hassuja mäyriksiä?

Meidän mäykky on päivisin kiltti ja mukana kaikissa touhuissa, seuraa joka paikkaan, ym. Mutta entäs iltaisin ;D Heti ruoan ahmittuaan ja ulkona käytyä alkaa joka iltainen riehuminen. Yrittää saada perheenjäsenet mukaan leikkiin, mutta jos kukaan ei huomioi, niin alkaa haukkumaan ja lähtee karkuun, pysähtyy parin metrin päähän ja odottaa että joku lähtisi perään ;)Ja muutenkin joskus juoksee taloa ympäri niin että matot on rullalla..Rakastaa ylikaiken ruokaa ja lämpimissä paikoissa nukkumista. Viimeksi tänä aamuna herättyäni ennen mäykkyä, se nukku selälleen kaikki raajat levällään ja takapuoli tyynyllä ;)) Tai entäs kun rintakehää rapsuttaa? Laittaa ihan silmät kiinni ;) Mutta kyllä ruoka on silti yliveto. Nuolee ku viimestä päivää jos matolle on joskus tippunut pienikin ruoan muru.. Helppo opettaa temppuja, kun koira tekee mitä vain ruoan eteen ;))

meidän kääpiömäykkymme rakastaa ruuan lisäksi lämpöä. saunaan on turha yrittää livahtaa ilman mäykkyämme. siellä se sitten kellottaa kyljellään ylälauteella. yöt se nukkuu peiton alla jalkopäässä. ruoka-aikaan se "tiskaa" muidenkin koirien kupit...

Ainut hetki, kun meidän sähikäinen malttaa istua paikoillaan vaikka kuinka pitkään, on The Pallolla leikkimisen odotus. Kun katsotaan telkkaria tai ollaan syömässä, meidän tyttönen tuo lelun jonkun jalkojen juureen, ihan hiljaa ja istuu sitten ja odottaa, josko joku leikkisi.
Kyse ei ole siitä, etteikö leikittäisi tai että koira olisi jotenkin hirmu ujo, ei toki. Tämä kiipeää sohvan kautta vaikka pöydälle tai syliin jos sattuu tahtomaan jotain, röyhkeydellä ei ole rajaa.
Mutta jostain syystä sen rakkaan pallon kantaminen jalkojen juureen ja sen vieressä odottaminen on niin harrasta puuhaa, että sen ainoan asian meidän sähikäinen malttaa suorittaa hiljaa ja hosumatta. Liikuttava näky, uskotte varmaan..

Luin taas tätä palstaa, kun ikävä joskus yllättää.Mulla oli kaks mäykkyä, toinen 15 v ja toinen 13 v, molemmat pojat jo koiraenkeleinä. Itepäisiä kuin mikä, mutta parhaita ystäviä.Vieläkin joskus yöllä herään, ja tunnen pitkän lämpöisen selän lämmittävän. Mun äiti aina sanoi, että Vili ymmärtää kaikki, mitä sille puhuu. Ja niin se varmaan olikin, kun oli huolia ja murheita, osaaottavanpaa ja ymmärtäväisempää ystävää et löydä. Pitää hyvänä, mitään vaatimatta. Mulla on poikien jälkeen aika suuri aukko elämässä.

Minun kk.kääpiömäykky on nyt 6 vuotta. Haukkuu kaikki koirat mutta sit ku pääsee haisteleen pitäs heti leikkiä. Rakastaa ihmisiä, tuntemattomiakin, aina kun tulee vieraita menee ottamaan vastaan ja kellahtaa jalkojen juureen rapsutettavaksi. Tykkää syödä luita mutta jonkun pitää aina pitää luuta eli kulettaa luun jollekin pidettäväksi. Nukkuu yöt aina sängyssä peiton alla pylly tyynyä kohti, päiväunet ottaa lattialla oman peiton alla niin että vain pylly näkyy tai tunkee itsensä lattialle jätettyyn reenikassiin. Ruokaa pyytää aina kaapin edessä niin että on rintamasuunta oven saranapuolellepäin ja haukahtelee vaativasti. Tykkää pyöriä lumessa ja kesäsin nurmikolla. Löhöää aina sylissä jos luen lehteä tai kudon..

Taas tänään ajattelin kuinka huvittava pieni mäykkypoika voi olla..hyppäsi nokka edellä lumihankeen piehtaroimaan ja juoksi sitten nasta laudassa ympäri pihaa kunnes annoin äänimerkin ja menin piiloon. Sitten meni pienen pojan pasmat sekasin kun etsi mua joka paikasta eikä meinannut löytää, kävi mettässäkin katsastamassa. Lopulta löysi mut ja oli niin onnesta soikeena että sai kovan rakkauskohtauksen :)