Tulevaisuudessa lapinporokoiran omistaja

Kiitos todella paljon, tieto kuin tieto porokoirasta tulee tarpeeseen, mutta toivottavasti tännekin tulee erilaisia kokemuksia muilta omistajilta/kasvattajilta.

kuuwa kirjoitti:

Kiitos todella paljon, tieto kuin tieto porokoirasta tulee tarpeeseen, mutta toivottavasti tännekin tulee erilaisia kokemuksia muilta omistajilta/kasvattajilta.

Kiitokset kiitoksesta. Rodun kasvattajat löydät Lappalaiskoirat r.y:n sivuilta, soittele heille ja käy katselemassa koiria kenneleissä. Älä osta "puskista" pentua.

Janitus kirjoitti:

Kiitokset kiitoksesta. Rodun kasvattajat löydät Lappalaiskoirat r.y:n sivuilta, soittele heille ja käy katselemassa koiria kenneleissä. Älä osta "puskista" pentua.

??? Miten jostain puskasta voi ostaa pentua ? jo on omituista puhetta.

tulee mieleen vain yksi säännönmukaisesti vain rekisteröimättömiä myyvä ja vaikeuksiin kuluttajan suojan kanssa joutunut kennelnimen omannut kasvattaja Etelä-Suomesta.

kenenkään rotua kasvattavan ei ole mistään syystä pakko kuulua rotuyhdistykseen tai myydä rotuyhdistyksen sisäiseltä pentuvälitykseltä. Esim suomenlapinkoirien erään ison linjan pennut myydään melkein yksinomaa ko linjan kasvattajia ja koiranomistajia edustavan seuran pentuvälityksestä tai netistä. Yksittäiset kasvattajat voivat myydä sanomalehdissa, nettipalstoilla sekä omilla nettisivuillaan, puskaradion avulla, omaa sydäntä lähinnä olevien samaa rotua harrastavien kanssa jakamansa nettipalstan välityksellä, pistämällä vanhanaikaisen normaalin tavan mukaan lehteen ilmoituksen tms. Rotuyhdistyksen pentuvälityskään ei ole mikään pyhä paikka. PEVISA-ehtojen täyttäminen ei takaa terveitä pentuja, eikä se myöskään takaa sitä, pentue ei olisi riskipentue, tai ettei siinä olisi tai löytyisi helpostikin huomautettavaa milloin kenenkäkin mielestä. Samoin eri rotuyhdistysten välityspalstoilla ilmoitetut tiedot pentueen vanhemmista eivät aina ole pitäneet kaikilta osin edes paikkansa, ikävä kyllä.

Jos tarkoitat, että kaikkien kasvattajien pitäisi maksaa kennelliiton syviin liiveihin 150 euroa kasvattajanimesta, ollakseen jotenkin muka tietävämpiä ja rehellisempiä, niin mieti pikkuisen. Kasvattajakurssin voi käydä hakematta nimeä, samat tiedot saa myös kennelliiton sivuilta myyntiosioista tilaamalla kasvattajakurssi ykkösen ja kakkosen materiaalit, tai muualta, mm kennelliiton sääntöjä määräyksiä ym sekä kirjallisuutta ja opastusta vanhemmilta kasvattajilta. Ja elävästä elämästä kantapään kautta.

Sangen moni vanhan polven kasvattaja ei ole hienosta kennelnimestään lukuunottamatta myöskään allekirjoittanut sitä kasvattajasitoumusta, jos tässä yritetään siihen viitata.

Voitaisiin sanoa, että kauneus on nähtävästi katsojan silmässä, mutta minusta paras tapa on olla yleistämättä ja stereotypioimatta. Itse kukin tietää itse mikä on hänelle paras pentu.

Ei se nyt ihan niin mene kirjoitti:

??? Miten jostain puskasta voi ostaa pentua ? jo on omituista puhetta.

tulee mieleen vain yksi säännönmukaisesti vain rekisteröimättömiä myyvä ja vaikeuksiin kuluttajan suojan kanssa joutunut kennelnimen omannut kasvattaja Etelä-Suomesta.

