POhdiskelua....
Olen nyt yhdennellätoista viikolla raskaana, ja tässä on nyt sitten jo pikku hiljaa kerrottu asiasta perheelle ja ystäville. Olemme mieheni kanssa jo olleetkin yhdessä kymmenen vuotta ja lapsi on erittäin toivottu. En ole yleensä joutunut ystäviini tai sukulaisiini turvautumaan oikeastaan missään ongelmissa tai muussakaan asiassa, olen aina ollut sitä mieltä, että kukin tehköön päätöksensä miten tykkää, itse on huolehdittava omasta toimeentulosta ja muustakin.
Sitten asiaan....
Nyt kun tästä lapsi asiasta on kerrottu niin melkein kaikki ovat kertomassa mitä ihmeellisempiä neuvoja lapsen hoidosta, parisuhteesta ja kaiken maailman hoidoista. Eniten ärsyttää se, että ihmiset ovat raahaamassa vanhoja lasten vaatteita meille säkki kaupalla ja kun niistä olen hienovaraisesti yrittänyt kieltäytyä niin sitten ollaan niin vihaisia asiasta. Puolet kavereista toivottaa tervetulleiksi hoitamaan omia lapsiaan, että sitten voitaisiin harjoitella tulevaa varten, että sitten näkee sen todellisuuden mitä se on. Elämä on välissä rankkaa oli lapsia tai ei, ilmeiseti he eivät sitä tiedä. Kuvittelevat ilmeisesti, että kuljen elämässäni vaaleanpunaiset lasit päässä...
Joo, tulipahan vuodatettua................
Olen nyt yhdennellätoista viikolla raskaana, ja tässä on nyt sitten jo pikku hiljaa kerrottu asiasta perheelle ja ystäville. Olemme mieheni kanssa jo olleetkin yhdessä kymmenen vuotta ja lapsi on erittäin toivottu. En ole yleensä joutunut ystäviini tai sukulaisiini turvautumaan oikeastaan missään ongelmissa tai muussakaan asiassa, olen aina ollut sitä mieltä, että kukin tehköön päätöksensä miten tykkää, itse on huolehdittava omasta toimeentulosta ja muustakin.
Sitten asiaan....
Nyt kun tästä lapsi asiasta on kerrottu niin melkein kaikki ovat kertomassa mitä ihmeellisempiä neuvoja lapsen hoidosta, parisuhteesta ja kaiken maailman hoidoista. Eniten ärsyttää se, että ihmiset ovat raahaamassa vanhoja lasten vaatteita meille säkki kaupalla ja kun niistä olen hienovaraisesti yrittänyt kieltäytyä niin sitten ollaan niin vihaisia asiasta. Puolet kavereista toivottaa tervetulleiksi hoitamaan omia lapsiaan, että sitten voitaisiin harjoitella tulevaa varten, että sitten näkee sen todellisuuden mitä se on. Elämä on välissä rankkaa oli lapsia tai ei, ilmeiseti he eivät sitä tiedä. Kuvittelevat ilmeisesti, että kuljen elämässäni vaaleanpunaiset lasit päässä...
Joo, tulipahan vuodatettua................
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuli väärällle palstalle, anteeksi
Tuntuu että minun raskautumisestani ollaan vaan pinnallisesti iloisia, kaverit jankuttaa että "joo tuu tänne meille hoitaa tätä meidän koliikkivauvaa niin tiedät sitten mitä olet halunnu vuosikaudet. hehheh" Ärsyttää tollaset!
Sitten ne vaatteet! Siis tosi ystävällistä että tarjoudutaan antamaan pieneks menneitä vaatteita, mutta esimerkiksi mun veljen vaimolla on aika.. erikoinen vaatemaku? Se pukee sen lapset sellasiin potkareihin missä lukee jotain "vitun päivänsäde" ja "lääkitys kohdallaan?" mun mielestä tollaset tekstit ei ole kenenkään päällä kovin kivoja... niin nyt ne kuolaiset vaatteet on tuolla vaatehuoneen perällä, kun yritin sanoa että "en mä nyt kaikkea mitä jos teille tulee perheenlisäystä vielä" jne. Niin sitten katkastaan puhevälit viikoks kun ei sen rumat vaatteet kelpaakaan.
Kaverin kanssa taasen tuli riitaa häkkisängystä. Kun sen lapset on jo sen verran isoja ettei sille ole enää tarvetta. Niin nyt se kaveri pommittaa mua tekstiviesteillä että koska me käydään hakemassa se niiltä. En oo vielä edes lupautunu ottamaan sitä sänkyä, sanoin vaan että katotaan... Todellisuudessa se sänky ei sovi meidän sisustukseen pätkääkään kun se on eriväristä puuta mitä meillä muut huonekalut on (siis en tarkoita että kaikkien pitäs välttämättä olla samanväristä massaa, mutta mä nyt en vaan halua sitä hemmetin sänkyä hitsi vie!)
Sitten on yks ystävä joka ei tiedä lapsista tai raskaanaolosta yhtään mitään. Oltiin yhdessä pariskunnittain istumassa iltaa ja tää emäntä laittoi sitten niitä vihreitä kuulia kippoon. Otin sitten yhden kuulan ja laitoin suuhuni, tää kaveri alkaa papattaa että onkohan noi vihreet kuulat nyt kovin terveellisiä sille lapselle... voi v**tu...
Kun nyt olen täällä vauvakuumeilijoiden palstalla pyörinyt aika tiuhaan, niin arvata saattaa että tämä tulokas on tosi odotettu ja tervetullut, ja olen myöskin tuttavien perhe-elämää seuraillut, niin on aina välillä mielessä käynyt että joo mun lapselle ei sitten tule tuollaista häkkisänkyä kun noilla ja mun lapselle ei tule tuollaisia vaatteita ja leluja ja tutteja yms yms. niin tuntuu että tää on nyt jotain kohtalon johdatusta kun ne kaikki kauheat krääsät on tulossa juuri minulle, ja mä haluaisin sitten taas pukea lapseni omanlaisiini vaatteisiin ja nukuttaa omanlaiseen kehtoon.
Toisaalta pikkujuttuja, mutta hormoonit saa nekin tuntumaan isoilta :)
Mutta oikein mukavaa odotusta sinne teille, toivottavasti sun tuttavat pian hoksaa mistä kenkä puristaa!
-tuplia odotteleva mammutti rv 18 4-
Onneksi on kohtalotovereita ;)
Täytyy vaan ystävällisesti yrittää kieltäytyä kaikesta roirreesta mitä ihmiset on raahaamassa kotiimme.
ROIPPEESTA