Transdiagnoosissa on kaksi peruskriteeriä: henkilö on tuntenut kuuluvansa toiseen kuin syntymässä määriteltyyn sukupuoleen vähintään kaksi vuotta ja identiteetti on pysyvä. Ja henkilö on käytettävissä olevin keinoin pyrkinyt muokkaamaan olemustaan kokemansa sukupuolen mukaiseksi.
Tämän vuoksi tutkimusryhmä ei suoraan tyrmää omia hormoneitakaan, koska se tukee jälkimmäistä diagnoosiedellytystä.
Näillä diagnoosikriteereillä ei henkilö, joka ei pyri muuttamaan olemustaan, vaan elää vanhassa roolissaan, ole transsukupuolinen. Ja sellainen, joka väittää "parantuneensa" ja elävänsä iloisesti vanhassa roolissaan ei myöskään ole eikä koskaan ollut transsukupuolinen. Sillä siitä ei parannuta. Kyse on ollut tällöin psykoosista, josta voi parantua.
Tämän vuoksi tutkimusryhmä ei suoraan tyrmää omia hormoneitakaan, koska se tukee jälkimmäistä diagnoosiedellytystä.
Näillä diagnoosikriteereillä ei henkilö, joka ei pyri muuttamaan olemustaan, vaan elää vanhassa roolissaan, ole transsukupuolinen. Ja sellainen, joka väittää "parantuneensa" ja elävänsä iloisesti vanhassa roolissaan ei myöskään ole eikä koskaan ollut transsukupuolinen. Sillä siitä ei parannuta. Kyse on ollut tällöin psykoosista, josta voi parantua.
Vastaukset 33
Vanhimmat
"Ja henkilö on käytettävissä olevin keinoin pyrkinyt muokkaamaan olemustaan kokemansa sukupuolen mukaiseksi."
Milloin tällainen peruste on liitetty diagnoosiin? En ole ennen tällaista perustetta kuullut, eikä sitä edellytetty minultakaan.
"Näillä diagnoosikriteereillä ei henkilö, joka ei pyri muuttamaan olemustaan, vaan elää vanhassa roolissaan, ole transsukupuolinen."
Siitä huolimatta että elin ulkoisesti miehen näköisenä, enkä pyrkinyt elämään naisena, ei ollut mikään este saada transsukupuolisuusdiagnoosi.
Kyllä tätä olemuksen muokkaamista on kysytty ainakin tuossa neljä-viisi vuotta sitten ja se on kirjattuna myös minun läheiseni lääkärinlausuntoon.
Tämä toisaalta on vähän hassua, sillä mitä on olla esim. miehen roolissa ja millainen on oikeasti esim. miehen ulkoinen olemus? Nämähän ovat ajasta ja paikasta riippuvia asioita. Mutta käsittääkseni tällä haetaan sitä, että useat transsukupuoliset toivovat tulevansa nähdyiksi sen sukupuolen edustajina, johon kokevat kuuluvansa, ja tässä ajassa ja paikassa. Että joku vaikka sanoisi:"Tuolla on yksi mies joka kysyy että..".
En tiedä miten suhtaudutaan, jos joku mtf-transsukupuolinen haluaisi vaikkapa pukeutua hameeseen miehenä? Ei sukupuolen määrittely kai nyt mistään rievusta voi olla kiinni?
Minun läheiseni oli tietyssä vaiheessa tarkka esim. vaatteistaan, hän saattoi testata jotain vaatetta soittamallakin minulle ja kysymällä vanhoista vaatteistaan, että näyttääkö se vihreä paita miehen vai naisen paidalta.. Kun koko prosessi on ohi niin väljyyttä on tullut enenmmän eikä joku yksittäinen paita enää huolestuta.
Hupsis, meni kirjaimet sekaisin äskeisessä viestissä. Viestini logiikan mukaan olisi pitänyt olla ftm eikä mtf.
muuttanut ulkonäköäni ennen hormoneja. En pukeutunut sen kummemmin miesten enkä naisten vaatteisiin. En kehdannut enkä uskaltanut. Musta sellasta ei voida vaatiakaan.