kenenkään rotua kasvattavan ei ole mistään syystä pakko kuulua rotuyhdistykseen tai myydä rotuyhdistyksen sisäiseltä pentuvälitykseltä. Esim suomenlapinkoirien erään ison linjan pennut myydään melkein yksinomaa ko linjan kasvattajia ja koiranomistajia edustavan seuran pentuvälityksestä tai netistä. Yksittäiset kasvattajat voivat myydä sanomalehdissa, nettipalstoilla sekä omilla nettisivuillaan, puskaradion avulla, omaa sydäntä lähinnä olevien samaa rotua harrastavien kanssa jakamansa nettipalstan välityksellä, pistämällä vanhanaikaisen normaalin tavan mukaan lehteen ilmoituksen tms. Rotuyhdistyksen pentuvälityskään ei ole mikään pyhä paikka. PEVISA-ehtojen täyttäminen ei takaa terveitä pentuja, eikä se myöskään takaa sitä, pentue ei olisi riskipentue, tai ettei siinä olisi tai löytyisi helpostikin huomautettavaa milloin kenenkäkin mielestä. Samoin eri rotuyhdistysten välityspalstoilla ilmoitetut tiedot pentueen vanhemmista eivät aina ole pitäneet kaikilta osin edes paikkansa, ikävä kyllä.

Jos tarkoitat, että kaikkien kasvattajien pitäisi maksaa kennelliiton syviin liiveihin 150 euroa kasvattajanimesta, ollakseen jotenkin muka tietävämpiä ja rehellisempiä, niin mieti pikkuisen. Kasvattajakurssin voi käydä hakematta nimeä, samat tiedot saa myös kennelliiton sivuilta myyntiosioista tilaamalla kasvattajakurssi ykkösen ja kakkosen materiaalit, tai muualta, mm kennelliiton sääntöjä määräyksiä ym sekä kirjallisuutta ja opastusta vanhemmilta kasvattajilta. Ja elävästä elämästä kantapään kautta.

Sangen moni vanhan polven kasvattaja ei ole hienosta kennelnimestään lukuunottamatta myöskään allekirjoittanut sitä kasvattajasitoumusta, jos tässä yritetään siihen viitata.

Voitaisiin sanoa, että kauneus on nähtävästi katsojan silmässä, mutta minusta paras tapa on olla yleistämättä ja stereotypioimatta. Itse kukin tietää itse mikä on hänelle paras pentu.

Lue lisää

Käy tuossa viereisellä SAKSANPAIMENKOIRAT palstalla, ja lue sieltä aloitus KERTOKAA KOKEMATTOMALLE??????. Jutun aloittajaa on jymäytetty. Hän onkin saanut "puska" pennun! Kunnon kasvattajat rekisteröi pentunsa. Lainaus sinulta "Itse kukin tietää mikä on hänelle paras pentu". Hyvä idea ei vaan aina toteudu ja usein keskusteluja täälläkin näistä "puskatehtailijoista". Kaivattaisiinko vieläkin enemmän tätä valistusta pennun hankinnassa?

Janitus kirjoitti:

Käy tuossa viereisellä SAKSANPAIMENKOIRAT palstalla, ja lue sieltä aloitus KERTOKAA KOKEMATTOMALLE??????. Jutun aloittajaa on jymäytetty. Hän onkin saanut "puska" pennun! Kunnon kasvattajat rekisteröi pentunsa. Lainaus sinulta "Itse kukin tietää mikä on hänelle paras pentu". Hyvä idea ei vaan aina toteudu ja usein keskusteluja täälläkin näistä "puskatehtailijoista". Kaivattaisiinko vieläkin enemmän tätä valistusta pennun hankinnassa?

Lue lisää

Kunnon kasvattaja - siis kennelliiton mielestä kunnon kasvattaja ....



Moni muuten rekkaa muualle pentunsa kuin SKL:ään.


Samoin on tietynrotuisia, joissa on aika helppo ja normaalijärkinen juttu, myös ei-rekattuja pentuja tehdään syystä että ne ovat jotain alkuperäiskantaa, jotka eivät ole ikinä olleet missään rekisterissä, korkeintaan joskus joku rekattu esi-isä kaukana takana tehnyt pentuja maatiaiskantaan takaisin. Nämä on vähän erikoistapauksia, joten ei hyövää täällä huutaa niistä.

Jos kuitenkin lapsia joskus meinaat hommata niin Mujunen ei sulle sitä koiraa ainakaan myy :D

kuuwa kirjoitti:

Kiitos todella paljon, tieto kuin tieto porokoirasta tulee tarpeeseen, mutta toivottavasti tännekin tulee erilaisia kokemuksia muilta omistajilta/kasvattajilta.

Hei!

