairastelun myötä meitä ei ollut parhaimmillaan kuin 3 pienten puolella 7-9 lapsen keskellä. Työharjoittelu kesti 1½kk, koska kesän ajaksi päiväkoti meni kiinni. Viimeisen päivän muistan kuin eilisen. Johtaja raivosi minulle, ja kaksi nuorinta lasta jäivät itkemään perääni, kun lähdin pois. Kesäloman jälkeen palasin viikoksi vielä päiväkotiin, ja onnekseni nuorimmat lapset olivat vieroittautuneet minusta.
Kolmas, ja ehdottomasti kauhein päiväkoti, jossa olin 5 viikon jakson, koskien tulevaa lähihoitajan ammattiani. (jonka myöhemmin jätin) Päiväkodissa oli kaksi osastoa, Isot (3-7.v) sekä Pienet (1-3.v). Pienten puolen "johtaja" oli avioeron ja pitkien työpäivien, sekä sairaslomien, yms. takia vaihtuvien pätkätyöläisten vaihtumisen rasittama hermokimppu, joka laiminlöi tehtäviään lastenhoitajana (mm. riuhtoi lapsia, huusi lapsille, sekä heitteli lapsia tyynyillä) sekä omana ohjaajanani, jonka täytyi kertoa minulle siitä, mitä minulta odotettiin, ja mitkä olivat tavoitteitani. Hermokimppu ohjaajan lisäksi samalla osastolla oli 3 ihmistä, jotka kertoivat "johtajan" hermoilusta, ja siitä, kuinka lapset uskalsivat leikkiä vapaammin, kun "johtaja" vietti hermolomiaan, yms. Lapset koettelivat jokaista hoitajaa kiukkuamisillaan, yms, koska hoitajat vaihtuivat niin usein. 5 viikon aikana Minä olin pitkäaikaisin hoitaja, koska päiväkodissa riehui vatsatauti, ja ohjaajat sairastelivat. Isompien puolella asia oli pahempi. Moni lapsi oli henkiseltä kehitykseltään jäljessä, useampi sai kiukkukohtauksina, pahin tapaus oli se, että 4 vuotias lapsi heitti erästä lastenhoitajaa pienellä lastentuolilla päähän, ja hoitaja pyörtyi. Minä olin sattumalta isojen puolella, ja sain soitettua ambulanssin, sekä rauhoitettua kahden muun ohjaajan kanssa lapset. Tämä oli vain alkua. Omalla puolellani oli hyvin arka lapsi, joka aina jonkun ohjaajan korotettuaan laski alleen, erästä lasta taas ohjaajat joutuivat pakottamaan vessaan, minä mukaanlukien. Pienen, tummaihoisen lapsen itku kaikuu vieläkin korvissani. Kaikkien muiden ohjaajien kohdalla kyseisen lapsen itku johtui siitä, kun hänet suljettiin ohjaajan kanssa vessaan, ja pakotettiin istumaan pöntölle. Minun kohdallani lapsi itki onnesta, koska minä halasin lasta, ja kuljin tämä sylissäni edestakaisin kylpyhuoneessa. Lapsi oli vasta 2½ vuotias! Tapauksen jälkeen sanoin johtajalle tapauksesta. Johtaja passitti pienten puolen hermokimppujohtajan 2 viikon sairaslomalle, ja me muut ohjaajat otimme lapset hoiviimme. Ja ne juorut, mitä siellä yleensä olivat, koskivat oman osastoni johtajaa. Tähän päiväkotiin en vie koskaan lastani!
