Kävin tänään lääkärissä,
flunssapiikin hain,
valittaen vaivaa.
Pientä vain,
kun noidannuoli kaivaa.
Ei se tapa eikä raasta,
mutta kiusaa vähän.
Väliin pysähtyä täytyy, missä
on kuin olis naulattuna tähän
eikä irti pääsis maasta.
***
Sitten lääkäriä katsoin:
Näin kun potilaitten surut
oli hällä hartioilla.
Minä itse täysin vatsoin,
yhdet huolet, pienet murut
jaksan kantaa omillani noilla.
flunssapiikin hain,
valittaen vaivaa.
Pientä vain,
kun noidannuoli kaivaa.
Ei se tapa eikä raasta,
mutta kiusaa vähän.
Väliin pysähtyä täytyy, missä
on kuin olis naulattuna tähän
eikä irti pääsis maasta.
***
Sitten lääkäriä katsoin:
Näin kun potilaitten surut
oli hällä hartioilla.
Minä itse täysin vatsoin,
yhdet huolet, pienet murut
jaksan kantaa omillani noilla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ai että mä tykkään näistä Sinun "tutkielmistasi"!
Moraalin, hyvän maun ja elämisentaidon esiintuomista, hienosti runomuodossa...
=)
Kiitän kauniista sanoistasi ja otan vastaan; niitä ei ole koskaan liikaa. - Muuten runoista pitäminen ei ole yksipuolista.
pahemmaksi äityy
lääkärin vaivoiksi sinunkin täytyy
muuten vasta poissa on vaivas
kun kotina on taivas
Totta, totta kovin
veli siellä haastaa
taikka ehkä sisko!
Vielä odottelen tovin
enkä mitään päälle kisko,
vaikka kipu kyllä raastaa.
Sillä totinen on huoli,
kelpaa sänky ei, ei tuoli,
selässä kun asuu noidannuoli.
taas tämäkin runosi tee.
On se kummallista, kuinka toisella ihmisellä on
taito kirjoittaa kaikesta mahdollisesta - lääkä-
rireissustakin. Olet taitava rakkausrunojen kir-
joittaja mutta myöskin luontorunojen. Nämä tapah-
tumarunot, jos niin voisi sanoa, ovat sitten ihan
omaa luokkaansa. Kun näitä lukee, voin ihan hyvin
nähdä kaiken silmissäni - nämä elää.
Harmillista, ettet vieläkään ole päässyt eroon
siitä noidannuolesta, että se vieläkin vaivaa.
Mutta runostakin taas kerran näki, kuinka Sinä
ajattelet aina muita. Nytkin mietit, kuinka
lääkäri kantaa hartioillaan potilaiden suruja.
Ihme mies ' MacGyver ' Sinä kyllä olet =)
Kuka mistäkin aiheesta kirjoittaa, on maku- ja luonneasia, mutta mitä tulee toisiin ihmisiin, minä katselen heitä kaukaa ja näen monenlaista kärsimystä, uskaltamatta kuitenkaan mennä lähelle.
Mutta kuinka monelle nuorelle ja vanhemmallekin runoilijalle sinä olet tarjonnut lämpimiä sanoja ja tukea henkilökohtaisesti, arvostelua pelkäämättä?
Se on suuri lahja. Ja laji rohkeutta.