Suosittelen tutustumaan myös lapikas.net -keskustelupalstaan ja kirjautumaan sinne, jolloin pääset näkemään paljon enenmmän juttuja kuin kirjautumatta. Palstalla voit tutustua rotuun ja kokemuksiin paremmin. Siellä kirjottelevat myös monet kasvattajat, ja voit saada hieman "hajua" millaisia asioita kukakin painottaa.

Itselläni on porokoira narttu. Suosittelen kyllä narttukoiraa, vaikken epäile pärjäämistäsi uroksenkaan kanssa. Ehkä yksilökohtaiset erot ovat kuitenkin tärkeimpiä omaa koiraa valitessa. Kasvattaja osaa kyllä suositella/valita sinulle sopivan pennun pentueesta hoidettuaan joukkoa sen 2 kk päivittäin.

Meillä 9kk uros lapinporokoira, koira asustaa seurakoirana sisällä ja vaatii todella paljon ulkoilua, muuten oireilee erillaisina tuhotöinä kalusteisiin.
Tykkää lapsista ja todella älykäs koira, vähintään tunnin lenkit ja toisten koirien kanssa vapaana juoksu parasta koiralle. Oppii hyvin tottelevaisuutta, vaikkakin todella omapäinen samalla;) Edellinen koirani oli narttu lapinporokoira ja se oli helpompi opettaa tottelemaan käskyjä, mutta ei tämä uroskaan mahdoton ole oppimaan:) Kaiken kaikkiaan todella mukavan kaverin saa lapparista ja se kiintyy isäntään todella paljon:)

Henkka kirjoitti:

Meillä 9kk uros lapinporokoira, koira asustaa seurakoirana sisällä ja vaatii todella paljon ulkoilua, muuten oireilee erillaisina tuhotöinä kalusteisiin.
Tykkää lapsista ja todella älykäs koira, vähintään tunnin lenkit ja toisten koirien kanssa vapaana juoksu parasta koiralle. Oppii hyvin tottelevaisuutta, vaikkakin todella omapäinen samalla;) Edellinen koirani oli narttu lapinporokoira ja se oli helpompi opettaa tottelemaan käskyjä, mutta ei tämä uroskaan mahdoton ole oppimaan:) Kaiken kaikkiaan todella mukavan kaverin saa lapparista ja se kiintyy isäntään todella paljon:)

Lue lisää

kuin porokoira sillä porokoiran vaistot ja muut aika lähellä sakemannia.itsellä ollut 3 porokoiraa ja nyt 2 suomenlapinkoiraa ja pysyn nyt suomenlapinkoirassa vaikka turkkiin pitää panostaa enemmän.

parempi.leikkisämpi ja tott... kirjoitti:

kuin porokoira sillä porokoiran vaistot ja muut aika lähellä sakemannia.itsellä ollut 3 porokoiraa ja nyt 2 suomenlapinkoiraa ja pysyn nyt suomenlapinkoirassa vaikka turkkiin pitää panostaa enemmän.

Lue lisää

Itselläni on paperiton pian 8kk porokoira uros, joka on kyllä aivan mahtava. Melko kova luonteinen se kyllä on, mutta viisas ja oppii kyllä kun vain jaksaa kouluttaa. Lähinnä esittää tyhmää. Se on melko lälläri poika, viihtyy sylissä ja haluaa nukkua vieressä. Rakastaa ulkona olemista ja rymyämistä ja tulee todella hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Se pelkää lapsia jostain syystä, mutta ei ole niille vihainen vaan menee piiloon. Suosittelen, jos haluaa iloisen ja aktiivisen koiran.

parempi.leikkisämpi ja tott... kirjoitti:

kuin porokoira sillä porokoiran vaistot ja muut aika lähellä sakemannia.itsellä ollut 3 porokoiraa ja nyt 2 suomenlapinkoiraa ja pysyn nyt suomenlapinkoirassa vaikka turkkiin pitää panostaa enemmän.

Lue lisää

Porokoira todellakaan EI ole mikään suomalainen pikkusakemanni ... minkähänlaisia ihmeen koiria, mistähän linjasta nekin on olleet joihin olet törmännyt .. meillä on näitä ollut aina, ja vasta nyt 2000-luvulla on itse tullut törmättyä johonkin hyvin poikkeukselliseen itsekin, ja se pistettiin kyllä niskasta ulos meiltä se tapaus oitis kun hoksattiin asian oikea laita - poikkeus vahvistaa säännön. Tietysti niitä voi olla eri kasvattajilla erilaisia makuja ja linjoja. Jotkut luulevat rodunomaisuudeksi aivan jotain muuta kuin mikä on aitoa. Älkää ostako näkemättä emää, sen sanon, ja päteen niin myös kokeneiden ja kennelnimellisten kasvattajien kasvatteihin. Toiset ei edes vissiin tiedä, mikä on rauhallinen koira ...

