Ajelin pyörällä kohtalaista nopeutta lievää alamäkeä, Helsingissä. Oli auringonpaistetta ja hyvä keli kesällä. Vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä ja huomasin liian myöhään kuinka toinen pyöräilijä ajoi varomattomasti sairaalan sisäpihalta suoraan eteeni. Niin päämme iskeytyivät kovaa yhteen ja lensin maahan pyörästäni, aurinkolasini hajosivat, kypärää ei tietenkään ollut kummankaan päässä.
Laiha kun olen, minua sattui luihin asti se kaatuminen ja pääni oli pitkään kipeänä, verta tuli monesta kohdasta koska kaatuminen/lento oli niin raju, ja vain puoli metriä ajoradalta, eli onneksi en lentänyt sinne tielle autojen alle.
Toiselle pyöräilijälle ei käynyt kuinkaan, ei häntä edes sattunut, ainakin niin hän väitti.
Mutta hän ajoi pihalta suoraan minun eteen, joten onnettomuus oli suurilta osin hänen vikansa, ja hän myönsi sen mutta ei kyennyt anteeksi pyytämään kuitenkaan. Kehui vaan että "sulla on makee pyörä", jatkettiin siitä sitten matkaa ja ajoin kotiin "shokissa" kun sattui joka paikkaan ja vertakin valui. Tästä on nyt aikaa jo 6kk kohta mutta aina välillä ajattelen sitä kuinka onnekas olin, että selvisin siitä! Kypärä on siitä lähtien ollut aina päässä kun ajelen pyörällä, näyttää vaikka kuinka typerältä mutta henki on arvokkaampi asia.
Pyöräilijät olkaa varovaisia!!! Samoin autoilijat ottakaa pyöräilijätkin huomioon liikenteessä! Vaikka pyöräilijä olisi kuinka ruma ja typerännäköinen! :) Kiitos. t. Santeri 14v.
Laiha kun olen, minua sattui luihin asti se kaatuminen ja pääni oli pitkään kipeänä, verta tuli monesta kohdasta koska kaatuminen/lento oli niin raju, ja vain puoli metriä ajoradalta, eli onneksi en lentänyt sinne tielle autojen alle.
Toiselle pyöräilijälle ei käynyt kuinkaan, ei häntä edes sattunut, ainakin niin hän väitti.
Mutta hän ajoi pihalta suoraan minun eteen, joten onnettomuus oli suurilta osin hänen vikansa, ja hän myönsi sen mutta ei kyennyt anteeksi pyytämään kuitenkaan. Kehui vaan että "sulla on makee pyörä", jatkettiin siitä sitten matkaa ja ajoin kotiin "shokissa" kun sattui joka paikkaan ja vertakin valui. Tästä on nyt aikaa jo 6kk kohta mutta aina välillä ajattelen sitä kuinka onnekas olin, että selvisin siitä! Kypärä on siitä lähtien ollut aina päässä kun ajelen pyörällä, näyttää vaikka kuinka typerältä mutta henki on arvokkaampi asia.
Pyöräilijät olkaa varovaisia!!! Samoin autoilijat ottakaa pyöräilijätkin huomioon liikenteessä! Vaikka pyöräilijä olisi kuinka ruma ja typerännäköinen! :) Kiitos. t. Santeri 14v.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja opettavainen. Onneksi ei käynyt pahemmin:)