Mulla oli ulkomuodosta muutama maininta tutkimusvaiheen ajalta kun pyysin jälkeenpäin papereita itsestäni luettavaksi. Olin heidän mielestään olemukseltani "neutraalin naisellinen", ja jopa korviksieni koosta oli huomautus :D
merkintä tutkimuspapereissa minullakin, sillä aloin jo tutkimusvaiheessa vähitellen elämään naisena. Merkinnöistä huomaa kuinka tyyli muuttui tuona aikana.
Tuota tyttönä olemista kyseltiin omaisilta lähinnä lapsuusajan sukupuolen kokemisesta. Vanhempani kertoivat minun olleen neutraali kiltti lapsi ja se riitti.
Uuden sukupuolen mukaista elämää edellytetään vasta uutta sukupuolta vahvistettaessa.
kirjotettu, että olen värjännyt hiukseni ja olen muutenkin feminiinisen näköinen (olen ftm). Lääkäri kyllä pahoitteli, kun huomautin asiasta. Kieltämättä ne kyllä näyttää värjätyiltä, muttei todellakaan ole.
analysoinnissa mennään minun mielestäni naurettavan pitkälle. Kyllähän miehetkin värjäävät hiuksiaan ja miehillä on korvakoruja jne... Mutta ilmeisesti hiusten värjääminen on merkki feminiinisestä puolesta... Hohhoijaa...
Itse olen ftm ja mulla on värjätyt hiukset ja korvarenkaitakin löytyy enemmän kuin pari.
on sen väriset hiukset, että erittäin harvoin mies värjää tällaiseksi, melkein kirkkaan punaiseksi.
vanhempien edes tarvitse mennä kertomaan mitään mielipiteitään
"Näillä diagnoosikriteereillä ei henkilö, joka ei pyri muuttamaan olemustaan, vaan elää vanhassa roolissaan, ole transsukupuolinen. Ja sellainen, joka väittää "parantuneensa" ja elävänsä iloisesti vanhassa roolissaan ei myöskään ole eikä koskaan ollut transsukupuolinen. Sillä siitä ei parannuta. Kyse on ollut tällöin psykoosista, josta voi parantua."
Minä en ainakaan ole koskaan väittänyt että olisin "parantunut". Kun yritin kieltää etten olisikaan transihminen, vajosin psyykkiseen syvään masennukseen. Pääsin sieltä pois vain kun hyväksyin tosiasian.
Nyt tiedän ja olen hyväksynyt että olen transsukupuolinen mutta olen silti oppinut elään/hyväksymään sen asian kanssa niin ettei minulla ole enään PAKOTTAVAA tarvetta lähteä korjaan sukupuoltani!
Onhan minulla tietysti huonojakin aikoja jolloin ajattelee miksi en herännyt joskus vuuuuoosia sitten! Elämä on nyt silti siedettävää ja ystäviä runsain määrin. Suurin osa tietää taustani ja ovat osanneet olla siksikin aina tilanteen mukaan!
Kun tiitteyskokeilut "kuihtui" pois on olemiset ja menemiset helpottuneet TODELLA paljonkin! Siksikin jaksan nyt paremmin. Tietysti kevääseen jatkuva mielialalääkityskin auttaa oman osansa!
Eli "ärsyttävä" kirjoitustyylini on omalta osaltaan kateuttani niille jotka ovat ajoissa tajunneet lähteä oikealle tielle! Tiedän että tämä minun valitsamani tie ("mitä peilissä näkyy")kuluttaa minut paljon nopeammin loppuun mutta siitä huolimatta.....!