Neljäs, ja viimeinen päiväkotini, oli 3 osaston päiväkoti. Omassa osastollani oli n. 13 1-3 vuotiasta lasta, toisella osastolla oli n. 20-30 3-5 vuotiasta lasta, sekä viimeisellä osastolla oli satunnaisesti 4-, 5-, 6 vuotiaita lapsia n.15 kappaletta. Päiväkodeista tämä jäi parhaimpana ja myönteisimpänä mieleeni. Lapsia ei kohdeltu liian hellästi, mutta ei hullunkovalla kurillakaan. Vanhin lapsista, ja ehkä hemmotelluinkin, kokeili minua työharjoittelun päättymiseenkin asti, mutta alkoi pitää minusta eniten viimeisinä viikkoina. Eräs lapsi ei lämmennyt minulle kahteen kuukauteen, ja tyypillisesti suostui syliinkin vasta viimeisen kuukauden aikana. Päiväkodissa ei juoruiltu, joskus mietittiin lasten syömistä, yms, normaalia. Lapset, myös isommat, joita näin harvoin, pitivät minusta kovasti, tottelivat kun kielsin jotain, ja toivat kesällä kukkia. Tähän päiväkotiin suosittelen kaikkia tuomaan lapsensa. Henkilökunta oli ihanaa, ja huumorintajuista, myös tiukoissa asioissa joustavia! Lapset pysyivät hyvin järjestyksessä. Tässä päiväkodissa sain ihmetellä sitä, kuinka lapset laittoivat siististi vaatteet paikoilleen, pesivät kätensä oma-aloitteisesti, sekä laittoivat leluja paikoilleen. "Siivouspäivä" olikin minun, ja lapsien lempileikki.
Kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea tekstini. Nämä kaikki päiväkodit olivat hyvin erilaisia, samoin henkilökunta ja lapset. Olen oppinut lapsista ja lapsien hoitamisesta paljonkin, en kadu yhtikäs mitään.
Kertokaa muutkin kokemuksianne päiväkodeista :)
Olen siis ollut työharjoittelijana päiväkodeissa, työpäivät olivat 6h/pvä, 1-3kk ajan. Minulla on runsaasti kokemusta lastenhoidosta, vaikka siitä ei valitettavasti tule minun alaani.
Ensimmäinen päiväkotini oli Pienpäiväkoti, eli kahden yksityisen yrittäjän perustama päiväkoti. Lapsia oli n. 9. En ollut mitenkään kokenut ensimmäisessä työpaikassa, kattolamppukin taisi särkyä :) Tässä kyseisessä työpaikassa olin koko työharjoitteluajan, 3kk. Kuten kaikissa päiväkodeissa, tässäkin päiväkodissa oli muutama n. 6 vuotiasta lasta, jotka hallitsivat melkeimpä hemmoitellulla käytöksellään meitä kaikkia ohjaajia. Kuitenkin kuri oli päiväkodissa hyvä, lapset tottelivat aika hyvin. Tosin tämä kaikkein hemmotelluin lapsi lähti ulkona ollessaan karkailemaan, yms. Viimeisenä päivänä lähtö oli hyvin surullista, olin kiintynyt kaikkiin lapsiin, ja hekin olivat kiintyneet minuun. Päiväkoti oli oikeastaan tavallinen päiväkoti, jossa ei juoruilemista kuulunut.
