Ongelma....

opiskelee maanmittausalaa kolmatta vuotta ja joutuu menemään vielä neljännelle vuodelle... Ja maanmittausalaa ei ole kuin jossain perhanan etelä-karjalassa ja kyseisessä kaupungissa ja jossain tosi kaukana... :/ Eli ei missään lähellä...

Jansci kirjoitti:

opiskelee maanmittausalaa kolmatta vuotta ja joutuu menemään vielä neljännelle vuodelle... Ja maanmittausalaa ei ole kuin jossain perhanan etelä-karjalassa ja kyseisessä kaupungissa ja jossain tosi kaukana... :/ Eli ei missään lähellä...

Tuohan ei ole järkyttävän pitkä aika, ja jos samaa alaa ei ole vaihtoehtoina olevien asuinpaikkojen lähellä, kannattaako hänen opiskelupaikkaa vaihtaa? Onko mummosi asunto tai kotikuntasi kumpikaan järkevien kulkuyhteyksien päässä hänen opiskelukunnastaan niin, että voisitte nähdä esimerkiksi viikonloppuisin helposti? Vaikka se tietenkin olisi kurjaa joutua erilleen, jos koulu on jo ihan loppusuoralla, ei sitä ehkä kannata keskenkään jättää, varsinkin jos häntä kiinnostaa tuo ala. Joutuuko hän lukemaan täyden vuoden vielä? Tai en tiedä miten hänen koulussaan on, mutta ainakin entisessä koulussani oli mahdollista lukea vaikka vuosi ja 1 jakso, vuosi ja 2 jaksoa jne. Kuitenkaan tuokaan 1½ vuotta mitä hänellä olisi jäljellä (laskinkohan nyt oikein?) ei ole maailmaa kaatava aika, vaikka kurjaa varmasti olisikin asua erillään. Oletan että hän ei ole vielä käynyt armeijaa (voi minua, en edes tiedä minkä asteen koulu maanmittauksenalan koulutus on) jolloin joudutte jokatapauksessa eroon toisistanne. (ellei mene sivariin)

Hänen kannaltaan olisi varmaan järkevintä jatkaa koulu loppuun. Vaikka se teille olisikin varmasti kovin kurjaa. Kannattaa miettiä tarkkaan tuota, se on iso päätös. Koulutksen vaihtaminen tuossa vaiheessa on tietenkin hiukan typerää (tarkoitan että lukee ensin pitkään jotain alaa ja sitten vaihtaakin kesken) mutta onhan se aina kamalaa jos joutuu rakkaastaan eroon.

Minä ja poikaystäväni asumme niin kaukana toisitamme, ettemme voi nähdä päivittäin, mutta niin lähellä toisiamme, ettei oikein voi valittaakkaan, ja olemme ratkaisseet ongelman sillä, että hän tulee meille viikonlopuiksi, arksin kirjoittelemme koneella, puhumme skypen välityksellä tuntikausia, ja kirjoittelemme joskus myös kirejeitä.

=)) kirjoitti:

Tuohan ei ole järkyttävän pitkä aika, ja jos samaa alaa ei ole vaihtoehtoina olevien asuinpaikkojen lähellä, kannattaako hänen opiskelupaikkaa vaihtaa? Onko mummosi asunto tai kotikuntasi kumpikaan järkevien kulkuyhteyksien päässä hänen opiskelukunnastaan niin, että voisitte nähdä esimerkiksi viikonloppuisin helposti? Vaikka se tietenkin olisi kurjaa joutua erilleen, jos koulu on jo ihan loppusuoralla, ei sitä ehkä kannata keskenkään jättää, varsinkin jos häntä kiinnostaa tuo ala. Joutuuko hän lukemaan täyden vuoden vielä? Tai en tiedä miten hänen koulussaan on, mutta ainakin entisessä koulussani oli mahdollista lukea vaikka vuosi ja 1 jakso, vuosi ja 2 jaksoa jne. Kuitenkaan tuokaan 1½ vuotta mitä hänellä olisi jäljellä (laskinkohan nyt oikein?) ei ole maailmaa kaatava aika, vaikka kurjaa varmasti olisikin asua erillään. Oletan että hän ei ole vielä käynyt armeijaa (voi minua, en edes tiedä minkä asteen koulu maanmittauksenalan koulutus on) jolloin joudutte jokatapauksessa eroon toisistanne. (ellei mene sivariin)

Hänen kannaltaan olisi varmaan järkevintä jatkaa koulu loppuun. Vaikka se teille olisikin varmasti kovin kurjaa. Kannattaa miettiä tarkkaan tuota, se on iso päätös. Koulutksen vaihtaminen tuossa vaiheessa on tietenkin hiukan typerää (tarkoitan että lukee ensin pitkään jotain alaa ja sitten vaihtaakin kesken) mutta onhan se aina kamalaa jos joutuu rakkaastaan eroon.