Hienoa, että tajusit ajoissa, että voit elää vanhassa roolissasi. Siinä säästyy rahaa ja aikaa. Se on sitten sivuseikka, että oletko "aito keissi" vai et. Eihän se sinua enää koske, koska elät iloisena entiseen malliin. Onnea vaan sinulle.
ystävät kyllä ymmärtää,eivätkä pidä kumallisena.Itse olen sanonut,että olen transsukupuolinen nainen. Vereni ei meinaa hyytyä,Eli leikkaus prosessi olisi henggen varallinen,Mutta voin elää naisen elämää ,mitä olen elänyt nuoresta asti.Älä siis turhaan tressaa jos pärjäät naisena ,niin elä naisena.Jos käytät hametta niin sukupuolta ei edes näe.En ole koskaan tarvinnut mieli ala lääkkeitä.JOS SINULLE KASVAA PARTA GOOGLETA NETISTÄ PAIKKA ja hankiudu siitä eroon.Tai nypi sitä pois.Minulle aikanaan sanoi ystäväni ,että olit kai 1974 eka nainen joka kävi intin hih hihi
"Nyt tiedän ja olen hyväksynyt että olen transsukupuolinen mutta olen silti oppinut elään/hyväksymään sen asian kanssa niin ettei minulla ole enään PAKOTTAVAA tarvetta lähteä korjaan sukupuoltani!"
"Suurin osa tietää taustani ja ovat osanneet olla siksikin aina tilanteen mukaan!
Kun tiitteyskokeilut "kuihtui" pois on olemiset ja menemiset helpottuneet TODELLA paljonkin!"
Jotenkin oudoksuttavaa tekstiä. Toisaalta väität että olet transsukupuolinen. Sitten puhut tiiteilykokeiluista. Kumpi siis oikeastaan olit. Mitä ihmeellistä taustan tietämisessä on, jos kerran elät kuten ennenkin.
"Onhan minulla tietysti huonojakin aikoja jolloin ajattelee miksi en herännyt joskus vuuuuoosia sitten! Elämä on nyt silti siedettävää ja ystäviä runsain määrin."
Mitä tuossakaan on, voihan sitä "herätä" vaikka huomenna ja lähteä prosessiin jos kokee olevansa transsukupuolinen. Olihan minullakin elämä aikaisemmin siedettävää, mutta nyt se on parempaa omassa sukupuolessani eläessä ja ystävät vain lisääntyy.
Sinä olet oikeasti sairas. Hae apua lähimmästä mielenterveystoimistosta, ja hyvin pian.
Kun mies tuntee sisällään että siellä onkin joku muu kuin se mikä paperissa lukee, mikä neuvoksi! Kun asut alueella jossa oikeastaan ei ehkä vieläkään ole muita vastaavia. Ainut apu asiaan, salassa (yksinään) tuntea edes joskus olevansa se oikea, pukeutumalla! Aivankuin särkylääkkeilläkin, tästäkin oli apua hetkeksi.
Oikeastaan luulin siksikin sitten olevani tiittikin.(kun viimein sain tietää ees jotain transilmiöstä)
Kun päätin TODELLAKIN että nyt tuo pelleily loppuu. Sisälleni tulikin todella syvä tyhjiö.
Ystävän ystävä ONNEKSI osasi neuvoa minulle sellaisen ihmisen(psykiatrin) joka oli ollut tekemisissä sukupuolenkorjausta haluavien parissa. Jo toisella käyntikerralla hän kertoi että en ole tiitti vaan transseksuaali ja jos en korjauta sukupuoltani, minun on vain opittava elään itseni kanssa.
Vuosi on tehty töitä niin hänen kun ihanan fysioterapeutin kanssa. Työ jatkuu vielä mutta ei sukupuolen korjauksen kanssa!
Tälläisessä vaiheessa ne TODELLISET ystävät löytyy. Saa aina tukea ja hellyyttä kun tilanne sitä vaatii!
"Vuosi on tehty töitä niin hänen kun ihanan fysioterapeutin kanssa. Työ jatkuu vielä mutta ei sukupuolen korjauksen kanssa!"