Seuraava päiväkoti oli kunnallinen päiväkoti, oli pienien (1-3.v) puoli, (lapsia n. 14) sekä Isojen, (lapsia n. 10) (3-6.v) puoli. Pääsin itse pienten puolelle. Lapset olivat varautuneesti suhtautuneita, paitsi eräs pieni (1,5.v) lapsi, joka ihastui minuun jo ensimmäisenä päivänä. Kuulemma kyseinen lapsi oli vierastanut kaikkia hoitajiaan, jopa vakituisia. Minä vain menin lapsen vierelle, nappasin tämän syliini, ja aloin lukea kirjaa. (Tämä on tietenkin harvinainen poikkeustapaus) Lastenhoitajat, (n. 6-10kpl) olivat aika ajoin töykeitä, eivät antaneet minun tutustua lapsiin kunnolla, vaan määräsivät siivoamaan, yms. (Vaikka päiväkodilla oli oma siivoaja) Lapset kuitenkin tutustivat minuun, huomasin myös, että eräät lastenhoitajat riiputtivat yhtä tiettyä "lempilastaan" sylissä, eivät päästäneet leikkimään, vaan pitelivät melkeimpä väkisin sylissään! Minua passitettiin hoitamaan 1,5.v lasta, joka alkoikin siitä syystä pitämään minua ns. omahoitajanaan, ja hänelle tuli siitä syystä itkukohtauksia jopa silloin, kun häntä ei sattunut. Hän opetteli nimeni, ja itkeskeli jopa kotonaan. Minä lopulta rimpuilin lapsesta irti, annoin tämän itkeä vapaasti, tulin vasta sitten lohduttamaan kun oli "tosi" kyseessä. Yleensä lapsi olikin itkenyt esim. koko ulkoilun ajan, ja lopulta vapisi käsissäni itkemisen johdosta. Onneksi osastollemme tuli sitten vuoden ikäinen lapsi, joka vei enemmän huomiotani, henkilöstön sairastelun myötä meitä ei ollut parhaimmillaan kuin 3 pienten puolella 7-9 lapsen keskellä. Työharjoittelu kesti 1½kk, koska kesän ajaksi päiväkoti meni kiinni. Viimeisen päivän muistan kuin eilisen. Johtaja raivosi minulle, ja kaksi nuorinta lasta jäivät itkemään perääni, kun lähdin pois. Kesäloman jälkeen palasin viikoksi vielä päiväkotiin, ja onnekseni nuorimmat lapset olivat vieroittautuneet minusta.
Kolmas, ja ehdottomasti kauhein päiväkoti, jossa olin 5 viikon jakson, koskien tulevaa lähihoitajan ammattiani. (jonka myöhemmin jätin) Päiväkodissa oli kaksi osastoa, Isot (3-7.v) sekä Pienet (1-3.v). Pienten puolen "johtaja" oli avioeron ja pitkien työpäivien, sekä sairaslomien, yms. takia vaihtuvien pätkätyöläisten vaihtumisen rasittama hermokimppu, joka laiminlöi tehtäviään lastenhoitajana (mm. riuhtoi lapsia, huusi lapsille, sekä heitteli lapsia tyynyillä) sekä omana ohjaajanani, jonka täytyi kertoa minulle siitä, mitä minulta odotettiin, ja mitkä olivat tavoitteitani. Hermokimppu ohjaajan lisäksi samalla osastolla oli 3 ihmistä, jotka kertoivat "johtajan" hermoilusta, ja siitä, kuinka lapset uskalsivat leikkiä vapaammin, kun "johtaja" vietti hermolomiaan, yms. Lapset koettelivat jokaista hoitajaa kiukkuamisillaan, yms, koska hoitajat vaihtuivat niin usein. 5 viikon aikana Minä olin pitkäaikaisin hoitaja, koska päiväkodissa riehui vatsatauti, ja ohjaajat sairastelivat. Isompien puolella asia oli pahempi. Moni lapsi oli henkiseltä kehitykseltään jäljessä, useampi sai kiukkukohtauksina, pahin tapaus oli se, että 4 vuotias lapsi heitti erästä lastenhoitajaa pienellä lastentuolilla päähän, ja hoitaja pyörtyi. Minä olin sattumalta isojen puolella, ja sain soitettua ambulanssin, sekä rauhoitettua kahden muun ohjaajan kanssa lapset. Tämä oli vain alkua. Omalla puolellani oli hyvin arka lapsi, joka aina jonkun ohjaajan korotettuaan laski alleen, erästä lasta taas ohjaajat joutuivat pakottamaan vessaan, minä mukaanlukien. Pienen, tummaihoisen lapsen itku kaikuu vieläkin korvissani. Kaikkien muiden ohjaajien kohdalla kyseisen lapsen itku johtui siitä, kun hänet suljettiin ohjaajan kanssa vessaan, ja pakotettiin istumaan pöntölle. Minun kohdallani lapsi itki onnesta, koska minä halasin lasta, ja kuljin tämä sylissäni edestakaisin kylpyhuoneessa. Lapsi oli vasta 2½ vuotias! Tapauksen jälkeen sanoin johtajalle tapauksesta. Johtaja passitti pienten puolen hermokimppujohtajan 2 viikon sairaslomalle, ja me muut ohjaajat otimme lapset hoiviimme. Ja ne juorut, mitä siellä yleensä olivat, koskivat oman osastoni johtajaa. Tähän päiväkotiin en vie koskaan lastani!
