Haluaisin vastauksia/neuvoja kysmykseen, millaisin perustein isä saa lapsen luokseen asumaan. Meillä on tilanne, jossa lapset ovat asuneet eromme jälkeen luonani, ja nyt isä haluaa toisen lapsista luokseen hieman "kiristämällä", koska emme päässeet elatustuen määrästä yhteisymmärrykseen. Itse en haluaisi lasta antaa. Olen ollut vuosia kotiäitinä, eksällä on kolmivuorotyö. Millaiset seikat vaikuttavat siihen, että isä joko saa/ei saa lasta.
Kiitän asiallisista neuvoista.
Kiitän asiallisista neuvoista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asiaan vaikuttaa lapsen ikäkin, joka ei kyssäristä ilmene. Jos lapsi haluaa asua isällä, on törkeää, jos haluat lapsen pitää itselläsi vain elatusmaksujen ja lapsilisän takia.
En halua pitää lastani vain rahallisista syistä, otin elatustuen puheeksi kirjoituksessani vain siksi, koska sen yhteydessä asia tuli esille. Lapsi on 3- vuotias.
Aika harvassa noita vanhempia jotka lastensa kanssa haluaisi elää vain elareitten ja lapsilisien takia !!!?
??
Kyllä se vaan on niin että meillä kaikilla ns. normaaleilla vanhemmilla on vain ne tunteet pelissä,varsinkin kun olet kasvattanut lastasi /lapsiasi yksin jo vuosia.
Jos lapsi onkin yli 12v ,häntä tulee kuunnella, kantsii miettii kuitenkin missä ovat läsnä ne lapsen tärkeät kaverit sekä lapselle ja nuorelle niin tärkeä tukiverkosto,missä ne ovat parhaiten saatavilla, ainahan lasta tulee kuunnella oli hän minkä ikäinen tahansa, mutta aikuisten tulee olla vahvoja, vastuullisia aikuisia.
Annettava kaikki rakkautensa ja kannettava vastuu yhdewssä lapsistaan, vaikka lapsi muuttaisikin eron tai jonkun muun asian takia vuosien yhteiselon jälkeen pois, jommankumman vanhemman luolta.
Ei siinä aina tartee olla mitään vikaa siinä vanhemmassa tai kodissakaan, jonka luolta lapsi/ nuori haluaa muuttaa, voi vain olla että lapsi/nuori kaipaa vain kokeilla elää arkea toisenkin vanhemman kanssa. Useinmiten kun ne molemmat vanhemmathan ovat hänelle yhtä rakkaita ja tärkeitä.
Ja siksi kannattaakin keskustella avoimesti kaikkien ,niin kummankin vanhemman kuin lapsen sekä lapsiperhe työtekijän, ennenkaikkea kunnioittaa lapsen tarpeita, mutta huomioida myös sen uuden tilanteen herättämät tunteet, Usein vanhemmalla joka jatkossa saa tavatakin vain viikonloppuisin ja lomilla.
Kokemuskesta voin sanoa että koville ottaa ainakin minulle etääitinä olo , tunteet on erittäin pinnalla ja lasta on todella kova ikävä!
Tsemppia kaikille teille jotka olette kokeneet saman,kyllä tästä varmaan joskus osaa nauttiakin , vapaa-ajasta ,ja tästä hiiren hiljaisuudesta ympärillä , kun töistä kotiin tulee.