Minä ja poikaystäväni asumme niin kaukana toisitamme, ettemme voi nähdä päivittäin, mutta niin lähellä toisiamme, ettei oikein voi valittaakkaan, ja olemme ratkaisseet ongelman sillä, että hän tulee meille viikonlopuiksi, arksin kirjoittelemme koneella, puhumme skypen välityksellä tuntikausia, ja kirjoittelemme joskus myös kirejeitä.

Juu, eihän se ole vielä inttiä käynyt ja kun se puhuu että kohta se lentää koulusta pihalle ja ettei sitä kiinnosta käydä sitä loppuun etc.. Mut parhaani mukaan yritän pitää sen siel koulun penkillä ja oishan se mukavaa viettää ainaki tää puolisentoista vuotta vielä yhdessä asuen kun se intti sitten tulee sen jälkeen... Ja onhan me puhuttu siitäki vaihtoehdosta a) että se vuokrais sen kämpän kaupungista ja ollaan sitten siellä ja sitte ku se valmistuu ni minä voisin asua mummon tykö sen ajan että se sitten tulisi viikonloppuina ja lomilla sinne... On tää kyllä nyt niin vaikee tilanne kuitenki.... Yöunetki menny näitä miettiessä..

Jansci kirjoitti:

Juu, eihän se ole vielä inttiä käynyt ja kun se puhuu että kohta se lentää koulusta pihalle ja ettei sitä kiinnosta käydä sitä loppuun etc.. Mut parhaani mukaan yritän pitää sen siel koulun penkillä ja oishan se mukavaa viettää ainaki tää puolisentoista vuotta vielä yhdessä asuen kun se intti sitten tulee sen jälkeen... Ja onhan me puhuttu siitäki vaihtoehdosta a) että se vuokrais sen kämpän kaupungista ja ollaan sitten siellä ja sitte ku se valmistuu ni minä voisin asua mummon tykö sen ajan että se sitten tulisi viikonloppuina ja lomilla sinne... On tää kyllä nyt niin vaikee tilanne kuitenki.... Yöunetki menny näitä miettiessä..

Niin, jos rahat riittävät, voisi olla ihan toimiva ratkaisu tuo A vaihtoehtokin. Oikeastaan tuo teidän ajatuksenne kuulosti todella järkevältä, jos vain rahat riittävät. Ei kannta yöunia menettää, se on vain elämää. Minä suosittelisin kuitenkin että poikaystäväsi yrittäisi käydä tuon koulun ensin loppuun. On hyvä jos kannustat häntä opiskelemaan, itse jaksoin lukion sairastuttuani loppuun poikaystäväni kannustuksen avulla. Tietty jos ala ei kiinnosta, aina voi vaihtaa, mutta kannattaisi mielestäni yrittää käydä koulu loppuun, siitä on sitten hyvä jatkaa myöhemmin =) Mutta jos se ratkaisu mihin sitten päädytte, ei toimi, niin ainahan voi suunnitelmia muuttaa lennosta =)

=)) kirjoitti:

Niin, jos rahat riittävät, voisi olla ihan toimiva ratkaisu tuo A vaihtoehtokin. Oikeastaan tuo teidän ajatuksenne kuulosti todella järkevältä, jos vain rahat riittävät. Ei kannta yöunia menettää, se on vain elämää. Minä suosittelisin kuitenkin että poikaystäväsi yrittäisi käydä tuon koulun ensin loppuun. On hyvä jos kannustat häntä opiskelemaan, itse jaksoin lukion sairastuttuani loppuun poikaystäväni kannustuksen avulla. Tietty jos ala ei kiinnosta, aina voi vaihtaa, mutta kannattaisi mielestäni yrittää käydä koulu loppuun, siitä on sitten hyvä jatkaa myöhemmin =) Mutta jos se ratkaisu mihin sitten päädytte, ei toimi, niin ainahan voi suunnitelmia muuttaa lennosta =)

Huomaa kyllä että jotenki helpottaa näin kun joku ulkopuolinen sanoo mielipiteen. :) Kyllähän tässä me vielä näitä mietitään jos sattuis uusia vaihtoehtoja ilmestymään.. :) Kiitti näin kuitenki :)