Hieromallako ne ajaa sinusta transsukupuolisuutta pois? Vuoden psykiatrilla käynnin jälkeen on aivan liian aikaista väittää voivansa elää asian kanssa. Meistä vanhemmista transsukupuolisista useimmat ovat aikoinaan käyneet vuosia, jopa vuosikymmeniä psykiatreilla ja psykologeilla, eivätkä he meitäkään pystyneet parantamaan.
Miksi sinun on vaikea pystyä myöntämään, ettet ehkä koskaan ole ollut samanlainen transsukupuolinen kuin me hoitoihin päätyneet olemme? Olet käsitellyt asiaa vasta hyvin vähäisen ajan, etkä ilmeisesti ole edes tavannut oikeita transsukupuolisia?
"Tälläisessä vaiheessa ne TODELLISET ystävät löytyy. Saa aina tukea ja hellyyttä kun tilanne sitä vaatii! "
Onko sinulla todellisia ystäviä, jotka hyväksyvät ja tukevat sinua myös korjausprosessissa, jos siihen myöhemmin päädyt?
kuulostaa siltä vittu ja mene muualle jätkä esitämään typeriä mielipiteitäsi ja äläkä kenellekään tällä palstalla
Ei ole todellakaan ollut kyse mistään hieronnasta! Siitä mistä on kyse, sinulle on aivan turha selostaa! Se mitä olen yrittänyt tässä viestittää on se että jos esimerkiksi joku pystyy lykkään sukupuolensä korjausta 54 vuotiaaksi, miksei sitten voisi hautaankin saakka.
Olen minä tavannut transsukupuolisia ja toisaalta ovat olleet tyytyväisiäkin elämäänsä! Minä vain olen rakentanut ympärilleni ihan tyydyttävän kokonaisuuden näinkin! Läheisin ystäväpiirini(harrastus) rakentuu sen ympärille että minä olen "mies" ja he naisia! Tiedän että he ovat ystäviäni silloinkin jos päätyisin korjausprosessiin. Muu ei sitten enää onnistuisikaan!!
En minä yritä väittää että elämäni olisi nyt onnellista. Se on ollut tätä jo jostain kymmenvuotiaasta asti. Rajoittanut/vaikeuttanut elämääni ja tekemisiäni lähes siitä asti.
" Miksi sinun on vaikea pystyä myöntämään, ettet ehkä koskaan ole ollut samanlainen transsukupuolinen kuin me hoitoihin päätyneet olemme?"
Millä sen pystyy mittaan? Sittenkö olen jos lähen hoitoihin mukaan? Tiedän sen jo varsin hyvin että en jäisi jumiin mihinkään testeihin, siinä jo auttaisi ehkä muutamat asiat ulkomuodossanikin.
"Se mitä olen yrittänyt tässä viestittää on se että jos esimerkiksi joku pystyy lykkään sukupuolensä korjausta 54 vuotiaaksi, miksei sitten voisi hautaankin saakka."
Moni hautaan saakka korjaustansa lykätä aikonut on tänä vuonna hakeutunut hoitoihin. Kenties he saavat lisävuosia elämäänsä.
Taidan arvata mitä harrastat. Eikö olisi kiva harrastaa sitä samaa naisena ja jättää miehen rooli miehille? Luulisi sukupuoliristiriidan, jos sitä on, kärjistyvän tuollaisissa harrastuksissa.
"Millä sen pystyy mittaan? Sittenkö olen jos lähen hoitoihin mukaan? Tiedän sen jo varsin hyvin että en jäisi jumiin mihinkään testeihin, siinä jo auttaisi ehkä muutamat asiat ulkomuodossanikin."
Et voi olla varma, ettet myöhemmin tunne entistäkin pakottavampaa tarvetta sukupuolesi korjaamiseen.
Nelikymppisenä arvelin olevani liian vanha korjausprosessiin. Lähdin sitten siihen 56-vuotiaana.