Neljäs, ja viimeinen päiväkotini, oli 3 osaston päiväkoti. Omassa osastollani oli n. 13 1-3 vuotiasta lasta, toisella osastolla oli n. 20-30 3-5 vuotiasta lasta, sekä viimeisellä osastolla oli satunnaisesti 4-, 5-, 6 vuotiaita lapsia n.15 kappaletta. Päiväkodeista tämä jäi parhaimpana ja myönteisimpänä mieleeni. Lapsia ei kohdeltu liian hellästi, mutta ei hullunkovalla kurillakaan. Vanhin lapsista, ja ehkä hemmotelluinkin, kokeili minua työharjoittelun päättymiseenkin asti, mutta alkoi pitää minusta eniten viimeisinä viikkoina. Eräs lapsi ei lämmennyt minulle kahteen kuukauteen, ja tyypillisesti suostui syliinkin vasta viimeisen kuukauden aikana. Päiväkodissa ei juoruiltu, joskus mietittiin lasten syömistä, yms, normaalia. Lapset, myös isommat, joita näin harvoin, pitivät minusta kovasti, tottelivat kun kielsin jotain, ja toivat kesällä kukkia. Tähän päiväkotiin suosittelen kaikkia tuomaan lapsensa. Henkilökunta oli ihanaa, ja huumorintajuista, myös tiukoissa asioissa joustavia! Lapset pysyivät hyvin järjestyksessä. Tässä päiväkodissa sain ihmetellä sitä, kuinka lapset laittoivat siististi vaatteet paikoilleen, pesivät kätensä oma-aloitteisesti, sekä laittoivat leluja paikoilleen. "Siivouspäivä" olikin minun, ja lapsien lempileikki.
Kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea tekstini. Nämä kaikki päiväkodit olivat hyvin erilaisia, samoin henkilökunta ja lapset. Olen oppinut lapsista ja lapsien hoitamisesta paljonkin, en kadu yhtikäs mitään.
Kertokaa muutkin kokemuksianne päiväkodeista :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oon ollu 4 päiväkodissa työharjottelijana, kolmessa 6 kuukautta/päiväkoti ja yhdessä kuukauden..
Kokemukseni ovat olleet pääosin myönteisiä. On kuitenkin eräs asia jota en ole ikinä ymmärtänyt/tajunnut: Hoitajat "omivat" lapsia...tällä tarkoitan sitä että hoitaja pitää lasta jatkuvasti sylissään ja aina ulos mennessä pukee kyseisen lapsen...
Eräässä päiväkodissa olin pientenpuolella ja ryhmässä oli puolitoistavuotias lapsi, jota eräs hoitaja piti jatkuvasti sylissä, joskus jopa väkisten, hoitaja ei ikinä komentanut lasta vaikka syytä olisi ollutkin.
Kerran lapsi halusi tulla syliini ja tottakai minä otin, mutta eipä lapsi kauaa sylissäni kerennyt olemaan kun tämä ko. hoitaja tuli hakemaan lapsen sylistäni ja käski minun mennä lukemaa muille lapsille kirjan loppuun jonka hän oli jättänyt kesken... näin hän teki joka kerta kun lapsi halusi syliini.
Olen myös huomannut että monessa päiväkodissa harjoittelijoita pidetään tyhminä, luullaan ettei osata vaihtaa vaippoja ja jopa ettei suostuta vaihtamaan, eräs hoitaja katsoi minua kummissaan kun sanoin että voin mennä vaihtamaan lapselta kakkavaipan pois...
