"Jari Tervon Troikka ei voita Finlandia-palkintoa. Ehdokkaiden joukossa ei tänä vuonna ole liioin yhtään ruotsinkielistä romaania.
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittanut Katri Lipsonin esikoisromaani Kosmonautti sen sijaan on kuuden Finlandia-ehdokkaan joukossa.
Viisi muuta kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokasta ovat Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin, Arne Nevanlinnan Marie, Sofi Oksasen Puhdistus, Pirkko Saision Kohtuuttomuus ja Juha Seppälän Paholaisen haarukka. "
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tervon Troikka ei mahtunut Finlandia-ehdokkaiden joukkoon/1135241055635
Musta palkinto kuuluu ehdottomasti Pirkko Saisiolle.
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittanut Katri Lipsonin esikoisromaani Kosmonautti sen sijaan on kuuden Finlandia-ehdokkaan joukossa.
Viisi muuta kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokasta ovat Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin, Arne Nevanlinnan Marie, Sofi Oksasen Puhdistus, Pirkko Saision Kohtuuttomuus ja Juha Seppälän Paholaisen haarukka. "
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tervon Troikka ei mahtunut Finlandia-ehdokkaiden joukkoon/1135241055635
Musta palkinto kuuluu ehdottomasti Pirkko Saisiolle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Häiritsevä tuo "paras 'kirja'" etusivulla joka linkittää tähän. Siinähän pitäisi lukea teos :D
Finlandia menee ihan metsään.
Taitavat tosi kirjailijat kuten Jari Tervo ja salanimikirjailija Rainer Granit olla liian heteroja saadakseen mitään palkintoa.
Vai onko kyseessä yksi ja sama Jari Tervo?
Sofi Oksasen Puhdistus on kyllä palkitsemien arvoinen romaani. Tuskin on montaa yhtä hyvää kirjaa tänä vuonna ilmestynyt, eikä ainakaan yhtään parempaa.
Seppälä sen kuitenkin varmaan vie, mikäli yhtään Tarkan aivoituksia arvaan.
Oksasen romaani on taitavasti kirjoitettu, komea ja vaikuttava tarina mutta Arne Nevanlinnan "Marie" on jotain sellaista, mitä suomalainen nykykirjallisuus ei ole tavoittanut pitkiin aikoihin. Tällä tarkoitan kerroksellista ja runsasta kerrontaa, aikatasosta toiseen hyppivää ja samalla kuitenkin kronologista kokonaisuutta, raadollisen realistista mutta samalla humoristista otetta, jonka sadan vuoden ikäinen muisti eletystä vuosisadasta ja kulttuurien törmäyksestä pala palalta, ikään kuin sattumanvaraisesti mutta kuitenkin päämäärätietoisesti kertoo. Jos et ole jo tutustunut romaaniin, se kannattaa ehdottomasti pian lukea. Se on yhtä eurooppalainen kuin päähenkilönsä ja samalla kaunokirjallisuutta puhtaimmillaan.