Itse en ihan ymmärrä tuota ei-uroksia-linjaa. Ketjun aloittajan kannattaa tässä sukupuolikysymyksessä tutustua Lapinkoira-lehteen, jonka uusimmassa numerossa oli just juttua lappalaiskoirien sukupuolieroista. Lapinkoira-lehti on siis Lappalaiskoirat ry:n lehti. Uroksissa ja nartuissa on tietysti eroja. Useimmat nykykasvattajat varsinkaan porokoirissa eivät pidä mitään suurimuotoista "kenneliä", vaan toimivat kotikennelin omaisesti ja omistavat itse (vain) muutamia koiria.

Muita kokemuksia lapinkoirista ja -porokoirista. Itselläni on suomenlapinkoira, mutta tuttavapiirissä olen nähnyt aika paljon myös porokoiria. Joku muukin jo totesi, että porokoira tarttee suht runsaasti liikuntaa. Se pitää kyllä paikkansa! Porokoirat ovat oman kokemukseni mukaan huomattavastikin aktiivisempia kuin suomenlapinkoirat, joten se on hyvä tiedostaa jo ennalta.

Porokoirasta haaveilevan kannattaisi mun mielestä ottaa yhteyttä useisiin eri kasvattajiin ja kysellä niiltä suoraan mielipiteitä rodusta yleensä; mitkä ovat rodun huomattavimmat ominaisuudet, mihin kannattaa kiinnittää huomiota pentua hankkiessa, yms. Näin saisi myös näkemystä siitä, millainen kasvattaja on omasta mielestä "hyvä kasvattaja". Ekan ihan oman koiran ottajalle on mun mielestä tärkeää, että on samalla aaltopituudella kasvattajan kanssa, ja voi kysellä helposti kaikkea mieleentulevaa omalta kasvattajalta. Pennun kanssa kun aina tulee kaikkea mieltä askarruttavaa... Jotkut aktiiviset kasvattajat järjestävät pennuilleen myös tapaamisia luovutuksen jälkeenkin, jotta omistajat pääsevät tapaamaan toisiaan ja kasvattaja näkee mitä pennuista on kasvanut.

Ketjun aloittajalle vielä, että kun teillä kuitenkin on jo joku koira itsellä, niin suosittelisin koulutuksen perusasioiden harjoittelua sen kanssa. Oletko kokeillut opettaa koiralle temppuja tai jotain kotitottista, metsällä käynnin lisäksi? Sehän ei pilaa metsäkoiraa, ja sillä tavalla voisit saada erittäin tarpeellista kokemusta sitä "ihan omaa" pentua varten. Voisit samalla myös listata, millaisia ominaisuuksia toivot tulevalta koiralta verrattuna tähän nykyiseen, ja sitten voisit kysellä kasvattajilta, ovatko nämä toiveet mahdollisia täyttyä porokoiran kanssa.

Minulla on se kokemus, että kyllä uroksien kanssa aina pärjää. Minusta ne ne vasta ovat vaikeampi sukupuoli, kieroja ja temperamenttisia, vaikea niiden mielenliikkeitä tajuta, vaikka ei ole edes valeraskauksia esiintynyt - nehän sekoittavat luonteen joillakuilla pari kertaa vuodessa, mutta vaikka sitä ei olisikaan, niin on ne aika mutkikkaita otuksia. Jollen olisi yhtään jälkeläisasioiden kuntoonhommaamisesta kiinnostunut, en ikinä huolisi nadun natua. Järkyttävästi käyvät hermoille. Jatkuva hännän liekotus ja veikistely ja keikistely lähinnä inhottaa. Ollapa kunnon uros vaan. Se on se oikea koira. Nadut on natuja ja sitä varten, että uroksista saataisiin poikia. Lappalaisuros on upea koira.

Niih hih kirjoitti:

Minulla on se kokemus, että kyllä uroksien kanssa aina pärjää. Minusta ne ne vasta ovat vaikeampi sukupuoli, kieroja ja temperamenttisia, vaikea niiden mielenliikkeitä tajuta, vaikka ei ole edes valeraskauksia esiintynyt - nehän sekoittavat luonteen joillakuilla pari kertaa vuodessa, mutta vaikka sitä ei olisikaan, niin on ne aika mutkikkaita otuksia. Jollen olisi yhtään jälkeläisasioiden kuntoonhommaamisesta kiinnostunut, en ikinä huolisi nadun natua. Järkyttävästi käyvät hermoille. Jatkuva hännän liekotus ja veikistely ja keikistely lähinnä inhottaa. Ollapa kunnon uros vaan. Se on se oikea koira. Nadut on natuja ja sitä varten, että uroksista saataisiin poikia. Lappalaisuros on upea koira.

