Ärsyttävää, Olen 17-vuotias tyttö ja omasta mielestä muuttunut parin vuoden sisällä todella paljon. En ole enää se lapsellinen sekoileva tyttö, joka olin joskus aikaisemmin. Tietenkin vieläkin sellanen villi nuori tyttö, mutta ajat on muuttunut paljon. Tavallaan on todella ihanaa olla vielä tämän ikäinen, mutta toisaalta taas ihan kauheaa, toivoisin vaan että olisin jo 18 tai 19 tai 20. Mutta siihen se sit voisikin jäädä. Stressaan nyt tästä iästä, koska poikaystävänikin on mua jonkun verran vanhempi, mutta ei se haittaa sitä, eikä muakaan koska sovitaan niin hyvin yhteen. Ja siis ikinä ei saman ikäistä jätkää jaksaiskaan katsoa must sen takia, koska kaikki on pojat, on vielä tässä iässä niin lapsellisia ja nuoria, eli joku parikymppinen on hyvä.
Kauheta vaan nyt kun ajatus pyörii päässä koko ajan, et menispä vuos tai pari nyt vaan tosi nopeasti. Onko jollain muillakin samanlaisia fiiliksiä.
Tuli vähän jotain sekavaa ja turhaa selitystä väliin.
Kauheta vaan nyt kun ajatus pyörii päässä koko ajan, et menispä vuos tai pari nyt vaan tosi nopeasti. Onko jollain muillakin samanlaisia fiiliksiä.
Tuli vähän jotain sekavaa ja turhaa selitystä väliin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla oli sama ajatus nopeasta ikääntymisestä kun olin ikäisesi, vaikka nautinkin silloisesta ajasta. Ja nautin edelleen vanhenemisesta :). Mutta ei sitä kannata miettiä, nauti vaan olostasi :D. Aikuistuminen ja ikääntyminen on eri asia, mutta sitä mukaa on hyvä muistaa myös lapsekas puolensa.
Itsekin täytän 18 kuukauden päästä.. Enkä haluaisi, koska sossu ei enää avusta mua, mun on turha pyytää lastenvalvojalta tukea tai mitään muutakaan... Ja se että täytät 18, 19, 20 ei tee susta aikuista.. Se on se elämänkokemus ja henkinen kasvu joka vetää sen rajan nuoruuden ja aikuisuuden välille.. Mulle ainakii sana aikuisuus tarkoittaa "10-tuntisia työpäiviä, laskuja, veroja, pyykkäämistä ja siivoomista" että enpä haluis aikuistua ikinä...
Mulla ihan päinvastoin on ihan sellanen olo, että en haluis vanhentua päivääkään, ja olen nyt 18. Tää ikä on vaan niin parasta. :)
ja olen nähnyt jo paljon ja kasvanut samalla.
pieni katsaus elämääni:
9 vuotiaana hoidin välillä yksin isosiskoni vauvaa, jonka hän sai 16 vuotiaana.
11 vuotiaana vanhemmat eros ja kun olin 12 isäni teki itsemurhan.
olen oppinut paljon ja olen koko ikäni ollut aikuisten keskellä.siinä kasvaa, voin kertoa.
olen 10 vuotiaasta toivonut olevani vanhempi, vuosi vuodelta sama ajatus on vain seurannut minua.
jos olisin edes 3 vuotta vanhempi ,olisin koko loppu elämäni onnellinen.olen rakastunut minua vanhempaan mieheen,MUTTA valitettavsti jouduin hänestäkin luopumaan ikäeromme takia.rakastan häntä mutta kun tämä on sitä elämää ja kaikkea ei voi vaan saada.kuuntelin koko viime kesänä komeiden ehdokkaiden lauseita..harmi kun olet noin nuori, tai sitten, JOS olisit edes 3 vuotta vanhempi niin sitten ....mutta kun en ole. ikä on vain numeroita eikä kerro ihmisestä todellakaan kaikkea.
minua on sanottu ikäistäni kypsemmäksi joka paikassa mihin menen. koulussa, kesätyöpaikalla, bileissä, kaveriporukassa, perheessä,kaikissa sosiaalisissa tilanteissa ja aina jos joku kuvailee minua ihmisenä,ensimmäinen asia on, olet ikäistäsi kypsempi.aina kun tutustun uusiin ihmisiin, he eivät voi uskoa oikeaa ikääni, vaan luulevat minua vähintään 19 vuotiaaksi.ja se kirpaisee , ja syvältä.
elämä on välillä tosi vaikeaa ja sitä on elettävä, oli sitten minkä ikäinen tahansa.
tulipa avauduttua:)