Laulussakin sanotaan, että kuka keksi rakkauden...?
Niinpä. Hittolainen, jos rakkautta ei olisi keksitty, niin kenenkään ei tarvitsisi tallustella täällä maapallolla yksinäisenä. Rakkauden asemasta meillä voisi olla vaikkapa yhteen liittoutumisen halu!
Olen miettinyt usein rakkauden olemusta. Mitä se lopulta on ja mitä se ei ole.
Joskus aikoinaan luin jonkun kirjan, jossa kirjoittaja päätyi ajatukseen, että rakkaus on mahdollista saavuttaa kenen tahansa, kahden ihmisen välillä ja minulle tuo ajatus kolahti heti. Näinhän se on.
(Tavallaan olen tätä teoriaa yrittänytkin elämässäni noudattaa, mutta se ei ole onnistunut, koska toinen osapuoli ei ole ollut samalla aaltopituudella, vaan ollut itse tunteineen mukana alusta asti.)
Itse muuttaisin tämän "ketkä tahansa kaksi ihmistä" muotoon melkein ketkä tahansa..
Tottakai sukupuoli on tärkeä, vakavat sairaudet, ikä, fyysinen olemus ja taloudellinen elämäntilanne.
Mutta muuten tämän pitäisi onnistua!
Kaksi naista kohtaavat ja heillä on mieltymyksensä, mutta he MOLEMMAT haluavat rakentaa rakkaussuhteen toisiinsa, joten he alkavat muuntautua sen suuntaisesti, mitä toinen osapuoli haluaa. Ulkonäöllisesti se on varmaan kaikkein helpointa. He keskustelevat paljon keskenään, kuuntelevat toistensa toivomuksia ja haluavat alkaa totouttamaan niitä. Molemmat tekevät kompromisseja ja tulevat toisiaan lähemmäksi. En väitä, että tämä tapahtuu yhdessä yössä, mutta uskon tämän olevan mahdollista.
Toisaalta tätä voi sanoa myös kypsymiseksi rakkaussuhteeseen, mutta sillä erotuksella, että tämä on molempien osapuolten tietoinen valinta.
Eikö perinteinen rakkaussuhdekin ala juuri siitä, että lähestytään toista ihmistä tietyin aikein...? Jos kummaltakin puuttuu nämä aikeet, niin mitään ei synny..
Ja jos toiselta puuttuu taito ilmaista näitä aikeitaan, niin toinen väsähtää.
Tässä esittämässäni rakastumisen mallissa on erittäin tärkeää tuoda esille aikeensa, mutta rinnan oman muuttumisen halunsa kanssa..
Pitemmittä puheitta jään odottelemaan, mitä ajatuksia aihe teissä herättää..;)
Niinpä. Hittolainen, jos rakkautta ei olisi keksitty, niin kenenkään ei tarvitsisi tallustella täällä maapallolla yksinäisenä. Rakkauden asemasta meillä voisi olla vaikkapa yhteen liittoutumisen halu!
Olen miettinyt usein rakkauden olemusta. Mitä se lopulta on ja mitä se ei ole.
Joskus aikoinaan luin jonkun kirjan, jossa kirjoittaja päätyi ajatukseen, että rakkaus on mahdollista saavuttaa kenen tahansa, kahden ihmisen välillä ja minulle tuo ajatus kolahti heti. Näinhän se on.
(Tavallaan olen tätä teoriaa yrittänytkin elämässäni noudattaa, mutta se ei ole onnistunut, koska toinen osapuoli ei ole ollut samalla aaltopituudella, vaan ollut itse tunteineen mukana alusta asti.)
Itse muuttaisin tämän "ketkä tahansa kaksi ihmistä" muotoon melkein ketkä tahansa..
Tottakai sukupuoli on tärkeä, vakavat sairaudet, ikä, fyysinen olemus ja taloudellinen elämäntilanne.
Mutta muuten tämän pitäisi onnistua!
Kaksi naista kohtaavat ja heillä on mieltymyksensä, mutta he MOLEMMAT haluavat rakentaa rakkaussuhteen toisiinsa, joten he alkavat muuntautua sen suuntaisesti, mitä toinen osapuoli haluaa. Ulkonäöllisesti se on varmaan kaikkein helpointa. He keskustelevat paljon keskenään, kuuntelevat toistensa toivomuksia ja haluavat alkaa totouttamaan niitä. Molemmat tekevät kompromisseja ja tulevat toisiaan lähemmäksi. En väitä, että tämä tapahtuu yhdessä yössä, mutta uskon tämän olevan mahdollista.
Toisaalta tätä voi sanoa myös kypsymiseksi rakkaussuhteeseen, mutta sillä erotuksella, että tämä on molempien osapuolten tietoinen valinta.
Eikö perinteinen rakkaussuhdekin ala juuri siitä, että lähestytään toista ihmistä tietyin aikein...? Jos kummaltakin puuttuu nämä aikeet, niin mitään ei synny..
Ja jos toiselta puuttuu taito ilmaista näitä aikeitaan, niin toinen väsähtää.
Tässä esittämässäni rakastumisen mallissa on erittäin tärkeää tuoda esille aikeensa, mutta rinnan oman muuttumisen halunsa kanssa..
Pitemmittä puheitta jään odottelemaan, mitä ajatuksia aihe teissä herättää..;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei tunteet ole ihmisen hallittavissa. Ei niitä pysty muokkaamaan oman mielensä mukaan, eikä toisen mielen mukaan tekemättä tunteille väkivaltaa. Rakkaus syntyy luonnostaan.