Lue lisää

Siis NARTUT vaikeampi sukupuoli, kovasti. Sori, virhe...

Kävinkin tuossa nyt katsomassa ekaa kertaa näyttelyssä koiria, näin mm. 2 porokoiranarttua ja niiden kasvattajan, jonka kanssa olen jo aiemmin ollut yhteydessä. Hän vaikutti erittäin mukavan oloiselta ja koiratkin olivat tyytyväisiä. Minun silmääni hän vaikutti oikein kunnolliselta kasvattajalta, vaikka kauhea emme kerenneetkään jutella. Mutta on minulla edelleen muitakin kasvattajia katselussa, mutta oli silti mielenkiintoista nähdä tämä kyseinen kasvattaja, se kuitenkin antaa ihmisestä aivan erilaisen vaikutelman, kun tapaa kasvokkain, kuin että puhelimessa vain puhuu tai laittaa sähköpostia, samoten kun näkee koirat, niin kyllä minulle ainakin välittyy tietynlainen tunnelma siitä "kokonaisuudesta". Oikeaa kasvattajaa etsiessä, kertokaahan vain lisää kokemuksia ja ajatuksia muutenkin porkkiksista. :)

Se on katsos siinä, että on sellaisiakin lapsiperheitä, jotka tulevat käymään katsomaan pentuja, ja kappas: niille ei myydä sen jälkeen kun kasvattaja näkee, millaisia ne penskat on ....... ei siinä tarvi lapsia vihata. Kun vaan välittää pennuista, joita maailmalle pistää.....

Kuuleppa,

mistä tahansa kennelistä ja rodusta voi tulla arka pelokas koira. Itse en tiedä tunne puoleen tai toiseen, mutta luuletko tosissaan, että jokaisessa isommassa paikassa koirista tulee arkoja pelokkaita ja juuri siksi, että siellä on paljon koiria ?!

Jos kerran sinulla on ollut tilaisuus paikan päällä havainnoida, tiedät ummet lammet omakohtaisesti jotta voit asiasta todistaa, niin miksi sitten ottanut tietäen tietämällä sellaisesta paikasta, josta et pidä; tämä on omituista.
Jos sinulle on sattunut porokoira, joka on kova kaivamaan ja herkkähaukkuinen, se ei tarkoita sitä, että kaikki muut olisivat sellaisia. On aika raju tapa yleistää, ja raju tapa lytätä, tuo sinun faktoina kertomasi.

Toisekseen ei kannata ketään nimettyä parjata netissä, koska siitä voi joutua edesvastuuseen, jollei kykene aukotta todistamaan sitä, mistä puhuu. On myös paljon kenneleitä, joissa syntyy usein pentuja - antaisitko ymmärtää sanoillasi pahaa niistä kaikista myöskin vain siksi, että on aktiivinen kasvatustoiminta. Tai siksi, että on iso kennel. Jokaisessa kasvatustyössä myös tulee ennemmin tai myöhemmin varmasti luonteeltaan jossain määrin puutteellinen tai puutteellisiakin yksilöitä muiden lomassa. Se ei ole sidonnainen mihinkään eläinsuojelujuttuun, tai kennelin kokoon. Eikä edes siihen, miten hyvin koiria kohdellaan tms... ja kenen mittapuulla. Kun en tiedä asiasta, en väitä mitään, mutta minusta sanot aika rajusti internetissä julkisella palstalla yksilöidysti..

Sellaista *kenneliä* _sillä nimellä_ ei ole enää, kun se kyseinen ihminen ei rekisteröienää mitään koiranpentuja. Sellaisella nimellä ei voi markkinoida tai myydä pentuja kukaan, kun sellaista nimeä ei ole oikeutta antaa millekään pennuille enää, jos ja kun niitä ei rekisteröidä. Se nimi on ollut rekisteröityjen pentujen rekisteröintiin, eikä sellaisella nimellä ole mitään tekemistä ei-rekisteröityjen pentujen kanssa.

