Missä on Pir?

... tässähän minä :)

Jotenkin on vaan keskusteluinto hiipunut. Ajanpuutteesta johtuu varmaan, ainakin osittain.

Mukava kuulla sinusta edes tämän verran. Olisiko nyt oikea aika laittaa vielä yksi maanantai-gallup vanhojen aikojen muistoksi? Jos ei, niin mukavaa syksyä sinulle!

että tulit ... Itsekin olen pyörinyt pääasiassa tämän palstan ulkopuolella viime aikoina. Välillä meni maku. Niin, ja nimimerkki on sitten viime tapaamisen muuttunut, mutta tuskin se pitemmän päällä sinua hämää.

Ja kyllä se sohva on pettäjä, jos se pettää. :)

lusina kirjoitti:

että tulit ... Itsekin olen pyörinyt pääasiassa tämän palstan ulkopuolella viime aikoina. Välillä meni maku. Niin, ja nimimerkki on sitten viime tapaamisen muuttunut, mutta tuskin se pitemmän päällä sinua hämää.

Ja kyllä se sohva on pettäjä, jos se pettää. :)

Meno-paluutahan tää elo on. Heitit arvoituksen, jään niin helposti koukkuun ratkomaan käytännöllisesti katsoen melkein mitä vain, otan tämänkin haasteen vastaan. Luin vuoropuhelusi aseksuaalisesta lesboudesta, ja tosiaan, juolahti mieleen eräs. Eräs aloitteellinen, notkeasti kirjoittava ja rohkeasti väittelyä kaihtamaton, silti kohteliaasti keskusteleva (minun mielestäni) palstalainen, joka sai tarpeekseen muutamasta kiusanhengestä ja lähti. Yleiseksi ikäväksemme.

Oletpa hän tai muu "tuttu", niin älä nyt enää jätä hengenheimolaisia. Vielä niin nuorikin, parhaassa iässä ja terässä.

Tunnustan sinulle tässä kahden kesken (tänne kakkossivulle ei kai moni löydä), olen kai nykyään yhden sortin aseksuaalinen lesbo. Siis lesbo vanhasta muistista, kuin sammunut tulivuori ;). Taidan liioitella, emmä koskaan tulivuori..

Pir kirjoitti:

Meno-paluutahan tää elo on. Heitit arvoituksen, jään niin helposti koukkuun ratkomaan käytännöllisesti katsoen melkein mitä vain, otan tämänkin haasteen vastaan. Luin vuoropuhelusi aseksuaalisesta lesboudesta, ja tosiaan, juolahti mieleen eräs. Eräs aloitteellinen, notkeasti kirjoittava ja rohkeasti väittelyä kaihtamaton, silti kohteliaasti keskusteleva (minun mielestäni) palstalainen, joka sai tarpeekseen muutamasta kiusanhengestä ja lähti. Yleiseksi ikäväksemme.

Oletpa hän tai muu "tuttu", niin älä nyt enää jätä hengenheimolaisia. Vielä niin nuorikin, parhaassa iässä ja terässä.

Tunnustan sinulle tässä kahden kesken (tänne kakkossivulle ei kai moni löydä), olen kai nykyään yhden sortin aseksuaalinen lesbo. Siis lesbo vanhasta muistista, kuin sammunut tulivuori ;). Taidan liioitella, emmä koskaan tulivuori..

En ole ehtinyt lukemaan kunnolla ja katsastin uusimmat kommentit - myös edelliseltä sivulta. Ehkä karttunut ikä aiheuttaa kiinnostuksen suuntautumista vanhoihin asioihin.

Onkohan tuo akseksuaalisuus niin paha, jos elämä on muuten mallillaan ja kiinnostuksen kohteita ja mielihyvän tuojia löytyy muilta elämänalueilta. Minäkin taidan olla matkalla aseksuaalisuuteen, melkein toivoisin olevani. Jos minä saisin valita elämässäni ne alueet, joiden haluaisin olevan hyvin, ei seksuaalisuus olisi siinä luettelossa kovinkaan korkealla. Ok, olisihan se hienoa... mutta on niin paljon muita tärkeämpiä asioita. Minusta taitaa hiljakseen tulla jäävuori tai oikeammin ehkä hiekkakasa!

Chirsicca kirjoitti:

En ole ehtinyt lukemaan kunnolla ja katsastin uusimmat kommentit - myös edelliseltä sivulta. Ehkä karttunut ikä aiheuttaa kiinnostuksen suuntautumista vanhoihin asioihin.

Onkohan tuo akseksuaalisuus niin paha, jos elämä on muuten mallillaan ja kiinnostuksen kohteita ja mielihyvän tuojia löytyy muilta elämänalueilta. Minäkin taidan olla matkalla aseksuaalisuuteen, melkein toivoisin olevani. Jos minä saisin valita elämässäni ne alueet, joiden haluaisin olevan hyvin, ei seksuaalisuus olisi siinä luettelossa kovinkaan korkealla. Ok, olisihan se hienoa... mutta on niin paljon muita tärkeämpiä asioita. Minusta taitaa hiljakseen tulla jäävuori tai oikeammin ehkä hiekkakasa!

mutta kuten sanot, olisihan se hienoa, jos ei ihan vielä. On vain niin, että kun on päättänyt luopua etsimästä tai haikailemasta, se vanhemmiten onnistuu aika mainiosti. Ja kaikkea on, liikaa touhua. Sille on ruvennut kääntämään selkänsä. Oma rauha on taivaallista, siihen tässä vielä pyristelen, nykimistä eri suuntiin eikä oikein tiedä, miten irtautua turhasta.