Kuvaamasi tilanne on varmaan ihan tosi ja jokapäiväinen joissakin maissa, missä muut kuin asianomaiset ihmiset itse päättävät aviopuolison valinnasta. Näissäkin liitoissa varmasti molemmilla puolisoilla on halu tehdä suhteesta mahdollisimman hyvä ja onnistunut. Pitäisi kysyä heiltä, ovatko he onnellisia. Siitäkin kai rakkaudessa on kysymys, vaikka myös paljosta muusta.
Mielestäni rakkaus ei ole kuin pullataikina, joka tehdään jonkun reseptin mukaan. Siihen vaikuttavata monet asiat, jotka eivät ole ihmisen itsensä hallittavissa. Esim. minulla on niin vetoinen asunto, ettei pullataikina kohoa täällä ikinä kunnolla ainakaan talviaikaan.
..ilmaissut itseäni taas huonosti, koska käsitit kirjoitukseni noinkin väärin.
Tässähän ei ole kysymyksessä mitenkään se, että joku toinen/toiset ihmiset valitsevat kumppanin, vaan tässä on nimenomaan molempien osapuolten vapaasta tahdosta kysymys.
Sanot, rakkaus syntyy luonnostaan. Eikö rakkaus synny juuri siitä, että joku osoittaa meille mielenkiintoaan? Ja tästä mielenkiinnon osoituksesta se omakin tunnemaailmamme lähtee liikkeelle.
Ja eikö rakkaus juuri ilman järjen häivää olekin pakkopullaa? Sitä pullaahan me olemme pakotetut syömään, vaikka järki huutaa jotain muuta..
Entäs toisinpäin: voiko rakkautta vastaan taistella? Minä ymmärsin niin, että kysyit sitä, voiko kaksi ihmistä oppia rakastamaan toisiaan, jos he sitä haluavat. Joskus rakastamaan pitää opetella, se kannattaa, ja kai se on mahdollistakin. Mutta en usko, että mitään intohimoa voi saavuttaa tahtomalla, se kai syntyy itsestään. En tiedä, mikä saa ihmiset rakastumaan ja rakastamaan, ehkä omat tarpeet, jotka voivat olla erilaisia eri elämäntilanteissa. Eikö rakkaus voi syntyä myös siitä, ettei kukaan osoita mielenkiintoa meitä kohtaan? Silloin on itse kiinnostuttava toisista ihmisistä... tai ehkä se voisi olla syy ihastumiselle. Rakkaus liittää ihmisiä yhteen. Jos ihminen ei halua "liittoutua", ei hän välttämättä anna rakkaudelle sitä valtaa, mikä sillä voisi olla. Rakastamisesta en oikein tiedä, mitä se edes on, vaikka puhunkin siitä paljon. Minulle rakastamisesta tulee mieleen itsekieltäymykset, pettymykset, sydänsurut ym. Ei tule mittään! Olen aina rakastanut ihan järjettömästi, järkevästikään en osaa. En tiedä, voinko oppia enkä tiedä, haluaisinkokaan. Olen aina ajatellut vähän kuivasti, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin rakkaus. Rakkauskin voi olla eräänlainen vankila. Rakkaus on minulle liian hyvä asia. En katso ansainneeni sitä. Ihminen on laumaeläin. Vastaukseni taisi mennä taas otsikon vierestä mutta kun kysyit, että mitä ajatuksia tämä kysymyksesi herättää, niin ajattelin, että voin kertoa sitä, mitä mieleen tulee vaikka en tarkkaa vastausta osaakaan antaa, kun en ymmärrä edes kysymystä. Mutta kai se on niin, ettei voi rakastaa, jos ei ole saanut rakkautta. Rakkauteen tarvitaan kaksi ihmistä.
miettiä liikaa. siihen menee vaan turhaan kallisarvoista energiaa...
..hyppää kaivoon, vaikka sitä ei ole vielä kaivettukaan..;)
Kannattaisiko sittenkin lukea tuo tekstini uudelleen? Olisin kiinnostunut, mitä oikeasti ajattelet asiasta? Mikä siinä on hyvää, mikä mättää?
lukea yleensäkään kovin pitkiä tekstejä, mutta katsotaan, ehkä viikonloppuna, kun on aikaa.
....:)
Kyllä kaksi ihmistä (esim. naista) voivat mielestäni lähteä tietoisesti rakentamaan yhdessä vähä vähältä suhdetta, jopa rakkaussuhdetta. Tosin se on näin kai aika vaativa duuni.
Välttämätön edellytys on, että he viihtyvät aidosti yhdessä ja arvostavat toisissaan joitain ominaisuuksia verrattain korkealle. Lämmin rakastava suhde voi kypsyä. Siihen kuuluu luopumisia ja uuden oppimista, puolin ja toisin. Ainakin minun kaksi pitkää suhdettani olivat luullakseni sellaisia. Hieman olen jäänyt haikailemaan jotain tyrmäävämpää, joka ei koskaan sattunut kohdalle sitten ensi rakastumisen. Mutta "kahta en vaihtaisi" eikä kumpikaan niistä ole Turun sinappi ;)
Voin nyt tämän viimeisen kokemukseni jälkeen sanoa, että Luoja varjelkoon minut kaikelta tyrmäävältä..;)
Tältä ainakin just tällä kellonlyömällä tuntuu, mutta en vanno huomisesta!