Harjottelijat laitetaan monesti tekemään laitosapulaiselle kuuluvia hommia, ainakin itse olen joutunut yhtä lukuunottamatta kaikissa päiväkodeissa harjotellessani tekemään laitosapulaisen hommat, ei siinä mitää, kyllä mä mieluummin jotain teen ku vaan istun, mutta joskus ärsytti ku "oikea" laitosapulainen oli kahvilla kun itse tein hänen hommansa...
Tästä vois tulla vaik kuin pitkä juttu, mutta taidanpa lopettaa tähän...
Olette olleet molemmat tavallaan aitiopaikalla seuraamassa työtä päiväkodeissa ja saaneet hyvinkin erilaisia kokemuksia niistä. On totta että päiväkotien laatukäsite poikkeaa toisistaan hyvinkin paljon.
Itse lastentarhanopettajana, näin ollen ammattilaisena olen suorastaan häpeissäni siitä, että keskuudessamme toimii myös ammattitaidottomia henkilöitä.
Toivottavasti jokaisella on rohkeutta ottaa mielipiteensä esille kohdatessaan tällaista päiväkodin arjessa.
On totta, että toisten lasten kanssa saattaa muodostua vahvempi tunneside kuin toisten, mutta ammattitaitoinen henkilökunta ei voi viestittää suosimalla ketään ja laiminlyömällä toista sen takia.
Opiskelijan ja harjoittelijan roolin löytyminen ja hänen paikkansa työyhteisössä on aina ainutkertainen, yksilöllinen. Olen itse toiminut usean opiskelijan/harjoittelijan ohjaajana. Täytyy sanoa,että tasoerot ovat huimat. Toisten kanssa harjoitellaan perushoitoa ja "asiallista tai hyväksyttävää" vuoronvaikutusta lasten ja perheiden kanssa. Toisilla nämä taidot ovat jo kohdallaan, joten he voivat ottaa osaa enemmän toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Usein miten opiskelija/harjoittelija itse viestittää olemuksellaan ja käytöksellään taipumuksensa.
Haluankin sanoa meille kaikille jo työelämässä oleville: Antakaa harjoittelijalle sopivassa suhteessa oikeuksia ja vastuuta. Antakaa heidän kokeilla siipiään tulevan ammattinsa parissa!
Ja harjoittelijoille: Muistakaa tuoda julki omia ajatuksia ja toiveita. Olkaa itse aktiivisia. Me päivähoidonhenkilöstö emme ole ennustajia.
Yhdessä luoden harjoitteluajasta saa ikimuistettavan, toivottavasti positiivisessa mielessä!
Hyvää syksyä kaikille:o)
Opiskelen lähihoitajaksi, ja olin ekan vuoden syksyllä päiväkodissa työssäoppimisjaksolla. Mulla oli siellä tosi hauskaa, lapset oli kivoja ja samoin henkilökunta, kaikki oli reiluja mua kohtaan. Mulla ja haikee fiilis ku se 5vko oli menny.Siis henkilökunta vaikuttaa todella paljon siihen millanen siitä työssäoppimisjaksosta tulee. Vuodeosatolla henkilökunta oli jotenkin ärsyttävää ja kohteli juuri niinkuin en osaisi mitään ja tein just jotain laitosapulaisen hommia. Todella ärsyttävää. Opiskelijan on tosi vaikee tulla johonkin työyhteisöön, ihan oikeesti....ja kun meihin suhtaudutaan yleensä negatiivisesti...inhottavaa...tää juttu oli nyt vähän asian vierestä, mutta mun oli pakko kirjottaa mielipiteeni tästä.
Työskentelen itse apulaisena pk.ssa,tulevaisuudessa ehkä lastenhoitajana.Tulevaisuus pk.ssa näyttää tätä nykyä siltä että,apulaisia ei ole ja lastenhoitajat tekevät myös laitosapulaisen työt.Ryhmät suurenevat ja vastuu lisänäntyy,henkilökunta toimii jo nyt usein äärirajoilla.