Jos ihminen siirtyy kennelnimelle rekisteröityjen kasvattamisesta pois ja jättää kennelnimensä käytön, niin mitään sellaista "kenneliä" ei voi sanoa enää olevan olemassakaan. Siitä kyseisestä nimestä on ihan turva edes puhuakaan. Sillä ei ole rekisteröimättömien kasvattamisen ja myymisen kanssa enää mitään tekemistä.

Rotuyhdistyksen kasvattajalistoillakaan sitä kennelnimeä ei ole, mikä tosin ei ole pakkokaan kenenkään ollakaan tietysti, mutta ennen oli, eikä ole enää. Sillä nimellä ei ole enää VUOSIIN rekisteröity yhtään pentuetta, katsokaa itse kennelliiton jalostustietokannasta ryhmä 5 ja lapinporokoira ja kasvattajat ja sitten voi ottaa kasvattajat-valinnan ja valita myös pisimmän aikavälin, näkee, miten pitkä aika on siitä, kun siellä on viimeksi teetetty rekisteröityjä pentuja. Lyhyemmällä aikavälillä sitä koko kennelnimeä ei edes ilmaannu rotua kasvattaneiden rodun kasvattajien listaukseen ...

Mitä tulee koirien määriin, niin joku muutama kymmen ei vielä ole mitään. Taannoin treffasin erään ihmisen, jolla oli jostain paikasta eläinsuojeluväen avustuksella haltuunotettu koira erästä nimeämätöntä rotua. Tämä ihminen kertoi näiltä kuulleensä HYVIN REILUN TOISTA SADAN koiran määrästä eräässä kennelissä, joka toiminee tänä päivänäkin mielestäni. Sitten kun siellä teetettiin virallinen tarkastus, sinä aikana oli noin puolisen siitä koiria. Tämän olen kuullut kaverilta, joka tilasi eräät käräjänoikeuden paperit, kun jokin asia kiinnosti.

Kenneleissä voi olla paljon koiria, riippuen asianhaaroista. Olen itsekin kuullut eräältä kunnan virkaeläinlääkäriltä tietoa eräästä kennelpaikasta, josta kerran ostin koiran näkemättä koko paikkaa uskoen kasvattajan puheisiin, ja petyin surkeasti (luonne vrt se mitä annettu ymmärtää, ja ulkomuoto oli makuumme ja totuttuun tapaan kovin outo). Kun pentu oli "elävissäkin" ulkoa ja sisältä yms., niin otin kimpaantuneena yhteyttä sen kyseisen paikan lähimpään kunnaneläinlääkäriin, joka kennelliitosta neuvottiin, ilmoittaakseni että olisi nähtävästi jotain tarkastuksen pidon tarpeita, koska ihmiset luovuttavat siinä kunnossa ja eläinlääkärintarkastamattomia vieläpä ja isommasta paikasta, eikä pitäisi olla mitään tietämättömiä vasta-alkajia tms. Tämä viranomainen taas kertoi kauhukseni siellä olevan niin paljon koiria, että niistä on omistajieen vaikea pitää lukua ja laskua, mitä milloinkakin, jonkun muun toiminnankin vielä ollessa kenneltoiminnan ohessa. Pentu oli niin suuri pettymys, ettei se kauaa meillä hapantunut.
En sano tässä nyt mistä rodusta, mutta kennelnimitoiminta. Minulla ei ole halua mollata ja mustamaalata, vain sanoa, että älkää ostako lääkärintarkastamatonta pentua mistään - millään esitetyillä tekosyillä ! Kasvattajan pitää myös osata oitis selvittää monestiko millä ja koska madotettu, yms.

Kyllä niitä nokan eteen sattuu.

Siis lyhykäisesti,
sellaista kenneliä ei enää ole ollut olemassakaan. Kennelnimellä kasvatetaan rekisteröityjä pentuja, ei rekisteröimättömiä.

Etsi lähin koiraseura koulutuksineen ja hakeudu pakeillensa sitten kun saat sen koiran.

Tuliko Ella sinulle vai vieläkö odotat pentua?

geer kirjoitti:

Tuliko Ella sinulle vai vieläkö odotat pentua?

Heipparallaa taas vaihteeksi!

Aivan tyystin unohtunut miltei koko keskustelu, kun ei ole kukaan kirjoittanut tänne mitään.