"Se mitä olen yrittänyt tässä viestittää on se että jos esimerkiksi joku pystyy lykkään sukupuolensä korjausta 54 vuotiaaksi, miksei sitten voisi hautaankin saakka."
Noinhan moni muukin asiaa tuntematon ajattelee. Mutta miksi ihmeessä pitäisi sinnitellä väärässä roolissa ne elämänsä loppuvuodet, kun voi elää onnellisena oikeassa sukupuolessaankin. Minäkin elin väärässä roolissa vähän pidempäänkin, mutta kun korjausprosessi tuli mahdolliseksi lähdin siihen. Elän mieluummin loppuvuoteni naisena kuin koen raskasta henkistä taakkaa ja harmittelisin jatkuvasti miksi en lähtenyt sittenkin prosessiin.
minun esiintymisestäni Hesarissa. Kerroin siinä jutussa olevani isä ja että meillä vietetään isänpäivää.
On tilanteita, joita ei voi korjata. Olen biologinen isä lapselleni ja tämän maan lakien mukaan myös kaikissa viranomaisrekistereissä lapseni isä, en äiti. Sukupuolen juridinen muuttuminenkaan ei muuta tätä tosiasiaa. Lisäksi Suomessa perheoikeuden keskeinen periaate on että lapsella on vain yksi isä ja yksi äiti, jotka vanhemmat ovat keskenään eri sukupuolta.
Jos laki on tällainen niin miksi ihmetellä sitä, ettei transsukupuolinen ihminen juhlikaan äitiyttään. No meidän perheessämme on jo yksi äiti. Ja on isäkin.
Lisäksi elämme avioliitossa, joka on perheen kannalta paras järjestely. Olemme kutakuinkin turvassa siltä syrjinnältä, joka kohdistuu samaa sukupuolta oleviin pareihin.
Jos lait ovat tällaisia, älkää ihmetelkö miksi haluamme elää avioliitossa.
Vaikka sukupuoli muuttuisi juridisesti, vanhoja työtodistuksia ei saa uudella henkilötunnuksella ja nimellä. Käytännössä työnhakutilanteissa pitää esiintyä kummankin sukupuolen edustajana.
Jos lait ovat tätä tasoa, älkää ihmetelkö miksi on pakko myöntää olevansa aikoinaan tuon niminen henkilö.
Myönnän nauttivani vanhemmuudesta ja tyttäreni nauttii siitä että hänellä on isä. Tosin kaikissa hänen piirtämissään kuvissa mulla on ripset ja uimapukukuvissa bikinit. Eli tyttärelleni olen tyttö.
Yhden asian haluaisin tuoda esille: Lopettakaa stereotypiat ja seksistinen suhtautuminen elämään. Jos sukupuolten eroja on, ne ovat luonnollisia eikä mitään keinotekoisia. Nyt ajatellaan että jos et ajattele seksistisesti ja stereotyyppisesti, et ole ollenkaan transmitään. Tämä on väärinkäsitys. Eivät mies ja nainen niin olennaisesti poikkea toisistaan etteikö nainenkin voisi toimia perheessä isänä. Tästä syystä kannatankin isyysloman myöntämistä kaikille naispareille ihan syntymässään oikein arvatuille naisile kuin väärinkin arvatuille naisille.
Oikea naiseus ei ole rooli.
Minun on vaikea mieltää itseäni isäksi ja vaikemmaksi vaan menee ajan kanssa. En ole ikinä viettänyt isänpäivää ja tunnen itseni "vanhemmaksi". En siis äidiksi. Vaikka siis minua äidiksi luullaan: "Sun äitisi kävi täällä". Lapset on sen verran fiksuja, etteivät edes korjaa.
Olen täti, sisko, käly, tytär ja vanhempi.
että olette näin menetellen turvassa syrjinnältä, niin kai ymmärrät, että "poikkeavia" inhoavat miehet inhoavat transnaisia huomattavasti enemmän kuin lesboja??