Pir kirjoitti:

mutta kuten sanot, olisihan se hienoa, jos ei ihan vielä. On vain niin, että kun on päättänyt luopua etsimästä tai haikailemasta, se vanhemmiten onnistuu aika mainiosti. Ja kaikkea on, liikaa touhua. Sille on ruvennut kääntämään selkänsä. Oma rauha on taivaallista, siihen tässä vielä pyristelen, nykimistä eri suuntiin eikä oikein tiedä, miten irtautua turhasta.

rauhaa arvostaa vanhetessaan aina vaan enemmän. Minun kuvioni ovat samat kuin aiemminkin, tosin sitä omaa rauhaa on nykyään enemmän.

Jos tilanteeni olisi toinen ja tässä elämäni vaiheessa pitäisi aloittaa jotain uutta, harkitsisin giljoona kertaa ennen kuin ryhtyisin vakituiseen suhteeseen ja ainakin se kuuluisa muuttoauto jäisi tilaamatta.

Ymmärrän hyvin äitiäni, joka hieman yli 50-vuotiaana leskeksi jäätyään ei ole tapaillut ketään/seurustellut kenenkään miehen kanssa. Huoltomiestä ja omalääkäriä lukuunottamatta. Elämänsä hän on järjestänyt "omannäköisekseen" ja ystävät ovat yhtä itsenäisiä kuin hänkin. Nyt vanhempana yksinäisyys vaivaa ajottain, mutta olisiko tilanne oikeasti parempi, jos siinä olisi joku samaa tahtia (tai todennäköisesti vielä nopeammin) vanheneva papparainen huollettavana? Ystävät ovat tervetulleita kunhan pysyvät ystävinä.

Oma rauha ja etenkin mielenrauha on luksusta, jota kannattaa tavoitella. Ainakin nyt minusta tuntuu siltä.

Chirsicca kirjoitti:

rauhaa arvostaa vanhetessaan aina vaan enemmän. Minun kuvioni ovat samat kuin aiemminkin, tosin sitä omaa rauhaa on nykyään enemmän.

Jos tilanteeni olisi toinen ja tässä elämäni vaiheessa pitäisi aloittaa jotain uutta, harkitsisin giljoona kertaa ennen kuin ryhtyisin vakituiseen suhteeseen ja ainakin se kuuluisa muuttoauto jäisi tilaamatta.

Ymmärrän hyvin äitiäni, joka hieman yli 50-vuotiaana leskeksi jäätyään ei ole tapaillut ketään/seurustellut kenenkään miehen kanssa. Huoltomiestä ja omalääkäriä lukuunottamatta. Elämänsä hän on järjestänyt "omannäköisekseen" ja ystävät ovat yhtä itsenäisiä kuin hänkin. Nyt vanhempana yksinäisyys vaivaa ajottain, mutta olisiko tilanne oikeasti parempi, jos siinä olisi joku samaa tahtia (tai todennäköisesti vielä nopeammin) vanheneva papparainen huollettavana? Ystävät ovat tervetulleita kunhan pysyvät ystävinä.

Oma rauha ja etenkin mielenrauha on luksusta, jota kannattaa tavoitella. Ainakin nyt minusta tuntuu siltä.

Oma rauha alkaa olla jotain sellaista, jota varjelee kuin Roope-Ankka rahojaan. Ei raaskisi millään nipsaista siitä pois edes muutamaa tuntia.

Ehkä joskus tulevaisuudessa yksinäisyys iskee, kuka tietää, nyt se vielä vaikuttaa kaukaiselta. Ennakolta ehkäisevästi koetan välillä ryhdistäytyä ja ottaa osaa rientoihin, tai oikeammin tuttavien tapaamiseen, varsinaiset ns. riennot taidan enimmäkseen ohittaa ja perustelen oharit itselleni vakuuttavasti (oleellisen tärkeää).

Niin, kun nykyään välttelee tapaamista niiden tuttujenkin kanssa, joiden seurassa joutuu pinnistelemään sosiaalisuutta, miten epärehellistä sitten olisikaan falski asetelma syvemmän yhteisyyden tavoittamisessa. Kun sitä ei tavoita ja toinen kenties toivoisi parempaa ja enemmän.

Ajoittaiset sosiaaliset pakot ovat kuitenkin helpompia kestää, eivät aiheuta itsesyytöksiä eikä varmaan erityisiä pettymyyksiäkään kellekään. Itseäni ainakin tunnen jo kohtalaisesti, ei halua joustaa tai venyä kuin pari piirua. Eikä venyttää ketään muutakaan. Joku ehkä sanoo, että saat sitten mitä ansaitset - ja olen samaa mieltä. Hyvä näin.

Muutos on huikaiseva verrattuna sen yksinäisen pikku tytön lapsuusaikaan (vain pari poikaa naapurissa, kivoja sinänsä), myöhemmin yksinäisen ujon nuoren tytön seurankaipuuseen (miksi minä aina yksin, sitä samaa on paljon tällä palstalla, se koskettaa yhä), yksinäisyys kalvoi. Enää ei porukoihin tai tapahtumiin kaipaa, pikemminkin vähän voihkaisee, jos täytyy lähteä. Kun näiden ääripäiden välissä on aikuisiän menot tuttavuudet, työkiireet sun muut paineet, on todella saanut rokotuksen hössötystä vastaan. Rauha ei ole klisee.

Mutta hyvät naisystävät ovat parasta rauhan ja mielenrauhan jälkeen, eikö? Virnistys.