Ella tosiaan kävi meillä viime lokakuussa olemassa n. kolme viikkoa, harmi vain että sillä oli aika pahaa eroahdistusta, se ei pärjännyt yksin... hajoitti paikkoja jne. Se on toki ymmärrettävää, kun tuodaan outoon paikkaan jne. Itse olisin ollut valmis yrittämään Ellan kanssa, vaikka olihan sillä paljon kaikkia minun mielestä ns. "huonoja tapoja", kuten vetämistä hihnassa, kerjäämistä ruokapöydän ääressä ja sitten hiukan aggressiivinen muille koirille. Ehkä se vain johtui koulutuksen puutteesta?? Kun nartulla kuitenkin oli ikää n. 3,5-vuotta (nyt jo 4v helmikuussa).

Lopulta myös mieheni sanoi asiaan oman mielipiteensä, en voinut ottaa koiraa, josta mieheni ei olisi tykännyt.. Silloiset naapurimme myös valittivat, että kun olimme jättäneet koiran n. 8 tunniksi sisälle ja se oli uikuttanut ym siellä. Mutta pakkohan meidän molempien oli mennä töihin/kouluun. Kyllä koiran pitää osata olla yksinkin. Ella tosin oli ollut aina 2 muun koiran kanssa, kun sen emäntä ei ollut paikalla, että tässäkin voi olla se syy..

No mutta.. kyllähän se ikävä on välillä aina tullut tuota koiraa, silti odotan innolla syksyä 2010 tai kevättä 2011.. milloin mahdollisuus ottaa pentu on paljon parempi. :) Rotu on kuitenkin varma, se on lapinporokoira. ;)

kuuwa kirjoitti:

Heipparallaa taas vaihteeksi!

Aivan tyystin unohtunut miltei koko keskustelu, kun ei ole kukaan kirjoittanut tänne mitään.

Ella tosiaan kävi meillä viime lokakuussa olemassa n. kolme viikkoa, harmi vain että sillä oli aika pahaa eroahdistusta, se ei pärjännyt yksin... hajoitti paikkoja jne. Se on toki ymmärrettävää, kun tuodaan outoon paikkaan jne. Itse olisin ollut valmis yrittämään Ellan kanssa, vaikka olihan sillä paljon kaikkia minun mielestä ns. "huonoja tapoja", kuten vetämistä hihnassa, kerjäämistä ruokapöydän ääressä ja sitten hiukan aggressiivinen muille koirille. Ehkä se vain johtui koulutuksen puutteesta?? Kun nartulla kuitenkin oli ikää n. 3,5-vuotta (nyt jo 4v helmikuussa).

Lopulta myös mieheni sanoi asiaan oman mielipiteensä, en voinut ottaa koiraa, josta mieheni ei olisi tykännyt.. Silloiset naapurimme myös valittivat, että kun olimme jättäneet koiran n. 8 tunniksi sisälle ja se oli uikuttanut ym siellä. Mutta pakkohan meidän molempien oli mennä töihin/kouluun. Kyllä koiran pitää osata olla yksinkin. Ella tosin oli ollut aina 2 muun koiran kanssa, kun sen emäntä ei ollut paikalla, että tässäkin voi olla se syy..

No mutta.. kyllähän se ikävä on välillä aina tullut tuota koiraa, silti odotan innolla syksyä 2010 tai kevättä 2011.. milloin mahdollisuus ottaa pentu on paljon parempi. :) Rotu on kuitenkin varma, se on lapinporokoira. ;)

Lue lisää

Moi,
harmi ettei Ellan kanssa onnistunut mutta hienoa, että kuitenkin yrititte.

Pentua odotellessa ja kasvattajaa valitessa kannattaa huomioida monta juttua. Nyt kun olet jo näin ajoissa liikkeellä, mikä on oikein hyvä, niin liity ihmeessä lapikkaaseen niin pääset lukemaan kasvattajista ja heidän kasvateistaan lisää. Minulle ainakin valkeni monta juttua siellä - suoraan tai rivien välistä. Vaikka juorujen ei kannata antaa vaikuttaa liikaa, kannattaa huomioida että niihinkin on aina joku syy.

Nyt onkin jo vähitellen tiedossa syksyn pentusuunnitelmia. Mukavaa odotteluaikaa!

geer kirjoitti:

Moi,
harmi ettei Ellan kanssa onnistunut mutta hienoa, että kuitenkin yrititte.

Pentua odotellessa ja kasvattajaa valitessa kannattaa huomioida monta juttua. Nyt kun olet jo näin ajoissa liikkeellä, mikä on oikein hyvä, niin liity ihmeessä lapikkaaseen niin pääset lukemaan kasvattajista ja heidän kasvateistaan lisää. Minulle ainakin valkeni monta juttua siellä - suoraan tai rivien välistä. Vaikka juorujen ei kannata antaa vaikuttaa liikaa, kannattaa huomioida että niihinkin on aina joku syy.