Minäkin tunnen että olen tyttäreni vanhempana esim. päiväkodin isänpäivän juhlassa. Olen siellä siksi että tytär on koko lokakuun tehnyt siellä lahjaa isälleen.
Voimme kysyä yleisesti yhteiskunnassa että onko viisasta viettää sukupuolitettuja erillisiä isän- ja äitienpäivää. Koska nyt kuitenkin satun olemaan biologinen ja juridinen isä, ei se paljon ole lisää olla sitä myös sosiaalisesti.
Minuakin on luultu lapseni äidiksi enkä korjaa tai ole korjannut tuota väärinkäsitystä. Isän huuteluun olen puuttunut sillä tavoin, että olen neuvonut ettei julkisilla paikoilla huutelu ole kohteliasta muiden kannalta, koska se häiritsee. Olen pyytänyt huhuilemaan minua etunimellä jos eksyy esim. kaupassa. Annan tyttäreni elää siinä totuudessa että hänellä on isä, mutta isyys ei määritä minun naiseuttani. Olen siinä nainen siinä kuin muutkin lesboäidit isänpäivän juhlissa.
Minä en tarvitse kenenkään hyväksyntää itselleni ja perheelleni. Mikäli syrjitään, siitä voi syrjijän perse palaa. Sama koskee kaikkea aggressiota. Rikoslain 11. luvun 9§ on voimassa olevaa lakia kaikessa ankaruudessaan käsittäen minkä tahansa inhimillisen syyn, oli se sitten seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti.
hyvä sitten, mutta ajattelin vaan tilannettasi, että jos et välitä siitä, mikset ole juridinen nainen. Mutta eipä kai se minulle kuulu.
En ole juridinen nainen siitä syystä ettei puolisoni halua avioliiton lopettamista. Mm. Floridassa ja Kaliforniassa kansanäänestyksessä kumottiin samaa juridista sukupuolta olevien oikeus olla naimisissa. Mekin matkustelemme ja siksi tämä ratkaisu on pitkällä tähtäyksellä viisas.
Siitä tosiasiasta että olen juridinen mies ei voi seurata mitään syrjintää. Minulle on annettava samalla tavoin kuin muillekin transsukupuolisille samat oikeudet lääkkeiden korvauksiin. Olen myös ajamassa itselleni oikeutta saada henkilöpaperit naisen tunnisteilla, koska esim. passissa olen naisen näköisenä ja nimellä. Myös hetu muuttuu todennäköisesti, koska se muuten kertoisi terveydentilastani ja on siten arkaluontoinen tieto. Nämä ovat EUn normeja, joten Suomi voi rauhassa pitää minua avioliiton suhteen miehenä. Muuten minua on pidettävä naisena, ainakin viranomaisen myöntämissä todistuksissa.
niin sittenhän olet juridinen nainen ja naimisissa juridisen naisen kanssa. Eli jos matkustat Floridaan tai Kaliforniaan, niin eikö se ole oikeastaan huonompi tilanne?
koska se on Suomessa sukupuolitettu ja se painetaan henkilön identiteettiä koskeviin asiakirjoihin.
Yksi ratkaisu olisi jättää hetu pois esim. ajokortista mutta silloin se herättäisi ihmetystä. Siksi sitä ei voi jättää. Ei voi laittaa miehenkään hetua jos ei ole mies.
Ainoa ratkaisu lienee naisen hetun antaminen ilman juridista naiseutta. Kansainväliset sitoumukset velvoittavat Suomea tähän. Oikeutta avioitua miehen kanssa heillä ei ole velvoitetta myöntää. Mutta en sitä tarvitsekaan, koska olen aviossa naisen kanssa.
tosissaan olla nainen ja on fyysisesti mies,niin häntä ei pidä loukata.Sillä hänellä voi olla painava terveydellinen syy,miksi joutuu elämään operoimattomana naisena.Tarkoitan ihmistä mikä kokee olevansa väärässä vartalossa,esim;mies,naisen vartalossa ja nainen,miehen vartalossa.
tähän liittyy?