Nyt onkin jo vähitellen tiedossa syksyn pentusuunnitelmia. Mukavaa odotteluaikaa!

Lue lisää

ikävää että kävi noin. :( täältä löytyy kaksi vuotias porokoirauros ja pakko kyllä todeta että pidän rodusta todella paljon; nöyrä, tottelevainen, itsenäinen, laumasidonnainen eli vapaana voi pitää vaikka missä, pitää hyvin katsekontaktia vapaanakin ollessaan.

tuli esille täällä, ettei urosta kannata ottaa useaan kertaankin jopa? Ihmettelen asiaa suuresti, sillä narttu on suhteessa yhtälailla ongelmallinen koulutettava, kuin mahdollisesti kovaluonteinen uros. itse otan mieluummin kovan kuin pehmeän koiran, sillä pehmeä reagoi koulutusvirheisiin paljon huonommin, kova koira kestää virheet paremmin. tästä syystä en oikeastaan edes ymmärrä, miksi asia on noin päin; narttu helpompi? Molemmissa sukupuolissa on aina eroja. ja loppupeleissä kyse on yksilöistä.

geer kirjoitti:

Moi,
harmi ettei Ellan kanssa onnistunut mutta hienoa, että kuitenkin yrititte.

Pentua odotellessa ja kasvattajaa valitessa kannattaa huomioida monta juttua. Nyt kun olet jo näin ajoissa liikkeellä, mikä on oikein hyvä, niin liity ihmeessä lapikkaaseen niin pääset lukemaan kasvattajista ja heidän kasvateistaan lisää. Minulle ainakin valkeni monta juttua siellä - suoraan tai rivien välistä. Vaikka juorujen ei kannata antaa vaikuttaa liikaa, kannattaa huomioida että niihinkin on aina joku syy.

Nyt onkin jo vähitellen tiedossa syksyn pentusuunnitelmia. Mukavaa odotteluaikaa!

Lue lisää

Oon ollut lapikkaassa jo tovin aikaa, välillä vähemmän aktiivisena välillä enemmän. Aina ei muista/jaksa käydä joka foorumissa, kun surffailee niin paljon töiden ja muitten harrastusten lomassa muuallakin. :D

Joo, olen huomannut, että milloin minkäkinlaista juttua siellä liikkuu, sitä sitten aina koettaa miettiä, että mikä nyt on totta ja mikä edes sinnepäin. Ihan tervejärkisesti oon niitä juttuja lukenu, vaikka ylilyöntejä toki välillä sieltä löytyy.

kuuwa kirjoitti:

Oon ollut lapikkaassa jo tovin aikaa, välillä vähemmän aktiivisena välillä enemmän. Aina ei muista/jaksa käydä joka foorumissa, kun surffailee niin paljon töiden ja muitten harrastusten lomassa muuallakin. :D

Joo, olen huomannut, että milloin minkäkinlaista juttua siellä liikkuu, sitä sitten aina koettaa miettiä, että mikä nyt on totta ja mikä edes sinnepäin. Ihan tervejärkisesti oon niitä juttuja lukenu, vaikka ylilyöntejä toki välillä sieltä löytyy.

Lue lisää

uros on minusta nimenomaan se mikä on helppo ja vaivaton pitää :D eikä se mielipiteeni johdu mistään narttujen juoksuista (tyystin ongelmattomat) tai valeraskauksista (ei ole). urokset ovat vain niin paljon helpompia ja ymmärrettävämpiä. nartut sitävastoin - verrattuna ;) .....

lapska kirjoitti:

uros on minusta nimenomaan se mikä on helppo ja vaivaton pitää :D eikä se mielipiteeni johdu mistään narttujen juoksuista (tyystin ongelmattomat) tai valeraskauksista (ei ole). urokset ovat vain niin paljon helpompia ja ymmärrettävämpiä. nartut sitävastoin - verrattuna ;) .....

Lue lisää

Itselläni on neljä porokoiraa, kaksi urosta ja kaksi narttu. Rotuna aivan ihana, osalla koirista riistaviettiä, ajavat jänistä mielellään, palaavat hetken päästä kyllä. Urokset hiukan kovempia kuin nartut. Toinen uroksista on todella vilkas, toinen rauhallinen, samoin nartuista toinen on vilkas, toinen aika nössökin. Suosittelen kyllä tätä kotimaista rotua!